Näytetään tekstit, joissa on tunniste slow travel. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste slow travel. Näytä kaikki tekstit
maanantai 4. heinäkuuta 2016
Reissussa taas
Terveisiä kesälomareissulta Legolandiin. Reissussa oli kolme sukupolvea: vanhempani, minä&mieheni sekä Pikku Onnetar ja hänen serkkunsa. Minun innoitusestani matka tehtiin pintateitse vaikka Legoland on aivan lentokentän vieressä. Kun keikkuvassa x2000 Tukholma-Kööpenhamina-junassa lapset alkoivat oksennella ja seuraavaksi juna hajosi, idis ei tuntunut parhaalta, mutta en kadu mitään. Pikavisiitit Tukholmassa ja Kööpenhaminassa olivat kuitenkin hienoja ja ruotsalaisten pikkukaupunkien asemilla sekoilu just sopiva seikkailuelementti tälle porukalle.
Tukholmassa kerkisin käydä Fotografiska Museetissa, iso näyttely Greta Garbosta (ennustan 30-luvun tyylin buumia ensi vuonna) ja kuvallisesti hieno mutta moraalisesti ihmetystä herättävä näytely Afrikan suureläimistön tuhoutumisesta. Siinä siis oli tehty aidonkokoisia printtejä leijonista ja sarvikuonoista jne ja viety ne paikkoihin joissa kyseiset eläimet olivat aiemmin eläneet mutta jossa mokomat afrikkalaiset ovat kehdanneet rakentaa esim. taloja tms. Tietenkin monet kuvat olivat todella traagisia, esim. kaatopaikalla kuvatut, mutta jotenkin ikävä jälkimaku siitä jäi.
Kööpenhaminassa tapasin pari tanskalaista tekstiili-ihmistä, jotka organisoivat mielenkiintoista pohjoismaista projektia skottilaisen Makeworks-hankkeen hengessä. Toivottavasti keksimme hankkeelle jostain rahoituksen, sillä haluaisin sen toteutuvan! Idea on siis luoda nettisivu, joka yhdistää suunnittelijat ja valmistajat käytännönläheisellä tavalla. Homma aloitetaan vaatetus- ja tekstiiliteollisuudesta, koska se on projektissa mukana olijoille läheisin, mutta tarkoitus on laajentaa muillekin aloille. Tarkoitus on siis promota paikallista/pohjoismaista valmistusta, etti vahingossa tiedon ja yhteyksien puutteesta lähdetä valmistuttamaan kaukomaille vaikka lähempänä olisi kapasiteettia.
Legoland oli juuri sitä mitä lapset toivoivatkin, siis onnistunut homma. Ninjago- ja Friends-tunnarit jäivät soimaan päähän, vaikka alueella ei ollut kattavaa taustamusiikkia. Lego-ostelu ei mitenkään lähtenyt lapasesta, eikä Pikku Onnetar äitynyt edes mankumaan.
Naputtelen tätä Malmö-Tukholma-junassa, SJ tarjoaa netin. Sähkötöpseli löytyy istuinten välistä alhaalta!
Tunnisteet:
copenhagen,
denmark,
family travel,
legoland,
slow travel,
stockholm,
swede,
train travel
torstai 2. kesäkuuta 2016
Kevätretki Genovaan
Mentiin tossa 10 vuotta sitten miehen kanssa naimisiin. Ihan siinä samantien ajateltiin, että kymmenvuotishääpäivämatkalle lähdetään Japaniin (koska tavallaan on Japanin vika, että menimme juuri silloin naimisiin eikä myöhemmin: piti olla naimisissa vähintään vuosi, että sai anoa vaihto-opiskelijan puolisolle viisumia). No nyt ei kumminkaan sitten rahat riittäneet niin pitkälle, kun ostettiin asunto ja sitä on remontoitu. Mutta ei toisaalta huvittanut viettä tätä merkkipäivää kotosalla kaapinreunuslistoja maalaillen. Päätimme sitten viime tingassa lähteä maistamaan pestoa Genovaan ja tarkistamaan, onko Sveitsi sen näköinen kuin matkailujulisteissa (jännityksen kasaantumisen välttämiseksi: on).
Pintamatkailimme tavalliseen tapaamme: Finnlinesillä Saksaan, siitä eteenpäin junalla. Tällä kertaa jätin junalippujen hankkimisen matkatoimiston huoleksi, mikä oli todella helppoa ja kätevää ja kätevyydessään addiktiivista. Käytin junamatkailuun erikoistunutta saksalaista Kopfbahnhof -matkatoimistoa, jonka kanssa kommunikoin englanniksi säköpostilla. He mm. kaivoivat esiin viimeiset kolme petipaikkaa Hampuri-Zürich yöjunaan äitienpäivän yönä, joita en itse ikinä olisi bahn.comin sokkeloista bongannut. Voin suositella lämpimästi, jos ei nimenomaisesti rakasta junasivujen läpikahlaamista parhaiden diilien toivossa.
Äitienpäivänä koko Saksa tuntuu liikkuvan paikasta toiseen ja yöpyvän hotellissa, hyvä kun löytyi yksi vapaa huone Lyypekistä. Pitää ottaa jatkossa huomioon!
Zurichin jätimme väliin ja junailimme suoraan Chur-nimiseen pikkukaupunkiin Alppien katveessa. Siinäpä soma ja symppis pikkupaikka! Ja Sveitsi tosiaan näyttää junan ikkunasta hämmästyttävästi juuri siltä, miltä sen arveleekin näyttävän. Sininen taivas, vihreä niitty, lumihuippuinen alppi, lehmiä. Ainoana särönä on, että sveitsiläiset tuntuvat nauttivan sinne tänne ripoteltujen rumien betonikuutioden rakentelusta, tai sitten ihan tavallinen nykyarkkitehtuuri vain näyttää valokuvauksellisten maisemien rinnalla rumemmalta kuin muutoin. Harmittelen, etten ehtinyt kuvata junan ikkunasta näkemääni brutalistista betonikolossia, jonka seinässä luki BETON ZUKUNFT.
Kävin, kun kerran Sveitsiin olin hankkiutunut, st. Gallenin pitsi- ja tekstiilimuseossa. Siitä pitää varmaan kirjoittaa oma postauksensa.
Vinkkinä kaikille Sveitsiin varsinkin Saksan kautta matkaaville: sveitsiläisiä junalippuja saa heidän omaa junayhtiötään edullisemmin Deutsche Bahnin kautta. Sveitsi on sen verran kallis maa, että rahat kannattaa säästää sieltä mistä kykenee. Mm. Bernina Express -säästövinkin löysin mainiolta Seat61-junamatkailusivulta.
Churista lähtee Bernina Express, Alppien yli ja osin läpi kulkeva maisemajunalinja, joka oli yksi matkan pääkohteista. Alppien ylityspäivänä satoi, mikä ei ollut maisemien kannalta ollenkaan huono juttu. Sadepilvet leijuivat vuorten puolivälin tienoilla ja valuivat upeannäköisesti laaksoihin. Vuorien välissä ajelehti pilvilauttoja, välistä oli meno kuin fantasiahevilevyn kansikuvassa. Tarpeeksi korkealla sade muuttui lumisateeksi ja korkeimmalla seisakkeella juna pysähtyi siksi aikaa, että matkustajat saivat heittää lumipalloja.
Vietimme yhden yön Italian puolella Tiranossa, ei mikään mieleenpainuva paikka. Sen sijaan Genovasta tuli yksi lempikaupungeistani. Euroopan pimitetty helmi! Suosittelen lämpimästi! Genova nousee suoraan satamasta vuorenrinteeseen, kaupungin tyypillisin piirre ovat huikeat korkeusvaihtelut. Vanhan kaupungin pienen pikkuruiset mutkittelevat kujat olivat suunnistushaaste – karttoihin ne eivät kaikki meinanneet millään mahtua, mutta nousemalla ylämäkeen päätyi yleensä lopulta aina airbnb-kämppämme kulmille. Olimme osuneet vuokraamaan asunnon ihan mielettömien museo-renessanssipalatsien kulmalta, ja niissä ei tarvinnut tunkuilla väenahdistuksessa (toisin kuin esim. Firenzessä, jossa ei-turistisesonkinakin oli väentiheys kuuluisammilla paikoilla kuin moshpitissä). Palazzo Realessa, joka edusti Versailles-tyylilajia peilisaleineen, seinämaalauksineen ja ylenpalttisine kultakikkuroineen, kujeskelimme näkemättä ketään muita vierailijoita!
Ruoka oli italialaiseen tapaan huippuhyvää, tosin ei mitenkään erikoisen halpaa, lähes Suomen hintatasossa. Kaikenlaiset herkut ja jäätelö olivat kyllä kovin edullisia ja huumaavan maukkaita.
Viiden Genova-päivän jälkeen koitti matkan haasteellisin ja seikkailullisin osuus: 24 tunnissa Välimeren rannalta Itämeren rannalle. Astuimme aamukahdeksalta Milanoon menevään junaan Genovassa. Perillä vaihdoimme Tiranon junaan. Siellä ehti juuri syödä lounaspitsan. Sitten takaisin alppien yli samaa reittiä kuin tultiinkin, tällä kertaa auringonpaisteessa. Churista Zürichiin, jonka valtavalta asemalta löytyi ruokapaikaksi hampurilaisketjurafla. Pikku Onnetar piristi zürichilaisia pitämällä odotustilassa hatunheittely- ja tanssishowta. On kyllä mieletön tuuri, että on saanut noin matkamyönteisen lapsen, tälläisistä maratonmatkoista ei olisi mitään iloa jos lapsi ei nauttisi niistä yhtä paljon kuin vanhemmat.
Zürichissä nousimme yöjunaan, ja aamulla heräsimme Hampurissa. Jännitystä tässä aiheutti se, että jos yksikin junalinkki olisi ollut myöhässä, olisi koko homma sortunut... mutta kaikki oli vallan täsmällistä eikä mitään ongelmia ilmennyt.
Laivailimme kotiin tuttuun tapaan Finnlinesillä, jonka kyydissä oli enemmän matkustajia kuin olen koskaan ennen nähnyt. Laivakotiinpaluun erinomainen puoli on se, että aktiivikaupunkiloman jälkeen usein koittava tunne "olipa hauskaa, mutta nyt tarvitsisin lepoloman" hoituu puolentoista vuorokauden laivaretriitissä. Finnlinesin laivoilla ei ole liikaa virikkeitä, toiminta keskittyy aterioihin, lukemiseen ja horisontin tuijottamiseen.
Kaikin puolin ihanan matkan hurmaava piste i:n päälle oli paluu kesäiseen Suomeen, Helsinki oikein parhaimmillaan!
Pintamatkailimme tavalliseen tapaamme: Finnlinesillä Saksaan, siitä eteenpäin junalla. Tällä kertaa jätin junalippujen hankkimisen matkatoimiston huoleksi, mikä oli todella helppoa ja kätevää ja kätevyydessään addiktiivista. Käytin junamatkailuun erikoistunutta saksalaista Kopfbahnhof -matkatoimistoa, jonka kanssa kommunikoin englanniksi säköpostilla. He mm. kaivoivat esiin viimeiset kolme petipaikkaa Hampuri-Zürich yöjunaan äitienpäivän yönä, joita en itse ikinä olisi bahn.comin sokkeloista bongannut. Voin suositella lämpimästi, jos ei nimenomaisesti rakasta junasivujen läpikahlaamista parhaiden diilien toivossa.
Äitienpäivänä koko Saksa tuntuu liikkuvan paikasta toiseen ja yöpyvän hotellissa, hyvä kun löytyi yksi vapaa huone Lyypekistä. Pitää ottaa jatkossa huomioon!
Zurichin jätimme väliin ja junailimme suoraan Chur-nimiseen pikkukaupunkiin Alppien katveessa. Siinäpä soma ja symppis pikkupaikka! Ja Sveitsi tosiaan näyttää junan ikkunasta hämmästyttävästi juuri siltä, miltä sen arveleekin näyttävän. Sininen taivas, vihreä niitty, lumihuippuinen alppi, lehmiä. Ainoana särönä on, että sveitsiläiset tuntuvat nauttivan sinne tänne ripoteltujen rumien betonikuutioden rakentelusta, tai sitten ihan tavallinen nykyarkkitehtuuri vain näyttää valokuvauksellisten maisemien rinnalla rumemmalta kuin muutoin. Harmittelen, etten ehtinyt kuvata junan ikkunasta näkemääni brutalistista betonikolossia, jonka seinässä luki BETON ZUKUNFT.
Kävin, kun kerran Sveitsiin olin hankkiutunut, st. Gallenin pitsi- ja tekstiilimuseossa. Siitä pitää varmaan kirjoittaa oma postauksensa.
Vinkkinä kaikille Sveitsiin varsinkin Saksan kautta matkaaville: sveitsiläisiä junalippuja saa heidän omaa junayhtiötään edullisemmin Deutsche Bahnin kautta. Sveitsi on sen verran kallis maa, että rahat kannattaa säästää sieltä mistä kykenee. Mm. Bernina Express -säästövinkin löysin mainiolta Seat61-junamatkailusivulta.
Churista lähtee Bernina Express, Alppien yli ja osin läpi kulkeva maisemajunalinja, joka oli yksi matkan pääkohteista. Alppien ylityspäivänä satoi, mikä ei ollut maisemien kannalta ollenkaan huono juttu. Sadepilvet leijuivat vuorten puolivälin tienoilla ja valuivat upeannäköisesti laaksoihin. Vuorien välissä ajelehti pilvilauttoja, välistä oli meno kuin fantasiahevilevyn kansikuvassa. Tarpeeksi korkealla sade muuttui lumisateeksi ja korkeimmalla seisakkeella juna pysähtyi siksi aikaa, että matkustajat saivat heittää lumipalloja.
Vietimme yhden yön Italian puolella Tiranossa, ei mikään mieleenpainuva paikka. Sen sijaan Genovasta tuli yksi lempikaupungeistani. Euroopan pimitetty helmi! Suosittelen lämpimästi! Genova nousee suoraan satamasta vuorenrinteeseen, kaupungin tyypillisin piirre ovat huikeat korkeusvaihtelut. Vanhan kaupungin pienen pikkuruiset mutkittelevat kujat olivat suunnistushaaste – karttoihin ne eivät kaikki meinanneet millään mahtua, mutta nousemalla ylämäkeen päätyi yleensä lopulta aina airbnb-kämppämme kulmille. Olimme osuneet vuokraamaan asunnon ihan mielettömien museo-renessanssipalatsien kulmalta, ja niissä ei tarvinnut tunkuilla väenahdistuksessa (toisin kuin esim. Firenzessä, jossa ei-turistisesonkinakin oli väentiheys kuuluisammilla paikoilla kuin moshpitissä). Palazzo Realessa, joka edusti Versailles-tyylilajia peilisaleineen, seinämaalauksineen ja ylenpalttisine kultakikkuroineen, kujeskelimme näkemättä ketään muita vierailijoita!
Ruoka oli italialaiseen tapaan huippuhyvää, tosin ei mitenkään erikoisen halpaa, lähes Suomen hintatasossa. Kaikenlaiset herkut ja jäätelö olivat kyllä kovin edullisia ja huumaavan maukkaita.
Viiden Genova-päivän jälkeen koitti matkan haasteellisin ja seikkailullisin osuus: 24 tunnissa Välimeren rannalta Itämeren rannalle. Astuimme aamukahdeksalta Milanoon menevään junaan Genovassa. Perillä vaihdoimme Tiranon junaan. Siellä ehti juuri syödä lounaspitsan. Sitten takaisin alppien yli samaa reittiä kuin tultiinkin, tällä kertaa auringonpaisteessa. Churista Zürichiin, jonka valtavalta asemalta löytyi ruokapaikaksi hampurilaisketjurafla. Pikku Onnetar piristi zürichilaisia pitämällä odotustilassa hatunheittely- ja tanssishowta. On kyllä mieletön tuuri, että on saanut noin matkamyönteisen lapsen, tälläisistä maratonmatkoista ei olisi mitään iloa jos lapsi ei nauttisi niistä yhtä paljon kuin vanhemmat.
Zürichissä nousimme yöjunaan, ja aamulla heräsimme Hampurissa. Jännitystä tässä aiheutti se, että jos yksikin junalinkki olisi ollut myöhässä, olisi koko homma sortunut... mutta kaikki oli vallan täsmällistä eikä mitään ongelmia ilmennyt.
Laivailimme kotiin tuttuun tapaan Finnlinesillä, jonka kyydissä oli enemmän matkustajia kuin olen koskaan ennen nähnyt. Laivakotiinpaluun erinomainen puoli on se, että aktiivikaupunkiloman jälkeen usein koittava tunne "olipa hauskaa, mutta nyt tarvitsisin lepoloman" hoituu puolentoista vuorokauden laivaretriitissä. Finnlinesin laivoilla ei ole liikaa virikkeitä, toiminta keskittyy aterioihin, lukemiseen ja horisontin tuijottamiseen.
Kaikin puolin ihanan matkan hurmaava piste i:n päälle oli paluu kesäiseen Suomeen, Helsinki oikein parhaimmillaan!
Tunnisteet:
germany,
italy,
slow travel,
st gallen,
surface ravel,
switzerland,
train travel,
travelling
tiistai 23. joulukuuta 2014
Matkapuvusto "3 viikkoa pohjois-Eurooppaa ristiin rastiin"
Palaan vielä viime kuun matkaan - tämä posti on odottanut viimeistelyä vaikka kuinka kauan, nyt ehdin julkaista sen vihdoinkin.
Matkapuvuston koostaminen onnistui lähes täydellisesti, ja olen varsin tyytyväinen itseeni kun sain kaiken tarvitsemani pakattua pieneen "käsimatkatavaran" kokoiseen vetokärryyn. Kyseinen kärry on sivumennen sanoen aivan loistava, sain sen häälahjaksi 2006 ja huolimatta kovakouraisesta käsittelystä ja ajoittaisesta ylipakkaamisesta se on edelleen loistavassa kunnossa ja siinä on vetoaisan lisäksi olkainhihnat, joten sen saa hätätapauksessa selkäänkin.
Huolimatta kompaktista pakkaamisesta en kokenut mitään pukeutumisen puutteellisuuksia, ja matkailu maasta toiseen sujui vaivatta vain kahta kollia raahaten (lukuun lisättävä vielä lapsi, mutta P. Onnetarkin kävelee jo lautalta junaan ym. omin jaloin, ja kantaa vielä oman värityskirjansa ja nallensa repussaan).
Matkapuvustoni oli kaikessa käytännöllisyydessään:
- Jakku ja kynähame samasta harmaasta villakankaasta (molemmat ompeli Aipaette, jakku viime vuodelta ja hame tätä matkaa varten)
- Runkopuku
- Islanninihme-villatakki
- Beige villapusero (jossa olleet peseytymättömät tuhrut peitin pitsiapplikaatiolla, en halunnut kulkea tuhrupaita pitkin Eurooppaa ja löysin juuri sopivan sävyistä villapitsiä Eurokankaasta - kuva alinna)
- Harmaa silkki-pellava-neule
- Tamsilkin musta villasilkkipusero
- mustat nauhakengät
- ruskeat nauhakengät
- yöpaita
- Kainon sydänkuvioiset villahousut ("kotiasuna" iltaisin)
- ruskea iso villahuivi
- beige silkkihuivi
- ruskeat käsineet
- harmaat käsineet
- musta pipo
- Parikan jättikassi
- kangaskassi, jonka olen tehnyt sateenvarjon kankaasta ja joka menee pieneen tilaan eikä paina juuri mitään (suosittelen matkalla ja muutenkin ostoskassina!)
Ylläolevasta kuvasta puuttuvat vielä
- neljä aluspaitaa, joista yksi tekninen lämpöpaita (Uniqlon Heattech)
- neljät sukkahousut
- alusvaatteita riittävästi
- pitkät, ohuet villasukat
- sekä pieni pussukallinen koruja – näillä saa aikaan ajatuksen vaihtelunvarasta, vaikka en käytönnössä kaikkia hyödyntänytkään.
Kaikki yllämainittu, läppäri, laturit sekä osa lapsen tavaroista mahtuu vetokärryyn. Parikan kassiin (joka vetää ihmeellisen paljon tavaraa sisäänsä) paikoitin kaksi pussukallista kosmetiikkaa.
Käytännössä minulla oli kaksi asukokonaisuutta: jakkupuku vaihtuvine paitoineen ja runkopuku valkoisen villatakin kanssa. Oslossa oli varsin kylmä, siellä piti pukea runkopuvun alle pari aluspaitaa ja villahousut, päälle villahuivi ja villatakki, vetää pipo päähän ja villasukat jalkaan, mutta sitten ei tarvinnut palella. Lämpimintä oli aurinkoisena päivänä Amsterdamissa, ehkä noin 12C, johon jakkupuku ja silkki-pellavapaita oli juuri sopiva. Kahdet erikorkuiset kengät tarvitsen jalkojen virkistämiseen, yhdetkin varmasti riittäisivät jos hylkäisi korot ja käyttäisi eräilytyyppisiä jalkineita, mutta se ei sovi tyyliini. Jos reissaisin kahdestaan lapsen kanssa, pitäisi varmaan hankkia isompi vetolaukku, sillä muksun tavaroista suurempi osa päätyi miehen laukkuun.
Muuten siis vetokärry ja Parikan kassi riittävät tarpeisiin mainiosti, mutta matkalta ostamiani lehtiä & pitsejä piti postittaa kotiin, peräti kahteen otteeseen. Eläköön posti!
Matkapuvuston koostaminen onnistui lähes täydellisesti, ja olen varsin tyytyväinen itseeni kun sain kaiken tarvitsemani pakattua pieneen "käsimatkatavaran" kokoiseen vetokärryyn. Kyseinen kärry on sivumennen sanoen aivan loistava, sain sen häälahjaksi 2006 ja huolimatta kovakouraisesta käsittelystä ja ajoittaisesta ylipakkaamisesta se on edelleen loistavassa kunnossa ja siinä on vetoaisan lisäksi olkainhihnat, joten sen saa hätätapauksessa selkäänkin.
Huolimatta kompaktista pakkaamisesta en kokenut mitään pukeutumisen puutteellisuuksia, ja matkailu maasta toiseen sujui vaivatta vain kahta kollia raahaten (lukuun lisättävä vielä lapsi, mutta P. Onnetarkin kävelee jo lautalta junaan ym. omin jaloin, ja kantaa vielä oman värityskirjansa ja nallensa repussaan).
Matkapuvustoni oli kaikessa käytännöllisyydessään:
- Jakku ja kynähame samasta harmaasta villakankaasta (molemmat ompeli Aipaette, jakku viime vuodelta ja hame tätä matkaa varten)
- Runkopuku
- Islanninihme-villatakki
- Beige villapusero (jossa olleet peseytymättömät tuhrut peitin pitsiapplikaatiolla, en halunnut kulkea tuhrupaita pitkin Eurooppaa ja löysin juuri sopivan sävyistä villapitsiä Eurokankaasta - kuva alinna)
- Harmaa silkki-pellava-neule
- Tamsilkin musta villasilkkipusero
- mustat nauhakengät
- ruskeat nauhakengät
- yöpaita
- Kainon sydänkuvioiset villahousut ("kotiasuna" iltaisin)
- ruskea iso villahuivi
- beige silkkihuivi
- ruskeat käsineet
- harmaat käsineet
- musta pipo
- Parikan jättikassi
- kangaskassi, jonka olen tehnyt sateenvarjon kankaasta ja joka menee pieneen tilaan eikä paina juuri mitään (suosittelen matkalla ja muutenkin ostoskassina!)
Ylläolevasta kuvasta puuttuvat vielä
- neljä aluspaitaa, joista yksi tekninen lämpöpaita (Uniqlon Heattech)
- neljät sukkahousut
- alusvaatteita riittävästi
- pitkät, ohuet villasukat
- sekä pieni pussukallinen koruja – näillä saa aikaan ajatuksen vaihtelunvarasta, vaikka en käytönnössä kaikkia hyödyntänytkään.
Kaikki yllämainittu, läppäri, laturit sekä osa lapsen tavaroista mahtuu vetokärryyn. Parikan kassiin (joka vetää ihmeellisen paljon tavaraa sisäänsä) paikoitin kaksi pussukallista kosmetiikkaa.
Käytännössä minulla oli kaksi asukokonaisuutta: jakkupuku vaihtuvine paitoineen ja runkopuku valkoisen villatakin kanssa. Oslossa oli varsin kylmä, siellä piti pukea runkopuvun alle pari aluspaitaa ja villahousut, päälle villahuivi ja villatakki, vetää pipo päähän ja villasukat jalkaan, mutta sitten ei tarvinnut palella. Lämpimintä oli aurinkoisena päivänä Amsterdamissa, ehkä noin 12C, johon jakkupuku ja silkki-pellavapaita oli juuri sopiva. Kahdet erikorkuiset kengät tarvitsen jalkojen virkistämiseen, yhdetkin varmasti riittäisivät jos hylkäisi korot ja käyttäisi eräilytyyppisiä jalkineita, mutta se ei sovi tyyliini. Jos reissaisin kahdestaan lapsen kanssa, pitäisi varmaan hankkia isompi vetolaukku, sillä muksun tavaroista suurempi osa päätyi miehen laukkuun.
Muuten siis vetokärry ja Parikan kassi riittävät tarpeisiin mainiosti, mutta matkalta ostamiani lehtiä & pitsejä piti postittaa kotiin, peräti kahteen otteeseen. Eläköön posti!
Tunnisteet:
capsule wardrobe,
clothes,
package,
slow travel,
travelling
maanantai 24. marraskuuta 2014
Huomioita matkalta ja matkakuvia
Göteborg
Göteborgista
jäi kokonaisuudessaan hyvä kuva, varsin lähellä mielenkiintoinen
kaupunki, joka tosin olisi varmaan vielä mukavampi lämpimämmillä ilmoilla. Onneksi löytyi monta kasvitieteellistä kasvihuonetta, niissä virkistyi
syystuulen kylmistämä matkailija.
Oslo
Laivamatka Oslosta Saksan Kieliin alkaa varsin jylhissä maisemissa. Kannattaa syöksyä laivan maisemakahvilaan heti, paikat varataan nopeasti (me emme olleet tarpeeksi nopeita).
Amsterdam
Rakastan kaupunkeja, joissa harrastetaan kadunvieruksille kasattuja minipuutarhoja (tähän mennessä siis Tokio ja Amsterdan). Mahtavia virityksiä, kukkien lisäksi myös hyötykasveja kuten yrttejä ja tomaatteja!
Pikku Onnetar bongasi myös sienikasvuston (vaiko viljelmän?).
Amsterdamin antiikkitorilta ostin antiikkisia postikortteja, sekä yhden vanhan valokuvan (alla vasemmalla). Kortit postitin, kuvan haluaisin ripustaa johonkin seinälle.
Kuvassa minun ja lapsen ohella uusi hameeni, matkaa varten teetetty (samasta kankaasta kuin viime syksyinen jakku).
Lyypekki
Lyypekin vanhaan kaupunkiin johtavalta sillalta.
Lyypekki
Lyypekin vanhaan kaupunkiin johtavalta sillalta.
Yleisiä Huomioita Matkalta:
- Kuminen pieni frisbee on hämmästyttävän monikäyttöinen matkakapine. Se kulkee mukana kätevästi rullalle käärittynä, sitä voi heitellä lapsen kanssa jolloin ankeinkin aukea muuttuu leikkipuistoksi, lapsi voi istua sen päällä märillä alustoilal suht kuivana pysyen ja kaiken huipuksi se toimii tulpan korvikkeena kylpyammeessa!
- Hiustenpesuväliä voi pidentää töpöttelemällä päähänsä luomiväriä! Se toimii kuin hiuspuuteri. Onneksi neutraalinruskea luomivärini on mattaa, samaa ainetta voi käyttää sekä kulmakarvoihin, luomille että tukkaan.
- Lapsi kannattaa pukea ainakin osittain huomioväriin. Punainen pipo ja kaulahuivi osoittautuivat toimivaksi signaaliksi kaupunkien ihmisvilinässä.
- Yhden yön mittaiset pysähdykset jossain kaupungissa ovat ainakin lapsen kanssa matkustaessa aivan turhia, yksi kokonainen päivä on välttämättömyys jos haluaa nähdä jotain. Ilta menee ruokaa etsiessä ja aamu matkavalmisteluissa. Esimerkiksi Düsseldorfista en tiedä mitään paitsi että rautatieaseman lähellä on turkkilaisia ravintoloita, joten samantien olisi voitu kiitää koko kaupungin ohi.
- Kasvitieteelliset kasvihuoneet ja talvipuutarhat viehättävät aina, jos ei muuta keksi niin palmutaloon eväiden kanssa.
Kotiin palattua:
Helsinki esittäytyi viehättävänä talviparatiisina kun kotiinpaluun kunniaksi satoi lunta. Pääsin jo muksun kanssa pulkkamäkeen!
Tunnisteet:
amsterdam,
göteborg,
netherlands,
norway,
oslo,
slow travel,
sweden,
travelling
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)