maanantai 20. huhtikuuta 2015

Trendi-inspiksiä Euroopasta


Pariisissa silmään pistivät second-hand kauppojen edustalle houkutteeksi pystytetyt 90-luvun viskoosikesämekkojen rekit. Jes, arvasin että ne palaavat! Sääli vain, että en ole löytänyt pyöränkettinkiin repeytyneelle siniharmaalle viskoosimekolleni korvaavaa (korjasin sen keltaisella tilkulla, ja se on liian hippi että menisin se päällä ulos. Kotimekkona oikein toimiva).

Toinen muotijuttu olivat suurikokoiset puolijalokivikorut. Koristeena ajankohtaisia ovat myös vanhat kunnon pinnit, ilman mitään hörhellyksiä. Halpa tyyliasuste, jos ei löydy jo valmiiksi kampauspiirongin laatikosta. Niillä saa aikaan pienellä vaivalla mielenkiintoisia kampauksia eritotn lyhyisiin hiuksiin.


Laadukkaiden materiaalien, perinteikkyyden ja funktionaalisuuden, puunruskeiden, luonnonsävyjen, syvän farkunsinisen ja kuparin tyyli – en tiedä mikä tämän trendin nimi on mutta joka tapauksessa pidän siitä. Pohjalla siis jonkinlainen slow fashion ajatus, jatkuvuus, laadukkuus. Yksi esimerkki Kölnissä ManuFactum, jossa jouduin hurmoksiin esim. joka tuotetta kuvailevien lappujen äärellä. Myös heidän postimyyntikatalogissaan kerrotaan tavaroista juurta jaksain, katso alla olevasta kuvasta.

Näin pitää myynnissä olevista tuotteista kertoa!!
Illums Bolinghusin näkemys vuoden 2015 miehestä. 
Tämä aikakapseliin esimerkkinä kauden miestentyylistä!

Toinen samanhenkinen ainakin tyylillisesti on Kööpenhaminan Illums Bolighus, jossa kaikki oli ihastuttavan chic. Ostin sieltä pellavaisen, Portugalissa ommellun T-paidan kesäksi. Myyjätär selosti erinomaisen innostavasti, kuinka firman suunnittelijat testaavat kaikki tuotteet huolellisesti ennen tuotantoon pääsyä. Toivottavasti se sitten on hyvä!


Jos indigonsinisen ja pellavanbeigen hillitty "luonnollisuus" kyllästyttävät, tanskalaisen sisustuslehden trendiaakkoston mukaan seuraava väritrendi on luonnon omituisimmista väriyhdistelmistä innoittunut "crazy colours". Tämän lurkkii jo nurkilla, kohta varmaan iso juttu. Tulee vähän oma nuoruus 90-luvulla mieleen, rakastin silloin muodissa olleita tumman helmiäisenhohtavia ja siftaavia meikkejä.

Dries van Notenin hapsutopissa syvänmereneliön väri- ja muutakin inspistä

Syvänmeren sienieliöt todellakin ansaitsevat paikkansa visuaalisessa maailmassamme, mutta taidan silti vältellä vihertävänvioletinkukertavia sävyjä omassa vaatekaapissani. Paitsi näin juuri FB:n vintagekirppisryhmässä todella päheän 50-luvun lasiriipuksen, joka olisi juuri tuota värimaailmaa. Sallin ostohimon tulla ... ja mennä. Ahh...

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Pari kuvaa Pariisista





Pariisissa oli yksinkertaisesti ihanaa - alkukesän lämpö, kavereita Japanista maailmanympärysmatkalla, mahtava boheemi kämppä ja upeita näyttelyitä.

Nyt ollaan Köpiksessä, jossa on viiltävän kylmä tuuli. Säätila vaikuttaa kokemukseen kaupungista niin paljon, että en voi arvostella Kööpenhaminaa objektiivisesti :) sisätiloissa lämmittelyn välttämättömyys ajaa ihmisen kauppoihin, joka altistaa ostamiselle. Luksussuklaata tuliaiseksi, sukkia tuttavapiirin vauvaperheille, pellavainen T-paita ym. Ei nyt mitään posketonta, mutta vakaa päätös viettää loppuaika museoissa.
Tänään tapaan Tanskan muoti-instituutin edustajan, jonka pitäisi kertoa minulle uusista ekologisista vaatekonsepteista. Mielenkiintoista!

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Nyt Pariisissa

Ei kuvia tällä kertaa, vain pikapäivitys:
1) Pariisi on (edelleen) ihana
2) Täysikuu pariisin kattojen yllä saa ihmisen onnelliseksi
3) Ostin Repetto x Minä perhonen kengät ja vintage-silkkimekon (10e!) sekä saatoin myös löytää muutaman pitsinriekaleen Clignancourtin kirppikseltä.
4) Pompidou-keskuksen perusnäyttelystä mieleen jäänyt lause: "the nature of current economic system is to produce ever more where already is over-production".
5) Toivotan Applen typerine iPhoneineen hiivatin tuuttiin. Mokoma vehje syö viestejä, niin että ravintolatreffit japanilaisten ystävien kanssa menivät mönkään. Muutoin kaikki mahtavaa!

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Terveisiä Kölnistä


Pakkasin perheen mukaan ja lähdin reissuun. Laivailtiin Lyypekkiin, nukuttiin siellä yö ja hypättiin junaan. Nyt ollaan Kölnissä, huomenna Pariisiin. Erilaiset säähäiriöt ovat seuranneet, sekä laiva että juna puolitoista tuntia myöhässä, mutta mikäs tässä kun on lomalla eikä liika kiire.

Olenko muuten mainostanut kirjoittamaani juttua perheellisen pintamatkailusta Euroopassa? Sen voi lukea uusimmasta Huili-lehdestä. Siinäpä vasta mainio lehti! Suosittelen muutenkin.

Reinin rannalla Tiina Talvikin ompelemassa kukkakuvioisessa kevättakissa. Takkia on tehty kuin iisakin kirkkoa. Prosessi alkoi jo kai kolme vuotta sitten. Ensin takkiin piti lisätä olkatoppaukset (kumma, että samalla kaavalla tehtyyn mustaan takkiin ei tarvinnut). Sitten kävi ilmi, että sen kangas tarttui hankalasti muihin vaattesiin, ja siihen piti lisätä liukas vuori. Viime syksynä se tuli valmiiksi, ja pistin sen kellariin odottamaan kevättä. Ja tässä se nyt on! Tunnen oloni toukokuun tuulahdukseksi.

Käsilaukkuna on miehen Sandqvistin nahkalaukku. Yllättäen juuri ennen matkaa luottokäsilaukustani Parikan kassists irtosi koristenappi, niin etten enää ehtinyt viedä sitä suutariin, ja piti viime hetkellä keksiä joku muu kassi, jonka saa kiinni. Tuo löytyi kaapinnurkasta. Se on jäänyt käytöstä epäkäytännöllisyytensä takia + se on lörtsähtänyt epäesteettisesti ja solkiin on tulllut teräviä reunoja jotka riipivät käsiä. Ei siis voi laadun puolesta tätä tuotetta suositella, mutta parempi sekin kuin ei mitään. 

Täällä on viehättävää ja tunnelmallista. Muutaman tunnin perusteella muodostunut mukava kuva kaupungista. 

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Kuluva kuukausi on ollut varsin touhukas, enkä ole saanut aikaiseksi kirjoitettua tänne juuri mitään vaateaiheista (tai paljoa muutakaan), koska tarmoni on mennyt kurssien ja luentojen pitämiseen. Ne ovat kyllä omalla tavallaan erittäin virkistäviä ja opettavia! Koko ajan saa tietää uutta ihmisten vaatesuhteesta ja syvenee käsitys syistä, jotka vaikuttavat siihen.


Järvenpään opiston kurssilla ehtiin tyylikartta, ja tekaisin itse tälläisen (ajattelin, että jos vain tarkkailen kuin haukka kurssilaisten puuhia, se voi käydä piinalliseksi ja lannistaa keskustelua). Romanttista harmaasävyissä, valoa ja varjoa, blurria, patinoituneita pintoja, ja sitten vähän raikasta msutavalkoista ja keväistä vihreää oikeassa alanurkassa.


Ystäväni Kuura tekee minulle hatun, josta tulee aivan ihana. Tuskin maltan odottaa!

Kesän puvusto kaipaa valkoista "hihaa", kun aiemmin käyttämäni NoaNoan neule on nyt kulahtaneena siirretty kotiasuksi. Kotini lähellä oleva KnitWorks tekee laadukkaista langoista yksinkertaisia, tyylikkäitä vaatteita, joiden juju on yleensä kauniissa neulepinnassa. Siellä jopa voi esittää toivomuksia vaatteen väristä ja yksityiskohdista - kun neuleet tehdään Suomessa, minimit ovat hyvin pieniä. Minulle on siis tulossa valkoinen, eläväpintainen kietaisuneule kesäksi, ihan huippua!

Muita hankintoja tässä kuussa usea pari käsineitä - olen myös hukannut yhden käsineen, ärr! mutta siksi niitä pitää koko ajan ostella, kun niitä koko ajan häviää. Niin ja hyvin kaunis musta virkattu vintagelaukku, matkaa varten piti saada kevättakin kanssa suljettava käsilaukku. Avoin kassi on liian turvattoman tuntuinen reissatessa. Maanantaina matka alkaa, ja kaikki hommat ovat vielä ihan vaiheessa... niin ja huomenna vielä kurssi ja sunnuntaina kahdet lastensynttärit. Huhhuh!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Pieni ajatuksenpoikanen lihansyönnistä

Vegaanihaasteista ym kasvispainotteisen ruokavalion lisäämiseen tähtäävistä toimista tulee mieleen (kun on jo vuosikymmeniä ollut "kalansyöjä" lihaton), että
1) rakastan vegaaneja, fennovegaaneja ja kaikenlaisia muita eläintuotteista kieltäytyjiä, koska pelkkä lihaasyömätön vaikuttaa heidän rinnallaan kerrassaan konservatiiviselta ja helposti ravittavalta. Kun ennen lihaa syömätön sai kohdata "no mutta mikäs nyt sitten keksitään jos ei kinkkua syö"-tyyppistä päivittelyä, niin nyt vegaaniuden valtavirtaistuttua juuston kelpuuttava onkin se helppo tapaus.
2) haluaisin, että kehitettäisiin uusi ruokailumääre, "snobilihansyöjä". Minusta olisi nimittäin hienoa maistaa joskus (pari kertaa vuodessa jos tilaisuuksia tarjoutuu) ammattikokin marinoimaa hirvenlihaviipaletta, tai jonkun itsetekemää lähiluomumakkaraa, tai naapuritilan lammasta rosvopaistina, mutta jos sen teen, niin samalla velvoitun syömään brasiliasta rahdattua antibioottibroileria, epämääräisiä jonkin luultavasti nelijalkaisen eläimen jauhelihasta tehtyjä eineksiä ja ties mitä tehoeläintalouden kamalimpia aikaansaannoksia. En kaipaa lihaa arkielämään, mutta juhlatilaisuuksissa se voisi olla pieninä annoksina hienona tarjottavana paikallaan, tietenkin luomu- vapaa- ja lähikasvatettuna. Mutta tälläistä optiota ei ole vielä olemassa, vaan pitää olla johdonmukainen ja joko kieltäytyä kaikesta lihasta sen laadusta ja alkuperästä riippumatta, tai sitten syödä lihaa (laadusta ja alkuperästä riippumatta) voimatta vaatia vegeversiota.

Ehkä snobilihansyöjyys helpottaisi kasvisruuan osuuden lisäämistä, kun ei tarvitsisi luopua hienoimmista lihansyöntihetkistä, vaan ainoastaan ankeimmista.

tiistai 24. helmikuuta 2015

Vaatteiden määrästä ja vähän muustakin


Kaikenlaista ajatuksia herättävää on viime aikoina ollut vaateaiheesta mediassa.

Nyt se Kuningaskuluttajan jakso, jossa esiinnyn asiantuntijavieraana tuli ja meni, ja sen perään tuli vielä vaatemielessä mielenkiintoinen toinen jakso, jossa selviteltiin mitä valmistusmaa kertoo vaatteenvalmistajien työoloista ja mistä maasta tulevia vaatteita kannattaa ettiseltä kannalta miettien ostaa. Kuningaskuluttaja tulee siihen minustakin oikeaan johtopäätökseen, että valmistusmaa itsessään ei kerro paljoakaan, eikä erikoisesti kannata boikotoida jotain valmistusmaata sillä ei siitä ole mitään hyötyä siellä eläville vaatetyöläisille. Yhteydenotot firmoihin ja jos oikein innostuu, poliittinen työ tuotantomaiden ihmisoikeuksien huomioimiseksi ja kehittämiseksi, ovat ne keinot joilla voi suunnata asioita parempaan suuntaan. Jos aihe kiinnostaa, ei missään tapauksessa kannata vain jäädä voivottelemaan kaakkois-Aasian ompelijoiden onnetonta asemaa. Takuueettiset vaatteet saattavat olla (joskaan eivät aina ole) hinnakkaita, mutta firmojen piinaaminen vaikeilla kysymyksillä on ihka ilmaista.

Siinä "minun" KK:n jaksossani laskettiin vaatteiden määrää. Itse en ole saanut aikaiseksi vielä raahautua kellariin ja laskea vaatteitani, vaikka olenkin asiaan nähden utelias. Mutta tästä vaatteiden määrän laskemisen järkevyydestä voi toki keskustella. Arkijärki kritisoi määrän yksipuolista tuijottamista, osin perustein joista olen samaa mieltä, samoin kommenteissa on fiksuja näkökulmia. Esim. siis oleellista ei ole kullakin hetkellä omistuksessa olevien vaatteiden määrä, vaan hankittujen vaatteiden kokonaismäärä. Jos siis kaapissa on vain 5 vaatetta, mutta se johtuu siitä että ostaa joka päivä uuden asukokonaisuuden ja heittää edellisen päivän kledjut roskikseen, niin minimäärässä ei ole mitään ihailtavaa (jos viedään esimerkki aivan äärimmäisyyksiinsä).





Mutta vaatteiden kokonaismäärä kuitenkin kertoo jotain, se ei ole aivan turha numero. Kukaan ei ehdi kuluttaa tuhansia vaatteita loppuun asti koko elämänsä aikana. Ja kuinka moni edes haluaisi käyttää samoja vaatteita esim. 30 vuoden päästä kuin nyt? Jos omat mielipiteet eivät muutu, niin muoti kumminkin muuttuu, ja todennäköisesti oma kroppa. Jos oma vaatevarasto on sen kokoinen, että siitä riittäisi ehjää päällepuettavaa vielä eläkeikäisenäkin, niin silloin kyllä voi ajatella omistavansa liikaa vaatteita. Lisäksi valtava vaatevarasto kertoo siitä, että ei ihan tiedä miksi ja mihin tarkoitukseen vaatteita tarvitsee, koska eivät ne vaatteet aivan itsestään ole komeroon ryömineet. Kun tietää mitä tarvitsee, tietää myös mitä ei tarvitse, ja voi vapauttaa ylimääräiset vaatteet muiden käyttöön sekä itsensä ja kotinsa niiden säilömisestä.

Sitäpaitsi kokemus osoittaa, että mitä enemmän vaatetta ihminen omistaa, sitä enemmän hän kokee tarvitsevansa (ja tietyllä tasolla on oikeassakin). Kas kun pitää olla saappaat jotka sopivat punaiseen mekkoon, mutta myös toiset erimalliset saappaat jotka sopivat siniseen mekkoon, mutta kummatkaan eivät sovi farkkujen kanssa, jolloin vielä tarvitsee kolmannet saappaat (ja sama juttu kaikkien muidenkin vaatteiden ja asusteiden kanssa). Jos hankkiutuisi eroon farkuista ja sinisestä mekosta, eläisi ihan tyytyväisenä yksillä saappailla. Ja kun tähän lisää sen, että yksi lisävaate tuhannen joukkoon on mitätön, tuskin huomattava lisäys, niin uutta hankkii isoon läjään luultavasti huolettomammin kuin huolella kuratoituun pikkukokoelmaan. Kompaktin vaatekokoelman sisällön pystyy pitämään kerralla mielessään, joten uutta ei tule hankittua epämääräisen arvelun vallassa "minulla saattaa olla tämän kanssa jotain soveltuvaa". Tai näin ainakin minulla.

Ylipäänsä olen sitä mieltä, että jos ei ikinä saa käytettyä yhtään vaatetta loppuun (sukat ja alusvaatteet poislukien), niin silloin tietää omistavansa tarpeettoman paljon vaatteita.

Oho, tästä tuli niin pitkä, että kommentoin H&M:n Perssonin lausuntoa ensi kerralla. Sitä odotellessa voi lukaista Outi Pyyn vastineen!