Näytteitä

 Käväisin Eurokankaassa ostamassa ison pinon kankaita tutkimusassistentti Riina Palkille testattavaksi. Tutkimuksen kategoriat ovat nyt trikoo, puseropuuvilla (ja sekoitteet), takkikangas (villakangastyyppinen), villapaitavahvuinen neulos (tosin näitä ei ole vielä paljoakaan löytynyt) ja harkinnassa vielä collegekangas.

Seuraavaksi käyn etsimässä näytteitä Kierrätyskeskuksesta. Ainoa haaste on se, että kukin kangaskategoria on tietyssä värimaailmassa (muuten valokuvista tulee melko kauheita). Trikoo on tummansinisen-sinisen sävyissä, takkikankaat harmaanrusehtavaa, puseropuuvillat luultavasti valkoisia kska niitä löytää helpoiten, neuloksen ja collegen värimaailma on vielä päättämättä.

 Osa 20 cm pituisista paloista meni Riinalle testattaviksi, toinen osa toiselle Riinalle valokuvattaviksi ja minulle jäi sangen omituinen kokoelma tilkkuja. Ehkä teen niistä joskus tilkkutyön. Yksi haave on myös tehdä kirjasta yksi kpl luksusversio, jossa todella on mukana oikeat kangasnäytteet hipellettäväksi.

 Asiasta muuhun: siitä saakka kun kävin Pärnussa, olen haaveillut kirjoituslomasta siellä. Vuokraisin kauniin puuhuvilan ullakkohuoneen ja kirjoittaisin tuulen hellästi kuiskiessa. No, sitä ei ole vielä näköpiirissä, mutta Kasvitieteellisen puutarhan Viola-kahvilassa pääsin vähän samoihin fiiliksiin. Kauniit puulattiat, somat seinäpaperit ja aavistuksenomainen vanhan talon tuoksu.

Sain istua takahuoneessa ihan itsekseni, välillä vaan kävin hakemassa kahvia tai lounasta. Suosittelen!

Kotona taas ja kuvaläjä

Palasimme kotiin ja nyt on erittäin epätodellinen olo, vuorokausirytmi aivan sekaisin ja ei oikein tiedä onko unessa vai hereillä. Kotimatka sujui suht vaivattomasti, vaikka migreeni uhkasi. Kaikki näyttää avaralta, laajalta ja hieman autiolta. Peruna ja ruisleipä maistuvat hyvältä.

Sekalaisia matkakuvia tässä päivityksessä, myöhemmin vielä neuvoja pitsi- ja kangasostoksille Tokioon, ostostunnustuksia ja se kauan aikaa sitten luvattu arvonta!

 Kolmen euron bentolounas Odaiban toimistopilvenpiirtäjän ruokakerroksesta.

Minusta erittäin hienoa ja sympaattista: metroaseman ilmaisvessassa tuoreita kukkia ja vuodenaikaan sopivat paperikoristelut.

Supersuloinen Hattifnatt-kahvila Koenjin kaupunginosassa. Jos kaipaa runotyttöilyä ja herttaisuutta, suosittelen! Naapurissa todella viehättäviä nuorten suunnittelijoiden postikortteja ym. pientä tilpehööriä myyvä kauppa.

Hattifnatin suosituin herkku, kurpitsakräämileivonnainen. Kaulassani ent. luokkatoveriltani Apilta lahjaksi saamani to-del-la hieno saksikoru. Jos joku syynäsi oikein tarkasti taannoista televisioesiintymistäni, saattoi huomata jakun kauluksessa Apin tekemän kellokorun.

 

Shjinkun keskuspuiston tosi toimiva leikkipuisto (kuvassa betonivalas, jossa lapset saavat kiipeillä). Lähestulkoon kokonaan uusissa vaatteissa -_-' paraskin kuluttamisen välttämisestä saarnaaja... kaulahuivi on sentään vuodelta 2008. Kissakuvioinen kassi tuli ostettua voidakseni vältellä joka kaupassa tungettavia muovipusseja. Olin lukenut, että tsunami- ja ydinvoimalakatastrofin jälkeen Japanissa oli herätty ekotietoiseuuteen aiempaa enemmän, ja mm. muovipussien tuputtamista vähennetty, mutta se ei kyllä oikein näkynyt. Esim. sämpylöitä ostaessa jokainen erimakuinen sämpylä sujautettiin omaan pikku muovipussiinsa, sitten kaikki yhdessä pussiin, joka vielä laitettiin pussiin - ja kaiken päälle pussiin laitettiin vielä säilytyspussi ja nipsutin sitlä varalta että haluaa säilyttää leipänsä seuraavaan päivään. Kertyvän roskan määrä kyllä ärsytti, vaikka ne säntillisesti kerätäänkin ja käytetään lämmöntuotantoon. 

Korikauppa Kappabashi-kadulla Asakusassa. Olen aivan himona koreihin ja ostin tuolta perinteisen bambusta punotun torikorin. Sinne aion säilöä sukkahousujani kunhan kori tulee postitse luokseni. Jee! Pääsen eron rumasta rupsahtaneesta pahvilaatikosta, jossa ne nyt ovat. Kovin mieluusti olisin ostanut enemmänkin, mm. kuvan oikealla puolella näkyvän ilmavasti punotun sylinterinmuotoisen jättikorin, mutta niiden kotiintoimittaminen olisi täysin mahdotonta.

 

Pari illanhämykuvaa, ylempi Odaiban keinosaarelta ja alempi Shinjukun kotikadulta. 

Valtavan kaupungin keskellä on jatkuvasti pienepieniä mutta tehokkaasti täytettyjä viheralueita. Naapurin riisikaupan pihalla kasvoi tämä hedelmäpuu, jonka lajikkeesta ei ole tietoa.

Tokio sen kun kasvaa vaan. Tämä kuva on suht läheltä Shinjukun Okadaya-kangastavarataloa.

Pikku onnetar ja iso kaupunki.

Edistystä vai taantumista?

Kun aloitin kirjoittamaan nyt tekeillä olevaa kirjaa, suunnitelmani oli tehdä siitä kevyt ja ehdottomasti kaikkea syyllistämistä ja painostamista välttävä opas. Mutta kun olen nyt oikein paneutunut kaikkeen pahuuteen, mitä vaateala maailmalla aiheuttaa, minulla on suuria vaikeuksia pitäytyä päätöksessäni (vaikka tiedän tasan tarkkaan, että syyllistäminen kääntyy erittäin nopeasti itseään vastaan). No, toivottavast kustannustoimittaja karsii pahimmat synkistelyt. Synkkyyskirjoja kyllä piisaa, mutta "no mutta mitä minun pitää sitten tehdä" -kysymykseen vastaavia vähemmän.

Lisäksi tämän prosessin aikana minusta saattaa kuoriutua vaarallinen ekohihhuli. Tilasin juuri tämän kirjan  - käytettynä toki.


Pari mielenkiintoista linkkiä:

Honest By - Bruno Pietersin luksusvaatemerkki, joka on joka suhteessa avoin ja läpinäkyvä. Joka vaatteesta kerrotaan joka nippelin ja nappelin alkuperä, ja jopa hinta eritellään. Tälläinen tulee toivottavasti yleiseksi

Kirsi Niinimäen idea vaatteiden laatutakuusta

Käsilaukun teettämisestä (maksoi noin 350 e)

Pari kuvaa tämänhetkisestä suosikkikahvilastani - Factory Tehtaankadulla. Siellä on hyvää kahvia, maukkaita bageleita, joskus lettuja ja aivan ihanan pehmeä sohva, jossa on hyvä istua, lukea ja kirjoittaa. Nyt luen Kirsi Niinimäen kirjaa From Disposable to Sustainable. 

Ylemmässä kuvassa Judith Levinen kirja "Not Buying It", jossa hän kertoo vuoden mittaisesta ostamattomuuskokeilusta (ruoka ym. välttämättömyydet poislukien). Sen ehdin jo lukea, jos jotakuta kiinnostaa, niin postitan sen jalkapalloa tai huopaa vastaan halukkaalle!