keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Pärnu ja sisustusta

Alkuun pari uutista:
* Huomenna klo 13.30 olen MTV3:n Uutislive-nettilähetyksessä puhumassa juuri Bangladeshin vaatetehtailta palanneen toimittaja Aino Huilajan kanssa vaatetuotannon eettisyydestä.
* Lukekaa tuleva NYT-liite huolella, siellä pitäisi olla 5 mun vinkkiä eettisekologisempaan vaatehankintaan.
* Ja vielä lauantaina Korjaamon kirjamarkkinoilla puhun Outi Moilalan kanssa samasta aiheesta!

Sitten matkailuun.

Vanhempani lahjoittivat jouluna jälkeläisilleen ja heidän perheilleen yhteisen matkan Pärnuun. Ihanaa oli! Suosin tälläisiä aineettomia lahjoja :)
Käyskenneltiin kauniissa kaupungissa (no silmät piti sulkea uuden kauppakeskuksen kohdalla), plutikoitiin kylpylässä ja varsinkin syötiin. Erikoisesti jäi mieleen viehättävästi sisustettu kahvila Supelsaksad. Ruuat oli huippuhyviä ja tunnelma aivan mainio. Haaveilen kirjoitussesongista Pärnussa, vuokraisin jonkun huvilan ullakkohuoneen ja kirjoittaisin tietenkin kirjoituskoneella. Tai kynällä!


 Kierrätysaiheinen näyttely oli suurelta osalta sitä mitä voi arvellakin, muutamia nokkelia ajatuksia oli myös joukossa. Viehätyin arvattvasti tästä pitsikollaasiverhosta.

 Laskuvarjoista tehtyjä mekkoja zerowaste-tekniikalla. Laskuvarjokangas on kaunista, ainakin nämä ilmeisesti hieman vanhemmat.

Kotona vaihdettiin lähes 10 vuotta vanhat Ikean muoviset taittotuolit (ihmeen hyvin kestäneet!) vielä vähän vanhempiin muovituoleihin.

"Pim pom! Tultais teille käymään!"
Ja japaninpaketti saapui, tässä uusi sukkalootani!

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Kevään the Project 333

Kaksi käsilaukkua: itsetekemäni kangaskassi kaikkiin arkitoimiin ja Parikan kiiltonahkainen ruskea laukku jakkupuvun kanssa ja muuten siistimpään menoon. Huomasin, että kukkaroni käy myös juhlalaukusta, ainakin pienempiin juhliin, joten saatoin skipata juhlalaukun.
Neljä huivia: musta silkkivillahuivi, siniharmaa villahuivi (Tikau), harmaanruskea villahuivi valkoisilla pitsikoristuksilla (tein alunperin Pitsikirjaa varten) ja juuri siskoltani lahjaksi saamani peurakuvioinen vintagehuivi.
Kolmet käsineet (pitkät harmaanruskeat, pitkät mustat ja lyhyehköt harmaanuskeat) ja ruskea vintagehattu jota käytin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa ja sain heti kehuja!

X piirroksen vieressä muuten merkkaa sitä, että sama vaate oli talvikaudellakin käytössä.


 Vaatetus jakaantuu kahteen päälinjaan:
1) Muhkuisen islantilaisvillapaidan kanssa käytttävät ja
2) Mustan "fiinin" takin kanssa käytettävät
ja lisäksi on vielä 3) jakkupuku.
Villapaidan kanssa käyvät kotitekoinen tyllihame ja pitsimekko - arkeen tai viehkoon oleskeluun. Samoin villapaidan kanssa sopii kotitekoinen lehtikuvioinen hame, joka on pakollinen kumppareiden kanssa -vaate. Runkopuku nyt sopii yleensäkin kaikkeen.
Musta takki vaatee meikkiä ja hieman normaalia huolellisempaa hiustenlaittoa sekä kiiltonahkaisen laukun. Takin kanssa käytettäviä vaatteita ovat musta pitsikoristeinen villakreppihame ja kukkakuvioinen vintagemekko puuvillavoileeta.


 Yläosat käyvät melkeinpä mihin vain alaosiin, ihan pari poikkeusta vain. Voi olla, että keväämmällä vaihdan jonkun näistä harmaanruskeaan t-paitaan.
 Kengät: nahkasaappaat, kumisaappaat, ballerinatossut, korkokengät. Ruskeat ja mustat nauhakengät, mustat avokkaat. Ruskeat nauhakengät ovat maailman kauneimmat, mutta ihmeen hankalat yhdistää käytännössä mihinkään. Jos tämä kevät ei tuo muutosta asian tilaan, voi olla että niistä tulee mustat nauhakengät...

Näistä vaatteista saan loihdittua kaikki tarpeelliset tyylini: arki, arki kumisaappailla, hieman siistimpi, bisnes-työ ja itsensä hemmottelu. Vaatteita voisi vielä vähentää muutamia, mutta nyt menen tällä ja pistän lepäilemään jos kyllästyn johonkin. Koruja en ole laskenut mukaan, pidän korulaatikossa esillä 6-8 korua kerrallaan, eli kokonaismääräksi tulee 32 vaatetta + 8 korua = 40 kpl. Tuntuu tällä hetkellä sopivalta määrältä.
EDIT: Hah, on niin helppo arvioida määriä alakanttiin. Tarkemmin laskien koruja onkin 11.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Kevään P333 ja kuinka se muodostetaan

Yleisön pyynnöstä välivuodenajan Project 333:n suunnittelu ja käytännön toteutus.

Vaatevalikoiman vaihtaminen vuodenajasta toiseen on joka kerta suuri mullistus. Periaatteessa siihen ei tarvitse kuin puoli päivää, mutta käytännössä ramppaan kellarikomerolla ainakin viikon verran. Aina löytyy jokin huivi joka unohtui kyydistä tai villapaita jää odottamaan käsinpesua ennenkuin sen voi laittaa kesäsäilöön, ja tuulettumassa ollut takki kastuukin sateessa ja pitää kuivattaa jne.

Prosessi etenee pääpiirteissään näin:
1. Uusi vuodenaika lähestyy. Päähäni pulpahtelee ideoita uusista vaatteista. Olen onneksi jo oppinut, että uusia hankintoja ei missään tapauksessa kannata tehdä (eikä sen puoleen mitään ommellakaan) ennenkuin on ottanut jo omistamansa vaatteet esille ja vertaillut ideaa niihin.


2. Poimin vaatetangolta sellaiset vaatteet, jotka eivät sovi alkavaan vuodenaikaan, tai joihin olen muuten vain kyllästynyt. Laitan ne isoon koriin ja vien kellariin.

3. Kellarissa otan esiin kaikki hauskan, vuodenaikaan sopivan ja houkuttelevan näköiset vaatteet. Niitä on ihan liikaa suhteessa tavoitteena olevaan kolmeenkymmeneen kolmeen, mutta supistan valikoiman oikeaan määräänsä vasta vaaterekin luona.

Samalla näytän myös kriittistä silmää sellaisille kellariin säilötyille vaatteille, joita huomaan että en oikeastaan haluaisi enää ikinä laittaa päälleni. Jo kellarissa päätän, haluanko silti säilyttää kys. vaatteen esim. Pikkku onnetarta silmällä pitäen, vai hankkiudunko siitä eroon tavalla tai toisella. Perintösäilövaatteille on oma laatikkonsa, muuten vien poistettavat vaatteet kotiin – josta ne toivottavasti pian häipyvät omille teilleen. Tänä keväänä sain ilokseni tyhjäksi kellarissa piileskelleen pussukan, jossa luki "Rinnan rakkaita mutta liian pieniä". Vähä vähältä olin hivuttanut sitä tyhjemmäksi, ja nyt vhdoin sain aikaiseksi laittaa viimeiset siellä olleet sukat (kulahtaneet) roskiin ja japanilaisen T-paidan myyntiin. Jee!

Raahaan kaiken tämän kotiin ja läjään ne vaaterekin viereen.


4. Mieheni kysyy "mikä tämä järkyttävä vaateläjä on?" ja minä lupaan että se häipyy "ihan kohta". Siis joka kerta sama dialogi! Neljä kertaa vuodessa!

5. Alan muodostelemaan vaatteista yhdistelmiä. Pidän mielessä elämässäni toistuvat tilanteet, joihin tarvitsen erilaisia vaatteita (ks. tarkemmin "Hyvän mielen vaatekaappi"). Joka yläosalle pitää olla alaosa ja joka alaosalle tai mekolle yläosa, sekä molempiin sopivat kengät, ja kaiken pitää sopia käsilaukun tyyliin ja väriin.

 
Käsilaukku - määräävä tekijä. Arkilaukun lisäksi pidän "bisneslaukkua" ja juhlalaukkua.

Kevään tullen erityisesti pitää muistaa, että vaikka olisi ihanaa pukeutua jatkuvasti joko eteeriseen pitsimekkoon tai eleganttiin jakkupukuun, vietän myös pitkiä aikoja leikkipuistossa Pikku onnettaren kanssa ja usein juuri silloin sataa. Eli jotain kumisaappaiden kanssa yhteen sointuvaa on pakko sisällyttää vaatevalikoimaan (joidenkin ihmisten yllä pitsimekko+kumpparit näyttää todella hyvältä, mutta ei minun).

Koitan myös miettiä koko kolmen kuukauden sää- ja lämpötilat, esim. otin jo esiin ballerinatossut vaikka niitä ei ihan vielä voikaan käyttää. Ohut mutta lämmin villahuivi on huippukätevä lämpövaate ohuempien takkien alla - suosittelen esim. Tikaun käsinkudottua huivia.


6. Koitan saada valikoimani vaatteet mahtumaan samoihin henkareihin kuin edelliselläkin kaudella. Karsin sellaiset vaatekappaleet, jotka tuntuvat irtonaisilta, siis joille en heti keksi asukokonaisuuksia.
Jos vaatteita on edelleen liikaa, piirustelen ne luonnoskirjaani ja mietin mitä voisi jättää pois. En tähtää tiukasti numeroon 33, mutta ei vaatteita paljoa sen ylikään saisi olla, muuten jotain jää luultavasti käyttämättä. Sellaiset vaatteet, joista olen epävarma, jätän vaaterekin lähellä olevaan "lepäilylaatikkoon", josta ne saa tarpeen tullen käyttöön nopeasti.


7. Ylimääräiseksi jääneet vaatteet palautan kellariin. Tässä vaiheessa on jo ilmeistä, että uusien hankintojen tekeminen on muutoin aivan tarpeetonta, mutta parit sukkahousut olisi hyvä hankkia ja muistan, että en ole vieläkään ostanut uusia sporttiliivejä.


8. Ripustan uuden vuodenajan vaatteet värijärjestykseen ja olen onnessani kauan aikaa säilössä olleiden vaatteiden jälleennäkemisestä. Järjestän korulaatikon uuden vuodenajan vaatteita vastaavaksi. Nyt innostavat vaaleat värit, pitsihame ja -mekko sekä Palonista ostamani kristallikaulakoru jonka askartelin minulle sopivan pitkäksi pari päivää sitten.

Tänään yllä kotitekoinen tyllihame, Samujin silkki-pellavaneule ja kristallikaulakoru. 

Seuraavassa jaksossa kevätgarderoobin sisältö!

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Vaatevallankumous ja pari linkkiä

Vaatevallankumous, Suomen versio kansainvälisestä Fashion Revolution -tapahtumasta, pidetään 24.4. Päivä on valittu muistuttamaan Rana Plazan romahduksesta, ja Vaatevallankumous sekä vaatii enemmän tolkkua ja läpinäkyvyyttä vaatetuotantoon, että juhlistaa rakkaimpia luottovaatteita. Itse päivänä on tarkoitus pukea vaatteet päälle nurin päin, ja herättää näin keskustelua siitä kuka vaatteemme valmistaa.
Lupauduin itse pitämään parsintapajaa ja kirjoittamaan tapahtuman sivuille ainakin jotain vaatteiden laadusta. Kaikki asiasta mitenkään kiinnostuneet ovat tervetulleita osallistumaan sopivaksi katsomallaan tavalla, esim. lähettämään luottovaatteidensa kuvan tapahtuman FB-sivulle!

--------

Parin päivän takainen uutinen: Marks & Spencer tulossa Suomeen. En ole tästä juuri mitään mieltä vaatteiden kannalta, kuuleman mukaan M&S-vaatteet ovat jokseenkin konservatiivisia eivätkä järin kiehtovia. Omia kokemuksia ei ole, joten olen kyllä valmis yllättymään iloisestikin. Mielenkiintoista on se, että M&S:llä on jo useita vuosia ollut varsin kunnianhimoinen eettis-ekologinen suunnitelma "Plan A" ("because there is no plan B"). Ehkä tämä on se syy, joka on saanut ananasmehukohussa ryvettyneen S-ryhmän innostumaan uuden merkin maahantuonnista?

-----

Muotiasiaa hieman epätavallisesta perspektiivistä, lakiasioiden näkökulmasta: Muotioikeus. Mielenkiintoinen blogi!

-----

Ihanaa kevättunnelmaa kirjasta Hieno tyttö - nuorten hyvän käytöksen opas.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Kodin kuvalehdessä, mun P333

Minulta ja Anna Perholta kysyttiin Kodin Kuvalehteen kymmenen vinkkiä vaatevaraston järkeistämiseen. Perholla on selvästi tyylikkäämpi vaatekaappi kuin minun rekinrohjoni! Kuvassa päättyvän kauden P333-varasto, tosin huiveja olen vaihtanut ja korut ovat laatikossa. Väreinä musta, valkoinen, tummanvihreä, harmaanruskea, beige ja punainen saappaissa. (Mietin, pitäisikö sinivihreän villakangastakin tilalle ompeluttaa jotain muuta, sillä vaikka väri on itsessään kaunis, se riitelee harmittavasti tummanvihreiden talvipukimieni kanssa. Takin vuori pitäisi vaihtaa, ja äh ja äh. Onneksi voin miettiä asiaa kesän yli, sillä ennen ensi talvea en kai enää tarvitse tosilämmintä päällystakkia.)

Kuvasin lehden kierrätysvaatteen päällä: sain kerran kauniin sinivihreän virkatun topin. Väri on hurjan kaunis ja niin on kuviokin, mutta en vaan keksinyt tapaa käyttää hihatonta paita-asiaa. Niin ompelin sitten pääntietä hieman umpeen ja julistin topin lapsen mekoksi. Sama väri sopii lapselle kuin minullekin.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Vaatteiden kulumisesta

Googlailin kommentteja kirjastani (en voi uskoa, että kukaan kirjailija tällä vuosituhannella ei tekisi tätä!), tosi mielenkiintoista! Törmäsin useampaankin kertaan huoleen siitä, että vaatteiden vähentäminen johtaisi siihen, että vaatteet kuluvat nopeasti puhki käyttökelvottomiksi.

Voin vakuuttaa, että huoleen ei ole syytä. Ensinnäkin vaatteet kuluvat varsin hitaasti todella käyttökelvottomaksi. Sitten P333:n aloittamisen en ole laittanut mitään muita vaatteita pois kulumisen takia kuin alusvaatteita ja sukkohousuja. Jos vaatteet ovat hyvää materiaalia, ne kuluvat kauniisti (sikäli kuin normaalilla käytöllä vaatteitaan saa kulumaan) - jos taas on epäonnekseen tullut ostaneeksi huonolaatuisia vaatteita, jotka menevät rumaksi pian, asiaa ei pelasta se, että niitä käyttää harvoin. Pelko siitä, että rakkaimmat vaatteet kuluvat pian rikki on senkin takia hoopo, että - ainakin oman elämänkokemukseni mukaan – vain todella harva vaate on se tyylillisesti ja käyttökelpoisesti rakkain oikeasti vuosikymmenestä toiseen. Rakkaimpia vaatteita kannattaa käyttää ahkerasti juuri silloin kun ne ovat rakkaimpia, eikä säästellä niitä ja käyttää välillä jotain tylsempiä vaatteita. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä viiden tai kymmenen vuoden päästä nyt ihanin vaate on nostalginen, mutta ei enää tyylillisesti paras, tai sitten muoto on voinut muuttua. Jos nyt käy niin, että todella käyttää rakkaan vaatteen aivan loppuun, ainakin se on kohdannut loppunsa saappaat jalassa. Käytössä loppuun kuluminen on kunniallisin kohtalo, minkä vaate voi kohdata, eikä kammoksumisen aihe.

Minulla on niin paljon ompelu- ja teettämisideoita, että joskus toivoisin että vaatteet todella kuluisivat hieman nopeammin…

maanantai 17. helmikuuta 2014

Sisustusjuttuja


  Vihreänkaipuuseen ja vitamiininpuutteeseen hommasin vastalääkkeeksi vihreän neilikan ja parsanlehden sekä ruukullisen persiljaa. Olen varmaan joskus esitellyt tämän mielestäni erittäin hienon maljakon, mutta tässä uudelleen. Labrapullon ja rottingin yhdistelmä on niiin mahtava.

Tukholman tylliverhot löysivät kodin työhuoneelta, inspisleiketauluni ympäriltä. Vielä kun saisin aikaiseksi laittaa koko homman taustaksi tumman kankaan, niin verhot erottuisivat vielä kauniimmin.

Harmaat asiat kiehtovat. Myös ruskeat ja musteensiniset. 
Taululle ovat päässet myös hyvin yksinkertaiset, äärimmäisen dekoratiiviset ja kauniisti kauhtuneet asiat.  

 Pikku onnettaren kanssa tehtiin tiedeprojekti: sokerikristallien kasvattaminen. Inspiraationa oli Tokiossa nähty häkellyttävä kristallitaidenäyttely ja makeanhimo. 
 





 Illan sininen hetki Helsingissä.