Vain lievästi fuskaava naamiaisasu

Kauan aikaa sitten, kun olin vielä parikymppinen muotiopiskelija Taikissa, kävin välillä La Perse-klubilla.  Minä olen perheytynyt ja rouvistunut, mutta Perse-klubi on edelleen olemassa! Kävin tanssaamassa ja näyttäytymässä heidän Halloween-spesiaalissaan, ja sinnehän ei sovi mennä tai ei ainakaan ole mitään mieltä mennä pynttäytymättä. Koska olen heivannut kierrätykseen suurimman osan ihmeellisistä pynttäytymisvaatteistani, piti hiukan säätää. Naamiaisasu ei ihan mahdu P333-valikoimaan, fuskasin siihen nähden, mutta en varsinaisesti joutunut ostamaan mitään asua varten.

Pitkä viininvärinen samettiviitta on lainassa siskolta. Tyllimekon tein toissakesänä ja kaivoin sen kesävaatelaatikosta esiin. Gaalamittaiset vintage-nahkakäsineet ostin viime vuoden syksyllä ja taisin peräti luvata hankkiutua niistä eroon, jos ei vuoteen tule käyttöä ("Lupaan myydä nämä käsineet, jos en vuoden 2015 aikana keksi niille yhtään käytönaihetta!"). Näin ne pääsivät käyttöön ja saavat vastedeskin asua käsinelaatikossani, puuh!

 

 Kengät ovat hääkenkäni vuodelta 2006, jotka olen säilyttänyt sentimentaalisista syistä, ja tukassa oli pikkuOnnettaren samettirusetti-hiuspompulat (vaikka eivät näykään kuvassa). Vyön nappasin kierrätyskeskuksen ilmaispuolelta, ajatuksena oli yhdistää se syystakkiin, mutta sopi se tähänkin.

 

Käsilaukkuna oli pieni UFFilta ostettu nahkapussukka, jonka hankin aikoinaan Huilin muotikuvausten rekvisiitaksi. Se on ollut pussissa odottamassa poistoa, mistä kaivoin sen tätä varten esiin. Nyt kun se on osoittautunut käteväksi, niin pitäisiköhän se sittenkin säilyttää? Ja koska saatan seuraavan kerran tarvita sitä?

Lisäkuvia keepistä ja löytöjä kierrätyskeskuksesta.

Keeppi on käytännössä iso ympyrä, joka on edestä halki. Siinä on tosiaan tilaa tehdä vaikka minkälaisia käsiliikkeitä. Jätin sen takaa hieman pidemmäksi kuin edestä, näyttää mielestäni paremmalta.

 vyö kuroo selkäpuolen väljyyttä kasaan. Hameessa on syvä laskos, jotta pyöräileminen onnistuisi.

 Olen nyt rampannut sekä Nihtisillan kierrätyskeskuksessa että viimeksi tänään Itäkeskuksen kierrätyskeskuksessa tsekkaamassa laatutyöpajan tilan. No, kun kaupoissa käy niin altistuu ostoimpulsseille ja -mahdollisuuksille. Työasian ohella onnekkaasti satuin löytämään pitkään ostoslistalla olleet punaiset kumisaappaat! Ne ovat täydelliset: ei mitään logoa tai muuta visuaalista häiriötä, ja niihn kuuluu vieläpä eräänlaiset lämpösukat. Hintaa tälle täydelliselle löydölle tuli 5 e. Sitten vähän innostuin ja ostin punaisen villahuivin saappaiden kaveriksi, sekä pienen kukkaron pyöränlamppujen säilyttämiseen.

 

Kaikkea näkemääni hienoa en ostanut. Jätin tämän 4 e maksaneen todella laadukkaan, suorastaan itkettävän upean käsinkirjotun pellavaliinan jonkun muun löydettäväksi. Toivottavasti sen löytää joku arviolta 1920-luvun kirjontataidetta ja laatumateriaalia arvostava henkilö, eikä joku joka etsii ainesta pölyriepuihin...

  

Lepuuttakaa silmiänne näissä kauniissa pistoissa!

Yksi unelmatyö olisi käydä läpi kierrätyskeskusten laareja ja pelastaa parhaat palat jonkinlaiseen luksusputiikkiin – hinnat voisivat pysyä samana, mutta ostajille annettaisiin luento siitä miksi kukin tekstiili on erityisen upea ja arvokas :)

Tornin kahvilassa sateenkaariheijastus.

Syksyn look

 Päivitin vaatekaappini syksyyn, vaihdoin sekalaiset henkarit ihaniin ystävältä lahjaksi saatuihin virkkauspäällysteisiin puuhenkareihin. Mummosöpöys yhdistyy kätevyyteen!

MMMadethis-blogissa meikäläisen uusi fantastisen hieno hattu!
Sain sen jo keväällä, mutta sitten tuli pian niin lämmin että vasta nyt olen kunnolla ottanut käyttöön.

 Tukholmalaisen kierrätysmyymälän peilissä, 

en ostanut kuvan hienoa 50-luvun käsilaukkua vaan sen sijaan vyön.

Toinen syksyn uutuusvaate on  petroli-valkoisesta tweedistä ompelemani hame-viitta-kombo. Piti saada jo kevääksi valmiiksi, mutta tulihan sentään syksyksi! Tämä yhdistelmä pääsi käyttöön ensimmäistä kertaa Burdan Käsityöristeilyllä, ja mm. Beyond Retron tyylikäs myyjä kehui sitä vallan ylitsevuotavasti. Asiakkaille lirkuttelu taitaa kuulua siellä palvelukonseptiin, mutta joka tapauksessa tuntui oikein kivalta :)

Vuori on silkkiä, jonka tilasin kotimaisesta nettikaupasta, kun Eurokankaasta eikä Villisilkistä löytynyt sopivaa väriä. Vuori maksoi noin kolme kertaa enemmän kuin päällykangas, mutta alan kallistua siihen mielipiteeseen että niin asian kuuluukin olla. Kunnon silkkivuorin kanssa jopa pahvikin laskeutuisi kauniisti!

 Keepin vuori paksua kreppisatiinia (satiinipuoli nurjalla, kreppipuoli näkyvillä).

Hameen hattaranvärinen silkkipongeevuori. 

Keepin vyönkolot tein napinläpityyliin, ja olen tyytyväinen siitä miten ne onnistuivat.