sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Hipsutellen kohti syysvaatekaappia


Vaatepöpinää, joka ei ehkä kiinnosta kaikkia: Kertarysäyksen sijaan olen siirtynyt kesävaatekaapista syysvaatekaappiin hiljaa hivuttamalla. Siirsin jo elokuussa vaaleanvihreät vaatteet, ne eivät oikein sovi kullanhehkuiseen loppukesään-alkusyksyyn. Kun vähän viileni, hain kellarista tummanharmaan jakun. Sen voi vetäistä melkein minkä vaan päälle ja näyttää siistiltä. Eilen toimitin kellariin olkihatut, kotitekoisen silkkimekon ja pari muuta liian kevyttä vaatetta ja raahasin vaatetangolle runkopuvun, "pikkumustan" ja muuta alkavaan syksyyn sopivaa. Islanninihme-villatakki odottelee vielä kellarin uumenissa kylmenevää. 

Juuri mitään uutta ei taaskaan ole tarpeen hankkia - nyt kun olen poistanut kaiken pikaisesti rupsahtaneen kaapistani, jäljelle jääneet vaikuttavat olevan teräksestä valettuja. Musta pellavainen kynähame (tuo ihmeellisesti kaikkeen ja kaiken kanssa sopiva vaate) alkaa olla paljosta käytöstä hieman riutunut, ehkä saattaisin jopa harkita sen korvaamista uudella ensi vuonna, tai viimeistään sitäseuraavana. Mietin myös vastaavan kynähameen teettämistä tummanharmaan jakun kankaasta syys-talvikaudelle. Mutta ei nyt pidä hätäillä, tätä päätöstä voi märehtiä vielä hyvän aikaa... muuta uutta en taas keksi tarvita, paitsi jotain hattusuunnitelmaa on myös ilmassa. Pitää odotella vähän aikaa josko suunnitelma selkiytyisi.

Globe Hopen pyyheliinamekko (yläkuvassa tummansinisen kietaisuneuleen ja mieheltä kähveleltyn villapaidan kanssa) on alkusyksyn suosikkivaate. Se on minulle liian lyhyt ilman sukkahousuja, paikallaan juuri näissä lämpötiloissa.

Kävin tänään Mäntsälässä erään maatilan satojuhlissa, johon tilaisuuteen pyyhekuosi sopi mielestäni kuin nakutettu. Pellavapyyhkeessä on jotain rustiikkista joka sointuu niin hyvin latoihin, heinäkasoihin, suomenhevosiin ym ym (vaikka onkin ruotsalainen pellavapyyhe, kuulemma Ruotsin armeijan vanhaa varastoa. Ajatella, kuinka monet nakut nuoret miehet ovatkaan aikoinaan kuivatelleet itsensä mekkooni... lähestulkoon säädytön vaate!).

 
Lainasin mieheni villatakin, laitoin jalkaan puupohjasandaalit ja otin kantovälineeksi ison korin. Sinne mahtuivat persiljapuntti ja kurpitsat, huivit ja kirjat, vesipullot, eväät ja Pikku Onnettaren keräämät tammenterhot.

Ihania syyspäiviä kaikille lukijoille!

perjantai 19. syyskuuta 2014

Vieraskirjoitus kapselivaatekaapista

Tapasin Roskalavapaviljonki-tapahtumassa aivan sattumalta GoLightly-blogia pitävän Eveliinan. Lupasin kirjoittaa vieraskynän hänen blogiinsa, ja aiheeksi valikoitui muodikas (joskaan ei lainkaan uusi) ilmiö kapseligarderoobi. Täältä se löytyy.

Omalta kohdaltani olen huippukäytännölliseksi ja kapselin kantavaksi keskuspilariksi havainnut runkopuvun. Kesän ajan se oli kellarissa säilössä, mutta aion tänä viikonloppuna noutaa sen taas käyttöön. Se on siis aivan yksinkertaisen villakreppinen mekko, joka villatakin kanssa sopii leikkipuistossa seisoskeluun, mutta kullankimalteisen pitsihuivin ja korkokenkien kanssa onkin aivan korrekti häävieraan mekko. Se yllä voi pitää esitelmän, käydä pankissa keskustelemassa, polkea kahville isoäidin luo ja istua kirjaston lukusalissa kirjoittamassa. Ainoastaan sotkuista ruuanlaittoa varten villamekko kannattaa vaihtaa kotiasuun tai ainakin suojata hyvin essulla. Muitakin vaatteita syys-talvi-kapseliin toki kuuluu, mutta jos pitäisi valita vain yksi, valinta olisi selvä. (Muistatteko Tavarataivas-dokumentin, jossa sympaattinen nuorimies vie kaikki tavaransa varastoon ja hakee sieltä yhden päivässä? Poikaparalla kestää vaikka kuinka kauan saada kasaan työkelpoinen asu, jossa ei palele. Kolmen päivän saalis mekko, sukkahousut ja kengät taasen riittäisi jo täysin yhteiskuntakelpoiseen ulkoasuun).
 

tiistai 16. syyskuuta 2014

Näytteitä

 Käväisin Eurokankaassa ostamassa ison pinon kankaita tutkimusassistentti Riina Palkille testattavaksi. Tutkimuksen kategoriat ovat nyt trikoo, puseropuuvilla (ja sekoitteet), takkikangas (villakangastyyppinen), villapaitavahvuinen neulos (tosin näitä ei ole vielä paljoakaan löytynyt) ja harkinnassa vielä collegekangas.

Seuraavaksi käyn etsimässä näytteitä Kierrätyskeskuksesta. Ainoa haaste on se, että kukin kangaskategoria on tietyssä värimaailmassa (muuten valokuvista tulee melko kauheita). Trikoo on tummansinisen-sinisen sävyissä, takkikankaat harmaanrusehtavaa, puseropuuvillat luultavasti valkoisia kska niitä löytää helpoiten, neuloksen ja collegen värimaailma on vielä päättämättä.

 Osa 20 cm pituisista paloista meni Riinalle testattaviksi, toinen osa toiselle Riinalle valokuvattaviksi ja minulle jäi sangen omituinen kokoelma tilkkuja. Ehkä teen niistä joskus tilkkutyön. Yksi haave on myös tehdä kirjasta yksi kpl luksusversio, jossa todella on mukana oikeat kangasnäytteet hipellettäväksi.
 Asiasta muuhun: siitä saakka kun kävin Pärnussa, olen haaveillut kirjoituslomasta siellä. Vuokraisin kauniin puuhuvilan ullakkohuoneen ja kirjoittaisin tuulen hellästi kuiskiessa. No, sitä ei ole vielä näköpiirissä, mutta Kasvitieteellisen puutarhan Viola-kahvilassa pääsin vähän samoihin fiiliksiin. Kauniit puulattiat, somat seinäpaperit ja aavistuksenomainen vanhan talon tuoksu.

Sain istua takahuoneessa ihan itsekseni, välillä vaan kävin hakemassa kahvia tai lounasta. Suosittelen!

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Neuleita ja maailmanparannusintoa


Tapasin Kude-T-paitafirmaa pyörittävän Outi Pakarisen kahvilla ja lounaalla. Mielenkiintoiset, innostavat keskustelut! Hän siis pyrkii tekemään maailman parhaita T-paitoja suomalaiselle naiselle, alkaen mitoituksesta joka ei nouse navan yli ja hihoista jotka ovat riittävän pitkät. Materiaali on valittu mahdollisimman hyvin värinpitävä, GOTS-sertifioitu ryhdikäs trikoo, joka on vielä käsitelty irtonukan poistavalla ja nyppyyntymistä estävällä entsyymipesulla. Yhtään hänen T-paitaansa en omista, kun T-paitaa en juuri tarvitse, mutta kaikin puolin vaikuttaa oikein hyvin tehdyltä, mietityltä tuotteelta. Omasta puolestani toivon, että hän piankin voisi lisätä valikoimiinsa 3/4-hihaisen paidan, sillä todellinen luottovaatteeni, eurolla Kierrätyskeskuksesta ostettu Repeatin trikoopaita kuitenkin joskus kuluu puhki.

Olen hirmu iloissani aina kun tapaan suunnittelijoita ja muita vaateihmisiä, jotka voivat toteuttaa intohimoaan tehdä asiat hyvin!

Jakun alta vilkahtaa oma Kude-paita, rusettiprintillä. Keksimme muuten yhdessä aivan timantin idean, parempaa vaatemaailmaa tavoittlevien alan ihmisten tapaamisen, siitä lisää toiste.

Löysin myös toisen mielenkiintoisen neulekaupan/valmistajan: Knitworks Helsingin Kapteeninkadulla. Suunnittelija oli itse kaupassa kun vilkaisin sisään ja juttelimme pitkän tovin. Hän teettää neuleeet Tuusulassa, langat ovat Italiasta. Tyyli on koruton ja tavoitteena suunnitelijan mukaan tehdä kotimaisia ja laadukkaita mutta ei liian käsityömäisen näköisiä neuleita. Materiaalit ovat pellavaa ja ohutta villaa ja värimaailma sinisen, mustan-harmaan ja luonnonrusehtavan sävyissä. Näitä olisi helpo yhdistellä hörselömpiin vaatteisiin. En ole vielä kaivanut syksyn vaatteista esiin kuin harmaan jakun, mutta kun se hetki koittaa ja jos huomaan, että yläosia puuttuu, niin saatanpa suunnistaa tänne.


Juu-u, paljon mielenkiintoisia valmistajia ja niiiin peevelin vähän vaatetarpeita! Kuluisikohan joskus joku vaate niin että voisin hyvillä mielin hankkia jotain uutta?!

torstai 4. syyskuuta 2014

Tutkimukset etenevät!


Salon ammattioppilaitoksesta löytyi (Tiina Talvikin vinkistä - kiitos!) martindale-hierontatestikone. Laitos kannustaa opiskelijoita yrittäjyyteen, ja eräs oppilaista toimii nyt tutkimusassistenttinani. Tällä vempeleellä hinkataan kangasnäytteitä nukkaantumiseen asti, ja koitan sitten päätellä niistä mikä yhdistävä tekijä kestävillä ja mikä taas nuhjaantuvilla on.


Lisäksi löysin lapsuudenkodistani mikroskoopin, jonka muistaakseni olen joskus saanut syntymäpäivälahjaksi. Toimii hyvin, vaikka onkin olemukseltaan heppoinen muovirunkoinen kapistus. Keveys on vain eduksi, sillä huomasin että parhaan näkymän lankaan saa kun vie 'skoopin ihan lampun lähelle, jolloin näyte saa valaistusta sekä alta että sivulta. Pelkkä laitteen oma alavalo paljastaa langasta vain siluetin. Valurautaista mikroskooppia ei jaksaisi lampun kylkeen nostella. Ehdin jo tunnistaa erään loistavan hyvin kestäneen trikoopaidan ainekseksi joko rengaskehrätyn tai vortexkehrätyn langan, sillä kuidut asettuivat sen pinnassa tasaisen diagonaaliin kierteeseen.

 
 Yllättävän hyvin iphone zoomaa mikroskooppiin!

Tietenkään kaupassa ei voi kuljettaa mikroskooppia mukanaan tai varsinkaan nyhtää siihen tutkittavaksi lankoja vaatteista, mutta kukaties joku päivä esim. älypuhelimeen saisi ohjelman, joka superlähikuvasta tunnistaa langan tyypin ja joko suosittelee tai moittii mahdollista vaateostosta sen perusteella.

 

Pientä suloista hömppää: löysin Fasaani antiikista kolme filet-pitsipalaa, oikein hienoa työtä (ruudut ovat tuskin kolmea millimetriä kanttiinsa) ja FB:n vintagekirppikseltä ostin vuoden 1921 kaavalehtisen. Pidän 1910-luvun lopun muodista, jota tämä lehtinen vielä edustaa. Pehmeät muodot, ihania pitsejä, ei liian kireät korsetit - suloista mutta mukavaa muotia. Paremmin tunnettu myöhemmän 20-luvun muoti on myös hienoa, mutta liian suoralinjaista makuuni.
Havittelen uutta talvitakkia ja nämä ovat kovin, kovin inspiroivia!

perjantai 29. elokuuta 2014

Vastullisuusajatuksia


Kävin kuuntelemassa SASKin Jukka Pääkkösen esitystä Roskalavapaviljongissa vaateteollisuuden ongelmien korjaamisen edistymisestä (tosin missasin alkuosan, koska en meinannut löytää oikeaan telttaan sateessa). Huono uutinen on, että Rana Plazan katastrofin aiheuttamasta yleisestä järkytyksestä huolimatta uudistukset etenevät etanan tahtiin, eikä mistään merkittävästä käänteestä parempaan voi puhua. "Mitä enemmän lisää läpinäkyvyyttä, sitä enemmän altistuu kritiikille" on eräs ongelma, välittömät vaikutukset oikeansuuntaisista askeleista voivat olla brändille ei-toivottavia. Niinkuin Reimalle kävi - moni firma kieltätyi samasta jutusta, johon Reima suostui, ja kun sitten väärinkäytöksiä ja huonoja oloja löytyi, niin tietenkin Reima sai moitteet. Mutta entä ne, jotka eivät antaneet mitään tietoja saati sitten suostuneet ohjelmaan? Sulkeutuvan simpukan puolustus voi tuntua houkuttelevalta, kun koskaan ei voi olla ihan varma mitä valmistavissa tehtaissa tapahtuukaan. Se, että jostain merkistä ei kuulu mitään tietoja, ei välttämättä tarkoita sitä, että kaikki olisi kunnossa. 



Mieleen jäi Jukan lause "Halvalla hinnalla elämöinti on valitettavasti edelleen tehokkainta mainontaa" - yleisenä ohjeena voisikin sanoa, että jos vaatteen ainoa kerrottu ominaisuus on hinta, sitä tuskin kannattaa ostaa. Aivan erityisesti pitää suhtautua epäluuloisesti sellaiseen vaatteeseen, jonka hintaa edeltää sana "VAIN" ja "NYT". Jos vaatteesta ei ole mutua sanottavaa kuin sen hinta, niin ei sillä luultavasti mitään muita hyviä puolia olekaan. Odotamme sitä aikaa, että eettisten edistysaskeleiden esittely on vaatteen mainospuheena merkittävämpi kuin NYT VAIN 5,99!!!! Unelmissani kuvittelen mainontaa, jossa kerrottaisiin vaatteen ominaisuuksista: "Pitkäkuituisesta luomu- ja Reilun kaupan puuvillasta rengaskehrätty lanka muodostaa kestävän, nyppyyntymättömän ohuen popliinin, josta kohtuullisesti palkatut taitavat ompelijamme Bangladesin Dhakan SuperTex-tehtaassa (lue lisää tehtaan oloista nettisivuiltamme) ovat huolellisesti ommelleet tämän REACH-lainsäädäntöä noudattavilla väriaineilla värjätyn mekon. Huomatkaa erityisesti taidokas leikkaus etuosassa sekä tiheä, laadukas koristekirjonta helmassa. Vetoketju on nikkelitön ja kestävyystestattu."

Luitteko tai näittekö YLEn jutun allergiaa ja pahempaakin aiheuttavista kemikaaleista vaatteissa? Vaatteet eivät tietenkään ole ainoa tuoteryhmä, josta löytyy pöyristyttäviä määriä haitallisia kemikaaleja. Suosittelen kaikkia tutustumaan Euroopan unionin RAPEX-tietokantaan, johon kirjataan kaikki testatut ja  vaaralliseksi havaitut myynnissä olevat tuotteet. Tietokannassa olevat tuotteet on jo suurilta osin vedetty myynnistä, mutta viikkotiedotteiden selailu antaa kuvan siitä miten monenlaisissa kaupattavissa tuotteissa on terveydelle haitallisia ainesosia. Koska vain osa ehditään testata, myynnissä on paljon sellaista, mikä on periaatteessa EU:n kemikaali- ja turvallisuussäädöksien vastaista (ja terveydelle vahingollista). Nyt kun taas RAPEXIA itsekin silmäilin, tekee mieli kieltää kaikkien muovilelujen antaminen Pikku Onnettarelle… käpylehmä ja käsittelemätön puupalikka ovat ainakin turvallisia. 

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Tarkemmin kurssista



Mainostan vielä tulevaa Vantaan aikuisopiston kurssia. Kurssiin kuuluu neljä kertaa, joista viimeiseen mennessä oman Hyvän mielen vaatekaapin on saanut koottua tai se on ainakin näköetäisyydellä. Ensimmäisellä kerralla selvitetään omia pukeutumisen ja vaate-elämän ongelmakohtia ja visualisoidaan oma Hyvän mielen vaatekaappi. Selvitetään oman tyylin peruspilarit - siluetit, värit, tekstuurit ja detaljit, jotka tuntuvat kaikkein mukavimmilta ja omimmilta. Lisäksi maalataan tai askarrellaan oma värikartta. Kotitehtävää varten käsitellään miten hahmottaa omat vaatetarpeet omien tilanteiden kautta. Toisella kerralla käydään omat tilanteet läpi ja määritetään niiden toistuvuus ja merkitys itselle, jonka jälkeen voikin suunnitella ihanteellisen vaatevarastonsa. Tehdään itsestä "paperinukke", jonka päälle voi hahmotella asukokonaisuuksia. Kotitehtävänä tutustuminen oman vaatekaapin todelliseen tilanteeseen - mitä on liikaa, missä on puutteita? Onko jotain, mikä kaipaisi pikku korjausta? Tätä puidaan kolmannella kerralla ja korjataan, parsitaan ja ommellaan nappeja muun asian ohessa. Käydään läpi erilaisia strategioita hankkiutua liioista tai sopimattomista vaatteista eroon, ja mitä kannattaa otta huomioon vaatteita vähentäessä. Vaatteiden säilytystilat. Pyykkääminen. Vaatehuolto. Muutama huomio korjausompelijoista, suutareista, pesuloista ja muista vaatteen ammattihuoltajista. Viimeisellä kerralla käydään läpi vaatteiden ostaminen ja muu hankkiminen - miten se kannattaa maksimaalisen hyödyn saamiseksi ja virheostosten välttämiseksi tehdä.

Muutkin kuin vantaalaiset saavat ilmoittautua, kunhan pääsee Tikkurilaan.