Ompelijalla

 Pitsijakkupukuni nuppineuloineen

Tuolla aiemmin kyseltiin neuvoja ompelijalla käymiseen. Kriittisin juttu koko prosessissa on omiin tarpeisiin sopivan ompelijan löytäminen. Parhaiten se onnistuu kyselemällä tutuilta ja tutuntutuilta – tai sitten seutukunnan parhaassa kangaskaupassa (mieluiten sellaisessa, jossa on ollut samat myyjät jo Kekkosen kaudelta lähtien).
Itse olen löytänyt jakkupukuompelijani kysymällä nyt jo lopettaneen Holger Kivi -laatukangaskaupan omistajalta. Tiina Talvikkiin taas olen tutustunut jo aikaa sitten, ompeluyhteistyömme alkoi Pitsikirjan yhteydessä. Korjausompelimo Siniseen Markiisiin taisin vain kävellä sisään koska se oli lähellä kotiani, ja jo ensimmäisestä helman lyhennyksestä huomasin että tämä paikka sopii minulle.

Aiemmin teetetyn hameen kaveriksi hihaton yläosa, 
joka loihtii hameesta 

ikäänkuin mekon. Samasta kankaasta 
(onneksi ostin sitä kerralla tarpeeksi!!) 

on jo useampia vuosia sitten teetetty jakku.

Ompelijoiden mielikuvitus ja luovuus vaihtelevat, ja riippuu tyypistä miten tarkka käsitys tarvittavasta vaatteesta asiakkaalla on oltava. Joka tapauksessa pitää selvittää itselleen mihin tarpeeseen tulevan vaatteen pitäisi vastata, missä olosuhteissa sitä käytetään ja jossain määrin myös minkä asun osana. Jos on yksityiskohtainen ja selvä käsitys siitä, mitä haluaa, on hyvä jos on mallipiirros tai valokuva selittämisen apuna. Ensimmäisellä tapaamisella usein vain keskustellaan.

Hinnan perässä ei ompelijan suhteen kannata juosta, mutta hinta-arviota on ihan asiallista kysyä jo etukäteen. Hintaan vaikuttavat paitsi ompelimon sijainti (liikehuoneisto Hgin keskustassa vs. maalaiskunnassa kotona ompeleva), myös se kuinka suuritöisesti ja vaivaa nähden eli aikaa vieden ompelija työnsä tekee. Itse olen maksanut muutaman vaatteen osamaksuina, tätä mahdollisuutta kannattaa tiedustella jos hintaa on kerralla hankala saada kasaan. Siis niin että joka sovituksessa maksetaan osa ja sitten kun vaate on valmis niin loput.

Kangasta ei tarvitse olla valmiiksi hankittuna, eikä yleensä kannatakaan. Vasta kun tulevan vaatteen malli on selvillä, voi arvioida paljonko siihen menee kangasta. On todella raivostuttavaa, jos kangasta on liian vähän. Jos kangasta onkin liikaa, se ei ole ongelma, mutta jos teettää vaatteen kalliista kankaasta, ei sitä kannata liikaa ostella. (Tosin on usein viisasta hankkia vähän enemmän kuin tarvitsee, niin että vaatetta voi muokata tai korjailla, ja ehkä sitä intoutuu hankkimaan vaikka hameen kaveriksi yläosan tai jakun kaveriksi housut – ainakin jos on matchy-matchy-tyyppiä kuten minä). Ompelija, jos on mistään kotoisin, osaa opastaa oikeanlaisen kankaan hankinnassa. Hän voi myös yleensä hommata vuorin, napit ym.

Sovituksiin pitää mennä ajoissa ja oman mukavuuden kannalta siisteissä alusvaatteissa (jotka vastaavat valmiin vaatteen kanssa käytettäviä). Korkokengät mukaan, jos vaatetta aikoo käyttää niiden kanssa – vartalon asento muuttuu korkkareissa ja vaikuttaa vaatteen istuvuuteen. Ensimmäisessä sovituksessa vaate usein ei näytä vielä miltään, tosin riippuu ompelijan työtavoista. Kannattaa avata suunsa liian aikaisin mielummin kuin liian myöhään, jos vaatteessa on jotain ihmetyttävää.

Kaiken kaikkiaan suosittelen haastattelemaan muutamaa mahdollista ompelijaa ja valitsemaan sen jonka kanssa tuntuu synkkaavan parhaiten. Hyvällä ompelijalla, sitten kun sellainen on löytynyt, voi vuosien kuluessa teettää aivan loistavan peruspuvuston, jota kaiken lisäksi voi suurentaa/pienentää tarpeen mukaan (jos ompelija ei jätä muokkausvaraa saumanvaroihin, häntä en voi suositella). Ja mittojen muaan tehty vaate istuu päällä paremmin kuin valmisvaate vaikka vähän lihoisi tai laihtuisi, koska se kuitenkin osuu pituusmittoihin oikein.

Kun teettämisen makuun on päässyt, ei oikein huvitakaan ostaa kuin jotain huiveja ja sukkia valmiina...

Jos jotain jäi käsittelemättä niin kysykää. Vastailen sitten sovituksen jälkeen!

Pari otosta Tokiosta

 

Muutettiin "japaninkotiin", Shinjukun lähellä piileskelevälle rauhalliselle asuinalueelle. Ylin kuva lähimmän juna-aseman edestä. Kakkoskuva soba-nuudeleita ja syysaiheinen uppopaistettu tempura. Alin kuva maanalaisen ostoskeskuksen kahvila - mielestäni aika onnistuneesti häivytetty maanalainen tunnelma!

 

Uusi vaatehankinta, ei tosin Tokiosta. Juuri ku nlentokentälle lähtöön oli enää pari tuntia, postipoika pimputti ovikelloa ja antoi minulle islannista saapuneen paketin. Siellä oli tämä Kainon neuloma mahtavan tyylikäs ja superlämmin neuletakki, jonka survoin vielä rinkkaani. Onneksi sain sen mukaan, sillä se sopii täydellisesti säihin, vaatteisiini ja tokiolaiseen muotiin!

Lankana on islantilainen lampaanvilla ja napit kirppareilta kerätyt nahkanapit.

 

Toinen osa sarjaani "vaatteita, joita en ostanut". Shinjukun trenditavaratolon yhteydessä olevan (!) RagTag-kierrätyskaupan sovituskopissa minä ja Jane Marplen villahame. Näyttää tässä ihan hauskalta, mutta kuva ei paljasta että vetskaa ei saa kiinni. Vyötärönmitasta puuttuu n. 15 cm... leikittelin hetken ajatuksella, että ratkoisin hameen laskoksia - edulliseen parinkymmenen euron hintaan se olisi ollut vaivan väärti - mutta tulin siihen tulokseen ettei hame kuitenkaan ole pehvanmuodolleni imarteleva ja jätin kauppaan.

Uusi jakku & ostohimotuksia

 Teetin nuhjuiseksi käyneen mustan vakosamettijakun tilalle samaa asiaa hoitavan, mutta paremman näköisen tummanharmaan villakangasjakun. Kankaan ostin torilta Italiasta kevätmatkalla ja sen ompeli helsinkiläinen mahtava ompelija (kysykää yhteystiedot jos haluatte teettää hieman hinnakkaan mutta toisaalta myös hintansa arvoisen vaatteen).

Alkuperäisen jakun olin ostanut eurolla tai kahdella UFFin aleista, ja se on osoittautunut todella hyödylliseksi. Vakosametti vaan on turhan "casual" moneen siistimpää tyyliä vaativaan tilanteeseen ja kangas kului käytössäni aika surkean näköiseksi. Nyt sammarijakku on alennettu ulkoilutarkoituksiin (ja vanhan minulle epäkäytännöllisen ulkoilutakin poistin taloudesta kokonaan. Se oli 60-luvun kirkkaanpunainen vintageihme, luulenpa että sille löytyy Kierrätyskeskuksen kautta uusi koti).

 Suuressa suunnitelmassani jakku oli tarkoitus korvata uudella vasta ensi vuonna, mutta päätin aikaistaa budjetin venymisenkin uhalla hankintaa tokionmatkaa varten. Haluan näyttää siellä siistiltä. Jakun idea on olla helposti erilaisten mekkojen päälle vetäistävä välikausitakki. Kangasta on vielä jäljellä pari metriä, suunnitelmissa on ensi vuonna tai parin vuoden päästä teettää kotelomekko.

  

Jakun saa myös napilla kiinni ja minulla on ihana vilkas lapsi!

Viimeaikaisia ostohimotuksia, jotka ylöskirjaan nähdäkseni kuinka pitkään ne kestävät (jos vielä ensi vuonna samaan aikaan tuntuu hyvältä idealta, eikä minulla ole tähdellisempää hankittavaa, niin saatan jo harkita ostamista).

Sateenvarjoni alkaa olla viime metreillään. Jos vois kuten tahtois, hankkisin nykyisen lopullisesti hajotessa brittiläisen James Smith & Sons -firman kokoontaittuvan sateenvarjon vihreänä. Siinä on kaikki mitä kaipaan sateenvarjolta: taittuu pieneen tilaan ja kädensija on hyvännäköinen ja kaareva. En käsitä nuppipäisiä sateenvarjoja, niitä ei voi ripustaa käteen tai käsilaukkuun.

 Com-pa-ny:n supermahtavansuloinen tammenterholaukku Secrets of Russia -kokoelmasta.  Tämä olisi niiiin mahtavan hyvännäköinen valkoisen pitsimekkoni kanssa. Jos ramppaisin alvariinsa coctailtilaisuuksissa... nykyisellään valitettavasti minulla ei oikeasti ole juuri käyttöä pienelle söpöisälle käsilaukulle.