lauantai 18. lokakuuta 2014

Vastuullisia vaatteita? -julkaisu suomalaisten vaatemerkkien tuotantotavoista

"Pointti ei ole se, etteikö riskimaissa saisi tuottaa vaatteita. Pointti on se, että voidaan tuottaa riskimaissa, muta se pitää tehdä vastuullisesti". -Anna Härri, Eetti ry

 Kiitettävästi mediahuomiota saanut Eetti-yhdistyksen julkaisu Vastuullisia vaatteita? - Ihmisoikeudet suomalaisten vaateyritysten tuotantoketjussa julkistettiin pari päivää sitten aamiaistapahtumassa Kymppikirjastossa. Anna Härri avasi julkaisun sisältöä ja pohjusti aihetta. Tutkimus avaa kuluttajalle yritysten itse antamia vastauksia, siis kääntää suomeksi mitä vastuakset oikeasti tarkoittavat. Positiivinen juttu on, että kaikki vaatefirmat, joiden käytäntöjä tutkimuksessa selvitetltiin, vastasivat kysymyksiin (jotkut tosin turhan suppeasti, mutta kuitenkin jotain). Eli simpukkapuolustusta ei harrastettu.

Mikään tutkituista firmoista ei ole sitoutunut living wage tasoiseen palkkaan, mikä on selkeä puutteellisuus. Nanso ja Stockmann saivat eniten plussia.

Julkaisusta ilmenee vaikka mitä mielenkiintoisia numeroita, kuten se että Suomeen tuodaan vuosittain n.51 miljoonaa kg vaatteita. Iso läjä. Tapahtumassa mainittiin myös, että vain 5% riskimaiden vaatetehtaista maksaa korkeampaa palkkaa kuin minimipalkka - loput 95% maksaa juuri säädetyn minimipalkan tai sen alle.


Vastuullista tuotantoa tutkiva Kaisa Sorsa Turun ammattikorkeasta, Anna Härri ja tutkimuksen toinen tekijä Outi Moilala keskustelivat vastuullisen vaatetuotannon problematiikasta ja vastailivat yleisön kysymyksiin. Sorsa painotti yritysten vapaaehtoisia omia toimia, Moilala taasen pakkotoimia. Molempien tueksi on hyviä pointteja - "Trendinä on deregulaatio, sääntelyn purkaminen, joka jättää sääntelyyn aukkoja, jolloin yritykset ovat keskeisessä asemassa" vs. "Kaikkia yrityksiä ei saada ikinä vastuulliseksi, vaan aina on vapaamatkustajia, joten pakollinen sääntely on tarpeen". Varmaankin molempia tarvitaan, pakolline sääntely olisi toki kattavampaa. Harmi vainen että tosiaan kaikenlaisia ns. "kaupan esteitä" pyritään kovasti hävittämään, mikä olisi se taho joka säätää ja toimeenpanee pakollisen säätelyn?

Loppuun sain sujautettua kysymyksen mitä yksittäinen valistunut kulustaja voisi kysyä vaatefirmalta maksimaalisesti edistääkseen ihmisoikeuksien toteutumista vaatetuotannosta ja saadakseen joskus reilusti tuotettuja vaatteita.
Sorsa: "Oletteko proaktiivisia vai reaktiivisia?" (siis ihmisoikeuksien toteuttamisen kanssa tuotantokejussa)
Härri: "Haluaisin ostaa eettisesti valmsitettuja vaatteita, saako niitä teiltä?"
Moilala: "Oletteko sitoutuneet living wage-tasoiseen palkkaan?"

Menin sitten euraavana päivänä aamiaiselle ihanaan Fleuriste-kahvilaan ja otin tutkimuksen mukaan. Huonoja työoloja ja kohtuullisen palkanmaksun problematiikkaa on vaan hiukan vaikea pitää mielessä samalla kun syö mahtavan herkullista täytettyä leipää, hunajoitua jugurttia ja hörppii nätistä kupista kahvia...


Suklaakaakkuun päästyäni myönsin totuuden ja vaihdoin Intelligent Life -lehteen (minulle uusi, erittäin lupaava lehtituttavuus). Tiedettä, kulttuuria ja artikkeli jossa pyritään selvittämään minkälaiset olisivat maailman täydellisimmät naisten saappaat = hyvä yhdistelmä.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Syksyn P333 (saapuu jälleen luoksemme)

Pidin kahden kerran luennon Malmitalolla Hyvän mielen vaatekaapista, ja piirsin luentoa kuvittamaan tämän syksyn P333-vaatteeni. Sehän on melkein sama kuin viime syksyn vastaava, mutta mitäpä toimivaa turhaan säätämään. Laitan tämän nyt tähän kaikkine selostuksineen, jos siitä olisi jollekulle lukijalle jotain hyötyä tai hupia. Sitäpaitsi luen juuri varsin masentavaa vaikkakin huippumielenkiintoista Jussi Laitisen kirjaa Valomerkki ja kaipaan jotain keventävää höpöttelyä.

Ylärivissä ympärivuotiset suosikkini musta trikoopaita ja Samujin harmaa pellava-silkki-neule, pari sinistä yläosaa pyyhemekon kaveriksi ja moneen hyödyllinen musta NoaNoan kietaisupaita. Sitten seuraavalla rivillä päällikerrost: islanninihme neuletakki, joka riittää päällysvaatteeksi pitkälle syksyyn. Harmaa jakku viime syksyltä. Beige pehmeä neule.
Oikeassa ylänurkassa oleva musta karvapallero on Samujin pipo, ja sen alla kolmet eriväriset käsineet. Olen harmi kyllä hukannut kummastakin harmaanruskeasta hyvästä nahkaisesta käsineparista toisen puolikkaan, sellaisia etsiskelen!
Huiveja: ikiaikainen musta huivi on saanut seurakseen juuri valmistuneen beigen silkkisifonkihuivin (kiersin ja ompelin reunat käsin, hauskaa hidasta puuhastelua iltapuhteilla) ja Eurokankaasta hommaamastani villaneuloksesta saksittu huivi (vaatisi päärmäyksen, ettei purkaannu).

Seuraavassa rivissä alaosani ja mekot kaikessa vähyydessään: runkopuku, pitsimekko, GlobeHopen pyyhemekko, tyllipitsinen hame ja jakkupuku. Kaipailen vielä yhtä hametta, mutta en ole vielä osannut päättää olisiko se itse tehty musta hame (vaatii aikaa) vai harmaan jakun kankaasta teetetty hame (vaatii rahaa).

Kenkiä on kumman paljon, mutta kaikki tuntuvat tarpeellisilta: nahkasaappaat, ruskeat nauhakengät, mustat nauhakengät, Chie Miharan vintagehenkiset korkkarit, ruotsalaiset puupohjasandaalit, kumisaappaat, korkeat juhlakorkkarit ja Sinisen kirjahyllyn Lauran vaatteidenvaihtojuhlista nappaamani mustat nauhakengät, jotka toimittavat aivan samaa asiaa kuin toisetkin mustat nauhakengät, mutta koska en ole maksanut niistä penniäkään niin raaskin käyttää niitä myös sadesäällä. Ne taitavat lisäksi olla tekonahkaa, joten lätäkössä rämpiminen ei ole niille niin vahingoksi. Laukkuja on neljä eri tarkoituksiin, ja korut ja muu soma tilpehööri asustaa korulaatikossa:

josta voin nyt useamman vuodenajan kokemuksella sanoa, että kyllä, korut todellakin pysyvät noin herttaisessa järjestyksessä, jos niille antaa siihen tilaa ja tilaisuuden. En olisi vielä pari vuotta sitten arvannut, että pystyisin pitämään ylipäänsä yhtään mitään siististi järjesteltynä, mutta kuten olen jo aiemmin sanonut: salaisuus on siinä, että järjestyksessä pidettäviä objekteja on riittävän vähän.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Kankaita on hinkutettu





Käväisin viime viikolla Salossa tapaamassa Riinaa, joka oli testannut ensimäisen erän kankaita. Tulokset olivat mielenkiintoisia mutta mitään tarkkoja johtopäätöksiä en voi vielä vetää. Jotkin kankaat, joiden oletin nyppyyntyvän pysyivät ihan siisteinä.

Tutkittavina ovat takkivillat (ja -sekoitteet), trikoot, puseropuuvillat (ja -sekoitteet), sekä villamaiset neulokset. Uutena tutkimuslinjana vielä viskoosit, koska ne kiinnostavat minua henkilökohtaisesti.

 Tämä italialainen takkikangas nyppyyntyi räävittömästi, toinen melkein samanmoinen pysyi siistinä. Tutkimukset jatkuvat!

 Kahta eri paksuista villalaatua mikroskoopissa. 

Oikeast olen keksinyt koko kirjan ja projektin vain päästäkseni käymään Salossa, koska siellä on ihanainen Toinen Keksi...

maanantai 6. lokakuuta 2014

Kolme mielenkiintoista kirjaa tyyliniekoille

Osana tutkimuksiani laatukirjaa varten olen lukenut kaiken mahdollisen käsiini saamani, joka jollain tapaa sivuaa vaatteita, niiden laatua ja laadun tunnistamista. Herroja hemmotellaan tässä asiassa - monta kirjaa paneutuu juurta jaksain siihen, kuinka ihana on hyvin tehty napinläpi räätälintekemässä puvussa ja hekumoidaan kankailla, kauluskäänteiden tyypeillä ja hienolla ompelutyöllä.
Kirjastosta löytyivät Täydellinen herrasmies, Vintage Menswear ja Artist Rebel Dandy, jotka kaikki tutkailevat herrojen pukeutumista eri kanteilta.

 
Täydellinen herrasmies on jo klassikoksi muodostunut perinpohjainen katsaus perinteikkääseen herraintyyliin. Kirjassa käydään läpi sekä herrasmiehen vaatteet alushousuista päällystakkiin materiaalisina tuotteina, että historiallisina ja tiettyyn kulttuuriperintöön liittyvinä merkkikielen osasina. Kirjaa lukiessa nousee pintaan jonkinlainen kateus miehiä kohtaan, joilla on näin hyvin laadukkaan ja tyylikkään ulkoasun osaset hyppystensä ulottuville (olkoonkin, että osa tarvittavista vaatteista pitää hakea Lontoosta, osa Italiasta ja osa New Yorkista). Jos olisi suoralinjainen ja vähäeleisen tyylikäs nainen niin herraintyylihän olisi aivan varteenotettava vaihtoehto.

Saman sarjan kirja naisille (Ladies: a Guide to Fashion & Style) oli paljon mälsempi ja myös selvästi epäajankohtainen. Naisten muoti muuttuu ripeästi ja armottomasti, 90-luvun klassinen ladylook näyttää aika vanhalta tänään.




Vintage Menswear esittelee tarkoin ja ihanan estetisoivin kuvin sekä hämmästyttävän perinpohjaisen tietävin artikkelein valikoiman miesten kaupunki-, työ-, armeija- ja urheiluasuja 1800-luvun lopusta noin 1950-luvulle. Tässä kirjassa mehustellaan kauniisti patinoitunutta kangasta ja hienoa työnjälkeä vallan tavattoman herkullisesti. Kulumat, korjaukset ja huolekkaat paikkaukset saavat arvon siinä kuin käsinommellut napilävet ja monogrammitkin. Anonyymiksi jäävät käyttäjät näkyvät vaatteiden poimuissa ja hiutumissa, tai ehkä osa heidän elämänsvoimaansa on iskostunut vaatteisiin, jotka ovat kulumineen kaikkineen kuin persoonallisuuksia.

Artist Rebel Dandy asettaa tutkaimensa miehen ja vaatteen väliseen vetovoimakenttään. Ilman täydellisesti tärkättyä pellavaista kaulusta ei ole dansyä, mutta ilman dandyä kaulus on vain pala kovitettua kangasta. Dandyn yllä se muuttuu elävän taideteoksen osaksi. Tyyli syntyy vaatteen ja pukeutujan vuorovaikutuksesta, kumpikaan ei riitä yksinään. Kirja pyrkii valaisemaan kuka on dandy ja mitä on dandyismi 1700-luvulta tähän päivään. Kuvituksena on jälleen aivan ihania kuvia mitä upeimmista räätälintyön tuotoksista, kuuluisien tyyliniekkojen jälkeenjääneitä vaatekappaleita museoiden kokoelmista.

Lyhyesti sanoen herraväestölle on todella inspiroivia pukeutumiskirjoja saatavilla, mitä upeimmilla ja innostavimmilla valokuvilla kuvitettuna. Vaatteissa ei näiden krjojen mukaan ole ennenkaikkea kyse viallisten vartalonmuotojen piilottamisesta tai suoraviivaisesta rikkauden julistamisesta - pukeutumisen pääsisältönä nähdään olevan laadun ja hienoviritteisen eleganssin suoma nautinto. Tähtään johonkin samantapaiseen (valokuvaaja Riina Peuhu on toivottavasti samaa mieltä!), mutta lisään joukkoon rintamuotolaskokset, pitsit ja rimpsut.

tiistai 30. syyskuuta 2014

Jättikierrätyskeskuksessa materiaalia metsästämässä



Kierrätyskeskus innostui yhteistyöstä laatukirjan suhteen, ja sain viime viikolla kutsun Espoon suureen kierrätyskeskukseen hakemaan testimateriaalia. Olin jo edellisen kirjan tutkimusvaiheessa kerran tutustumassa Lönnrotinkadun (nyt ikävä kyllä ja suureksi harmikseni) lopetettuun kierrätyskeskukseen, jossa minun hämmästellessäni vaatemääriä sanottiin että isommissa kierrätyskeskuksissa vasta saa käsityksen siitä mitä suuret vaatemäärät oikeasti ovat. Nyt sitten pääsin tälläiseen oikeasti suureen lajittelukeskukseen, ja totta tosiaan! kyllä muuten maailmaan mahtuukin tavaraa ja ennenkaikkea vaatteita. Paikka oli päätäpyörryttävän valtava. Työntekijöitä on yli 200, joista lajittelussa seitsemisenkymmentä, ja lisäksi vielä vapaaehtoisia myymälässä.






Sain mm. kuulla, että vuotuisesta noin 4 miljoonasta vastaanotetusta pientavarasta yli 70% on vaatteita. Niistä yli 2 miljoonaa menee myyntiin, miljoona ilmaishuoneisiin jakeluun ja loppu materiaaliksi tai energiajätteeksi. Kierrätyskeskus on siis mielestäni todella hieno keksintö ja kannatan sitä ja sinne lahjoittamista kaikinpuolin, mutta eikö arvoisista lukijoistanikin ole varsin kahjoa, että pääkaupunkiseutulaisilta (vähän päälle miljoona henkeä) liikenee antaa ilmaiseksi yli kolme miljoona vaatetta vuodessa, siis kolme vaatetta laskennallisesti per henki. Kyllä on saattanut muutama ylimääräinen riepu tullut hankittua, kun ylijäämää on noin paljon.



Vaatelajittelussa minut otti huomaansa Joanna, joka avusti sopivien materiaalinäytevaatteiden etsinnässä (Kiitos vielä!!). Otimme kohteeksi erään esilajitellun jättimäisen pahvilaatikon, josta sitten nappailimme sopivia vaatteita. Laatu vaihteli ällöttävistä keltapinttyneistä nyppyläjistä tip top aivan uusiin vaatteisiin - jotkut eivät raaski laittaa mitään roskiin, vaan hävittävät ällöimmätkin vanhat vaatteet Kierrätyskeskuksen kautta (jossa ne päätyvät energiajätteeseen), toisilla taas riittää upouusia harhahankintoja lahjoitettavaksi.




Vein toki itsekin hieman tavaraa kun nyt kerran olin menossa kierrätyskeskukseen. Pari lautasta, lastenvaatteita, sisustustilpehööriä jne. Kun olin saanut ison kassillisen vaatenäytteitä, kävin vielä etsimässä muutamia tarpeellisia tavaroita myymälän puolelta. Talvihanskoja Pikku onnettarelle en löytänyt, mutta A4-paperiastian sain. Lisäksi ostin pari aluslautasta työhuoneen kahvikupeille (tunnustan, että työhuone on joskus ostovaraventtiili), pari pitsinpätkää ja ihanan tuntuisen bambinruskean villamaisen kankaan. Olisin varmaan ostanut yläkuvan supersöötit sinikuvioiset lautaset, jos en olisi juuri lahjoittanut samaiseen paikkaan kahta lähes samanlaista ruskeakuvioista…  uusia hankintoja stoppaa kiitettävästi se, että on juuri antanut lähes saman tavaran tarpeettomana pois.

Lopuksi vielä välitän pyynnön Kierrätyskeskuksen lajittelijoilta:
MUISTAKAA AINA TYHJENTÄÄ LAHJOITUSVAATTEIDEN TASKUT!
Aivan tavanomainen räkäliina on todella ikävä kun se on ventovieraan ihmisen taskussa hautunut ja osuu käteen vaatteen lajittelussa. Puhumattakaan eksoottisemmista jäänteistä kuten tekohampaat!

maanantai 29. syyskuuta 2014

Teen facebookissa (hyvän mielen vaatekaapin FB-sivulla) pohjatutkimusta vaatteiden laatukirjaa varten. Kyselen siis mikä vaatteiden laadussa askarruttaa ja mikä laatuvika on viimeksi aiheuttanut vaatteen poistamisen. Kyselinnäitä jo alkuvuodesta, mutta nyt tiedän aiheesta enemmän ja kirjakin on pidemmällä.
Eli kertokaa vaatelaatuprobleeminne ja saatatte saada vastauksen tulevassa kirjassa!

perjantai 26. syyskuuta 2014

Muumipitsiä Ivana Helsingillä


Pääsin katsomaan IvanaHelsingin Muumimalliston lanseerausnäytöstä Designmuseoon. Hyvin mielenkiintoista, ja voin ilokseni sanoa että tämä on ehkä lempparein Ivanamallisto ikinä. Kannatti käydä! Kiitos ihana Heini kutsusta!


Aluksi näytettiin Paola Suhosen tekemä tunnelmavideo, jonka löytää sieltä sun täältä googlaamalla. Sitten Sophia Jansson (silminnähden liikuttuneena ja onnellisena) ja Paola selittivät kokoelman taustoja, kuinka Ivanan väelle oli annettu vapaat kädet kokeilla ja suunnitella, etsiä uusia värityksiä ja materiaalimahdollisuuksia.

Itse näytöksestä ei puhelimenrutkullani saanut järin näyttäviä kuvia. Mallistossa oli monia mielenkiintoisia materiaaleja ja tekniikoita: koneommeltu pitsi muumihahmoineen sekä luonnonvalkoisena että tummansinisenä, Kuka lohduttaisi Nyytiä -kirjan kuvilla kirjotut tekstiilit (tuli hieman mieleen Minä Perhonen, joka myös käyttää paljon upeasti kirjottuja kankaita mallistoissaan), kuvioneuleet...

 

Näytöksen aloittivat mustat pitsimekot, joiden materiaalia en kuitenkaan ehtinyt tarkemmin hahmottaa, en osaa sanoa mitä kuvioita siinä oli tai millä tekniikalla tehty. Jotain ohuehkoa pitsiä kuitenkin. Koitan ehkä luikerrella Ivanan showroomiin niin voin raportoida asiasta tarkemmin. Lopun pitkät koneommellusta pitsistä tehdyt mekot olivat romanttisia ja näyttäviä, voin ennustaa että moni tulevan kesän morsio valitsee muumimekon! Myös Tove Janssonin mustavalkoisten kuvitusten pohjalta tehdyt kuosit olivat todella onnistuneita. On mahtavaa, että muumiteema ei tarkoita sitä että joka vaatteesa pitäisi olla isolla muumi, vaan on käytetty Janssonin tunnelmallisia maisemia ja kaunista kynänjälkeä pääosassa. Malliston tylsin osasto olivatkin isokokoisilla mymmeleillä painokuvioidut trikookoltut, jotka ovat kuitenkin luultavasti mukana siksi, että saataisiin jotain hiukan kirpaisevan kallista edullisempaa mukaan. Suurin osa muista materiaaleista oli sellaisia, joiden teettäminen on pakosta varsin hinnakasta.

Parin viikon päästä mallisto lanseerataan Japanissa, voi vain arvata, että se tulee saamaan suuren suosion!
Asusteet olivat myös mielenkiintoisia. Mallien jaloissa oli Lumi-merkin saappaita (siis tämä laukkumerkki on laajentanut myös jalkineisiin) ja alkupuolella näytöstä käsissä oli pinkkejä ja mintunvihreitä käsineitä, joissa pienet kirjotut Myy- tai mymmelihahmot.

Täytyy sanoa, että tämä mallisto herätti (jopa!) minussa ostoimpulsseja, joskin huomasin asiaa tarkemmin ajatellessani, että minusta on jollain tapaa nöyryyttävää jos ventovieraat ihmiset heti näkevät mistä jokin vaatteeni on hankittu. Sen takia en ole koskaan oikein innostunut logoista, ja vaikka nämä vaatteet olivat mielestäni oikeasti hienoja, silti emmin aika lailla hankkimista. Jos nyt vaikka käsineet...

 Löydä piilokuvasta Muumi!



EDIT: googlailin vähän, ja löysin hyvän lähikuvan kirjotusta kankaasta Ms Style-nimisestä blogista. Tuskin kangas nyt sentään käsin kirjottua on, mutta upeaa joka tapauksessa.