Syksyn look

 Päivitin vaatekaappini syksyyn, vaihdoin sekalaiset henkarit ihaniin ystävältä lahjaksi saatuihin virkkauspäällysteisiin puuhenkareihin. Mummosöpöys yhdistyy kätevyyteen!

MMMadethis-blogissa meikäläisen uusi fantastisen hieno hattu!
Sain sen jo keväällä, mutta sitten tuli pian niin lämmin että vasta nyt olen kunnolla ottanut käyttöön.

 Tukholmalaisen kierrätysmyymälän peilissä, 

en ostanut kuvan hienoa 50-luvun käsilaukkua vaan sen sijaan vyön.

Toinen syksyn uutuusvaate on  petroli-valkoisesta tweedistä ompelemani hame-viitta-kombo. Piti saada jo kevääksi valmiiksi, mutta tulihan sentään syksyksi! Tämä yhdistelmä pääsi käyttöön ensimmäistä kertaa Burdan Käsityöristeilyllä, ja mm. Beyond Retron tyylikäs myyjä kehui sitä vallan ylitsevuotavasti. Asiakkaille lirkuttelu taitaa kuulua siellä palvelukonseptiin, mutta joka tapauksessa tuntui oikein kivalta :)

Vuori on silkkiä, jonka tilasin kotimaisesta nettikaupasta, kun Eurokankaasta eikä Villisilkistä löytynyt sopivaa väriä. Vuori maksoi noin kolme kertaa enemmän kuin päällykangas, mutta alan kallistua siihen mielipiteeseen että niin asian kuuluukin olla. Kunnon silkkivuorin kanssa jopa pahvikin laskeutuisi kauniisti!

 Keepin vuori paksua kreppisatiinia (satiinipuoli nurjalla, kreppipuoli näkyvillä).

Hameen hattaranvärinen silkkipongeevuori. 

Keepin vyönkolot tein napinläpityyliin, ja olen tyytyväinen siitä miten ne onnistuivat.

Syksyn P333 (saapuu jälleen luoksemme)

Pidin kahden kerran luennon Malmitalolla Hyvän mielen vaatekaapista, ja piirsin luentoa kuvittamaan tämän syksyn P333-vaatteeni. Sehän on melkein sama kuin viime syksyn vastaava, mutta mitäpä toimivaa turhaan säätämään. Laitan tämän nyt tähän kaikkine selostuksineen, jos siitä olisi jollekulle lukijalle jotain hyötyä tai hupia. Sitäpaitsi luen juuri varsin masentavaa vaikkakin huippumielenkiintoista Jussi Laitisen kirjaa Valomerkki ja kaipaan jotain keventävää höpöttelyä.

Ylärivissä ympärivuotiset suosikkini musta trikoopaita ja Samujin harmaa pellava-silkki-neule, pari sinistä yläosaa pyyhemekon kaveriksi ja moneen hyödyllinen musta NoaNoan kietaisupaita. Sitten seuraavalla rivillä päällikerrost: islanninihme neuletakki, joka riittää päällysvaatteeksi pitkälle syksyyn. Harmaa jakku viime syksyltä. Beige pehmeä neule.
Oikeassa ylänurkassa oleva musta karvapallero on Samujin pipo, ja sen alla kolmet eriväriset käsineet. Olen harmi kyllä hukannut kummastakin harmaanruskeasta hyvästä nahkaisesta käsineparista toisen puolikkaan, sellaisia etsiskelen!
Huiveja: ikiaikainen musta huivi on saanut seurakseen juuri valmistuneen beigen silkkisifonkihuivin (kiersin ja ompelin reunat käsin, hauskaa hidasta puuhastelua iltapuhteilla) ja Eurokankaasta hommaamastani villaneuloksesta saksittu huivi (vaatisi päärmäyksen, ettei purkaannu).

Seuraavassa rivissä alaosani ja mekot kaikessa vähyydessään: runkopuku, pitsimekko, GlobeHopen pyyhemekko, tyllipitsinen hame ja jakkupuku. Kaipailen vielä yhtä hametta, mutta en ole vielä osannut päättää olisiko se itse tehty musta hame (vaatii aikaa) vai harmaan jakun kankaasta teetetty hame (vaatii rahaa).

Kenkiä on kumman paljon, mutta kaikki tuntuvat tarpeellisilta: nahkasaappaat, ruskeat nauhakengät, mustat nauhakengät, Chie Miharan vintagehenkiset korkkarit, ruotsalaiset puupohjasandaalit, kumisaappaat, korkeat juhlakorkkarit ja Sinisen kirjahyllyn Lauran vaatteidenvaihtojuhlista nappaamani mustat nauhakengät, jotka toimittavat aivan samaa asiaa kuin toisetkin mustat nauhakengät, mutta koska en ole maksanut niistä penniäkään niin raaskin käyttää niitä myös sadesäällä. Ne taitavat lisäksi olla tekonahkaa, joten lätäkössä rämpiminen ei ole niille niin vahingoksi. Laukkuja on neljä eri tarkoituksiin, ja korut ja muu soma tilpehööri asustaa korulaatikossa:

josta voin nyt useamman vuodenajan kokemuksella sanoa, että kyllä, korut todellakin pysyvät noin herttaisessa järjestyksessä, jos niille antaa siihen tilaa ja tilaisuuden. En olisi vielä pari vuotta sitten arvannut, että pystyisin pitämään ylipäänsä yhtään mitään siististi järjesteltynä, mutta kuten olen jo aiemmin sanonut: salaisuus on siinä, että järjestyksessä pidettäviä objekteja on riittävän vähän.

Blue Wings - jee upeat kuvat!

 Minulta ja Jani Niipolalta (joka on kirjoittanut miestenmuodista kirjan Vapaa tyyli) kyseltiin vinkkejä slow fashion -vaatekaapin kokoamiseen Finnairin Blue Wings -lehteen. Juttu on lukemisen arvoinen, ja todellakin katsomisen arvoinen. Kuvat ovat aivan huikaisevan ihanat. Ne on ottantu Veikko Kähkönen ja stailannut Amanda Soila.

Jos kävisi niin, että koko syysvaatevarastoni tuhoutuisi ja joutuisin hankkimaan kaiken alusta alkaen, niin tämä juttu kävisi melkein ostoslistasta: Pitsiä ja pörröisiä neuleita, monikäyttöisiä mekkoja ja kaiken päällä ihana Samujin takki. Olen erityisen iloinen, että he nappasivat juttuun Rukki ja rautapadan koirankarvahuivin (ylläolevassa kuvassa), siinäpä tuote jota ei ihan joka lehdessä näe!

Hipsutellen kohti syysvaatekaappia

Vaatepöpinää, joka ei ehkä kiinnosta kaikkia: Kertarysäyksen sijaan olen siirtynyt kesävaatekaapista syysvaatekaappiin hiljaa hivuttamalla. Siirsin jo elokuussa vaaleanvihreät vaatteet, ne eivät oikein sovi kullanhehkuiseen loppukesään-alkusyksyyn. Kun vähän viileni, hain kellarista tummanharmaan jakun. Sen voi vetäistä melkein minkä vaan päälle ja näyttää siistiltä. Eilen toimitin kellariin olkihatut, kotitekoisen silkkimekon ja pari muuta liian kevyttä vaatetta ja raahasin vaatetangolle runkopuvun, "pikkumustan" ja muuta alkavaan syksyyn sopivaa. Islanninihme-villatakki odottelee vielä kellarin uumenissa kylmenevää. 

Juuri mitään uutta ei taaskaan ole tarpeen hankkia - nyt kun olen poistanut kaiken pikaisesti rupsahtaneen kaapistani, jäljelle jääneet vaikuttavat olevan teräksestä valettuja. Musta pellavainen kynähame (tuo ihmeellisesti kaikkeen ja kaiken kanssa sopiva vaate) alkaa olla paljosta käytöstä hieman riutunut, ehkä saattaisin jopa harkita sen korvaamista uudella ensi vuonna, tai viimeistään sitäseuraavana. Mietin myös vastaavan kynähameen teettämistä tummanharmaan jakun kankaasta syys-talvikaudelle. Mutta ei nyt pidä hätäillä, tätä päätöstä voi märehtiä vielä hyvän aikaa... muuta uutta en taas keksi tarvita, paitsi jotain hattusuunnitelmaa on myös ilmassa. Pitää odotella vähän aikaa josko suunnitelma selkiytyisi.

Globe Hopen pyyheliinamekko (yläkuvassa tummansinisen kietaisuneuleen ja mieheltä kähveleltyn villapaidan kanssa) on alkusyksyn suosikkivaate. Se on minulle liian lyhyt ilman sukkahousuja, paikallaan juuri näissä lämpötiloissa.

Kävin tänään Mäntsälässä erään maatilan satojuhlissa, johon tilaisuuteen pyyhekuosi sopi mielestäni kuin nakutettu. Pellavapyyhkeessä on jotain rustiikkista joka sointuu niin hyvin latoihin, heinäkasoihin, suomenhevosiin ym ym (vaikka onkin ruotsalainen pellavapyyhe, kuulemma Ruotsin armeijan vanhaa varastoa. Ajatella, kuinka monet nakut nuoret miehet ovatkaan aikoinaan kuivatelleet itsensä mekkooni... lähestulkoon säädytön vaate!).

 

Lainasin mieheni villatakin, laitoin jalkaan puupohjasandaalit ja otin kantovälineeksi ison korin. Sinne mahtuivat persiljapuntti ja kurpitsat, huivit ja kirjat, vesipullot, eväät ja Pikku Onnettaren keräämät tammenterhot.

Ihania syyspäiviä kaikille lukijoille!