Reissussa taas

Terveisiä kesälomareissulta Legolandiin. Reissussa oli kolme sukupolvea: vanhempani, minä&mieheni sekä Pikku Onnetar ja hänen serkkunsa. Minun innoitusestani matka tehtiin pintateitse vaikka Legoland on aivan lentokentän vieressä. Kun keikkuvassa x2000 Tukholma-Kööpenhamina-junassa lapset alkoivat oksennella ja seuraavaksi juna hajosi, idis ei tuntunut parhaalta, mutta en kadu mitään. Pikavisiitit Tukholmassa ja Kööpenhaminassa olivat kuitenkin hienoja ja ruotsalaisten pikkukaupunkien asemilla sekoilu just sopiva seikkailuelementti tälle porukalle.

Tukholmassa kerkisin käydä Fotografiska Museetissa, iso näyttely Greta Garbosta (ennustan 30-luvun tyylin buumia ensi vuonna) ja kuvallisesti hieno mutta moraalisesti ihmetystä herättävä näytely Afrikan suureläimistön tuhoutumisesta. Siinä siis oli tehty aidonkokoisia printtejä leijonista ja sarvikuonoista jne ja viety ne paikkoihin joissa kyseiset eläimet olivat aiemmin eläneet mutta jossa mokomat afrikkalaiset ovat kehdanneet rakentaa esim. taloja tms. Tietenkin monet kuvat olivat todella traagisia, esim. kaatopaikalla kuvatut, mutta jotenkin ikävä jälkimaku siitä jäi.

Kööpenhaminassa tapasin pari tanskalaista tekstiili-ihmistä, jotka organisoivat mielenkiintoista pohjoismaista projektia skottilaisen Makeworks-hankkeen hengessä. Toivottavasti keksimme hankkeelle jostain rahoituksen, sillä haluaisin sen toteutuvan! Idea on siis luoda nettisivu, joka yhdistää suunnittelijat ja valmistajat käytännönläheisellä tavalla. Homma aloitetaan vaatetus- ja tekstiiliteollisuudesta, koska se on projektissa mukana olijoille läheisin, mutta tarkoitus on laajentaa muillekin aloille. Tarkoitus on siis promota paikallista/pohjoismaista valmistusta, etti vahingossa tiedon ja yhteyksien puutteesta lähdetä valmistuttamaan kaukomaille vaikka lähempänä olisi kapasiteettia.

Legoland oli juuri sitä mitä lapset toivoivatkin, siis onnistunut homma. Ninjago- ja Friends-tunnarit jäivät soimaan päähän, vaikka alueella ei ollut kattavaa taustamusiikkia. Lego-ostelu ei mitenkään lähtenyt lapasesta, eikä Pikku Onnetar äitynyt edes mankumaan.

Naputtelen tätä Malmö-Tukholma-junassa, SJ tarjoaa netin. Sähkötöpseli löytyy istuinten välistä alhaalta!

Loput tuliaiset Tukholmasta

Pari hienoa löytöä Tukholmasta jäi vielä esittelemättä.

Emmauksen kellarivintageputiikki Södermalmilla on ehdottoman suositelmava kohde jos pitsi, vanhat vaatteet ja muu vintagetilpehööri kiinnostaa. Itselleni löysin sieltä siis edellisessä kirjoituksessa tarkemmin esitellyt pitsiverhot, ja sitten allaolevan kuvan beiget käsineet, jotka maksoivat 120 kruunua eli alle 15 e. Nämä tulevat käyttöön kevätkaudella mustan 3/4-hihaisen takin ja ruskean uuden hatun kanssa. (Mietin jo kevään vaatevalikoimaa, helmikuun lopussa vaihdan. Oikein yllytän itseäni kyllästymään talvivalikoimaan, jotta uusi satsi tuntuisi sitäkin ihanammalta!)

 

Betty-lehti löytyi Götgatanin monipuolisesta lehtikaupasta. Uusi tuttavuus, ja nyt olen aivan ihastunut.

Pastellinväristä, vintagehenkistä tyttömäistä tyyliä ja siihen sopivia puuhia palvova lehti sopii minulle kuin hansikas käteen. HUOM! Nettisivuilta voi kolmen punnan hintaan tilata sähköversiot jo ilmestyneistä Bettyistä, hyvä idea mielestäni.

Lehdestä löytyi mm. italialaisen Vivetta-vaatemerkin esittely, siinäkin uusi tuttavuus jonka sööttiyden äärellä voi vain huokailla!

 

Vielä samaisesta Emmauksesta nappasin 10 kruunulla mukaan kaksi pellavaista, persikanvärillä kirjottua pikkuliinaa ja 6 metriä hyvin siroa leavers-pitsiä. Olen innostunut ajatuksesta ommella itselleni elegantteja alushousuja, pellavaiset "viikunanlehdet" toisi hiukan huumoria pöksyihin. 

Emmauksesta löytyi vielä kolme tyylikästä puuhenkaria takeille 10 kr/kappale, kaksi kaunista kiemuraista taulunkehystä ja pari villapaitaa lapselle. Kassi, joka oli lähes tyhjä lähtiessä, oli paluumatkalla aivan täynnä!

Tuliaisia Tukholmasta

Ensimmäinen parisuhdematka sitten Pikku Onnettaren syntymisen, suuntautui Tukholmaan (sellainen tavanomainen 5 tuntia perillä -risteily). Ihana, rentouttava reissu, johon laivalla löllimisen lisäksi kuului mielenkiintoinen länsi-Afrikan veistosperinnettä esittelevä näyttely, käyskentelyä Södermalmilla ja parin kirpparin koluaminen.

Olen muuten ihan intona Mujista ostetuista kosmetiikan matkapurkeista:

Kahden yön reissuun tarvittava naamanhoitoarsenaali mahtuu vaikka takataskuun.

En ottanut koko reissulla kuvan kuvaa, en edes kännykän kameralla. Rentouttavaa kai sekin!

Innostuin ostelemaan lehtiä. Näin kevättalvella kaikki värikäs kutsuu, mitä enemmän sateenkaaren värejä sen parempi.

Bazaar-lehden kannessa oleva sateenkaari-pitsi-mekko saa minut aivan intoihini. Hyvä Chanel!

 Kevään kukkaismuotia, keskellä pökerryttävän ihana  Dolce&Gabbanan kirjottu verkkopohjainen kauhtana. Kiisin katsomaan netistä D&G-kevätkokoelmaa, ja siinä on paljon ihanan yletöntä silkkikukka-kirjonta-pitsihuumausta.

 Miu Miun kukkatakki muistutta minua omasta kukkatakistani, joka on tällä hetkellä Tiinan luona odottamassa vuoria. Kukkatakkini on tehty samasta kankaasta kuin kuvan Belovedin pussukka, ja tilasin sen jo useampia vuosia sitten Tiinalta. Vaikka kaava on sama kuin kahdessa muussakin Tiinan ompelemassa vuorittomassa takissa, se ei vaan koskaan oikein solahtanut päälle luontevasti, joten pyysin Tiinaa vuorittamaan sen kevääksi.

Näin Hyvän mielen vaatekaapin jälkeen tulee tosin mieleen, että kukkakuvioinen takki ei ole kovin monikäyttöinen vaate ja vaatii muulta puvustukselta aika vähäeleistä linjaa... Ehkä pitää ommella samasta kankaasta mekko ja käyttää niitä aina yhdessä!
 

 Burberry Prorsum on innostunut paksulankaisista Leavers-pitseistä, joita ennenvanhaan tehtiin pöytäliinoiksi. Hyvin yksinkertaisen mallisena mekkona toimii kyllä hienosti.

 Michael Korsin valkokirjonnalla koristettu pellavamekko kolahti niin lujaa, että mietin parhaillaan intensiivisesti oman version tekemistä.

 

Lopuksi suloisin aukema, keväisiä ruusunnuppuja muistuttavat mekot. Lehden alla huippulöytö Emmaus-hyväntekeväisyyskirppiksen vintagekaupasta: maailman kauneimmat tyllipitsiset verhot.

 Sain parilla kymmenellä eurolla kaksi päälle kolmemetristä puuvillaista tylliverhoa. Tyllille on kirjottu ketjusilmukoilla hennosta musliinista kiemuroita ja kukkia, ja vielä runsaat leikekirjonnat. Tämän tapaista tyllille tehtyä applikointia kutsutaan Carricmacross-pitsiksi, ja applikaatiot voi kiinnittää joko neulalla ommellen tai tambour-koukulla ketjusilmukoiden. Ketjusilmukoita voi kirjoa myös koneellisesti, eikä tietääkseni ole mahdollista erottaa koneellisen ja käsintehdyn ketjusilmukan eroa (muuten kuin jos käsinkirjojan käsiala on epätasainen).

Reikäkohdissa on taatusti käsin ommeltuja "hämähäkkejä", mutta se ei vielä kerro mitään siitä onko myös ketjusilmukointi thety käsin. 1800-luvulla oli yleistä yhdistää käsin ja koneella tehtyjä elementtejä tekstiilitöissä. 

Nyt kun vaan keksisin mihin nämä ihanat ripustaisin. Mies ei ole innostunut pitsisisustuksesta, joten joko otan eron tai sitten vien nämä työhuoneelle. Taas nousee mieleen haave pienestä pitsikaupasta!!!

Tukholman silkkitehdasmuseo

Kävin viikolopun visiitillä Tukholmassa perheen seurassa. Isovanhemmat hoitelivat kahta pikku serkusta ja vanhemmat saivat mm. käydä syömässä ja museossa ihan rauhassa. Luksusta!

Kuvassa hotellin sisäpihalla Pikku Onnetar ja vaari.
Sain juuri matkaa varten valmiiksi tytölle 60-luvun kaavalla
ommellun kukonaskelkuvioisen takin, josta ei vielä parempaa kuvaa ole.

Käväisin tutustumassa Tukholman silkkikutomomuseoon, jossa museon ohella on edelleen silkkikutomotoimintaa. Esim. kuninkaanlinnan sisustussilkit kudotaan täällä, käsin!

Silkkikutomo toimi samassa rakennuksessa yli vuosisadan, kunnes 1970-luvulla toiminta hiipui. Kutomohuoneisto suljettiin, unohdettiin ja jäi pölyttymään vuosikymmeniksi. Lopulta joku suurinpiirtein eksyi vahingossa kutomotiloihin ja älysi löytäneensä aarteen. Pian kutomo saatettiin uudelleen toimintaan ja avattiin yleisölle museona.

Reilusti yli 150-vuotiaat silkkikangaspuut toimivat käsivoimin, mutta kuviot syntyvät silti Jacquard-laitteistolla. Pahviset reikäkortit kiertävät ketjuna ja siirtelevät loimia kuvion mukaan.

Reikäkorttien rei'itin.

Vanhat koneet tuppaavat olemaan todella kauniita, tälläistä patinaa ei voi feikata!

Kauniita silkkilankoja lankalauantain iloksi.


Kangasnäytekortteja


Silkinkudonta ei ole mitään kevyttä puuhastelua!

Opin sellaisenkin oudon asian, että 1700-luvulla Ruotsissa käynnisteltiin silkinkasvatustoimintaa. Maahan tuotiin silkkiperhosia ja mulperipuun siemeniä, tarkoitus oli tehdä Ruotsista omavarainen silkin suhteen. Jonkin verran silkkiä saatiin aikaankin, mutta kuten voi arvata, pidemmän päälle se ei toiminut.