Tutkimukset etenevät!

Salon ammattioppilaitoksesta löytyi (Tiina Talvikin vinkistä - kiitos!) martindale-hierontatestikone. Laitos kannustaa opiskelijoita yrittäjyyteen, ja eräs oppilaista toimii nyt tutkimusassistenttinani. Tällä vempeleellä hinkataan kangasnäytteitä nukkaantumiseen asti, ja koitan sitten päätellä niistä mikä yhdistävä tekijä kestävillä ja mikä taas nuhjaantuvilla on.

Lisäksi löysin lapsuudenkodistani mikroskoopin, jonka muistaakseni olen joskus saanut syntymäpäivälahjaksi. Toimii hyvin, vaikka onkin olemukseltaan heppoinen muovirunkoinen kapistus. Keveys on vain eduksi, sillä huomasin että parhaan näkymän lankaan saa kun vie 'skoopin ihan lampun lähelle, jolloin näyte saa valaistusta sekä alta että sivulta. Pelkkä laitteen oma alavalo paljastaa langasta vain siluetin. Valurautaista mikroskooppia ei jaksaisi lampun kylkeen nostella. Ehdin jo tunnistaa erään loistavan hyvin kestäneen trikoopaidan ainekseksi joko rengaskehrätyn tai vortexkehrätyn langan, sillä kuidut asettuivat sen pinnassa tasaisen diagonaaliin kierteeseen.

 

 Yllättävän hyvin iphone zoomaa mikroskooppiin!

Tietenkään kaupassa ei voi kuljettaa mikroskooppia mukanaan tai varsinkaan nyhtää siihen tutkittavaksi lankoja vaatteista, mutta kukaties joku päivä esim. älypuhelimeen saisi ohjelman, joka superlähikuvasta tunnistaa langan tyypin ja joko suosittelee tai moittii mahdollista vaateostosta sen perusteella.

 

 

Pientä suloista hömppää: löysin Fasaani antiikista kolme filet-pitsipalaa, oikein hienoa työtä (ruudut ovat tuskin kolmea millimetriä kanttiinsa) ja FB:n vintagekirppikseltä ostin vuoden 1921 kaavalehtisen. Pidän 1910-luvun lopun muodista, jota tämä lehtinen vielä edustaa. Pehmeät muodot, ihania pitsejä, ei liian kireät korsetit - suloista mutta mukavaa muotia. Paremmin tunnettu myöhemmän 20-luvun muoti on myös hienoa, mutta liian suoralinjaista makuuni.
Havittelen uutta talvitakkia ja nämä ovat kovin, kovin inspiroivia!

Hyvää lukemista ja vapaa viikonloppu

 Suositeltavaa lukemista muodista ja vastuullisuudesta kiinnostuneille: Emmi Ojalan (sama tyyppi joka teki Dear Fashion -lehden) Dear Fashion Diary, no keskellä tämä jo varmaan tutuksi käynyt pinkiksi karkkilaatikoksi naamioitunut kirja ja sitten Outi Moilalan Tappajafarkkuja ja muita vastuuttomia vaatteita. Järjestelty vasemmalta oikealle keveysjärjestyksessä, hilpein ensin. Suosittelen kaikkia!

Kuulinpa taas ällistyttävän jutun. Kiinassa valmistetaan joka vuosi arvion mukaan yli 9 miljardia kenkäparia. 9 miljardia?!?! Jokaiselle maapallon asukkaalle kenkäpari vuodessa, ja kylmemmän ilmaston asukkaille kahdet. Ja sitten vielä muissa maissa valmistetut... Alkaa pyörryttää, kun ajattelen näitä kenkävirtoja. Toisaalta, tästä voi myös laskea, että noin kaksi paria kenkiä vuodessa on kohtuullinen osuus maailman kenkätuotannosta, eikä ainakaan enempää pitäisi haalia. Muuten jää joku toinen paljasjaloin.

Perhe on mummolassa, mulla sinkkuviikonloppu. Ehdinkin yhtä sun toista: Kävin Vaatelainaamon kemuissa, lainaamo on siirtynyt minun kannaltani kätevämpiin tiloihin Kiseleffin taloon. Silitin pitsikoristeiset lautasliinani. Luin kaksi kirjaa kannesta kanteen. Tapasin Evenspaces-blogin MB:n ja spontaani kahvikuppostuokio kesti 3 tuntia. Käsiteltyä tuli mm. käsityöopetus, kuituhamppu, kemikaalialtistukset ja laatuasiat. Bottier Mäensivun Otso juhlisti jalkinemestarin tittelin saamista. Nautin luksusbrunssin Villipuutarhassa hyvässä seurassa.

  

Brunssi ja puolet hyvästä seurasta.

Filet-pitsinen irtokaulus isoäidilä saadun mekon seurana.

Lisäksi vielä keitin tuliais-mustikkahilloja japaniin vietäväksi ja ompelin monikäyttöisen "runkopuvun", josta kuvia myöhemmin! Ajatus on, että villakrepistä tehtyyn aivan yksinkertaiseen pukuun voi yhdistää kauluksia ja muita koristeita, arkityylistä häävieraskelpoiseksi.

Pitsiostoksia taas

Pari viikonloppua sitten Hietsun torilla oli jotkin myyjäiset, ostin antiikkiliikkeen kojusta satsin pitsiliinoja. Hinnoittelu oli epäloogista ja myyjä koitti väittää (varmastikin vilpittömästi tietämättömyyttään) leavers-koneella tehtyä liinaa käsintehdyksi. Toivon välillä, että joku antiikkiliikkeen pitäjä pyytäisi minua lajittelemaan tekstiilinsä. Yleensä tekstiilit on sysätty johonkin pahvilootaan, huippuarvokkaat 150 vuotta vanhat kirjailut sekaisin kömpelöiden 1970-luvun virkkausten kanssa. Onhan tuollaista hauska penkoa, mutta ei ostajillekaan muodostu käsitystä siitä mikä on oikeasti arvokasta, kun kaikki on samassa läjässä.

Alempana todella pienisilmäinen filet-pitsiliina ja yllä kolme käsinnyplättyä pikkuliinaa. Mittakaavaa antavat perintösakset, isoäitini äidin aikoinaan mökin seinänrakoon sujauttamat. Nyt jo edesennyt mummoni löysi aikoinaan sakset, ja antoi minulle. Olen kiitollinen, ja kaiken lisäksi ne ovat hyvät paperisakset!

 Hyvin ohuesta (olisko 100-150 numeroista) langasta virkattu pieni liina ja konetekoinen tyllipitsiliina, laadukasta työtä sekin.

 Tylliosuuksien päälle on kiinitetty koneommeltuja pitsikukkia. Osa terälehdistä on taittunut mankeloitaessa kaksinkerroin, mistä tulee hieno kolmiulotteinen vaikutelma.

 Pitsi- ja kangasosiot on yhdistetty uskomattoman pienellä ja ohutlankaisella siksakilla. Joku melko varmakätinen ja tarkkasilmäinen tyyppi on tuossa ollut asialla. Olisi pitänyt laitta vertailuksi nykyaikainen ompelukoneen lanka. Ne ovat samanpaksuisia kuin kankaan langat, 4-5 kertaa paksumpia kuin tässä käytetty ompelulanka.

ps. sain blogitunnustuksen Neulanhaltijalta, joka tekee upeita sekä taide- että käyttökäsitöitä, mm. paljon isoja tilkkutöitä ja konekirjontaa. Käykää kurkkaamassa! Ja suuri  kiitos tunnustuksesta!!