Pitsijakkupuku käytössä

Meidän perhe sai kutsun Bodom-kauhuelokuvan ensi-iltaan. Eipä onneksi tarvinnut ihmetellä mitä laittaa päälle – tietenkin pitsijakkupuku, jonka keväällä ostin Kaivarin kanuunasta ja laitatin ompelijalla istuvaksi. Kyllä sinne olisi saanut mennä vähemmänkin juhlavana, mutta on hauska laittautua kun kerrankin voi. Eikä noita ensi-iltoja niin usein meikäläisen elämässä ole, että niihin suhtautuisi muuten kuin vilpittömällä innolla.

Sen verran jakkupukua piti vielä itse muokata, että käänsin pääntien liepeet auki – umpinainen pääntie ei vaan sovi minulle. Ompelin käänteet parilla pistolla paikalleen ja näin O-pääntiestä tuli V. Nappilenkki piti naamioida rintakorulla, siihen voisi toisella kertaa vaikka sujauttaa kukan!

Asustuksena oli beige käsilaukku, jota käytän arkisin kukkarona, beiget korkkarit ja pari korua. Nuo korkkarit on muuten ollut loistava ostos. On jo vuosia kun hankin ne, suht edullisesti vielä (olisko ollut jotain 60€), ja niiden ihmeellinen hyvä puoli on siinä, että ne sopivat lähes kaikkien juhlavaatteideni kanssa yhteen. Ei tarvii ikinä miettiä mitkä korkkarit laittaa juhliin.

Myös uutta beigeä kynsilakkaa Nudgesta.

Hups vihkisormus unohtui kuvasta!

Ostin jakkupuvun kanssa käytettäväksi vintagekaupasta mustan lasihelmirannekorun, mutta tulinkin sitten viime tingassa siihen tulokseen, että siitä pitää tehdäkin korvakorut. Ranteeseen kiedoin itse pari vuota sitten tekemäni kaulakorun. Oli näin ollen vissiin turha ostaa tuo rannekoru, vain kahden helmen lähteeksi, mutta kyllä Pikku Onnetar käyttää loput helmet jossain vaiheessa omiin askarteluihinsa.

Edustan sitä katsantokantaa jonka mielestä joka tilanteeseen pitää olla yksi vimpan päälle laitettu asukokonaisuus. Sama asu saa sitten esiintyä monesti, kunhan se vaan on juuri hyvä ja hieno (tietty asusteita voi vaihdella, mutta ei sekään ole välttämätöntä). Niin nyt on kokkarikokonaisuus koottuna! Kutsuja saa lähettää!

----

Sivumennen sanoen, suosittelen Nihtisillan kierrätyskeskuksen ilmaishuonetta! Sieltä löytää aivan ihmeellisen hyvää tavaraa. Viimeksi kun kävin Nihtisillassa palaveraamassa, ihan vain pikaisesti kurkistin ilmaishuoneeseen, ja sinne oli justiinsa minua varten tuotu kevyt syystakki. Kotimainen valmiste 70-luvulta, minimaalista taskun yhdessä kulmassa olevaa purkaumaa lukuunottamatta ehjä, ja juuri minun kokoani. Tiukkaan kudottu polyester-puuvillasekoite kestää pienen tihkun ja urheilullinen tyyli rimmaa hyvin sekä nahka- että kumisaappaiden kanssa yhteen. 0€, budjetti ei kärsi.

Sloggi, Finlayson ja Trendi-lehti kevään merkkeinä

Näittekö eilisen Kuningaskuluttajan, jossa mm. minä etsin eliniän kestäviä tuotteita Itäkeskuksen kauppakeskuksesta? Valitsin nahkavyön, kotimaisen villahuovan ja Fjällrävenin ulkoilutakin, joka oli tehty kestäväksi suunnitellusta kanaasta ja joka näytti korjattavalta.

Hyvinä päivinä tuntuu siltä, että vaatteiden laadun huononemisen ja yleisen haaskaamisen aallonpohja on jo ohitettu. Tässä pari piristävää kevään merkkiä:

Sloggi tarjoaa tietylle osalle valikoimastaan ikuisen takuun - rohkea juttu! Toivottavasti tämäntapainen toiminta yleistyy. Nettisivuilla kerrotaan myös valmistusmateriaalista tavalla, joka herättää ainakin minun alustavan luottamukseni tuotteeseen. Puuvillan lajikkeen tai alkuperän kertominen on aina hyvä merkki. Jos on vaivauduttu pitämään tietty puuvilla erillään, se tarkoittaa sitä että sillä on erityiset ominaisuudet, joista joku on valmis maksamaan hieman enemmän kuin yleensä-vaan-jostain-puuvillasta.

Finalyson antaa hyvitystä vanhoista petivaatteista uusia ostetaessa ja niistä tehdään räsymattoja. Tämä on varmaankin ensi askeleita siihen suuntaan, että käytetyistä, alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan käyttökelvottomista tekstiileistä tulee rahanarvoista tavaraa, ei vain jotain josta eroon päästäkseen joutuu maksamaan.

Trendi-lehdessä esitettiin vaatteiden hankkimisesta ja omistamisesta mielestäni aika radikaaleja mielipiteitä (kun kyseessä on kuitenkin kevyehkö muotilehti), jotka ilahduttivat minua suuresti. Ja entäs tämä järjen äännähdys:
"Kevään katutyylihitti, eli jättimäiset satement-hihat, näyttää kivalta kuvissa, muuta mahtuvatko hihat yhdenkään takkisi sisään? Jos vastaus on ei, ihaile niitä kaukaa."
Tai sitten pitää miettiä koko vaatevarasto noitten hihojen mukaan, ja elettävä sen mukaisesti. Kunhan ei harhaannu ostamaan vaatetta, jota ei oikeasti pysty käyttämään osana sitä vaatevarastoa, jonka jo omistaa, ja joka näin ollen jää täysin turhaksi.


Minun keväinen vaatehullaantumiseni kävi Kaivarin Kanuunassa, josta etsin kumppareita Pikku Onnettarelle, mutta ostinkin paksulla silkillä vuoritetun pitsijakkupuvun koneommeltua pitsiä 60-luvulta. Kokonaiskuvaa tulee sitten, kun saan hieman muokkautettua sitä ompelijalla. 

HMV kohtaa UM:n

Ehkä erikoisin paikka jossa olen puhunut Hyvän mielen vaatekaapista: Ulkoministeriö. Olin virkistyspäivän ohjelmanumerona Andiatan ja Sauman muotinäytöksen ohella, ja sain upean tukanlaiton ja meikin samassa kuin (ministeriön omat) mallit. Kyllä olis kiva jos aina saisi esitykseen mennä vimpan päälle puunattuna!

Kisakatsomon tunnelmaa hallitusneuvotteluita seuratessa.

Lainasin Andiatalta vesiputouspäänteisen viskoosipuseron oman jakkupukuni alle, ja harkitsen tässä pitäisikö se ostaa ihan omaksi. Oli taas osoitus hyvän myyjäkunnan erinomaisuudesta: oli n. 20 min aikaa kahden homman välissä käydä valitsemassa lainavaate. Juoksin sisään, sopotin myyjälle asiani ja näytin jakun johon lainavaatteen piti sopia, hän toi kaksi vaihtoehtoa koppiin ja ne olivat heti oikeaa kokoakin. Ensimmäinen oli liiankin antoisa, toinen juuri oikea. Hommaan varatusta 20 minuutista jäi vielä viisi yli. Kun tietää mitä tarvitsee eikä vain maleksi kaupassa jotain-hauskaa katselemassa, niin on kätevää ja myös mukavaa antautua myyjän palveltavaksi.

 

Uudet tai siis "uudet" korvikset Fidasta ja jakun rinnuksissa helmipäinen hattuneula jonka ostin helmikuussa.

 

Kampaus valmiina, naama vielä luonnontilassa

Diana Vreeland, Kässäkerho ja kävelypukuja 50-luvulta

Viime aikojen innostavia asioita:

Dokumettielokuva Voguen Diana Vreelandista. Sähköistävä tyyppi! Suosikkilainaukseni: “You gotta have style. It helps you get down the stairs. It helps you get up in the morning. It’s a way of life. Without it, you’re nobody. And I’m not talking about lots of clothes.” Nimenomaan!! Upeita kuvia, hurjan kiintoisa dokkari. Suosittelen!

Huomasin, että omistan yhden dokumentissa vilahtaneista lehdistä, mutta mihin olen sen arkistoinut!?!

Treffasin eilen Iltalehden sivuilla Kässäkerho-blogin Marian, ja meillä on niin mielenkiintoiset keskustelut, että vieläkin kihisen ideoita. Tarkoitus oli vain pikaisesti tavata, mutta asiaa vaatteista, käsityöläisyydesta, muodista ja sen suhteesta yhteiskuntaan ja kaikkien asiaintilojen parantamisesta oli niin paljon, että puhuimme suurinpiirtein henkeä vetämättä neljä ja puoli tuntia - kunnes toisen piti hakea lapsi hoidosta ja toisen mennä töihin...


Eräs seikka, josta puhuimme, oli korkealuokkaisen käsityöläisyyden edistäminen käytännössä. Teoriassa kaikki kannattavat esim. vaatteiden teettämistä, ja sitä vinkataan muotilehdissäkin - mutta käytännön tasolla se ei ole yleinen toimintamalli. Minä nyt koitan omalta osaltani sitä promota: olen ihan hurjan tyytyväinen uuteen kävelypukuuni. Tässä pari siskoni ottamaa kuvaa, minä menossa haastattelemaan TaiKin tutkijaa Kirsi Niinisaloa. Oli niin lämmin päivä, että jakun ohella muuta takkia ei tarvinnutkaan. Sukkahousut voisivat kyllä olla paremman sävyiset, mutta muuten olen tyytyväinen asuun. Tänään lähden täsmälleen samassa asussa haastattelemaan erästä Vaasan pitsitehtaan asioista tietävää herraa.

Käsineet ovat ostos matkalta, firenzeläisen Madova-käsinetehtaan tuotantoa (he kehuvat parkitsevansa ja värjäävänsä nahkat itse, joten rohkenin ostaa nämä, sillä oletuksella että EU-alueella nahkan käsittelylle lienee tarkat säännöt).

Inspiroivia jakkupukukuvia vuoden 1951 teini-Voguesta, joka osui käteen kun etsin toista lehteä. Väärän vuodenajan lehti, mutta kävelypuku käykin vuoden ympäri!

Huomaatteko jotain yhtäläisyyttä ylläolevan jakkupukuni kanssa?

Avokkaat voisi olla tosiaan sopiva jalkinevalinta. Mulla on peräti kellarissa odottamassa hyväkuntoiset 40-luvun avokkaat.

Pyöreät takinliepeet ovat olleet vissiin iso juttu tuona vuonna. Tykkään!

Kävelypuku valmis! Ja linkkejä!

 

Sain tänään kävelypukuni ompelijalta kotiin. Olen tyytyväinen! Kuvasta ei ilmene kankaan ihana tuntu. Otatan itsestäni kuvan tämä yllä, kunhan kerkiän. On NIIN mukavaa, kun saa vaatteen, joka istuu selästä ja harteilta. Minulla on lyhyt selkä, leveä lantio ja kapeat harteet, mikä johtaa siihen, että vain ainharvoin kaupoista löytyy takki-jakkuosaston päällepantavaa. Hartioiden istumattomauudelle ei edes oikein voi tehdä mitään, koko vaate pitäisi purkaa jotta sitä voisi korjata.

 

  

Tälläisenä kombona aion pistää kävelypukuni huomenna päälle haastattelumatkalle. Alla on NoaNoan harmaanvalkoinen neulepusero, jonka nypynpoistaja palautti käyttökuntoon. Jalkaan laitan ruskeat Chie Miharan kävelykengät ja tavarat Minna Parikan isoon ruskeaan kassiin. Jalkaan pistän tummanruskeat sukkahousut.

Tässä kuvassa näyttää, että napit jotenkin vetäisivät. Eivät muuten vedä!

Vielä lähäri napeista. Pidän kovasti kankaista, joissa on kahta eriväristä lankaa, ja olen väritykseltäni pehmeän kontrastiton, joten tämä ruskea-harmaa sopii minulle loistavasti.

Muutamia linkkejä:
Wardrobe Reimagined - ompelusta innostunut tyttö päätti viettää vuoden hankkien vaatteita sota-ajan säännöstelyohjeiden mukaan. Tämä olisi mielenkiintoista toteuttaa suomalaisten kangaskuponkien mukaan! 

aMinimalist - Joku linkitti Minimalismin ilossa tähän uudehkoon muotiblogiin, ja tykästyin heti. Entinen pintamuodin orja on siirtynyt niukkaakin niukempaan, mutta laadukkaaseen ja mietittyyn puvustoon.

Empty Emptor  - Englanninkielinen vaateminimalisti miettii laatukysymyksiä, klassikoiden olemusta tai olemattomuutta ja muutenkin pohtii asioita syvällisesti.

Kenkien kierrätyksestä


 Nyt kun joku perustaisi vielä blogin, jossa esitellään niukkaakin niukempaa huolellisesti kuratoitua puvustoa, joka ei ole tyyliltään minimalistinen, vaan jotain muutan. Vaikka romanttinen, tai vintagehenkinen. Vai pitääkö tässä itse kaikki tehdä...

Ompelijalla ja napinaa kevätmuodista

Eläkkeelle jäänyt laatukangaskaupan omistaja suositteli tiettyä helsinkiläistä ompelijaa, ja hänen luokseen sitten sovin tapaamisen. Yleensä kuulemma ensi tapaamisen aikana vain keskustellaan ja mietitään asiakkaan tarpeita, mutta minä olin jo oikeastaan selvittänyt itselleni mitä tarvitsen. Kangaskin löytyi ompelijan varastoista (alkukuvan ruskean-harmaan kirjava italialainen villakangas - villan ekovaikutuksesta en oikein saanut tolkkua, mutta en myöskään keksi mistä muustakaan kävelypuvun voisi teettää. Esim. nokkoskankainen jakkupuku olis vähän liian avant-garde tarkoituksiini!). Ompelija oli kuulemma jo puhelimessa arvellut äänestäni, että tämä kangas olisi minulle sopiva! Ja parempaa en olisi keksinyt, vaikka olisin yrittänyt.
Kallista se kyllä oli kuin mikä, en ole ikinä ostanut muuta kuin hienointa pitsiä tuohon metrihintaan, mutta tässä tapauksessa ei vain ole mitään järkeä pihistellä kankaan kanssa. Laskeskelin, että puvun pitäisi olla vaatekaapissani noin 15 vuotta, jotta hinta tulisi kuitatuksi (kerta viikossa -käyttötahdilla). Tämähän ei onnistu, jos kangas ei ole mitä loistavinta laatua.

 Luonnokseni ompelijan ensitapaamista varten. Jakkuun tulee kaareva helma, shaalikaulus, kaksi nappia (lyhyt torso, ei mahdu enempää) ja pitkälinjainen pääntie.

 Muutamia kuvia ompelijan luota. Ompelimo on 50-lukulaisessa talossa lähellä Olympiastadionia.

Sain myös kuulla, että vartalonmittani ovat "perinteiset". Ei ihme, että vanhat muotilehdet puhuttelevat minua yleensä enemmän kuin uudet. Ostin tässä junamatkan huviksi uuden Olivian, ja tuli sitä silmäillessä mieleen, että on helppoa olla ostamatta uusia vaatteita jos ne näyttävät tältä...

En ottaisi pussittavaa metallinhohtaista minitakkia, vaikka maksettaisiin, ja minimittaiset metallishortsit minulta kieltää jo siveyslautakunta (vaikka ne olisivat kuinka Samujin). Liiveihin ehdin kyllästyä perusteellisesti jo viime kerralla, kun ne olivat muotia (josta ei sitäpaitsi ole kovinkaan pitkä aika), ja ylipäänsä näistä asuista henkilökohtainen mielipiteeni on, että kuvien joutsenkaulaista ammattimalliakin ne rumistavat. Miltähän näyttäisi, jos vaatteet olisi sommiteltu kaksi kertaa painavamman ja puoli metriä lyhyemmän naisen päälle? Eipä ainakaan tarvitse pelätä, että kauppojen tarjonta houkuttaisi minua yltiöshoppailemaan.

Ainoa juttu, josta todella innostuin, oli Miina Supisen ruskeanpunainen huulipuna. Todella soma Lumikki-look! Onneksi meikkipussissani oli tämän sävyinen rajauskynä, ja pääsin heti kokeilemaan tyyliä. Supisen tumma tukka sopii siihen kyllä paremmin.

Kävelypuku - naisen paras ja uutterin ystävä

 

Ylempänä juhlava jakkupuku näyttävällä lantioliehukkeella ja alempana reipas matka-asu.


Päätin investoida leijonanosan vuoden vaatebudjetista teetettyyn jakkupukuun, tai kuten meillä 1950-luvulla tavataan sanoa, kävelypukuun. Muuten minulla nimittäin on vaatteita elämän joka tilanteeseen, mutta kun pitäisi olla kiistämättömän asiallinen ja siisti, vauhkoan vaatetangon ääressä ja tuskittelen aina jotenkin puutteellista vaatevalikoimaani. Esim. jos menen haastattelemaan jotain virallista tahoa, tai sanotaan nyt vaikka pitsitehtaan menneisyydestä tietävää 90-vuotiasta herraa, vaatevarastoni tekee tenän. Nyt tämä ongelma ratketkoon!

Kaikki pukeutumisoppaat 1920-luvulta alkaen suitsuttavat hyvän kävelypuvun ylistystä. On varmaankin käynyt niin, että olen tullut vintage-pukeutumisoppaideni aivopesemäksi. Muutamia lainauksia ---

Elna Kangas: Pukeudu hyvin, 1933: "Käytännöllisin aamupäivä-puku on kävelypuku, tailor made. Se on aina paikallaan, aina muodissa ja aina chic. Vaalea crepe de chine-pusero, mieluimmin paitapusero tai villajumpperi lieventää sen maskuliinista jäykkyyttä. Matalakorkoiset nauha- tai pantakengät, huopahattu, pesuhansikkaat ja asiallinen käsilaukku täydentävät puvun, ja jos olemme kyllin onnellisia omistaaksemme ketunnahkapuuhkan, ei aamupäiväeleganssistamme puutu mitään."

Taitava emäntä, 1951: "Hyvin istuva kävelypuku on kaiken alku ja kelpaa joka tilaisuuteen klo 18 asti. " ja "Hyvin pukeutunut nainen voi, kuten sanottua, esiintyä ohuessa, mustassa kävelypuvussa siihen kuuluvine hienoine puseroineen (takki päällä) kaikkialla ennen klo 18. Mitä myöhempi ajankohta, sitä aistikkaampi hattu. Hienot hansikkaat kuuluvat tähän pukuun. "


Elsa Hagdahl, Hyvän pukeutumisen opas, 1957: "Kävelypuku ... sopii kaikille. Haluamme ensiksi pitää kävelypuvulle pienen ylistyspuheen. Kävelypuku on pukevin, käytännöllisin ja monipuolisin vaate, mitä ylipäänsä on olemassa. Se sopii yhtä hyvin nuorille ja keski-ikäisille kuin vanhoille, se sopii sekä hoikille että pyyleville, se pukee sekä pitkiä että lyhyitä, ja sitä voidaan käyttää vuoden ympäri. Kävelypukua voi käyttää aamulla, päivällä ja illalla, kunhan vain hiukan muuttaa asusteita." ja "Kävelypuku ratkaisee monet pukuongelmat. Kävelypuvun omistajalla on aina jotakin päälle pantavaa ja siten hän säästyy pukuhuolilta. Kävelypuku vaatii vain puhtaan puseron ja niin se on valmis palvelukseen."
"Kävelypuku on tyylikkäin ja käyttökelpoisin, jos se on mahdollisimman yksinkertainen ja koristelematon. Silloin se on sitä, miksi se on tarkoitettukin: uskollisin palvelijamme ja paras ja viihtyisin asumme."

Lopuksi 2000-luvun mielipide!
Kirsi Niinimäki, From disposable to sustainable, 2011: "The tailor-made suit is a good example of the quality-durability-price connection. A tailor-made suit is more expensive than a ready made garment, but on the other hand, it is made according to the user's preferences, needs and measurements, offering a perfect fit physically but also emotionally. "

Minun unelmieni kävelypuku on tämän mallin inspiroima, mutta ei aivan noin dramaattinen. Siihen tulee tavanomainen napitus ja jakun helmaosa ei liehuile noin näyttävästi. Kaarevat taskut pidän ja ehdottomasti shaalikauluksen. Olen innoissani! En tosiaankaan ole ns. "jakkuihminen", mutta nyt kun voin suunnitella kaiken mieleni mukaan, jakkupuku tuntuu ensimmäistä kertaa houkuttelevalta ajatukselta.