Kukkia, piknik ja hattu

 Edellisessä kirjoitukessa esitely "How to Dress as a Lady on 15 Pounds a Year" kertoo vaikeimmaksi niukalla rahamäärällä suoritettavaksi vaatetustehtäväksi päähineiden hankkimisen. Ne kun eivät kertakaikkiaan voi olla erikoisen epämuodikkaita, jos ei halua kiusallisesti pistää silmään köyhyyksineen, ja modistin valmistama hattu maksaa maltaita. Onneksi näppäräsorminen voi koittaa virkistää vanhoja hattujaan ja koristaa niitä esim. itse kasvattamien kiharahöyhenisten kanojen höyhenillä.

Häveliäisyyden suoja säästää silmänne typerältä ilmeeltäni.

Omasta puolestani selvitin hattuhankaluuden muodistamalla aikoinaan (kai 2007) Tokiosta ostamani lörppälierisen olkihatun pienemmäksi kaupunkisopivaksi pitsikoristeiseksi. Ompelin lieriä takaa laskoksille niin että mallista tuli lerpahtavan rantahatun sijaan ryhdikkäämpi ja piilotin liian hippimäisen nyörin Pitsikirjassakin esiityneestä kietaisuhameesta ratkotulla mosaiikkipitsillä. Eip tarvinnut hankkia uutta hattua tänä vuonna! Nyt hattu sopii mm. kuvan mekon kanssa (jonka taasen tein muutamia vuosia sitten hääjuhlamekoksi, mutta olen julistanut sen yleiseen kesäkäyttöön soveliaaksi). Vuori on tehty roskalavalta dyykatuista silkkipaidoista, hyvin viileää ja ilmavaa!

 Yksi kesän ihanuuksia on joko käydä poimimassa kukkia (maalla) tai sitten ostaa niitä Kukkaistorilta. Se on suosikkipaikkani kukkien ostamiseen, koska sieltä saa kotimaisia ja virolaisia kukkia. Tuntuisi erittäin hoopolta ostaa ulkolaisia kukkia sinä ainoana aikana, kun niitä kasvaa meilläkin päin. Nyt tämä kukkahomma on kyllä lähtenyt aika lailla lapasesta - aluksi halusin kimpun ruokapöydälle, sitten myös eteiseen, nyt myös yöpöydälle... esim. hajuherne yöpöydällä on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa. Tähän vaan saa menemään niin paljon rahaa kuin käytössä on.

 Kukat käärittiin jokunen viikko sitten ihanaan vintagepaperiin, entisen kenkäkaupan kääreeseen arviolta 50-luvulta.

 Maalla taasen (tässä vanhempieni luona) olen harrastellut ns. rikkakasvien koristekäyttöä. Voisiko kukka-alalla siirtyä samankaltaiseen ideologiaan kuin ravintola- ja kokkausalalla viime aikoina on, siis että aletaan arvostaa luonnon antimia ja keksitään, että luonnon antimetkin kelpaavat käyttöön? Pelloilta nyhdetään tonneittain biomassaa, josta huomattava osa on kuitenkin sangen koristeellisia kasveja, esim. kuvan joku kärhö ja joku keltainen kukka. Mielestäni oikein somat kukkaset, jos vaan ei jumitu miettimään niiden rikkakasvisuutta.

Katselin joku aika sitten kiinnostuneena lähikukka-aiheista kirjaa "The 50 Mile Bouquet: Seasonal, Local and Sustainable Flowers" - mutta sitten kävikin ilmi, että kirja käsittelee lähinnä Floridan oloja. Vaivakos siellä on hankkiä 50 mailin etäisyydeltä kukkaa kotinsa kaunistukseksi! Kokeilkaapa samaa täällä, mieluiten tammikuussa!

Lopuksi pari kuvaa Pikku Onnettaren 4-v. synttäripiknikiltä, aah:

Muodistettu neule, uusi hattu ja kirjoja

 Jonkun uunon päällä Tiinan muodistama neulepaitani (eläköön auringonpaiste!).

 

Etumukseen on kirjottu kasviaihe valkoisella langalla ja vihreillä silkkilangoilla. Puun oksistossa lentelee myös kaksi lintua.

 Vuoden ensimmäinen vaateostos! Vein kierrätyskeskukseen jättisäkillisen tavaraa, mm. mieheni innostui siivoamaan käyttämättä jääneet vaatteet pois. Löytyi sitten tämä soma 60-luvun huopahattu, ateljeetyötä. Mätsää värin puolesta täydellisesti laukkuun, ja samansävyiset käsineetkin on jemmassa. Nämä pääsevät kevään vaatevalikoimaan!

 Treffasin eilen Suomen Kuvalehden toimittajan, ja haastattelun jälkeen ajauduin hänen vanavedessään Akateemisen kirjakaupan aleihin. Päädyin ostamaan nämä kolme mielenkiintoista kirjaa. Muuten alet eivät heiluta minua juuri suuntaan tai toiseen, mutta kirja-alet!! Lapsuudenperheessäni shoppailua ei juurikaan harrastettu, esim. vaateostoksilla käynti oli hammaslääkäriin verrattava välttämättömyys (en pelkää tai inhoa hammaslääkäriä, ja lapsena minulla ei ollut koskaan reikiä, joten en siis tarkoita että vaatteiden ostelu olisi ollut tuskallista - se oli vain hieman vaivalloinen asia, joka oli noin kerran vuodessa pakko toimittaa). Ainoa ostohuumatilanne oli vuotuiset kirja-alet ja kotiin saapunut alekirjabrosyyri, josta jokainen perheenjäsen sai ympyröidä toivomansa kirjat. Jotain samasta innosta on edelleen jäljellä...

Vintagekenkäkirja on hyödyllinen, opiskelen siitä laatukenkätietoutta. Muita ostoksia on hankalampi perustella ammattisyillä.

Mielenkiintoinen lueskelukirja erikoisista, tunnelmallisista paikoista, jonka on kirjoittanut luonnonmukaista tyyliä suosiva puutarhuri.

Valokuvaaja Deborah Turbevillen upea kuvakirja. Juuri tälläisenä haluan muotini kiitos! Kiehtovaa, salaperäistä ja tarinallista, kaunista ja hieman melankolista. Joka sivun avaaminen hieman jännittää - mitä mahtaakaan löytyä.

 

Arkisempia asioita: Parsin täydellisesti väriinsopivalla vanhalla parsinlagalla Pikku onnettaren villahousut. Pahuksen turkiskuoriaiset!!

Työpisteeni Tehtaankadun Factory-kahvilassa. Huomatkaa tarralaatikon siivouksessa löytynyt sateenkaariompputarra!

Arvonta! Arvonta! Arvonta!

Lupasin joskus tuossa jokunen kuukausi sitten, että kun lukijoiden määrä ylittää 150, järjestän arvonnan. Tämä on nyt vähän myöhässä matkan takia, mutta mukana EXTRA! EXTRA! lisäarpajaisvoitto suoraan Japanista!

Arvontaan voi osallistua kommentoimalla alle jotenkin niin, että siinä on mukana yhteystiedot. Jos et halua jotakin arvonnan palkinnoista, mainitsethan sen viestissäsi.

Suoritan arvonnan Pikku Onnettaren avustuksella ensi viikon tiistaina illalla eli 17.12.2013. Näin on jonkinlainen mahdollisuus, että voitto ehtii vielä jouluksi perille.



Muistin virkistämiseksi palkinnot:

Pitsiromantiikan ja hienon käsityön ystäville arvon upean ison vintagepöytäliinan. Ylellisesti käsin kirjottu pöytäliina on puuvillaa, ja siihen on upotettu käsinnyplättyä pitsiä. Ainoa vika on kaksi haaleaa vaaleansinistä länttiä, isomman halkaisija n. 0,5 cm.

Hyvän mielen vaatekaappia kaipaaville 1 kpl kirjoja (nimmarin saa halutessaan).

Ja vielä japanintuliainen, stylisti Miki Aizawan kirja Kawaii: Styling, Remake, (Kaupat), History. Kirjassa esitellään villejä ja värikkäitä stailausideoita monelle vaatekappaleelle sukista trenssiin, jaettuna "girlish" ja "boyish"-tyylilokeroihin. Mukana myös muutamia muodistusideoita, Miki Aizawan stailaamia muotikuvia ja katsaus Tokion parhaisiin kauppoihin. Kirjasta nauttimiseksi japaninkielen osaaminen ei ole lainkaan tarpeen, sillä pääpaino on inspiroivilla kuvilla.

Kiitos teille monilukuisille lukijoille! Osallistukaa ja saa levittää!

Hyvää palvelua ja musta pitsi ei hellitä

Tälläinenkin hieno idea näyttää toimivan oikein hyvin: Suomessa valmistettu juhlavaatemallisto, jonka vaatteita voi kaupan tangon lisäksi saada mittojen mukaan teetettynä. Jos vaatetta pitää jostain syystä muokata, firman oma ompelimo hoitaa senkin pienestä maksusta. Klassiset vaatemallit ja huomaavainen palvelu, oikein hyvä siis kaikinpuolin. By Marja nimeltään.
(Tämä ei muuten ole maksettu mainos, vaan kävin kyseisessä liikkeessä hoitelemassa äitini silkkisen juhlamekon korjailua. Helmaan oli tullut tahra, jota ei pesulassakaan saanut pois. Koska samanväristä silkkiä ei enää ollut varastossa, tahrakohta korvataan kahdella murretun roosan värisellä suikaleella. Periaatteessa mikä vain ompelimo voisi tehdä raidan, mutta täsmälleen saman laatuista silkkiä ei välttämättä saa muualta. Ja koska heillä on kaavat tallella kaikista vaatemalleista, jos samaa väriä olisi ollut tallella niin koko helmakappaleen olisi voinut vaihtaa ilman aikaavievää ja kallista kaavan piirtämistä vanhasta kappaleesta).

Olen ostanut samasta kaupasta beigen juhlakäsilaukun ystäväni häihin vuonna noin 2008? 2007? ja se on edelleen pääasiallinen juhlalaukkuni. Loistavaa neutraalia muotoilua, ja väri joka sopii kaikkiin asukokonaisuuksiin.

Joku aika sitten pähkäilin mustan silkkipitsin ostamista tai jättämistä. Päädyin järkiperustein jättämään ostamatta, ja sittemmin se olikin hävinnyt antiikkikaupan tekstiilihyllystä. No eilen piipahdin ihan vain pikaisesti samaisessa kaupassa, ja mikä kangashyllyltä loikkasikaan kimppuuni? Se sama pitsi! En tiedä missä se on piilinyt tällä välillä, mutta siellä se oli edelleen. Nappasin muutaman kuvan.
Enkä vieläkään ostanut sitä!

pitsiaiheinen linkki:
Maison d'exceptions - paljon asiaa mielenkiintoisista tekstiilitekniikoista, muunmuassa pitsistä. Pitsijuttu kertoo pitsivalmistajien perustamasta suunnittelukilpailusta, jossa etsitään uusia ideoita ja näkkulmia pitsinvalmistukseen.

Vaatekuvia ja tuunaustouhuja

 Musta pellavahame on osoittautunut fantastisen käytännölliseksi. Vastustan noin yleensä kaikenlaisia vaatetuksen "kymmenen joka naiselle välttämätöntä vaatetta"-listoja, koska ne eivät minun kohdallani ikinä toimi, mutta pakko myöntää että kys. listoilla kärkipaikoilla komeileva musta kynähame ON todella kätsy vaate. Näillä kumman kesäisillä syyskeleillä olen yhdistellyt sitä Tiina Talvikin tähtikirjonnoilla muodistamaan tummansiniseen paitaan ja tummansinisiin sukkahousuihin (sekä kuvan pilkullisiin että tasavärisiin). Mustan paidan ja monivärisen kaulakorun kanssa se näyttää  hauskan pikkujuhlavalta.

 Toinen lämpimän syksyn suosikkivaatteeni on Globe Hopen mekko, jonka kesällä suurennutin sopivaksi. Se on hieman liian lyhyt käytettäväksi ilman sukkahousuja, mutta sukkisten kanssa juuri sopiva. Ja muita asuja minulla ei juuri nyt olekaan käytössä, kun en näillä ilmoilla viitsi hakea syksyn neuleita ym. kellarista käyttöön, ja kevyet kesähepeneet poistin jo säilöön.
Fredrikintorin kukkaistorilta saa ihania kotimaisia (tai joskus virolaisia) lähikukkia. Tämä kimppu vitosella!

Rentoa työntekoa vanhempieni luona, vedosten tarkistusta riiippukeinussa. Lämmin tuulenvire keinuttaa, kuin keskikesällä konsanaan.

Iltailma kuiteskin kylmenee ja kaipasin juoksenteluun pitkähihaista paitaa. Vanhempieni luona löysin joskus 90-luvulla suljetusta pahvilaatikosta aikoinaan Kukunorista ostamani jätti-T-paidan. Siinä komeilee Marvelin ryhmä-X:n spin-off X-force. (Muiden paheiden ohella olen toivoton Marvelfanityttö, edelleen.) X-forcea en ole pahemmin tosin lukenut, ja paidankin taisin lukiolaisena ostaa vain koska se oli alennuksessa - joskus todellakin pukeuduin XXXL-kokoisiin T-paitoihin ja housihin! Ääk!

Leikkasin lyhyet hihat pois, korvasin ne kierrätyskeskuksen alerekistä yhdellä eurolla ostamastani t-paidasta tekemilläni raglanhihoilla ja avarsin pääntietä.

Olen jo kahdesti testannut uutta lenkkeilykolttuani. Jalkaan omatekoiset mustat trikooshortsit, sekä oranssimustat lituskapohjakenkäni, ja näin ilahdutan kanssahelsinkiläisiä fantastisen tyylikkäällä olemauksellani :D

Ihania kuvia! Uusi vanha paita!

Pitsikirjaa varten tekemäni pitsirannekoru esiintyy todella somassa kuvasarjassa! Olenpa iloinen, että raatsin päästää korun vapauteen, kun en tullut sitä itse lainkaan pitäneeksi. Tsekatkaa chameleonprincessin Tumblr muutenkin, jos haluatte nähdä ultimaalista söpöyttä.

Perhe lähti mökkeilemään ja minä tasapainoilen ahkeran kirjankirjoittamisen ja Finnconin välissä. Kokkailin vänkäreille, kuuntelin Risto Isomäen selostusta uusimmasta kirjastaan, ostin pari kirjaa ja törmäilin tuttuihin. Kuvassa pöhköjä ilmeitä piilottavien poninnaamojen alla minä ja Tiina Talvikki, ja vaikka näyttää kuin olisimme sopineet yhteisestä pukeutumiskoodista, kyse on puhtaasti sattumasta! Päälläni pari vuotta sitten kirpparilta 50 sentillä ostamani 90-luvun viskoosimekko, joka on lähes ihanin kesämekkoni. Pitääkin joku päivä tässä kertoa, mitä tietoa olen kerännyt viskoosista.

Tiina toi minulle muodistetun paitani, vaatekaapin päivitys siis jatkuu. Ostin puuvillaisen trikoopaidan 2002 Espanjasta Bershkasta. Alunperin siinä oli pitkät hihat ja pieni sporttisesti tuplatikattu pääntie. Ei ole ollut vuosiin enää oikein tyyliseni, mutta väri oli kaunis ja neulos siisti ja miellyttävä. Olin jo alentanut sen flunssailuvaatteeksi, ja se oli kovin vähällä käytöllä, mutta keksin antaa sen Tiinan käsittelyyn. Ja nyt siinä on tähtiä ja mitä romanttisin käsinkirjottu venepääntie ja laitan sen heti huomenna ylleni! Olen supertyytyväinen!

Uutta vanhaa päällepantavaa

"Päivitin vaatekaappiani". Käyttökelpoisten kesävaatteiden joukkoon tuli lisättyä Globe Hopen pellavamekko ja mustat ballerinat.

 

Onneksi päivitys ei vaatinut uusia ostoksi. Vyötäröltä liian tiukan ja siksi jo pitkään käyttämättä lojuneen mekon olin vähällä myydä pois,  mutta veinkin sen Sinisen Markiisin korjausompelimoon. Siellä siihen taiottiin puuttuvat 4 senttiä, ja nyt mekkoa on taas ihana käyttää. Se on tehty ruotsin armeijan vanhoista pellavapyyhkeistä, hihii!

 Mustat ballerinat taas syntyivät vanhoista beigeistä Repettoista. Ne olivat jo hirmuisen nuhjuiset ja tahraiset, mutta Pinkomossa ne maalattiin mustaksi ja ovat taas sievät ja siistit. Jos en kertoisi, että ne on maalattu, sitä ei varmaankaan arvaisi!

Kaikenlaisia kenkiä voi maalauttaa, jos vaan onnistuu suostuttelemaan suutarin siihen hommaan. Kokemukseni mukaan he ovat vastahankaisia, siinä pelossa että jotain menee vikaan ja kenkä pilalle. Kolmasti olen maalauttanut kengät ja joka kerta hyvin tuloksin, vaikka yhdet oli kolmesta eri nahkalajista koottu. Suosittelen! En taida enää ostaa ollenkaan mustia kenkiä, kun hieman kärsineet vanhat vaaleat voi aina värjätä mustiksi.

Tirolipaidan uudistus

 

Löysin keskitalvella (huom. villasukat) UFFista jättikokoisen sinivalkoraidallisen tirol-paidan, jonka kankaaseen ja söpöihin lankanappeihin hurmaannuin. Paidasta tuli kesämekko, joka on osoittautunut erittäin käteväksi hellevaatteeksi.

  

Poseeraan mökillä e-rit-täin luontevasti.

Vaikka paita olikin XXL-kokoa, mieluisen helman pituuden saavuttamiseksi piti vähän kikkailla. Laitoin pidennykseksi raidan valkoisesta  puuvillasta ja sen reunoihin aivan kapeaa brodyyri-reikänauhaa
(tehty "sveitsiläisellä käsikoneella" = Swiss Handmaschine, ehkä 60-100 vuotta vanhaa... ).

Helmaan uhrasin käsintehtyä valkokirjontanauhaa, jonka ostin pari vuotta sitten Wienistä.

Kunnioittaakseni käsintehtyä nauhaa päätin huolitella osan saumanvaroista käsin (öh, huomaan että minulla on ehkä jotain omituisia päähänpinttymiä). Sivusaumat surautin siksakilla, mutta brodyyrin ja koristenauhan huolittelin käsin. Se on hyvin meditatiivista puuhaa ja jälki paljon siksakkia kauniimpi.