Pientä sievää sekalaista

Ruskeat kengät löysivät paikkansa harmaiden sukkahousujen kaverina. Mietin taannoin, minkä ihmeen kanssa niitä käyttäisin, kun tummanruskeat sukkikset + ruskeat kengät ovat jo liian ruskea kombo ja mustat sukkikset + ruskeat kengät näyttivät epätasapainoisilta. Oikeaan ratkaisuun opasti madame Dariaux'n klassinen tyyliopas Elegance - timanttia tekstiä viidenkymmenen vuoden takaa.

 Sain serkultani pinon vanhoja romaaneja. Katsokaa mitkä ihanat haalistuneet sateenkaaren värit! Jotain kirjoja pitää kai poista hyllystä näiden tieltä, koska hylly ei kasva.

Vanhat (mielellään 1900-1930) romanssit ovat nyt suosiossani. Kuherruskuukausi lentokoneessa (Berta Ruck) oli hyvin mielenkiintoinen. Pasilan kirjavarastossa on mitä ihmeellisimpiä kirjoja vain 50 sentin varausmaksulla, ja kirjasto vieläpä ottaa ne lukemisen jälkeen takaisin ja säilyttää puolestasi!

 Osa parsinlankakokoelmaani. Päärmään neuloksesta saksittua huivia, kuvassa taustalla, jotta en tulevalla matkallani näyttäisi aivan rispaantuneelta.

Järjestelen kuvauksia Huili-lehdelle ja saan kokea iloa tilailla kaikenlaisia hauskoja tavaroita. Tosin suurin osa pitää tietty kuvausten jälkeen palauttaa. Ihan hyvä sekin. Mutta toinen kuvassa näkyvä Villa Yllen pussi sisältää hienon asusteen, joka arvotaan sitten kuvausten jälkeen ensi viikolla Huilin lukijoille! Pidän teidätkin ajan tasalla.

ShockAbsorber ja Repetto viestivät

Raivosin tuolla pari kirjoitusta taksepäin ShockAbsorberin mykkyydestä. Kuulemma ovat lähettäneet minulle aiemminkin vastuaksen - kumma vain, että se ei ollut saapunut sähköpostiini (kun automaattivastaus kuitenkin oli). Nyt olen saanut sieltä vastauksen, joka sisällöltään edustaa tavanomaista keskitasoa:
"DBA requires compliance with applicable laws and regulations and adherence to fundamental human rights within its own and supplier facilities. In addition to Country applicable Laws, the DBA fundamental requirements are based on the core Labour standards of the International Labour Organization ( www.ilo.org ).
On a regular basis,  factories are audited with or without prior notice. In case of any detected non conformities, an action plan can be agreed and monitored to reach the expected level of compliance. Audits are done by a combination of independent and internationally recognised auditing firms, our own accredited auditors, and the Worldwide Responsible Accredited Production program www.wrapapparel.org/".
Jatkokysymyksiini siitä, tukevatko he elämisen mahdollistavaa palkkaa (living wage) ja missä maissa tuotantoa on, ei ole kuulunut vastausta.
Mielenkiintoista on, että Shock Absorber kuuluu BDApparel yritysryppääseen - tieto, jota en ShockAbsorbein omilta sivuilta löytänyt. Samaan ryppääseen kuuluvat myös mm. Fila, Wonderbra ja Dim. DBA:n nettisiuilla heidän tuotantopaikoikseen on ilmoitettu Filippiinit, Sri Lanka, Romania, Slovakia, Etelä-Afrikka, Saksa ja Ranska. Nettisiujen alkusivulla on slogan "Made in Experience" (jaa-a, mitähän tuostakin olisi mieltä!). Eräällä alasivulla mainitaan "These principles include ethical sourcing requirements for suppliers from whom DBApparel sources products." mutta asiasta ei kerrota sen tarkemmin. Hei, DBA! Päivittäkää itsenne 2000-luvulle ja selostakaapa valmistusasiaa vähän selvemmin!!

Kirjoitin vielä Repettolle ja kysyin, mistä heidän kenkiensä nahkat tulevat. Sieltä vastattiin valon nopeudella ja mikäpä vastaillessa, kun heillä oli tälläistä sanottavaa:
"To answer your inquiry about our leathers, all of them come from Europe (France, Spain or Italy) and comply with the Reach regulation, which is a European regulation aiming at reinforcing the knowledge of the chemicals that are produced or imported in the European market, thus ensuring a better health and environmental protection."
Eli kaikki käytetty nahka tulee Euroopasta ja noudattaa näinollen Reach-säädäntöä. Fantastisen mahtavaa! Ilman huolellisia ympäristönsuojelutoimia todella saastuttava nahkan tuotanto on suurelta osaltaan keskittynyt maihin, joissa ympäristölainsäädäntö on onnetonta tai sitä ei juuri valvota, ja tärvelee ympäristöä todella rankasti. Joten tässä asiassa kannattaa ehdottomasti suosia eurooppalaista. Nyt vasta hinkuankin Repettoja, mutta kuinka saada ne käsiini? Onko tässä nyt pakko lähteä Pariisiin, voi voi...

Kevyitä kenkäpähkäilyjä ja hyväntuulista hattuasiaa

Kävin tänään aamulla Eetti ry:n tapahtumassa, jossa käsiteltiin EU:n vaikutusmahdollisuuksia vaateteollisuuden vastuullisuuskysymysksissä. Kerron siitä sitten tarkemmin vaikka huomenna, koska nyt haluan esitellä uuden hattuni!

 Kaipasin söpöä coctailhattua, ja koska koitan ohjastaa budjetissa jäljelläolevat vaate-euroni vuoden loppupuolen pariin isompaan hankintaan (talvitakki ja kotelomekko), niin väsäsin sen itse kotoa löytyneistä materiaaleista. Miehen käytöstä jäänyt huopainen "pappalippis" oli ihan kelpo materiaalia, jonka sai höyryttämällä ja ompelemalla alkuperäisestä poikkeavaan muotoon (suosittelen kotimodistille vedenkeittimen nokasta tulevaa höyryä, toimii!). Hattuaharsoa olin ostanut Tokiosta ja pari vintagepitsinpalaa ties mistä. Lähden tänään ulkoiluttamaan hattuani Vaatevallankumouksen karonkkaan.


Kesää varten - kun se nyt tässä joskus kunnolla sään puolesta alkaisi - hakusessa on yksinkertaiset, siistit, sievät avokkaat tai korolliset ballerinat, jotka sopisivat uuden pilkullisen mekkoni kanssa ja tietysti mielellään mahdollisimman monen muunkin vaatteen seuraksi. Kenkien pitäisi antaa minulle siisti ja ryhdikäs olemus esim. luentoja pitäessä, ja olla tietenkin mukavat jalassa. Korkoa saisi olla pari senttiä, ei ihan lituskat mutta ei korkeakorkoisetkaan. Väri saisi olla punainen, tummansininen tai mahdollisesti luonnonrusehtava ja valmistustapa luonnollisesti sekä luonnolle että työntekijöille ystävällinen. 

Repeton ballerinat (yhdet tähän mennessä) ovat olleet kestävät ja kengät valmistetaan Ranskassa, joten työolot ovat varmastikin hyvät. Harmi vainen, että Repeton nettikauppa ei toimita Suomeen ja mistään muualta ei tunnu löytyvän siinä värissä ja korossa kuin haluaisin.

Vakiokenkämerkilläni Chie Miharalla ei ole mitään riittävän simppeliä, vaikka kaikenlaisia hemaisevia kenkiä muutoin onkin. Googlaamalla erilaisilla eco ja fair -tyyppisillä sanoilla löysin Ecotoe-nimiesn firman, jolla on aivan siistin ja sievän näköiset luonnonväriset ja vieläpä kasviparkitut ballerinat (kuva yllä). Mutta ostaa nyt kenkä sovittamatta - aivan mahdoton ajatus!


Samalla ekovarpaalla olisi tälläinenkin somistus:

Ihanat, hohhoijaa, miksi minua aina vetääkin 
juuri tälläiset suloiset kukkaniittypiknikin vaatteet ja 
asusteet? Onneksi sentään nykyään osaan jo pistää 
itselle stopin ennen kuin ostan
 (kyllä ihmisellä pitää toki olla piknikhepeneet, ja 
ihanat sellaiset, mutta kun minulla jo on ihan riittävästi 
niitä, ja ei vielä ole riittävän asiapitoista
esiintymisvaatetusta kesään, niin parasta keskittää 
eurot jälkimmäisiin eikä ensinmainittuihin. Mutta 
tulisipa joskus se päivä, että oikein tarpeeseen 
saisi ostaa söpöjä kesähepeneitä! Niitä vaan tuntuu 
keräytyvän ihan omia aikojaan eivätkä ne oikein kulu
pois.)

Blochilla on myös soman näköisiä ballerinoja, mutta arvaako 
niitäkään sovittamatta ostaa ja toisekseen minua vieläkin nyppii, 
että he eivät kerro nettisivuillaan mitään kenkien valmistus-
olosuhteista. Jotka siis tiettävästi ovat ihan hyvät, koska 
heillä sähköpostiviestittelyn perusteella on oma tehdas 
Thaimaassa - ei siis mitään epämääräisiä alihankkijaketjuja 
tai esim. palkanmaksun valvomisen mahdottomuutta, 
niinkuin yleensä. Mutta miksi ihmeessä piilotella 
tälläistä erinomaista asiaa?!? 

Niin että enpä vieläkään tiedä mistä kengät hommaisin. 
Saa ehdotella, jos tietää reiluja ja/tai ympäristöystävällisiä 
söpöjä avokkaita!

Lopuksi vinkkaan, että uusimmassa Trendissä on juttu vaate-

kaapin siisteydestä ja sen saavuttamisesta vaatemääriä

kohtuullistamalla, johon myös minua on haastateltu. Ihana

lukea tästä aiheesta juttuja, vaikka luulisi että olen jo lukenut 

itseni aiheesta kyllästyspisteeseen. Mutta ei suinkaan! 

Aina kiinnostaa!

Synttäripäivä Tokiossa

Sain mieheltäni syntymäpäivälahjaksi kokonaisen päivän itsekseen Tokiossa. Huippulahja! Tosin hänellä oli omakin lehmä ojassa. Näin hän vältti tylsän seisoskelun tiettyjen kauppojen äärellä, joissa minä saan vierähtämään hetken jos toisenkin. Mies ja Pikku Onnetar lähtivät aamulla läheiseen leikkipuistoon (en olisi arvannut, että Shinjukun pilvenpiirtäjäkeskittymän takana olevassa puistossa on tosi toimiva leikkipuisto!!), minä taas junailin Shirokanedaihin.
Olen jo pitkään vaaninut Plus by Chausser -nimistä kenkämerkkiä, siitä lähtien kun näin sen kenkiä "Feminine Dress" ompelukirjassa. Päätin aloittaa kierrokseni merkin omasta liikkeestä, ihan vain tutkimusmatkailumielessä. Siellä todellakin oli mitä mahtavimpia kenkiä, ja hyvää englantia puhuva asiantunteva myyjätär. Kaikki kengät on tehty Japanissa ja laatu vaikuttaa erinomaiselta. Sovittelin hänen avustuksellaan vähän yhtä jos toistakin kenkää, osa oli lestiltään liian kapeita mutta osa juuri sopivia.

Jutustelin sitten myyjättären kanssa, ja kerroin että olen Suomesta. Niin sitten kävikin ilmi, että merkin suunnittelijan Maeda-sanin hyvät ystävät asuvat Helsingissä ja pitävät Common-kauppaa! Common on yksi suosikkipaikkojani Helsingissä, siellä on erittäin tyylitajuinen valikoima japanilaisia tuotteita (esim. Siwa-paperitavaroita, pyyhkeitä ja kaikenlaisia kippoja, jotka saavat harmittelemaan jo ennestään täyttä astiakaappia). Ja Plus by Chausserin katalogi on kuvattu todella tutuilla kulmilla! Pääsin jopa keskustelemaan suunnittelijan kanssa, wau! Hän on käynyt useita kertoja Suomessa ja muisteli mm. Seahorse-ravintolaa lämmöllä. Olin/olen aivan täpinöissäni, että sain tavata suunnittelijankin, ja hän oli niin mukava.

Tiesin kyllä, että Chausserilla on Mukava-niminen erikoismallisto, mutta olin olettanut sen liittyvän Pohjoismaiden tämänhetkiseen muodikkuuteen. Suomen- ja ruotsinkielisiä sanoja näkee vähän siellä ja täällä, samaan tapaan kuin ranskankieltä käytetään tuomaan tyylikästä tunnelmaa. Mutta Mukava-malliston nimeen oli kysytty neuvoa Commonin omistajapariskunnalta, ja kengät oli kuvattukin Helsingissä!

Sivuhuomautuksena sanottakoon, että kun pakkailin lähtöä varten ja tartuin saappaisiini, huomasin että toisen saappaan pohja *taas kerran* irvisti. Grrr. Hermo menee mokomiin surkiosaappaisiin - mitä iloa on kumisesta säänpitävästä pohjasta, jos se ei pysy kiinni saappaan päällisessä? Tästä syystä olin erittäin vastanottavainen saapashoukutuksille. Ja päädyin sitten ostamaan Plus by Chausserin matalakantaiset saappaat, luonnonvärisenä. Olivat ne kyllä kalliit, mutta harvoin sitä joutuu kengistä maksamista jälkikäteen harmittelemaan. Ajattelin, että neutraali väri sopii jotakuinkin kaikkeen, ja klassinen muotoilu kestää vuosia. Kuvia seuraa myöhemmin.

 Kävelyretken kakkoskohde oli Biotop, muodikas vaatemyymälän, kahvilan ja kasvitarhan risteytys. Kahvilassa en kehdannut kuvata, siellä kulunut puupinta yhdistyi antiikkisiin kristallikruunuihin. Persikkajäädyke oli erityisen hyvää. Lisävetonaulana Biotopin sisäpihalla on ihka oikea puumaja, johon saa kiivetä. Puu heilui tuulessa, maja kiikkui ja natisi, ja tunnelma oli oikein seikkailullinen!

Kävelin Luonnontutkimuksen puiston (?) ohi ja pääni yli lenteli suuri korppiparvi.

 

 Kävin vielä  minä perhosen ja Sally Scottin myymälöissä - samassa rakennuksessa, ensinmainittu kolmoskerroksessa ja jälkeenmainittu katutasossa. Hipelsin varmaankin jokaista myynnissä olevaa esinettä ja myös useita somistukseen kuuluvia (kaikki esillä oleva pitsi, niin uusi kuin vintagekin, oli niin äärimmäisen hienoa ja korkealaatuista, että olen vakuuttunut minä perhosen perustajan Akira Minagawan olevan ykkösluokan pitsiasiantuntija). Mitään en loppujen lopuksi päätynyt ostamaan, kun en oikein keksinyt riittävän hyvää perustetta saattaa itseäni visavelkavankeuteen kauniinkaan mekon takia. Sally Scottin vaatteet ovat edullisempia kuin minä perhosen, esim. mekkojen hinta liikkuu kolmensadan euron molemmin puolin. Mutta asia jäi kaivertamaan, vaatteet olivat yhtä ihania luonnossa kuin kuvissa, ja todella huolellisesti tehtyjä. Huooh... tiedänpähän mihin suuntaan kääntyä, kun seuraavan kerran tarvitsen mekon jota en aio tehdä itse.

Kello oli jo paljon, mutta yritin vielä mahduttaa päivääni visiitin Nipporin kangaskaupunginosaan. Ehdin varttia vaille kuusi Tomaton myymälään ja ostin pari metriä pitsiä sulkemiskuulutusten jo kajahdellessa - koitan vielä palata sinne uudelleen reissun aikana!

Hyvää lukemista ja vapaa viikonloppu

 Suositeltavaa lukemista muodista ja vastuullisuudesta kiinnostuneille: Emmi Ojalan (sama tyyppi joka teki Dear Fashion -lehden) Dear Fashion Diary, no keskellä tämä jo varmaan tutuksi käynyt pinkiksi karkkilaatikoksi naamioitunut kirja ja sitten Outi Moilalan Tappajafarkkuja ja muita vastuuttomia vaatteita. Järjestelty vasemmalta oikealle keveysjärjestyksessä, hilpein ensin. Suosittelen kaikkia!

Kuulinpa taas ällistyttävän jutun. Kiinassa valmistetaan joka vuosi arvion mukaan yli 9 miljardia kenkäparia. 9 miljardia?!?! Jokaiselle maapallon asukkaalle kenkäpari vuodessa, ja kylmemmän ilmaston asukkaille kahdet. Ja sitten vielä muissa maissa valmistetut... Alkaa pyörryttää, kun ajattelen näitä kenkävirtoja. Toisaalta, tästä voi myös laskea, että noin kaksi paria kenkiä vuodessa on kohtuullinen osuus maailman kenkätuotannosta, eikä ainakaan enempää pitäisi haalia. Muuten jää joku toinen paljasjaloin.

Perhe on mummolassa, mulla sinkkuviikonloppu. Ehdinkin yhtä sun toista: Kävin Vaatelainaamon kemuissa, lainaamo on siirtynyt minun kannaltani kätevämpiin tiloihin Kiseleffin taloon. Silitin pitsikoristeiset lautasliinani. Luin kaksi kirjaa kannesta kanteen. Tapasin Evenspaces-blogin MB:n ja spontaani kahvikuppostuokio kesti 3 tuntia. Käsiteltyä tuli mm. käsityöopetus, kuituhamppu, kemikaalialtistukset ja laatuasiat. Bottier Mäensivun Otso juhlisti jalkinemestarin tittelin saamista. Nautin luksusbrunssin Villipuutarhassa hyvässä seurassa.

  

Brunssi ja puolet hyvästä seurasta.

Filet-pitsinen irtokaulus isoäidilä saadun mekon seurana.

Lisäksi vielä keitin tuliais-mustikkahilloja japaniin vietäväksi ja ompelin monikäyttöisen "runkopuvun", josta kuvia myöhemmin! Ajatus on, että villakrepistä tehtyyn aivan yksinkertaiseen pukuun voi yhdistää kauluksia ja muita koristeita, arkityylistä häävieraskelpoiseksi.

Neuleongelma ja kenkäkuvia

Ensiksi: haluan eroon japanilaisista lehdistäni. Koko jäljelläoleva satsi 12 e (samaan hintaan mukaan myös kolme käsityölehteä, mm GosuRori kaavalehti lolitoille) plus postikulut, tai nouto toki kuluitta.

Toiseksi, aivan mahtava aMinimalist-blogi jatkaa taas! Niukkaa tyyliä ja pohdintoja vaatetuksesta, nyt mukana myös maha (kasvava).

Kolmanneksi, kun tapasin Hopeapeilin Elinan, hoisimme ensin bisnesjuttuja, mutta sitten kipitimme kahville puhumaan niitänäitä lähinnä vaatteista, kaksi vaatehulluaintoilijaa kun olemme. Esiin nousi muun muassa ongelmalliseksi osoittautunut kysymys:

MISSÄ VOI TEETTÄÄ NEULEITA?

Osaisiko joku blogin lukija antaa vinkkiä? Minä himoitsen muhkuista irlantilaisneuletta mittojen mukaan, Elina taas haaveilee 40-luvun neulelehtien malleista. Nyt olisi erinomainen tilaisuus jollekulle ahkeralle ja taitavalle neulojalle rahastaa taidoillaan. Hyvät neuleet ovat joka tapauksessa kalliita, joten samantien voisi panostaa hiukan ekstraa ja teettää juuri sellaisen kuin haluaa.

Ja lopuksi kenkäkuvia. Kävin hakemassa syysvaatteita kellarista, ja suurta iloa koen ihanista kengistäni. Moheda Toffelnin perinteiset puupohjasandaalit sopivat tyylillisesti ja teemallisestikin pyyhemekon seuraan (teemana siis Ruotsi, kun sekä sandaalit että pyyhkeet ovat sieltä kotoisin).

 

Chie Miharan kauniita nauhakenkiä ostin pari vuotta sitten kahdet samanlaiset. Voi kuulostaa liialliselta, mutta toiset maalautin mustaksi Pinkomossa (tarjolla oli vain ruskeaa), ja molemmat ovat ahkerassa käytössä. Samassa paikassa hoidatin nämä mustat priimakuntoon keväällä ennen kesäsäilöön pakkaamista, ja olipa ilo ottaa siistit, valmiiksi uusilla korkolapuilla varustetut kengät taas esiin!

Olen kovasti yhdistellyt tummansinistä ja mustaa, väriombo johon olen jostain syystä nyt tykästynyt. Sukkahousut ostin heinäkuussa, merkki on mielestäni hinta-laatu-suhteeltaan hyvä Bonnie Doon. He eivät kyllä antaneet kovin selkeää vastausta siihen, kuinka he valvovat työoloja ja kelvokkaita palkkoja kauko-Idän tehtailla, mistä olen sangen harmissani. Ilmeisesti heille ei ole tullut mieleen, että asia voisi kiinnostaa asiakkaita (eikä vissiin ole juuri kiinnostanutkaan, kun olivat niin hämmästyneitä kysymyksestä). Kuulemma siis tietenkin kaikki on kunnossa, ja suhteet tehtaisiin pitkät ja hyvät, mutta mitään todistetta asiasta en saanut enkä sen selvempää selostusta olosuhteiden tarkastamisesta.

 

 Anni Elinan piirtämä satelliittikaulakoru tähtipaidan kanssa = juhlistan Voyagerin saapumista tähtienväliseen avaruuteen.

Vielä yksi kenkäasia. Nämä ovat uudet. Tilasin Pikku Onnettarelle rovaniemeläisen Polkka-kenkäverstaan poronnahkaiset saappaat. On kumman vaikea löytää lapselle kauniita kenkiä, vaikka luulisi että lapsen kenkä on jo lähtökohtiasesti söpö asia, jota ei pysty rumistamaan. Mutta niin vain ties miksi kauppojen ja kirpparien tarjonta on varsin ankeaa. Onneksi Polkalta saa kauniit, lapsen jalkaan mukavat, Suomessa käsin tehdyt jalkineet! Huopainen välipohja pitää jalan lämpimänä kylmillä, mutta näitä voi pitää myös lömpimillä säillä. Vain sateella eivät sovi, silloin pitää vaihtaa kumppareihin. Polkan Facebook-sivulla näkyi myös prototyyppi aikuisten koossa, aah ja ooh!

Kaikenlaista: vähän pitsiä, vähän asuja, kenkääkin

 En ole vielä esitellyt juoksukenkiä jotka taannoin hankin. Tässä ne ovat. Mukavat jalassa ja pehmustamaton juoksentelu tuntuu sopivan elimistölleni ihan hyvin. Ahterilihaksisto tosin todellakin muistuttaa seuraavana päivänä, että liikuttu on, mutta sekin on omalla tavallaan ihan hauskaa.
 Ei vaaraa että käyttäisin näitä muualla kuin lenkkipolulla, sen verran karsea väritys mielestäni on! Sporttiestetiikka ei oikein kolahda, jos ei kyse sitten ole 50-lukulaisesta ajattelutavasta jossa laskostettu tweed-hame ja villapusero edustavat urheilutyyliä.

Ostin keväiseltä italianmatkalta, ihanasta second-hand putiikista upeasti käsin leikekirjotun hihattoman pellavapuseron. Kun asiaa aikani hauduttelin, oli pakko myöntää että malli ei vaan sovi meikäläiselle. Siinä ei ollut rintamuotolaskosta, ja sen tekemiseksi olisi joutunut väkertämään aivan liikaa. Huono ostos siis! Muistutus itselle: älä huumaannu pitsistä niin, että ostat sopimattoman vaatteen.

Onneksi se istui täydellisesti työhuonetoverilleni Heinille. Pusero poistettiin siis vaateostosten listalta ja siirrettiin tuliaisten listalle... eli oikeastaan sittenkin hyvä ostos!

Viime aikojen suosikkiasu on ollut itsetehdyt pellavahousut + itsetehty pykäreunuksinen pellavamekkonen tai vuoropäivin valkoinen antiikkinen alusmekko + jokin hihake. Omasta mielestäni ilmennän tässä ajankohtaista romanttista minimalismia, mutta mies sijoitti asuni Tatooinelle (Tähtien sota -elokuvasta)!

 Enimmäkseen ajatukset askartelevat kirjan parissa, lievää deadline-paniikkia! Ja parasta kai on nytkin palata äkkiä käsiksen korjailun pariin.
Juuri kun viime viikolla pääsimme mökille, alkoi sadekausi, siis paljon tilaisuuksia istua sisällä ja korjata kirjoitusvirheitä. Vaikka sujuisi se pihalla paisteessakin.

 Sitäpaitsi sade edistää sienten kasvua, ja hirmuisessakin kiireessä sienisaalis houkuttelee vastustamattomasti. Voiei!

Uutta vanhaa päällepantavaa

"Päivitin vaatekaappiani". Käyttökelpoisten kesävaatteiden joukkoon tuli lisättyä Globe Hopen pellavamekko ja mustat ballerinat.

 

Onneksi päivitys ei vaatinut uusia ostoksi. Vyötäröltä liian tiukan ja siksi jo pitkään käyttämättä lojuneen mekon olin vähällä myydä pois,  mutta veinkin sen Sinisen Markiisin korjausompelimoon. Siellä siihen taiottiin puuttuvat 4 senttiä, ja nyt mekkoa on taas ihana käyttää. Se on tehty ruotsin armeijan vanhoista pellavapyyhkeistä, hihii!

 Mustat ballerinat taas syntyivät vanhoista beigeistä Repettoista. Ne olivat jo hirmuisen nuhjuiset ja tahraiset, mutta Pinkomossa ne maalattiin mustaksi ja ovat taas sievät ja siistit. Jos en kertoisi, että ne on maalattu, sitä ei varmaankaan arvaisi!

Kaikenlaisia kenkiä voi maalauttaa, jos vaan onnistuu suostuttelemaan suutarin siihen hommaan. Kokemukseni mukaan he ovat vastahankaisia, siinä pelossa että jotain menee vikaan ja kenkä pilalle. Kolmasti olen maalauttanut kengät ja joka kerta hyvin tuloksin, vaikka yhdet oli kolmesta eri nahkalajista koottu. Suosittelen! En taida enää ostaa ollenkaan mustia kenkiä, kun hieman kärsineet vanhat vaaleat voi aina värjätä mustiksi.

vielä juoksukengätkin

hirvee kenkämania, vielä kolmas kirjoitus aiheesta!

Yrjönkadun uimahalli meni kesätauolle. Keksin, että voisin elvyttää n. 7 vuotta sitten tauolle jääneen juoksuharrastuksen. Juoksuhan on siitä hieno laji, että juuri muita välineitä ei tarvitse hankkia kuin…
juoksukengät!


Kun viimeksi urheilumielessä juoksentelin, sitä kutsuttiin lenkkeilyksi ja tavittavia jalkineita lenkkareiksi. Nyt kuulkaa puhutaan juoksemisesta ja juoksukengistä.

Puuh! Edelliset juoksujalkineet hylkäsin roskiksen viereen Pariisissa vuonna 2006. Mistä lähteä etsimään 1) juoksuun sopivia 2) kelvokkaan eettisiä ja ekologisia 3) mielellään ei kauhean rumia ja 4) ei himokalliita juoksukenkiä?

Sekä ekologisilta, eettisiltä että esteettisiltä puolilta ehdoton voittaja on Veja. Vejan tossut on tehty hyvissä oloissa, brasilialaisessa osuuskuntatehtaassa. Valmistuaineina on reilun kaupan puuvilla, kasviparkittu nahka ja luonnonkumi. Hintakaan ei päätä huimaa, alle sata euroa kaikki. Tossut ovat sangen kauniita ja tyylikkäitä. Vikapuolena on se, että ilmeisesti ne eivät ole varsinaiset juoksukengät, eli en harmiksein voi hankkia niitä tähän tarkoitukseen.

(Näin viime viikolla Kukkaistorin kukkakojulla fantastisen tyylikkään kärryjä lykkivän maman. Hänellä oli liehuvainen valkoinen mekko, ja jalassa pastellinvihreät Niket. Kombo toimi kuin häkä, kesäromantiikan ja urbaanin tyylin linjakas yhdistelmä. Haluaisin kokeilla sitä itsekin. Jos vielä ensi vuonna ajatus tuntuu hyvältä, taidan hommata Vejat ihan kaupunkikäyttöön).

Toiseksi mahdollisuudeksi valikoitui yllättäjä: FeelMax. Hämärästi muistelin, että tuonniminen firma tekee varvassukkia. No, firma on alkuperältään suomalainen ja tekee nykyään myös juoksutossuja. Nettisivuilla mainittiin, että kengät valmistava tehdas on Bangkokissa Thaimaassa, itsessään jo positiivinen merkki että valmistavaan tahoon viitataan (eikä vihellellen teeskennellä, että tuotteet ilmaantuvat aivan itsestään kauppaan heti suunnittelun jälkeen, kuten useimmiten). Lähetin sitten firmaan s-postia ja kyselin tehtaan palkoista ym., ja sain vastauksen viidessä minuutissa. Se oli lyhyt mutta ytimekäs:

"Kenkämme tuotetaan Thaimaassa, Bangkok Rubber Public Companyssa (kuuluu Pan Group yritysryppääseen). Thaimaassa, varsinkin pääkaupungissa on nykyään kova kontrolli palkka- ja työaikaasioissa. Nämä asiat ovat ehdottomasti kunnossa

http://www.pan-group.com/corp.htm

Meillekin asian valvominen on tärkeää!

terv.

Sari"

Googlaisin vielä tehtaan nimellä - ei mitään hälyttävää. Selvittelin vielä Thaimaan palkkatilanteesta, ja kävi ilmi että Thaimaassa on alkuvuodesta laitettu toimeen mittava minimipalkkauudistus. Tuen mielelläni Thaimaan hallituksen kunnioitettavaa tempaisua ostamalla heikäläisessä tehtaassa valmistetut juoksutossut!

Jäljellä on enää pienoinen ongelma, jos sitä nyt haluaa ongelmaksi käsittää: FeelMaxin kyseeseen tulevat tossut ovat ns. paljasjalka-juoksukengät. Ei niin mitään hajua toistaiseksi ole siitä sopiiko kyseinen juoksutyyli ankanräpylämäisille jaloilleni. Elikkä hieman ns. ahteri edellä puuhun mennen valitsen ensin kengät eettisin perustein ja johdan sitten siitä tossuihin sopivan juoksutyylin ja toivon että se sopii myös jaloilleni…




(jos muuten mietitte, ovatko nämä maksettuja mainoksia niin eivät ole. En saa mitään taloudellista tai muutakaan etua blogin kautta, ja kaikki mitä suositan on vilpitön oma mielipiteeni).

Kenkäostos ja ajatuksia

Edellistä kengäntekijäpostausta sivuten, hankin viime viikolla uudet kengät. Pari vuotta vanhat beiget Repetton ballerinat alkoivat olla aikamoisen kuottaisessa kunnossa ja piti löytää uudet siistit neutraalit kesäkengät. Beiget ballerinat käyvät mahdollisimman moniin asukokonaisuuksiin, joten haeskelin sellaisia secondhand-putiikeista, mutta tuloksetta. Kun ei käytettynä löytynyt, piti miettiä, mistä saisi parhaat uutena. Kolusin ekokenkävalmistajien valikoimia, mutta niiden tuotteet ovat tyyliini joko liian hippimäisiä tai liian muodikkaita. Sievää, klassista balleriinaa ei löydy.

Siispä tavallisiin valmistajiin. Pitkällisen vertailun perusteella tulin siihen tulokseen, että balettitossuvalmistaja Blochin ballerinat ovat tyylikkäät ja monen käyttäjän mielestä ylittämättömän mukavat. Nettisivuilla vaan ei kerrottu sanan sanaa siitä, missä kengät valmistetaan, ainoastaan pitkät jorinat firman kunniakkaasta historiasta ja kuinka "tanssi on DNAssamme" bla bla blaa - epäilyttävää!

Kysyin sitten s-postilla että missä popot valmistetaan ja kuinka Bloch varmistaa, että työntekijät saavat kunnon palkan. Samalla kysyin, tietävätkö he mistä kenkiin käytetty nahka tulee (nahkan parkitseminen on hirmuisen hirveän myrkyllistä puuhaa). No, hittolainen, heillähän on oma tehdas Thaimaassa! Minä vaan ihmettelen, miksi tätä tehdastietoa ei voi laittaa julki nettisivuille?!?! Kun kengät tehdään omassa tehtaassa, vältytään pitkien alihankkijaketjujen epämääräisyydeltä. Palkat ja työajat ovat tarkassa kontrollissa. Oma tehdas on ylpeyden aihe, eikä häpeä, kuten Bloch tuntuu kuvittelevan. Ei kai kukaan täysi-ikäinen kuvittele, että kansainvälisesti myytävän merkin tossuja enää valmistettaisi samassa tunnelmallisessa pikku ateljeessa, jossa monsieur Bloch joskus sata vuotta sitten nakutteli kasaan yksin balettitossuja...

Nahka kuulemma hankitaan Italiasta, tosin jäi hieman epäselväksi parkitaanko se myös siellä.

No, loppujen lopuksi löysin huuto.netistä täysin käyttämättömät omankokoiset Blochit juuri sen värisenä kuin halusinkin, ja noin 1/3 hinnalla nettikaupasta uutena tilattuihin verrattuna. Kenkien ostaminen netistä on riskaabelia (yleensä en moista harrasta), mutta tässä tapauksessa päätin ottaa riskin. Ja onneksi se kannatti, kengät ovat juuri sopivat ja mukavat!

Tossut ovat superjoustavapohjaiset, ne voi vaikka taittaa kaksinkerroin. Sekä päkiän että kantapään alla on pehmustetyynyt. Tyypiltään se on ns. kääntökenkä, joka on nykyisellään harvoin käytetty vanha kengänvalmistustekniikka, päällinen ommellaan nurinpäin kiinni pohjaan (kiitos vielä kengäntekijä Otso aivan uusien kenkäymmärryshorisonttien avaamisesta!!). Muuten olisin 100% tyytyväinen uusiin kenkiini, firman informaatiopanttaus vaan ärsyttää edelleen.

Tämä kuva on lavastettu, en nimittäin käyttänyt Vaatelainaamosta lainaamaani söpöä pikkulaukkua kertaakaan...

Kengän anatomiaa Shoebakeryllä

Kovasti on viime aikoina ollut hiljaista täällä, kun suuntaan kaiken tarmoni kirjan kirjoittamiseen. mutta nyt oli taas niin mielenkiintoinen kokemus, että on pakko jakaa se kanssanne!

Löysin jotain kautta Eerikinkadulle juuri avautuneen kenkäkollektiivin Shoebakeryn. Otin sinne yhteyttä, koska kirjaa varten tarvitsin tietoa laatukengän tunnistamisesta. Naisten kenkiä käsityönä tekevä suutari Otso Mäensivu kertoi miten kenkiä tehdään ja mistä osista ne koostuvat. Aika monista, ja kengänteossa on monta vaihetta! Ja nyt olen todella täpinöissäni, joudun kamppailemaan itseni kanssa että en vedä omia kenkiäni puukolla auki ja katso mitä niiden sisällä on. Jokatapauksessa seuraavalla kerralla kun menen kierrätyskeskukseen aion vähintäänkin napata pari paria ilmaishuoneesta, sillä jotkut kengät minun on saatava avata.

Kohta sata vuotta vanhoja suutarin työvälineitä

 

Antiikkisia mutta käyttämättömiä kengännappeja

 

Ihania kengänvalmistuskoneita, vetoavat sisäiseen koneromantikkooni. 

Vain 80-luvulta, lähes uusia siis. 

 

Näin kenkälestin päälle muodostellaan teipistä (!) kaavan esiastetta. 

Kenkien teettäminen taitaa valitettavasti olla vielä taloudellisesti ulottumattomissani (alkuhinta 2200 e), mutta ehkä joskus... Mutta lienee ihmisiä, joille se olisi oikein fiksu vaihtoehto - jos ostelee useampia pareja esim. Loubotineja tai mitä vain vajaa tonnin hintaluokassa olevia kenkiä vuodessa, niin kolmen parin hinnalla saisi jo tismalleen omaan jalkaan sopivat täydelliset kengät. Ainakin saisi rahalleen vastinetta. Itse oikeastaan haluaisin mittojen mukaan tehdyt saappaat, johon tulisi ylläolevan kuvan napit, oih ja voih!

Kaikki Shoebakeryn kengät eivät ole tonnien hintaisia, sieltä saa myös edullisempaa jalkinetta, mm. täysin käsin ilman koneita ommeltuja kenkiä.

On muuten mahtavaa, että tälläistä käsityötaitoa vielä on olemassa. Ja nyt kun suurinpiirtein tiedän, mitä eri osia kengän sisällä piileksii, niitä katsoo aivan uusin silmin.

Sain tuolla idean seuraavaan kirjaan: The Big Book of Small Details - naisille suunnattu vaate- ja asustetietokirja, jossa perehdyttäisiin pikkutarkast valmistustekniikoihin ja detaljeihin. Miehille on kyllä teknispiperrys-vaatekirjallisuutta, mutta naisille juurikaan ei. Selvä puutteellisuus!