Reissussa taas

Terveisiä kesälomareissulta Legolandiin. Reissussa oli kolme sukupolvea: vanhempani, minä&mieheni sekä Pikku Onnetar ja hänen serkkunsa. Minun innoitusestani matka tehtiin pintateitse vaikka Legoland on aivan lentokentän vieressä. Kun keikkuvassa x2000 Tukholma-Kööpenhamina-junassa lapset alkoivat oksennella ja seuraavaksi juna hajosi, idis ei tuntunut parhaalta, mutta en kadu mitään. Pikavisiitit Tukholmassa ja Kööpenhaminassa olivat kuitenkin hienoja ja ruotsalaisten pikkukaupunkien asemilla sekoilu just sopiva seikkailuelementti tälle porukalle.

Tukholmassa kerkisin käydä Fotografiska Museetissa, iso näyttely Greta Garbosta (ennustan 30-luvun tyylin buumia ensi vuonna) ja kuvallisesti hieno mutta moraalisesti ihmetystä herättävä näytely Afrikan suureläimistön tuhoutumisesta. Siinä siis oli tehty aidonkokoisia printtejä leijonista ja sarvikuonoista jne ja viety ne paikkoihin joissa kyseiset eläimet olivat aiemmin eläneet mutta jossa mokomat afrikkalaiset ovat kehdanneet rakentaa esim. taloja tms. Tietenkin monet kuvat olivat todella traagisia, esim. kaatopaikalla kuvatut, mutta jotenkin ikävä jälkimaku siitä jäi.

Kööpenhaminassa tapasin pari tanskalaista tekstiili-ihmistä, jotka organisoivat mielenkiintoista pohjoismaista projektia skottilaisen Makeworks-hankkeen hengessä. Toivottavasti keksimme hankkeelle jostain rahoituksen, sillä haluaisin sen toteutuvan! Idea on siis luoda nettisivu, joka yhdistää suunnittelijat ja valmistajat käytännönläheisellä tavalla. Homma aloitetaan vaatetus- ja tekstiiliteollisuudesta, koska se on projektissa mukana olijoille läheisin, mutta tarkoitus on laajentaa muillekin aloille. Tarkoitus on siis promota paikallista/pohjoismaista valmistusta, etti vahingossa tiedon ja yhteyksien puutteesta lähdetä valmistuttamaan kaukomaille vaikka lähempänä olisi kapasiteettia.

Legoland oli juuri sitä mitä lapset toivoivatkin, siis onnistunut homma. Ninjago- ja Friends-tunnarit jäivät soimaan päähän, vaikka alueella ei ollut kattavaa taustamusiikkia. Lego-ostelu ei mitenkään lähtenyt lapasesta, eikä Pikku Onnetar äitynyt edes mankumaan.

Naputtelen tätä Malmö-Tukholma-junassa, SJ tarjoaa netin. Sähkötöpseli löytyy istuinten välistä alhaalta!

Trendi-inspiksiä Euroopasta

Pariisissa silmään pistivät second-hand kauppojen edustalle houkutteeksi pystytetyt 90-luvun viskoosikesämekkojen rekit. Jes, arvasin että ne palaavat! Sääli vain, että en ole löytänyt pyöränkettinkiin repeytyneelle siniharmaalle viskoosimekolleni korvaavaa (korjasin sen keltaisella tilkulla, ja se on liian hippi että menisin se päällä ulos. Kotimekkona oikein toimiva).

Toinen muotijuttu olivat suurikokoiset puolijalokivikorut. Koristeena ajankohtaisia ovat myös vanhat kunnon pinnit, ilman mitään hörhellyksiä. Halpa tyyliasuste, jos ei löydy jo valmiiksi kampauspiirongin laatikosta. Niillä saa aikaan pienellä vaivalla mielenkiintoisia kampauksia eritotn lyhyisiin hiuksiin.

Laadukkaiden materiaalien, perinteikkyyden ja funktionaalisuuden, puunruskeiden, luonnonsävyjen, syvän farkunsinisen ja kuparin tyyli – en tiedä mikä tämän trendin nimi on mutta joka tapauksessa pidän siitä. Pohjalla siis jonkinlainen slow fashion ajatus, jatkuvuus, laadukkuus. Yksi esimerkki Kölnissä ManuFactum, jossa jouduin hurmoksiin esim. joka tuotetta kuvailevien lappujen äärellä. Myös heidän postimyyntikatalogissaan kerrotaan tavaroista juurta jaksain, katso alla olevasta kuvasta.

Näin pitää myynnissä olevista tuotteista kertoa!!

Illums Bolinghusin näkemys vuoden 2015 miehestä. 

Tämä aikakapseliin esimerkkinä kauden miestentyylistä!

Toinen samanhenkinen ainakin tyylillisesti on Kööpenhaminan Illums Bolighus, jossa kaikki oli ihastuttavan chic. Ostin sieltä pellavaisen, Portugalissa ommellun T-paidan kesäksi. Myyjätär selosti erinomaisen innostavasti, kuinka firman suunnittelijat testaavat kaikki tuotteet huolellisesti ennen tuotantoon pääsyä. Toivottavasti se sitten on hyvä!

Jos indigonsinisen ja pellavanbeigen hillitty "luonnollisuus" kyllästyttävät, tanskalaisen sisustuslehden trendiaakkoston mukaan seuraava väritrendi on luonnon omituisimmista väriyhdistelmistä innoittunut "crazy colours". Tämän lurkkii jo nurkilla, kohta varmaan iso juttu. Tulee vähän oma nuoruus 90-luvulla mieleen, rakastin silloin muodissa olleita tumman helmiäisenhohtavia ja siftaavia meikkejä.

Dries van Notenin hapsutopissa syvänmereneliön väri- ja muutakin inspistä

Syvänmeren sienieliöt todellakin ansaitsevat paikkansa visuaalisessa maailmassamme, mutta taidan silti vältellä vihertävänvioletinkukertavia sävyjä omassa vaatekaapissani. Paitsi näin juuri FB:n vintagekirppisryhmässä todella päheän 50-luvun lasiriipuksen, joka olisi juuri tuota värimaailmaa. Sallin ostohimon tulla ... ja mennä. Ahh...