torstai 24. huhtikuuta 2014

#insideout / Vaatevallankumous

On muuten ihka ensimmäinen kerta, kun käytän hashtagia! Tunnustan, että kuva on hieman lavastettu, olen nimittän leikannut lähes kaikista vaatteistani laput pois. Inhoan raapivia niskalappuja. Tässä NoaNoan paidassa on pehmeä lappu ja se on saanut jäädä paikalleen. Paita on tehty Kiinassa, kuuluu syksyn 2010 mallistoon (hieno idea, että pesulapussa lukee valmistusvuosi!).

Lähden tästä valmistelemaan Parsintapajaa! Nähdään siellä tai jossain monista muista Vaatevallankumouksen tapahtumista!

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Vaatevallankumous & Parsintapaja



Muistutan blogin lukijoille, että 24.4. eli ihan pian on kansainvälinen Vaatevallakumouspäivä, jolloin vaateteollisuuden järjettömään tilaan ärtyneet, turhautuneet ja kyllästyneet ihan tavalliset ihmiset voivat vaatia parempia työoloja ompelijoille ja muille vaatteiden tekijöille ja toisaalta juhlistaa hyviä, kestäviä ja rakkaita vaatteita.

Itse osallistun Vaatevallankumoukseen pitämällä Helsingissä Parsintapajaa, jonka käyttöön designputiikki MadeByHelsinki tarjoaa tilansa (Katariinankatu 4), kello 16 ja 20 välillä. Parsintapajaan voi tulla ja on erinoimaisen tervetullut aivan ummikkona, tai vaikka olisi superparsija. Neuloja ja saksia lainataan, ja jos sinulla sattuu olemaan pikku lankakeriä tai rullanloppuja, niin niitä otetaan mielellään vastaan. MadeBy:n tiloissa on kahvila, josta saa herkkukahveja ja jotain pientä syötävää.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

MOT Verentahrimat muotivaatteet

Katsoiko monikin lukija MOT-dokumentin bangladeshin työoloista? Se on aiheuttanut ansaitusti pahaa mieltä ja ärtymystä (ainakin omaa Facebook-kaverisivuani katsellessa vaikuttaa tältä). Muutamia seikkoja, jotka tulivat mieleeni. Lukekaa myös Outi Pyyn hyvä kirjoitus aiheesta.

"Mutta eikö ole parempi, että niillä raukoilla on joku työ kuin ei mitään" tai variaatio "mutta jos ne eivät olisi siellä tehtassa, niin sittenhän ne joutuisivat kadulle myymään itseään".
Jos soudan järvella, ja näen veden varassa hengenhädässä olevan ihmisen, ja sallin hänen pidellä veneeni perälaudasta kiinni sillä ehdolla, että hän kaikin voimin polskii ja työntää venettä eteenpäin ja itse säästyn soutamisen vaivasta. Niin toki voi sanoa, että "onhan hänen parempi saada pitää veneen perälaudasta kiinni mielummin kuin hukkua", mikä sinänsä pitääkin paikkansa vaikka onkin kokonaisuuteen nähden tökerön puutteellinen katsaus tilanteeseen. Tervevaistoinen ihminen auttaisi hukkujan veneeseen, jonka jälkeen he yhteisvoimin soutaisivat sinne minne ovatkin menossa. Tai että näiden vaatteiden oletettuina ostajina toimisimme niin, että niitä valmistavat ihmiset saisivat ahkeroinnistaan kohtuullisen palkan ja näin kohentaisivat omaansa, lastensa ja koko kansakuntansa elintasoa. Mutta yleensä nämä lausahdukset tarkoittavat samaa kuin "jookosta sovitaanko että asiat ovat ihan hyvin niinkuin ne nyt ovat, koska en millään jaksaisi muuttaa tapojani tai tehdä mitään korjatakseni asiaa, joka kuitenkin on moraalini ja inhimillisyyteni vastainen".

Kyse ei muutenkaan ole siitä, että tehdastyö olisi joku jalo hyväntekeväisyyslahja, joka on täältä rikkaasta pohjoisesta lähetetty etelän köyhille, ihan hyvän hyvyyttään ja joka voitaisiin niin halutessa peruuttaa ja vetää takaisin. Ehei. Lähes koko pikamuodin ja ylipäänsä vaateteollisuuden järjestelmä (hyvin mahdollisesti koko nykyinen globaali talousjärjestelmämme, mistä en kuitenkaan rohkene sanoa mitään definitiivistä sillä en tiedä asiasta tarpeeksi) perustuu nimenomaan siihen, että on olemassa suuri työvoima, joka työskentelee huomattavan paljon halvemmalla hinnalla kuin ostajakunta. Jos siis "ne raukat" - bangladeshilaiset, burmalaiset, marokkolaiset ja niin edelleen ja niin edelleen - eivät ompelisi kaupoissa tulvehtivia vaatteita, niin sitten ne jäisivät ompelematta. Ja ne firmat, joiden koko bisnesidea perustuu halvan työvoiman maissa tuotettujen vaatteiden myymiseen kalliin työvoiman maiden asukkaille, häviäisivät siinä samassa. Tosin nälkäpalkkainen ja riistäväkin työ missä hyvänsä halvan palkkatason maassa on joka hetki vaarassa tulla siirretyksi toiseen vielä halvempaan ja vielä riistävämmät olot sallivaan maahan, minkä takia kyseiset maat koittavat kaikin keinoin pitää palkat pohjamudissa. Joka tapauksessa, kun paita myydään suomessa 12,95 eurolla, ja siitä Bangladeshiin jää 3 euroa (josta vielä luultavasti kankaan osuus menee johonkin muuhun maahan), niin tekeekö silloin yötä myöten hengenhädässä raatava bangladeshilainen töitä oman maansa vaiko Suomen talouden kohottamiseksi? Minun nähdäkseni Suomen. Eli jokaisen myydyn paidan kohdalla ME SUOMALAISET saamme olla kiitollisuudenvelassa bangladeshilaiselle, joka kyseisen paidan on ommellut, ja näin edistänyt SUOMEN hyvinvointia. Jos ompelija nyt saisi sellaisen korvauksen joka on paikallisiin oloihin nähden sopiva, ja saisi sen ansaittua vieläpä ihan kohtuullisessa ajassa, esim. kymmenessä tunnissa ja viidessä tai kuudessa päivässä per viikko, niin sitten kaikki olisi tasapainossa. Mut nyt vaivannäön, tuoton ja hinnan suhde on järkyttävässä epätasapainossa.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Pärnu ja sisustusta

Alkuun pari uutista:
* Huomenna klo 13.30 olen MTV3:n Uutislive-nettilähetyksessä puhumassa juuri Bangladeshin vaatetehtailta palanneen toimittaja Aino Huilajan kanssa vaatetuotannon eettisyydestä.
* Lukekaa tuleva NYT-liite huolella, siellä pitäisi olla 5 mun vinkkiä eettisekologisempaan vaatehankintaan.
* Ja vielä lauantaina Korjaamon kirjamarkkinoilla puhun Outi Moilalan kanssa samasta aiheesta!

Sitten matkailuun.

Vanhempani lahjoittivat jouluna jälkeläisilleen ja heidän perheilleen yhteisen matkan Pärnuun. Ihanaa oli! Suosin tälläisiä aineettomia lahjoja :)
Käyskenneltiin kauniissa kaupungissa (no silmät piti sulkea uuden kauppakeskuksen kohdalla), plutikoitiin kylpylässä ja varsinkin syötiin. Erikoisesti jäi mieleen viehättävästi sisustettu kahvila Supelsaksad. Ruuat oli huippuhyviä ja tunnelma aivan mainio. Haaveilen kirjoitussesongista Pärnussa, vuokraisin jonkun huvilan ullakkohuoneen ja kirjoittaisin tietenkin kirjoituskoneella. Tai kynällä!


 Kierrätysaiheinen näyttely oli suurelta osalta sitä mitä voi arvellakin, muutamia nokkelia ajatuksia oli myös joukossa. Viehätyin arvattvasti tästä pitsikollaasiverhosta.

 Laskuvarjoista tehtyjä mekkoja zerowaste-tekniikalla. Laskuvarjokangas on kaunista, ainakin nämä ilmeisesti hieman vanhemmat.

Kotona vaihdettiin lähes 10 vuotta vanhat Ikean muoviset taittotuolit (ihmeen hyvin kestäneet!) vielä vähän vanhempiin muovituoleihin.

"Pim pom! Tultais teille käymään!"
Ja japaninpaketti saapui, tässä uusi sukkalootani!

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Kevään the Project 333

Kaksi käsilaukkua: itsetekemäni kangaskassi kaikkiin arkitoimiin ja Parikan kiiltonahkainen ruskea laukku jakkupuvun kanssa ja muuten siistimpään menoon. Huomasin, että kukkaroni käy myös juhlalaukusta, ainakin pienempiin juhliin, joten saatoin skipata juhlalaukun.
Neljä huivia: musta silkkivillahuivi, siniharmaa villahuivi (Tikau), harmaanruskea villahuivi valkoisilla pitsikoristuksilla (tein alunperin Pitsikirjaa varten) ja juuri siskoltani lahjaksi saamani peurakuvioinen vintagehuivi.
Kolmet käsineet (pitkät harmaanruskeat, pitkät mustat ja lyhyehköt harmaanuskeat) ja ruskea vintagehattu jota käytin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa ja sain heti kehuja!

X piirroksen vieressä muuten merkkaa sitä, että sama vaate oli talvikaudellakin käytössä.


 Vaatetus jakaantuu kahteen päälinjaan:
1) Muhkuisen islantilaisvillapaidan kanssa käytttävät ja
2) Mustan "fiinin" takin kanssa käytettävät
ja lisäksi on vielä 3) jakkupuku.
Villapaidan kanssa käyvät kotitekoinen tyllihame ja pitsimekko - arkeen tai viehkoon oleskeluun. Samoin villapaidan kanssa sopii kotitekoinen lehtikuvioinen hame, joka on pakollinen kumppareiden kanssa -vaate. Runkopuku nyt sopii yleensäkin kaikkeen.
Musta takki vaatee meikkiä ja hieman normaalia huolellisempaa hiustenlaittoa sekä kiiltonahkaisen laukun. Takin kanssa käytettäviä vaatteita ovat musta pitsikoristeinen villakreppihame ja kukkakuvioinen vintagemekko puuvillavoileeta.


 Yläosat käyvät melkeinpä mihin vain alaosiin, ihan pari poikkeusta vain. Voi olla, että keväämmällä vaihdan jonkun näistä harmaanruskeaan t-paitaan.
 Kengät: nahkasaappaat, kumisaappaat, ballerinatossut, korkokengät. Ruskeat ja mustat nauhakengät, mustat avokkaat. Ruskeat nauhakengät ovat maailman kauneimmat, mutta ihmeen hankalat yhdistää käytännössä mihinkään. Jos tämä kevät ei tuo muutosta asian tilaan, voi olla että niistä tulee mustat nauhakengät...

Näistä vaatteista saan loihdittua kaikki tarpeelliset tyylini: arki, arki kumisaappailla, hieman siistimpi, bisnes-työ ja itsensä hemmottelu. Vaatteita voisi vielä vähentää muutamia, mutta nyt menen tällä ja pistän lepäilemään jos kyllästyn johonkin. Koruja en ole laskenut mukaan, pidän korulaatikossa esillä 6-8 korua kerrallaan, eli kokonaismääräksi tulee 32 vaatetta + 8 korua = 40 kpl. Tuntuu tällä hetkellä sopivalta määrältä.
EDIT: Hah, on niin helppo arvioida määriä alakanttiin. Tarkemmin laskien koruja onkin 11.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Kevään P333 ja kuinka se muodostetaan

Yleisön pyynnöstä välivuodenajan Project 333:n suunnittelu ja käytännön toteutus.

Vaatevalikoiman vaihtaminen vuodenajasta toiseen on joka kerta suuri mullistus. Periaatteessa siihen ei tarvitse kuin puoli päivää, mutta käytännössä ramppaan kellarikomerolla ainakin viikon verran. Aina löytyy jokin huivi joka unohtui kyydistä tai villapaita jää odottamaan käsinpesua ennenkuin sen voi laittaa kesäsäilöön, ja tuulettumassa ollut takki kastuukin sateessa ja pitää kuivattaa jne.

Prosessi etenee pääpiirteissään näin:
1. Uusi vuodenaika lähestyy. Päähäni pulpahtelee ideoita uusista vaatteista. Olen onneksi jo oppinut, että uusia hankintoja ei missään tapauksessa kannata tehdä (eikä sen puoleen mitään ommellakaan) ennenkuin on ottanut jo omistamansa vaatteet esille ja vertaillut ideaa niihin.


2. Poimin vaatetangolta sellaiset vaatteet, jotka eivät sovi alkavaan vuodenaikaan, tai joihin olen muuten vain kyllästynyt. Laitan ne isoon koriin ja vien kellariin.

3. Kellarissa otan esiin kaikki hauskan, vuodenaikaan sopivan ja houkuttelevan näköiset vaatteet. Niitä on ihan liikaa suhteessa tavoitteena olevaan kolmeenkymmeneen kolmeen, mutta supistan valikoiman oikeaan määräänsä vasta vaaterekin luona.

Samalla näytän myös kriittistä silmää sellaisille kellariin säilötyille vaatteille, joita huomaan että en oikeastaan haluaisi enää ikinä laittaa päälleni. Jo kellarissa päätän, haluanko silti säilyttää kys. vaatteen esim. Pikkku onnetarta silmällä pitäen, vai hankkiudunko siitä eroon tavalla tai toisella. Perintösäilövaatteille on oma laatikkonsa, muuten vien poistettavat vaatteet kotiin – josta ne toivottavasti pian häipyvät omille teilleen. Tänä keväänä sain ilokseni tyhjäksi kellarissa piileskelleen pussukan, jossa luki "Rinnan rakkaita mutta liian pieniä". Vähä vähältä olin hivuttanut sitä tyhjemmäksi, ja nyt vhdoin sain aikaiseksi laittaa viimeiset siellä olleet sukat (kulahtaneet) roskiin ja japanilaisen T-paidan myyntiin. Jee!

Raahaan kaiken tämän kotiin ja läjään ne vaaterekin viereen.


4. Mieheni kysyy "mikä tämä järkyttävä vaateläjä on?" ja minä lupaan että se häipyy "ihan kohta". Siis joka kerta sama dialogi! Neljä kertaa vuodessa!

5. Alan muodostelemaan vaatteista yhdistelmiä. Pidän mielessä elämässäni toistuvat tilanteet, joihin tarvitsen erilaisia vaatteita (ks. tarkemmin "Hyvän mielen vaatekaappi"). Joka yläosalle pitää olla alaosa ja joka alaosalle tai mekolle yläosa, sekä molempiin sopivat kengät, ja kaiken pitää sopia käsilaukun tyyliin ja väriin.

 
Käsilaukku - määräävä tekijä. Arkilaukun lisäksi pidän "bisneslaukkua" ja juhlalaukkua.

Kevään tullen erityisesti pitää muistaa, että vaikka olisi ihanaa pukeutua jatkuvasti joko eteeriseen pitsimekkoon tai eleganttiin jakkupukuun, vietän myös pitkiä aikoja leikkipuistossa Pikku onnettaren kanssa ja usein juuri silloin sataa. Eli jotain kumisaappaiden kanssa yhteen sointuvaa on pakko sisällyttää vaatevalikoimaan (joidenkin ihmisten yllä pitsimekko+kumpparit näyttää todella hyvältä, mutta ei minun).

Koitan myös miettiä koko kolmen kuukauden sää- ja lämpötilat, esim. otin jo esiin ballerinatossut vaikka niitä ei ihan vielä voikaan käyttää. Ohut mutta lämmin villahuivi on huippukätevä lämpövaate ohuempien takkien alla - suosittelen esim. Tikaun käsinkudottua huivia.


6. Koitan saada valikoimani vaatteet mahtumaan samoihin henkareihin kuin edelliselläkin kaudella. Karsin sellaiset vaatekappaleet, jotka tuntuvat irtonaisilta, siis joille en heti keksi asukokonaisuuksia.
Jos vaatteita on edelleen liikaa, piirustelen ne luonnoskirjaani ja mietin mitä voisi jättää pois. En tähtää tiukasti numeroon 33, mutta ei vaatteita paljoa sen ylikään saisi olla, muuten jotain jää luultavasti käyttämättä. Sellaiset vaatteet, joista olen epävarma, jätän vaaterekin lähellä olevaan "lepäilylaatikkoon", josta ne saa tarpeen tullen käyttöön nopeasti.


7. Ylimääräiseksi jääneet vaatteet palautan kellariin. Tässä vaiheessa on jo ilmeistä, että uusien hankintojen tekeminen on muutoin aivan tarpeetonta, mutta parit sukkahousut olisi hyvä hankkia ja muistan, että en ole vieläkään ostanut uusia sporttiliivejä.


8. Ripustan uuden vuodenajan vaatteet värijärjestykseen ja olen onnessani kauan aikaa säilössä olleiden vaatteiden jälleennäkemisestä. Järjestän korulaatikon uuden vuodenajan vaatteita vastaavaksi. Nyt innostavat vaaleat värit, pitsihame ja -mekko sekä Palonista ostamani kristallikaulakoru jonka askartelin minulle sopivan pitkäksi pari päivää sitten.

Tänään yllä kotitekoinen tyllihame, Samujin silkki-pellavaneule ja kristallikaulakoru. 

Seuraavassa jaksossa kevätgarderoobin sisältö!

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Vaatevallankumous ja pari linkkiä

Vaatevallankumous, Suomen versio kansainvälisestä Fashion Revolution -tapahtumasta, pidetään 24.4. Päivä on valittu muistuttamaan Rana Plazan romahduksesta, ja Vaatevallankumous sekä vaatii enemmän tolkkua ja läpinäkyvyyttä vaatetuotantoon, että juhlistaa rakkaimpia luottovaatteita. Itse päivänä on tarkoitus pukea vaatteet päälle nurin päin, ja herättää näin keskustelua siitä kuka vaatteemme valmistaa.
Lupauduin itse pitämään parsintapajaa ja kirjoittamaan tapahtuman sivuille ainakin jotain vaatteiden laadusta. Kaikki asiasta mitenkään kiinnostuneet ovat tervetulleita osallistumaan sopivaksi katsomallaan tavalla, esim. lähettämään luottovaatteidensa kuvan tapahtuman FB-sivulle!

--------

Parin päivän takainen uutinen: Marks & Spencer tulossa Suomeen. En ole tästä juuri mitään mieltä vaatteiden kannalta, kuuleman mukaan M&S-vaatteet ovat jokseenkin konservatiivisia eivätkä järin kiehtovia. Omia kokemuksia ei ole, joten olen kyllä valmis yllättymään iloisestikin. Mielenkiintoista on se, että M&S:llä on jo useita vuosia ollut varsin kunnianhimoinen eettis-ekologinen suunnitelma "Plan A" ("because there is no plan B"). Ehkä tämä on se syy, joka on saanut ananasmehukohussa ryvettyneen S-ryhmän innostumaan uuden merkin maahantuonnista?

-----

Muotiasiaa hieman epätavallisesta perspektiivistä, lakiasioiden näkökulmasta: Muotioikeus. Mielenkiintoinen blogi!

-----

Ihanaa kevättunnelmaa kirjasta Hieno tyttö - nuorten hyvän käytöksen opas.