Temperleyn ja Meadhamm-Kirchoffin pitsejä

No siis ensi alkuun pitää sanoa, että en varsinaisesti kaipaa erillistä pre-Fall-kokoelmaa. Kyllä syksy tulee sieltä ilmankin, että sitä tarvitsee yhdellä lisämuotisesongilla lietsoa. Mutta tässä nyt kuitenkin silmään tarttuneita herkkuja style.comin muotinäytöksistä.

Temperley London käyttää paljon pitsiä kokoelmissaan, tällä kertaa painottuu koneommeltu musta pitsi ja leikekirjonnat. Pidän 1800-luvun koristeelliset rautakehyksiset rautatieasemat mieleen tuovista kiemuraisista muodoista ja skarpista organdista? organzasta? helmoissa.





Ihonvärinen pitsi ja kirjonta, aah!


Minulta oli jotenkin mennyt ohi aivan mahtavan suunnittelijaduo Meadham Kirchoffin kevät 2014. niin paljon upeaa pitsiä! Niin paljon mahtavaa meininkiä! Aaah! Hyvä pojat! Yksityiskohtia kokoelmasta Rookiessa.

 

 Kirahvilla ratsastava pupu -leikeirjontaa. Olen vaikuttunut!

Mikä hihan kauneus! Mistähän näitä voi ostaa ja mitähän ne maksaa?

Iloisia postiyllätyksiä & arvontalupaus

Edellinen viikko oli kirjan julkaisun lisäksi erinomainen postiviikko. Ensinnäkin suloiset nahkanapit & hieno kortti. Huomatkaa neliönmallinen nappi, en ole nähnyt tuollaista nahkanappia ennen! Kiitos!

Sitten herkullinen suklaaonnittelu kirjan valmiiksi saattamisesta  - meni parempiin suihin kuvaamatta - (kiitos Tiina!) ja lopuksi hämmästyskummastusta yhtä lailla kuin ihastustakin aiheuttava löytö ystävältäni Ruppu Räätäliltä:

Anders Lassfolkin pitsiä tamperelaisesta kangaskaupasta! Häh!?!? Mistähän näitä on löytynyt ihan kaupan pitsilaariin riittävä erä? Kun haastattelin Lassfolkin jälkeläistä, hän muisteli kapeita vaaleanpunaisia pitsejä, joita käytettiin äitiyspakkauksen vaatteisiin. Näitä pitsejä tuotettiin kilometrikaupalla.

Sitten lupaukseen!
Kunhan blogin lukijamäärä saavuttaa 150, pidän blogiarvonnan. Palkintoja kaksi: Hyvän mielen vaatekaappi -kirja & todella kaunis iso pitsiupotuksin koristettu pöytäliina (jotain sekä pitsi- että yhteiskunnallis-tyylillisistä asioista kiinnostuneille lukijoille!). Pari ennakkokuvaa pöytäliinasta

Fasaani Antiikista löytynyt kaunis käsityönä tehty liina, joka ansaitsee päästä paraatipaikalle jonkun pöydälle tai josta taitava ompelija tekee maailman kauneimman kesämekon.

Kaikenlaista: vähän pitsiä, vähän asuja, kenkääkin

 En ole vielä esitellyt juoksukenkiä jotka taannoin hankin. Tässä ne ovat. Mukavat jalassa ja pehmustamaton juoksentelu tuntuu sopivan elimistölleni ihan hyvin. Ahterilihaksisto tosin todellakin muistuttaa seuraavana päivänä, että liikuttu on, mutta sekin on omalla tavallaan ihan hauskaa.
 Ei vaaraa että käyttäisin näitä muualla kuin lenkkipolulla, sen verran karsea väritys mielestäni on! Sporttiestetiikka ei oikein kolahda, jos ei kyse sitten ole 50-lukulaisesta ajattelutavasta jossa laskostettu tweed-hame ja villapusero edustavat urheilutyyliä.

Ostin keväiseltä italianmatkalta, ihanasta second-hand putiikista upeasti käsin leikekirjotun hihattoman pellavapuseron. Kun asiaa aikani hauduttelin, oli pakko myöntää että malli ei vaan sovi meikäläiselle. Siinä ei ollut rintamuotolaskosta, ja sen tekemiseksi olisi joutunut väkertämään aivan liikaa. Huono ostos siis! Muistutus itselle: älä huumaannu pitsistä niin, että ostat sopimattoman vaatteen.

Onneksi se istui täydellisesti työhuonetoverilleni Heinille. Pusero poistettiin siis vaateostosten listalta ja siirrettiin tuliaisten listalle... eli oikeastaan sittenkin hyvä ostos!

Viime aikojen suosikkiasu on ollut itsetehdyt pellavahousut + itsetehty pykäreunuksinen pellavamekkonen tai vuoropäivin valkoinen antiikkinen alusmekko + jokin hihake. Omasta mielestäni ilmennän tässä ajankohtaista romanttista minimalismia, mutta mies sijoitti asuni Tatooinelle (Tähtien sota -elokuvasta)!

 Enimmäkseen ajatukset askartelevat kirjan parissa, lievää deadline-paniikkia! Ja parasta kai on nytkin palata äkkiä käsiksen korjailun pariin.
Juuri kun viime viikolla pääsimme mökille, alkoi sadekausi, siis paljon tilaisuuksia istua sisällä ja korjata kirjoitusvirheitä. Vaikka sujuisi se pihalla paisteessakin.

 Sitäpaitsi sade edistää sienten kasvua, ja hirmuisessakin kiireessä sienisaalis houkuttelee vastustamattomasti. Voiei!

Hemmotteluhepene

Välipalaksi kulutuskriittisille pähkäilyilleni hieman… ostoksia! Tadaa!

Ostin matkaltani Firenzessä sijaitsevasta Milch Strasse -vintagekaupasta aivan mielettömän hurmaavan persikanvärisen silkkiyöpuvun. Se on kuulemma 40-luvulta, mutta varsin hyvässä kunnossa, lukuunottamatta kummaa vaaleanruskeaa tahraa ylhäällä oikealla. Hinta oli 20 e, mielestäni erittäin OK. 

Koko yöpuku on ommeltu käsin. Leikekirjonnat ovat käsinkirjottuja, samoin alareunat pykäkoristeet, kuten myös kappaleita yhdistävät saumat. Sivusaumat ovat pienenpienet käsinommellut pussisaumat, ja etukappaleen yläosia ja helmaa yhdistävät saumat on uskomattoman somasti ommeltu pykäreunaisiksi.  

On niin ylellinen kapistus, että tuntuu melkein paheelliselta! Kaikenlisäksi tämä istuu minulle varsin hyvin, ukkokullankin mielestä oli ihan kaupannurkalla odottelun arvoinen hankinta :D
Mallinukke-madamen päälle hepeneeni on kiinnitetty nuppineuloin, hän kun ei osaa suikerrella kapeaan pukuun sisään. Nyt vain odotan sellaisia säitä, että tämä päällä voisi nukkua. Makuuhuoneessamme on saakutin kylmä, ja tämän yöpuvun kanssa ei kertakaikkiaan pysty pitämään villasukkia.

Saksasta ostin perinteisen kölninvesituottajan 4711:n nuorekkaanpaa tyyliä tavoittelevan mandariini ja kardemumma -tuoksun. Yleensä olen laiska suihkimaan hajuvesiä, mutta tätä on tullut laitettua joka päivä, on niin miellyttävän piristävä tuoksu. Ei sillä, että minulta parfyymejä olisi puuttunut. Huoh. Edellistäkään hankkimaani putelia en ole saanut käytetyksi kuin tuskin yhden neljäsosan.

 

Pakko on tunnustaa, että kaikenmoiset ylellisyydet houkuttelevat minua kovasti. Raha ja omatunto vain ovat esteenä… toisen puute ja toisen yliannostus. Onneksi välillä osuu johonkin sellaiseen, joka on sekä kiistämättömän luksuksellista, edullista, eikä purista omaatuntoa mistään kohtaa!

Liian hyvä löytö

 

Uudesta putiikki-Fidasta on tullut suosikkipaheeni. Käyn siellä nykyään melkeinpä joka viikko. Hinnat ovat ehkä aavistuksen verran korkeammat kuin tavallisissa Fidoissa, mutta eihän se haittaa, jos ei mitään osta :). Välillä sitten taas tulee eteen sellaisia  tilanteita, että ei vaan voi jättää ostamatta. Tökkäsin ihan summassa käteni hinnoiteltujen, mutta vielä paikalleen laittamattomien tavaroiden laatikkoon - ja nostin näkyviin upean käsinommellun pitsiliinan, erittäin hienoa lankaa ja ammattimaista työtä. Noin metrin pituinen (huomatkaa ekassa kuvassa pilttipurkki antamassa mittakaavaa). Aivan ehjä ja tahraton, kertakaikkiaan priimakunnossa. Arvatkaapa, mitä tämä käsityötaidon huippunäyte maksoi?

 

Yleensä vain hykertelen tyytyväisenä, kun teen loistopitsilöytöjä kirpputoreilta, mutta tämä oli jo liikaa. Minun oli ihan pakko urputtaa myyjille, että liina oli törkeästi alihinnoiteltu. Uutena hankittaessa tälläinen maksaisi vähintäänkin useita satoja euroja, ja koska liina oli aivan uudenveroinen, olisi siitä voinut hieman enemmän veloittaa kuin neljä euroa!! Jos tuollaisen ostaisi esim. viidelläkymmenellä eurolla, niin silloinkin tekisi ihan mielettömän löydön. Italialainen Martina Lace on yksi harvoista firmoista, joka enää ylipäänsä tekee Euroopassa käsinommeltua pitsiä kaupallisesti, ja heidän 90 cm x 90 cm point de Venise Venezia-pitsiliinansa maksaa yli tonnin (kuva alla). Käsinommeltujen pitsien valmistus on siirtynyt suurimmaksi osaksi Kiinaan, mutta vaikka tämä liina olisikin Kiinassa valmistettu, olisi se yhtä kaikki useamman sadan euron arvoinen.

Luulenpa, että se edesmennyt mummo, jonka jäämistöstä kyseinen liina oli Fidalle päätynyt, pyörähtäisi haudassaan, jos hän saisi tietää millä hinnalla hänen aarteensa uudelle omistajalle päätyivät.

Samaisella reissulla nappasin mukaani myös tämän runsaasti työstetyn, näyttävän leikekirjotun liinan.

 

Tässä liinassa sentään oli tahroja, joten ehkä matala hinta on jotenkin perusteltu.

Löysinpä vielä pienen, soman neulotun pitsiliinan. Lanka oli hienon virkkuulangan vahvuista, varmaan jotain numeroa 80, joten en edes uskalla arvella, minkänumeroisilla puikoilla tätä on taiteiltu.

Liekö sitten 2,5 euroa kohtuullinen hinta vaiko ei? Tietenkin hinnotteluun vaikuttaa se, että monetkaan ihmiset eivät erota hienoa pitsityötä surkeasta räpellyksestä. Ja siis ovat haluttomia maksamaan kalliimpaa hintaa korkealaatuisesta käsityöstä, jolloin hinta määräytyy alimman ymmärystason mukaan. Onneton tilanne, mitenköhän sitä voisi parantaa?

Hamonen

Jotta ei vaikuttaisi siltä, että pelkästään luuhaan kaupoissa, esittelen vastavalmistuneen kesähameeni. Ompelin kymmenen richelieu-tyylistä leikekirjontaliinaa käsin yhteen, taakse (koneella) vetoketjun ja vyötärökaitaleen. Tälläiset harmaalla tai pellavanvärillä vaalealle kankaalle leikekirjotut liinat ovat jostain ihmeen syystä todella halpoja kirpputoreilla ja vanhojen tavaroiden kaupoissa, minusta ne ovat upeita ja lisäksi aikaavieden tehtyjä. Mutta tämäntyypinen käsityö ei kai ole nyt muodissa. Hameen liinat maksoivat 50 sentistä 4 euroon.

Olen hamstrannut tämäntapaisia liinasia pinoittain, aikomuksena leikellä ja ommella niistä mekko, mutta en sittenkään raaskinut saksia aivan ehjiä vanhoja liinoja. Hameeseen ne saattoi käyttää kokonaisina.

Just so it does not appear I'm ONLY wasting my time in shops, I present this skirt I've made for summer. It's made of 10 handmade cutwork tablecloths (richelieu style), which for some reason can be found very cheaply at flea markets & secondhand shops. I can't for the life of me figure out why those cloths cost so little (from 4 euros to 50 cents per piece), I think they are very beautiful and needed lots of time and patience from the needleworker. But I guess they are not fashionable right now.

I've been stocking this type of tablecloths, planning to cut and sew them into a dress, but after all I don't have the heart to put scissors on perfectly fine old textiles. So this skirt was a way to use them without cutting them.

Jippii! Kevät! - Yay, spring!

Joululahjoja

Pitsikirjan leikekirjontaliina odotti pitkään puolivalmiina, kunnes kesäkuumilla kirjoin sen loppuun synnytystä odotellessa.
A cutwork tablecloth from Lace Book remained in unfinished state for about a year, until last summer I completed it while waiting for birth to begin.

Pykäpistoin reunustetut tilkkusoikiot on yhdistetty silloilla ja taustakangas leikattu pois.
Blanket stitch borders the applique ovals. Connecting brides are made first, and as the last step, backgound fabric is cut away.

No jopas on ryppyinen... kankaan rypyt aina korostuvat valokuvissa. Joka tapauksessa liina meni joululahjaksi toimittajalleni, joka haaveili jo Pitsikirjan aikaan tekevänsä itselleen samanlaisen. Koska kustannusala on sangen kiireinen, liina oli jäänyt haaveasteelle. Eipä ole toimittajalla aikaa istua tuntikausia kirjomuksen ääressä!
It became a Christmas gift to my editor, who's been way too busy to embroider a tablecloth herself!


Huurteiset koivunoksat tuovat mieleen hienoimman pitsin.
Frosty delicate birch twigs as lace inspiration.