Lempäälän Vaatevallankumoustapahtumassa sunnuntaina,
viemässä vaatteidenvaihtotorille äitini 80-luvun villasekoitehametta.
Tämä Tiklas-merkkinen hame on oikein hyvä löytö jollekulle 34-kokoiselle.
Kuten edellisessä postauksessa ilmeni, 50% SOEX:n käsittelemistä vaatteista on sellaisessa kunnossa, että niitä ei voi myydä keräysmaissa, mutta köyhemmissä maissa niille on markkinat. SOEX ei tietty ole ainoa firma joka tässä puuhassa on, muita löytyy esim. GH-textiles, jonka lajittelukeskus on Ranskassa. www.usedclothingtrade.com on nettiportaali, jossa voi käydä tarkastelemassa mitä myydään ja jotain osviittaa saa hinnoistakin. Kiinassa lajitellaan nykyään paljon ainakin Yhdysvalloista tulevaa vaatetta, ilmeisesti siksi että Kiinasta Jenkkeihin viedään paljon tavaraa ja toiseen suuntaan rahtilaivat kulkevat lähes tyhjinä, joten matalan arvon tavaraakin kannattaa kuskata.
(Käytettyjen vaatteiden myyntibisnekseen saa näkymän lueskellessaan tuon nettisivun myyntitarjouksia: "summer clothing product company from china,our style is fashionable,no dirty,no torn,no water,good smell and best quality" eli nämä ovat siis yleisiä ongelmia. Epämuodikkaita vaatteita, senpuoleen kuin likaisia, pahanhajuisia ja kostuneita ei huolita missään, missä ihmiset ylipäänsä voivat millään tapaa valita päällepantavansa.)
Ensin siis vaatteita kerätään, joko hyväntekeväisyysjärjestön tai jonkun muun toimijan toimesta. Sitten ne myydään lajittelufirmoille. Parhaat about 10% myydään Euroopan rikkaissa maissa. Loput lajitellaan vaihtelevalla tarkkuudella ja myydään kehittyviin maihin.
Valtavat määrät käytettyjä vaatteita toimitetaan (länsi-)Euroopasta Afrikkaan, lähi-itään ja itä-Eurooppaan, paalattuna joko 45-55 kg:n paaleihin lajiteltuna, tai sitten tuhannen kilon paaleihin lajittelemattomana. Kumpaa on enemmän ei ole vielä selvinnyt minulle mistään, tässäpä talouden haara josta on todella vähän mitään tietoa saatavissa. Ongelmallisimpia varmasti ovat lajittelemattomat jättipaalit, kun tietää mitä kaikenlaista ihmiset tunkevat keräyksiin.
Wikipedia-artikkeli aiheesta ei ole kovin kattava. Mielenkiintoinen on huomio siitä, että jotkin kehittyvät maat ovat kieltäneet käytettyjen vaatteiden tuonnin suojellakseen omaa tekstiilituotantoaan, toisissa taas on runsaasti tekstiiliteollisuutta eikä käytetytjen vaatteiden tuontia ole rajoitettu. ("Some countries, like Philippines and India ban the import of secondhand clothes, in order to protect the local textile industry. Other counties like Pakistan, Uganda or South Africa, which have a flourishing Textile Industry, have no or limited restrictions.")
En oikein tiedä, mitä mieltä tästä olisin kaikkineen. Yleinen näkökanta valistuneiden ihmisten keskuudessa on, että täällä kelpaamattomien vaatteiden kuskaaminen Afrikkaan on sopimatonta. Tälle perusteluita ovat seuraavat:
- myyntikelpoisen vaatteen mukana tulee moskaa, jota kukaan ei halua. Sitten se läjitetään johonkin tai poltetaan, koska vastaanottajamaissa ei ole kierrätys- tai edes kunnon kaatopaikkainfrastruktuuria. Tämä pointti on todella hyvä. On ehdottomasti väärin heivata omat roskansa toisten niskoille.
- paikallinen tekstiiliteollisuus kärsii. Tästä olen hieman eri mieltä. Ehkä. Ei Suomenkaan tekstiiliteollisuus siihen hyytynyt, että käytettyjen vaatteiden myynti yleistyi. Käsiteollinen tai pienen mittakaavan teollinenkin vaatevalmistus on suhteellisen kallista, globaalissa/teollistuneessa taloudessa se ei vaan ole kannattavaa (jostain syystä, jota en taloustieteen tuntemuksen puutteellisuudesta johtuen täysin käsitä).
Huipputehokkaasti organisoidun massatuotannon kanssa on todella vaikea, eikun mahdoton kilpailla, varsinkin jos infrastruktuuri on vähän niin ja näin. Ongelma ei siis paikallisen tuotannon taloudellisuuden kanssa nähdäkseni ole se, että halpa käytetty vaate tukahduttaisi paikalliset yritykset, vaan se, että Kiinan kanssa on peevelin hankala kilpailla hinnoilla.
Ja jos paikallinen tulotaso on todella matala, monista monimutkaisista syistä, ei vaihtoehtona ole paikalliset tuottajat tai käytetyt vaatteet, vaan käytetyt vaatteet tai halpa aasiavaate. Tai ehkä sitten olla ilman vaatteita? Ajatelkaa nyt omalle kohdallenne. Kuinka moni haluaisi pukeutua vain ja ainoastaan kotimaisiin vaatteisiin – siis tasan sellaisenaan kuin teollisuus nyt meillä täällä on: kaksi kenkätehdasta, hiukan trikoota, sukkia, mummomaisia alushousuja eikä rintaliivejä ensinkään... kotimainen vaatetuotanto monissa Afrikan maissa on tällä hetkellä vielä paljon niukempaa.
Eikä kukaan ole minun kuullen ainakaan paheksunut käytettyjen vaatteiden viemistä esim. Puolaan, huolissaan siitä että puolalainen tekstiiliteollisuus siitä kärsisi.
Mutta, käsitykseni tästä asiasta perustuu vähän sekalaisiin lähteisiin eikä todellakaan ole asettunut aloilleen. Otan mielelläni tästä linkkejä ja lukuvinkkejä vastaan!
HYVÄNOLOINEN POhjolan ministeriöneuvoston tutkimus aiheesta
Miksi Itä-Afrikan koalition suunnittelema käytettyjen vaatteiden tuontikielto ei ole hyvä ajatus
Miksi käytettyjen vaatteiden vienti Afrikkaan on ongelmallista
Malawin tekstiiliteollisuuden ongelmia (v:lta 2007)
