Hattuneulat

  

Pari postausta sitten tuli puhetta hattuneuloista. Tässä kokoelmani, vasemmalta oikealle

1. Jane Marplen hattuneula, jota käytän tosin lähinnä koruna. Se somistaa pipon enemmän "hattumaiseksi". Ainoa uutena ostettu, muut ovat vähintäänkin vintagea jos eivät peräti antiikkia.

2. Play it again Samista ostettu puupäinen hattuneula.

3. Petit Trianonista ostettu hattuneula, en tiedä mitä materiaalia koristepylpyrä on.

4. Jostain antiikkiliikkeestä ostettu pitkä hattuneula, luultavasti myöhäiseltä 1800-luvulta tai varhaiselta 1900-luvulta, koska silloin hatutu olivat niin isoja että tuollaisia kamalia tikareita tarvittiin niiden paikallaan pysyttämiseen. Tämän suojus on hukkunut, mutta onneksi Jane Marple-neulan suojus sopii tähänkin.

Alla hattuharso, joka glamoroi (tai höpsentää) asun kuin asun supertehokkaasti.

 Hattuneulaa voivat käyttää he, jotka pitävät hiuksiaan jollain tavoin kiinni. Se pistetään hatun läpi ja ankkuroidaan hiuksiin. Sidotun kampauksen vaatimuksen takia se melko lailla hävisi 1900-luvun lyhyttukkaisina aikoina. Koen hattuneulan erittäin hyödylliseksi kapineeksi sellaisten hattujen kanssa, jotka muuten lentäisivät tuulisessa Helsingissämme päästä.

 

60-luvun ruskea huopahattu päässäni väärinpäin, se kun ei muuten istu nutturapään päähän. Se näyttää paremmalta, jos muistan tehdä etuhiuksista tötterön, joka täyttää rusetin alla olevan "hyppyrin". Huomatkaa muuten Aarrekorun hopeiset korvakorut ja rintakoru!

Ylellisyydestä ja pitsityynyliinoista

 Kun, jos, pitää silmänsä auki rampatessaan kirpputoreilla ja vanhantavarankaupoissa, voi varustaa elämänsä vallan tavattoman ylellisillä ylellisyyksillä. Nyt sattui löytymään kahdeksalla eurolla makuuhuone-eleganssin lähes dekadentti huipentuma: läpikuultavan ohuesta batistista tehty tyynyliina pitsiupotuksin. Siihen aikaan kun tämä on tehty, se on ollut niin kallis että jollain epämääräisillä tuloilla elelevä kirjailijanrutku ei todellakaan ole voinut hankkia sitä petinsä somistukseksi.

 Vaatii itse tyynynkin kauneudelta varsin paljon, että sen päälle voi sovittaa näin läpikuultavan liinasen.

 Kaunista point d'esprit tylliä ja käsin päälle ommellut koristukset.

 Leavers-pitsiä upotettuna kankaaseen, niin tasaisin ja tarkoin pistoin että voisi luulla konetyöksi, mutta pykäpistoa ei voi täysin jäljitellä koneellisesti.

Valkokirjonnan, päällikeompelun ja tyllin hienonhienot sävyerot saavat aikaan hienostuneen vaikutelman.

Suht pienilläkin varoilla voi sistustaa kotinsa kuin menneiden vuosisatojen herttuatar, jos vain etsiskelee kaikessa rauhassa ja tarkalla silmällä käytetyn tavaran myyntipaikoista. (Toki pitää muistaa, että vaikka omitusen hinnoittelupolitiikan takia varaa on hankkia herttuattaren tavarat, vain harvan kukkaro venyy palkkaamaan piikoja ja palvelijoita huoltamaan niitä. Itsehillintä on siis välttämätön varuste). Nykytuotanto ei pääse lähellekään laadussa, ei ainakaan sellaisissa hintaluokissa joihin minulla on mahdollisuuksia. Tavaraa kyllä piisaa, mutta suurin osa siitä olisi pitänyt jättää valmistamatta, niin ankeaa se on.

Pitsi, jota en ostanut... ainakaan vielä

Eilen kävin taas vaihteeksi Fasaani Antiikissa (miksi aina luuhaan siellä, kun tarkoitukseni on olla ostamatta mitään..?). Kohtasin siellä todella hienon ja mielenkiintoisen pitsin. Se oli musta, noin kolme metriä pitkä, puolisen metriä leveä, nyplätty huivi tai verho. Pitsin tyylin sijoitan Venäjälle, se muistutti allanäkyviä kuvia:

Eli siis nauhapitsiä, mutta siinä oli myös manteleita joukossa. Käsin hienosti nyplätty, ja sangen todennäköisesti silkkiä (sellaista mattaa silkkiä, jota kutsutaan nimellä grenadine). Pitsi oli monesta kohtaa hapertunut, ja sitä on parsittukin - melko rumasti tosin. Sijoittaisin sen johonkin 1800-luvun loppupuolelle, ja voisin kuvitella, että sen on tuonut jokin Venäjän aatelinen mukanaan paetessaan vallankumousta. Hinta oli vain 18 euroa.

Ajattelin, että tuolla tavoin hapertuneesta pitsistä raaskisi ehkä leikellä kappaleita, ommella ne huolellisesti tyllille ja tehdä oikein hienon juhlamekon. Sitten kysyin itseltäni, missähän ihmeen tilaisuudessa pitäisin niin hienoa mekkoa. Vastaus: kirjan julkkarijuhlissa! Selvä juttu. Sitten kysyin itseltäni, että missä välissä ajattelin varata useampia kymmeniä tunteja pitsin käsinompeluun... eikä mitään vastausta kohonnut esiin. Niinpä jätin tuon upean pitsin odottamaan kohtaloaan, joka toivottavasti on joku sivistynyt pitsikeräilijä tai edes taiteellista silmää omaava shabby chic -sisustaja. Pahimmassa tapauksessa sen löytää joku askartelukärpäsen purema tyyppi, joka ymmärtämättä pitsin historiallista ja käsityöllistä arvoa saksii siitä jonkin hetkellisen koristeen, joka päätyy tuotapikaa roskikseen... aargh! Pitäisiköhän käydä hakemassa pitsi parempaan talteen!?!?!

Pitsinostelun pauloissa

Vaateteollisuus se vaan jaksaa ahistaa, eikä kauppoihin meenmistä voi ajatellakaan. Minulla vaan sattuu olemaan yksi pitelemätön intohimo... kuten tiedätte, vanhat laatupitsit. Vaikka muuten mikään ostaminen ei huvita, näiden ohi on vaan lähestulkoon mahdotonta kävellä. Mutta minähän perustankin pitsimuseon ja kerään tässä pohjakokoelmaa.

 

 Matkan ostoksista on vielä jäänyt esittelemättä nämä Firenzen antiikkitorilta juosten ostetut (olimme jo myöhässä pizzajuhlista). Ylhäällä handmaschinella tehtyä brodyyriä, alla vasemmalla pieni pätkä kaunista leavers-pitsiä. Vasemmanpuoleinen on samasta koneesta tullutta, sille vaan on säilytyksen aikana tapahtunut jotain kummaa, se on aivan hapertunutta.

 

Sitten tuoreempiin helsinginlöytöihin. Joku päivä tässä imeydyin Fasaani Antiikin maanalaishalliin, ja kohtasin siellä kaksi rullaa leveää persikanväristä puuvillapitsiä. Aivan huippulaatua. Sitten jatkoin matkaa, ja erikoisen pikku antiikkikaupan penkolaarista löytyi käsinnyplätty neliö ja hieman kapeampaa siroa puuvillapitsiä.

 Mielenkiintoinen seikka on, että omistan jo ennestään samanmallista pitsiä kuin leveät. Väri on vain aavistuksen verran haaleampi. Oikeanpuoleisen rullan löytöpaikka oli Kurvin Fida joitakin vuosia sitten.

 Vielä lähäri käsinnyplätystä. Tarkoitettu varmaan upotettavaksi tyynyliinan tai pöytäliinan koristeeksi.

 Oli muuten Vappukin. Kävin piknikillä. Huomatkaa pellavaiset leikekirjotut ruokaliinani. Nekin ovat Fasaanista, euron kappale (!!!).

Loppuun pari kuvaa niistä muutamasta pitsinpalasta, joita en ole ostanut. Kauniilla ommellulla pitsillä koristettu pöytäliina Kapteeninkadulla olevan pienen antiikkikaupan ikkunasta: 

Ja bongaus Kaivarin Kanuuna -kirppikseltä: 1900-luvun alun pitsipaita. Käykää joku muu ostamassa, jos ei ole jo mennyt!

Pitsikirja Hobboksin Kirjallisissa Ompeluseuroissa 10.4.!

Tervetuloa todella hauskan oloiseen tilaisuuteen Hobboks-harrastekirjakauppaan lauantaina 10.4. Hobboksin leidit ovat kutsuneet neljän mielenkiintoisen uuden käsityökirjan kirjoittajat paikalle puhumaan kirjoistaan ja innostamaan lukijoita kokeilemaan uudenlaisia käsitöitä. Jos en olisi paikalla kirjantekijänä, tulisin sinne varmaankin lukijana, sen verran hieno idea on kyseessä.



Pari kuvaa upeista kevättalven säistä Lempäälästä. Hankikanto ja kirkas taivas, nam!

Muuan liina jonka toin äidilleni Pariisintuliaisena joitakin vuosia sitten. Löytyi 5 euron ylllätyspussista St. Ouenin kirpparialueen pitsipuodista. Herkkä ja kaunis liina ajalta jolloin piperrystä ja pikkutarkkaa käsityötä arvostettiin. Ikäarvio välillä 1890-1910, varmaan ollut alunperin jonkin kureliivillä kiristetyn porvarisrouvan salongin piirongin päällä.

Reunassa konepitsiä, sen vieressä jotain epätavallista solmuilutekniikalla (käsin) tehtyä pitsiä.


Läpikuultavan ohuelle kankaalle tehtyä valkokirjontaa, japanilaishenkinen kirsikankukka-aihe.

Keskellä superkiemurainen nypläys. Yhteensä siis neljää erilaista tekniikkaa!

Two old, almost antique laces from an airy 20's inspired dress, which my seamstress friend Tiina finished recently.

Old machine-made laces are fascinating. While lace continues to be made by hand in many techniques, even if not so professionally as previous centuries, the older lace machines have disappeared forever. They have been sold for scrap metal and can never be recovered but the needle, the bobbin, the crochet hook are still as numerous and prosperous as ever.

My particular interest is "Swiss handmachine", a hand-operated machine that made exact copies of broderie anglaise. I'd love to find one and start making my own designs with it!


Kaksi vanhaa, lähes antiikkista konepitsiä 20-lukuhenkisestä mekosta, jonka ihana ompelijaystäväni Tiina sai hiljattain valmiiksi.

Vanhat koneelliset pitsit ovat kiehtovia. Pitsiä tehdään nykyäänkin käsin, vaikkakaan ei niin ammattimaisesti kuin menneinä aikoina, mutta alkuaikojen teolliset pitsikoneet ovat kadonneet lopullisesti. Ne on myyty romumetalliksi tai vain annettua ruostua pois, mutta neula, nypylä ja virkkuukoukku kukoistavat edelleen.

Suosikkini on "Sveitsiläinen käsikone", käsikäyttöinen vempele jolla tehtiiin ällistyttävän tarkkoja kopioita käsintehdystä englanninkirjonnasta. Kunpa löytäisin yhden toimivan niin pistäisin neulat viuhumaan ja toteuttaisin omia mallejani!

Thrift store shopping

The secret to my lace collection: Fida Charity Shop at Iso-Robertinkatu street (Helsinki, Finland) is one of the best places to find interesting vintage handicrafts for cheap. Certainly you have to look through piles and piles of ugly bit yellowed pillowcases from eighties and charmless cheap placemats, but then you might be rewarded with pieces of fine old lace and wonderful embroideries. The best part is, while the uninteresting stuff is relatively expensive, the best finds are really modestly priced! Once I found an exquisite shadow work piece on finest see-through glass batiste, I'd guess 100 years old, for 80 cents! And the bed linen with 10 cm wide hand crocheted lace and large cross stitch initials was 5 euros.
(I hope for my own purse's sake they never figure this out, but is it nasty of me?)

Pitsikokoelmani salaisuus: Fida Lähetystori Iso-Roballa on yksi maailman parhaista paikoista tehdä kiehtovia vintage-käsityölöytöjä edullisesti. Tosin ne löytääkseen pitää kaivella kellastuneiden kasari-tyynynpäällisten kasoja ja penkoa kulahtaneiden pöytätablettien läjiä, mutta palkinnoksi saa upeita kirjontoja ja hienon vanhan pitsin paloja. Ja parasta on, että vaikka nuhjuiset tyynynpäälliset ym on hinnoiteltu yläkanttiin, nämä aidosti upeat antiikkilöydöt saa yleensä pikkurahalla (kuten kerran löysin mitä upeimman varjokirjontaliinan aivan läpinäkyvälle lasibatistille, luultavasti vähintään 100 vuotta vanha, 80 snt). Ja kuvan lakana yli kymmenen senttimetriä leveällä virkatulla pitsillä ja näyttävällä ristipistomonogrammilla maksoi 5 e.
Toivon kukkaroni takia, että siellä ei herätä muuttamaan hinnoittelua, mutta onkohan ihan reilua toivoa sellaista?



Two small pieces of lace, both machine made Valenciennes (diamond holed mesh and no cordonnet). But they are so fine, it's actually hard to tell whether it is machine or handmade.

Kaksi pientä pitsinpalaa, molemmat tehdastekoista Valenciennes-pitsiä (salmiakin muotoiset reiät verkkopohjassa ja cordonnetin puuttuminen). Ne ovat niin ohutta lankaa, että on hankala nähdä ovatko ne koneella- vai käsintehtyjä.



Just so charming delicate colours - ihanat utuiset värit.


Buttons for party dresses and buttons for sturdy underwear.
Juhlanappeja ja kestävien, pestävien aluspöksyjen nappeja.

Lately, I've found yet another thing to collect among my numerous unofficial collections of different types of lace, fans, lace collars, gloves, hat boxes, space exploration memorabilia etc (I might need a new bigger home soon to house all my things!). My newest interest is antique handkerchief covers. They were a popular handicraft exercise for young girls in the olden times because of the small size and freedom of decoration and were often given as gifts. One could use many needlework techniques on something (albeit a bit far-fetchedly) useful and learn patience and neatness at the sam time.

Here are two examples; upper one is quite densely woven linen, very carefully and neatly hand-sewn and beautifully decorated with drawn thread work and initials HÖ. I expect it's from 1930's or older (based on the shape of the letters, otherwise it's somewhat difficult to date small textiles like this). Other one is more gauzy material and partly machine-sewn. It has some pulled thread and drawn thread work and cute cross stitch embroidery. This one is maybe from 1930-1950's and probably something made in school (but again, this is just a guess).

They are so cute and charming because of the attention some young girl has put into these little textiles. I wish there was a way to use them.. maybe if I go to some party only carrying a 20 euro note and home key I could use them as a mini clutch bag? Even cell phone makes an ugly bulge.
Well, at least they are easy to store and don't take too much space!


Olen löytänyt jälleen uuden keräilykohteen (niiden lista on pitkä; erilaiset pitsijutut, käsineet, hatturasiat, avaruustutkimuksen historiaan liittyvät esineet, irtokaulukset ym ym - tarvitsen pian uuden, isomman kodin että kaikki mahtuisi!). Uusin innostus on nenäliinasuojukset, joita ennenvanhaan nuoret tytöt tekivät käsityöharjoituksina ja lahjoiksi. Niihin saattoi kokeilla erilaisia kirjontatekniikoita ja samalla oppi huolellisuutta ja kärsivällisyyttä, kun kulmat ja saumat piti tehdä viimeisen päälle siististi.

Ylempi on tiheästi kudottua pellavaa, hyvin huolekkaasti ja kauniisti käsin ommeltu lähes näkymättömillä pistoilla ja läpän reuna on koristettu sidepistorevinnäisellä. Kaiken kruunaavat omistajan nimikirjaimet HÖ. Arvelen, että se on 1930-luvulta tai vanhempi kirjainten muodosta päätellen, mutta tälläisten pikkuesineiden ajoittaminen on hankalaa. Toinen on harsomaisempaa kangasta, somistettu revinnäisreunuksella ja suorastaan sydäntälämmittävän söpöllä ristipistokirjonnalla. Varmaankin peräisin 1930-1950 -luvuilta ja oletettavasti koulun käsityötuntien tulosta.

Nämä ovat kertakaikkisen liikuttavia. Joku pieni tyttö on ahertanut saadakseen valmiiksi oman pikku nenäliinasuojuksensa tai lahjan rakkaalle ihmiselle - kunpa voisin jotenkin ottaa ne taas käyttöön! Ehkä jos juhliin mennessään ottaisi mukaan vain setelin ja kotiavaimen, niitä voisi käyttää pienenä käsilaukkuna. Mutta jo kännykkä on liian iso muhkura.

No, ainakin näitä on helppo säilyttää eivätkä ne vie paljoakaan tilaa!

Chemical Lace

This is a closeup of a beautiful chemical lace collar bought from a charity shop. It's called chemical lace, because the lace is first machine embroidered on background fabric, then immersed in special chemical liquid which eats away the background and leaves only the embroidery. This piece imitates needlepoint lace except top left corner is pretending to be filet lace (the square-ish pattern).

Lähikuva hyvin vanhasta pitsikauluksesta, jonka olen ostanut lähetyskirpputorilta. Tätä pitsilajia kutusutaan kemialliseksi pitsiksi (hieman kömpelönä suomennoksena), koska pitsi kirjotaan koneellisesti pohjakankaalle, joka sitten syövytetään erityisellä kemikaalilla. Vain kirjonta jää jäljelle. Tämä kaulus jäljittelee ommeltua pitsiä, paitsi vasemmassa ylänurkassa oleva ruudullinen alue näyttää filet-pitsiltä.