Neuleongelma ja kenkäkuvia

Ensiksi: haluan eroon japanilaisista lehdistäni. Koko jäljelläoleva satsi 12 e (samaan hintaan mukaan myös kolme käsityölehteä, mm GosuRori kaavalehti lolitoille) plus postikulut, tai nouto toki kuluitta.

Toiseksi, aivan mahtava aMinimalist-blogi jatkaa taas! Niukkaa tyyliä ja pohdintoja vaatetuksesta, nyt mukana myös maha (kasvava).

Kolmanneksi, kun tapasin Hopeapeilin Elinan, hoisimme ensin bisnesjuttuja, mutta sitten kipitimme kahville puhumaan niitänäitä lähinnä vaatteista, kaksi vaatehulluaintoilijaa kun olemme. Esiin nousi muun muassa ongelmalliseksi osoittautunut kysymys:

MISSÄ VOI TEETTÄÄ NEULEITA?

Osaisiko joku blogin lukija antaa vinkkiä? Minä himoitsen muhkuista irlantilaisneuletta mittojen mukaan, Elina taas haaveilee 40-luvun neulelehtien malleista. Nyt olisi erinomainen tilaisuus jollekulle ahkeralle ja taitavalle neulojalle rahastaa taidoillaan. Hyvät neuleet ovat joka tapauksessa kalliita, joten samantien voisi panostaa hiukan ekstraa ja teettää juuri sellaisen kuin haluaa.

Ja lopuksi kenkäkuvia. Kävin hakemassa syysvaatteita kellarista, ja suurta iloa koen ihanista kengistäni. Moheda Toffelnin perinteiset puupohjasandaalit sopivat tyylillisesti ja teemallisestikin pyyhemekon seuraan (teemana siis Ruotsi, kun sekä sandaalit että pyyhkeet ovat sieltä kotoisin).

 

Chie Miharan kauniita nauhakenkiä ostin pari vuotta sitten kahdet samanlaiset. Voi kuulostaa liialliselta, mutta toiset maalautin mustaksi Pinkomossa (tarjolla oli vain ruskeaa), ja molemmat ovat ahkerassa käytössä. Samassa paikassa hoidatin nämä mustat priimakuntoon keväällä ennen kesäsäilöön pakkaamista, ja olipa ilo ottaa siistit, valmiiksi uusilla korkolapuilla varustetut kengät taas esiin!

Olen kovasti yhdistellyt tummansinistä ja mustaa, väriombo johon olen jostain syystä nyt tykästynyt. Sukkahousut ostin heinäkuussa, merkki on mielestäni hinta-laatu-suhteeltaan hyvä Bonnie Doon. He eivät kyllä antaneet kovin selkeää vastausta siihen, kuinka he valvovat työoloja ja kelvokkaita palkkoja kauko-Idän tehtailla, mistä olen sangen harmissani. Ilmeisesti heille ei ole tullut mieleen, että asia voisi kiinnostaa asiakkaita (eikä vissiin ole juuri kiinnostanutkaan, kun olivat niin hämmästyneitä kysymyksestä). Kuulemma siis tietenkin kaikki on kunnossa, ja suhteet tehtaisiin pitkät ja hyvät, mutta mitään todistetta asiasta en saanut enkä sen selvempää selostusta olosuhteiden tarkastamisesta.

 

 Anni Elinan piirtämä satelliittikaulakoru tähtipaidan kanssa = juhlistan Voyagerin saapumista tähtienväliseen avaruuteen.

Vielä yksi kenkäasia. Nämä ovat uudet. Tilasin Pikku Onnettarelle rovaniemeläisen Polkka-kenkäverstaan poronnahkaiset saappaat. On kumman vaikea löytää lapselle kauniita kenkiä, vaikka luulisi että lapsen kenkä on jo lähtökohtiasesti söpö asia, jota ei pysty rumistamaan. Mutta niin vain ties miksi kauppojen ja kirpparien tarjonta on varsin ankeaa. Onneksi Polkalta saa kauniit, lapsen jalkaan mukavat, Suomessa käsin tehdyt jalkineet! Huopainen välipohja pitää jalan lämpimänä kylmillä, mutta näitä voi pitää myös lömpimillä säillä. Vain sateella eivät sovi, silloin pitää vaihtaa kumppareihin. Polkan Facebook-sivulla näkyi myös prototyyppi aikuisten koossa, aah ja ooh!

Kengän anatomiaa Shoebakeryllä

Kovasti on viime aikoina ollut hiljaista täällä, kun suuntaan kaiken tarmoni kirjan kirjoittamiseen. mutta nyt oli taas niin mielenkiintoinen kokemus, että on pakko jakaa se kanssanne!

Löysin jotain kautta Eerikinkadulle juuri avautuneen kenkäkollektiivin Shoebakeryn. Otin sinne yhteyttä, koska kirjaa varten tarvitsin tietoa laatukengän tunnistamisesta. Naisten kenkiä käsityönä tekevä suutari Otso Mäensivu kertoi miten kenkiä tehdään ja mistä osista ne koostuvat. Aika monista, ja kengänteossa on monta vaihetta! Ja nyt olen todella täpinöissäni, joudun kamppailemaan itseni kanssa että en vedä omia kenkiäni puukolla auki ja katso mitä niiden sisällä on. Jokatapauksessa seuraavalla kerralla kun menen kierrätyskeskukseen aion vähintäänkin napata pari paria ilmaishuoneesta, sillä jotkut kengät minun on saatava avata.

Kohta sata vuotta vanhoja suutarin työvälineitä

 

Antiikkisia mutta käyttämättömiä kengännappeja

 

Ihania kengänvalmistuskoneita, vetoavat sisäiseen koneromantikkooni. 

Vain 80-luvulta, lähes uusia siis. 

 

Näin kenkälestin päälle muodostellaan teipistä (!) kaavan esiastetta. 

Kenkien teettäminen taitaa valitettavasti olla vielä taloudellisesti ulottumattomissani (alkuhinta 2200 e), mutta ehkä joskus... Mutta lienee ihmisiä, joille se olisi oikein fiksu vaihtoehto - jos ostelee useampia pareja esim. Loubotineja tai mitä vain vajaa tonnin hintaluokassa olevia kenkiä vuodessa, niin kolmen parin hinnalla saisi jo tismalleen omaan jalkaan sopivat täydelliset kengät. Ainakin saisi rahalleen vastinetta. Itse oikeastaan haluaisin mittojen mukaan tehdyt saappaat, johon tulisi ylläolevan kuvan napit, oih ja voih!

Kaikki Shoebakeryn kengät eivät ole tonnien hintaisia, sieltä saa myös edullisempaa jalkinetta, mm. täysin käsin ilman koneita ommeltuja kenkiä.

On muuten mahtavaa, että tälläistä käsityötaitoa vielä on olemassa. Ja nyt kun suurinpiirtein tiedän, mitä eri osia kengän sisällä piileksii, niitä katsoo aivan uusin silmin.

Sain tuolla idean seuraavaan kirjaan: The Big Book of Small Details - naisille suunnattu vaate- ja asustetietokirja, jossa perehdyttäisiin pikkutarkast valmistustekniikoihin ja detaljeihin. Miehille on kyllä teknispiperrys-vaatekirjallisuutta, mutta naisille juurikaan ei. Selvä puutteellisuus!