Kantfabriek - Pitsitehdasmuseo Hollannin Horstissa

Palauduimme kotimaahan jo pari päivää sitten, mutta päivittelen matkan juttuja kunnes kaikki on käyty läpi juurta jaksain :)

 Matkan toinen ammatillinen pääkohde oli Hollannin kaakkoiskulmassa sijaitseva pikkukaupunki Horst. Horst on lähellä Venloa, joka taas on lähellä Dusseldorfia (hetikohta Saksan rajan toisella puolella). Horstissa on museoitu pitsitehdas, Museum de Kantfabriek, mutta sen lisäksi pari muutakin museota - ensi kerralla varaan aikaa myös Parsan- ja herkkusienenviljelymuseoon tutustumiseen!

 Pitsimuseo on upea. Sinne kannattaa hankkiutua kauempaakin. Museoitujen pitsikoneiden lisäksi siellä on vaihtuvia tekstiilitaiteen näyttelyitä, mittava pitsi- ja käsityöaiheinen kirjasto (avoinna tutkijoille ym), laaja arkisto pitsinäytteitä eri vuosisadoilta ja monenmoisia kursseja järjestetään.
Museota pyörittävät vapaaehtoiset, mutta vaikutelma on todella ammattimainen ja esim. arkistoidut pitsinäytteet on säilötty oikeaoppisesti ja ne ovat maanlaajuisessa museoiden tietokannassa.

Pitsitehdas toimi varsin pitkään, se lopetti vasta noin 10 vuotta sitten (viime vuodet olivat tietenkin hankalia, kulta-aikoina sodan jälkeen työntekijöitä oli yli 50, viimeisinä aikoina vain omistaja perheineen). Paikalliset aktiivit järjestäytyivät yhdistykseksi ja saivat rahoituksen tehtaan museoimiseksi. Museota valmisteltiin useita vuosia, ja se on toiminut viitisen vuotta. Vaihtuvat tekstiilinäyttelyt vetävät väkeä kaukaakin.

Pitsikoneenrakastajille ja vanhaan tekstiilitekniikkaan friikahtaneille erityisen kiintoisa on raschel-kone, eräänlainen neulekoneen sukulainen, joka tekee nylonpitsiä. Sen tuotokset eivät ole pitseistä kauneimpia, mutta mekanismi on kiehtova.

  

Kuvassa pitsinhalkomakone, jolla erotellaan pitsinauhat leveästä kangasmaisesta tuotoksesta.

 

Miellän raschel-pitsin bulkiksi, mutta täytyy kunnioittaa sitä teknisen nerokkuuden määrää, jolla nämäkin kapistukset on kehitetty kauan ennen tietokoneita ja taskulaskimia... vaatimattominkin tekokuituinen reunapitsin rimpula vaati varsin paljon vaivaa ja suunnittelua. Kuvassa lankojen kulkua kuvaava malli.

Mallia ei ainakaan tässä raschelissa tee pahvinen reikäkorttinauhasto, vaan metallinen lenkkiketju. Hyvin kestävä, mutta hankalasti vaihdettava!

 Tehtaan maskotti, pieni pitsityttö, on pukeutunut perinteisen malliseen pitsimyssyyn. Hollannissahan on vähän joka kylässä omanlaisensa perinteinen pitsipäähine, tällä seudulla todella näyttävä hörsöke johon menee metritolkulla pitsiä (eräs syy siihen, että tehdas perustettiin juuri Horstiin!).

Joulupuuhia ja hyvää loppuvuotta

Pahoittelut blogihiljaisuudesta! Toivottavasti joulunne sujui mukavasti!
Loppuvuosi on ollut yhtä hötkettä, joskin mukavaa sellaista. Kirjoittamista, sopimuksia, piparitaikinaa ja vaatekomeron tyhjäämistä, postissa ramppaamista (ihmettelen, miten voi päätyä käymään 8 kertaa postissa, vaikka ei mukamas lähetä juuri kenellekään lahjoja ja postikortitkin kerralla) sukulointia, lahjankäärintää, tärkeitä tapaamisia ym ym. pientä ja suurta.

Yksi hauskimmista, ja ehdottomasti yllättävin, joulukauden postipaketeista oli Briteissä asuvan blogin lukijan löytö hyväntekeväisyyskaupasta: kirja loimineuloskoneiden teknologiasta, joka kuten kannestakin arvaa, keskittyy paljon pitsikoneisiin. Kirjan nimi on Warp Knitting Technology, kirjoittaja D.F. Paling ja tämä painos on 70-luvulta.
Erittäin suuret kiitokset tästä vielä! Kirja on todella mielenkiintoinen,  täynnä pikkutarkkoja kaavioita, ja ihastuttavan perusteellinen selvitys loimineuloskoneiden ja raschel-koneiden tekniikasta. Tämän kirjan perusteella vihdoinkin koen ymmärtäväni raschel-koneiden periaatteen.

Kirjassa puhutaan monessa kohtaa "Angel Lace" -nimisestä pitsityypistä, joka on kuvista päätellen raschel-koneella neulottua nailonlankaista pitsiä. Nimitys oli minulle aivan uusi, ja googlauksen perusteella sitä ei enää kukaan muukaan tunne. Ajatelkaa, historian hämäriin unohtunut aikoinaan erittäin muodikas pitsityyppi! 

Kirjassa selostetaan liike liikkeeltä koneiden käyntijärjestys. Kirja on tarkoitettu oppaaksi koeniden käyttäjille ja korjaajille, ja siksi se on niin konkreettinen. Minkään asian yli ei hypätä.

 

Tässä lähäri yhdestä kaaviosta. Raschel-koneissa on kaksi koukkuriviä (huom. tämä ei ollut eksakti nimitys) ja lankoja on kahdet setit. Kaksinkertainen rakenne mahdollistaa monenmoiset kuviot.

Trilta ostettu minijoulukuusi oli pakattuna muoviseen verkkoon. Huomasin, että kyseessä on raschel-neulos!

 

 Tästä lähäristä ehkä tarkkaan syynämällä erottaa silmukoiden kaksinkertaisen rakenteen. Tätä ei käsin neuloen voisi toteuttaa.

 

Lopuksi vielä talvista pitsiä, hämähäkin ja huurteen yhteistyönä tekemää.

Mietteitä raschel-pitseistä

Olen tullut mollanneeksi raschel-koneilla tehtyjä pitsejä täällä Pitsiblogissa, mutta olen viime aikoina lukenut raschel-koneiden tekniikasta, ja alan lämmetä tällekin pitsikonetyypille. Se on mitä ihmeellisin, monimutkainen systeemi, jossa tuhannet neulekoukut ja ohjaimet viuhtovat hämmästyttävällä nopeudella. Harmi kyllä raschel-koneilla tehdään usein aivan ajatuksetonta pitsiä, jossa koneen mahdollisuuksia ei ole lainkaan tutkailtu. Raschel-pitsit ovat periaatteessa neuletta, ja silmukoilla saa aikaan yhtä sun toista jos vain viitsitään miettiä.

 
Mutta esim. ylläoleva näyte on mielestäni aikas kiehtova. Tässä ei ole lainkaan erillisiä kuviolankoja, vaan kuvio muodostuu neulepohjasta. Useimmiten raschel-pitseissä on tyllimäinen pohja ohuista langoista, ja niiden päällä "kelluvia" kuviolankoja, jotka kulkevat monotonista siksakkia - sitä laiskemmin ja löyhemmin, mitä nopeampaa vaatia koneelta on vaadittu. Kuviolangat pysyvät paikallaan kietoutumalla silmukkajonoihin (englanniksi pillars), jotka näkyvät pitsin nurjalla puolella.
Tämä näyttää yleensä melko tylsältä, mutta jos kuviolanka on esim. puuvillaa, vaikutelma voi olla hyväkin.

Lähäri silmukoista. Tässäkin näkyy silmukkajonoja, joita yksittäiset langat yhdistävät.

Opin eräästä perusteellisesta neulekoneita käsittelevästä kirjasta, että myös sipulipussimateriaalia tekevä kone on raschel-tyyppinen, vain hieman karkeampigaugeinen kuin pitsikoneet.

Calais'n pitsihame

Viime syksynä ostin pitsikaupunki Calaisista, NoyonDentellen tehtaanmyymälästä kolme metriä nudenväristä tekokuitupitsiä. Yleensä olen hyvin kriittinen teokuitupitsien suhteen (poislukien tyllit & tyllipitsit), ja samaten Textronic-koneella valmistetut pitsit saavat karvani pystyyn, mutta tämä tapaus oli mielestäni oikein onnistunut.

Textronic on raschel-tyyppinen loimineuloskone, jota valmistaa suuri neulekonevalmistaja Karl Mayer. Sen etuja ovat nähdäkseni nopeus (= tuotteen halpuus) ja en tiedä mikä muu, kai se on helppo ohjelmoida, mutta varsin harvoin sillä tehdään mitään sellaisia pitsejä, joista olisi paljoakaan hyvää mainittavaa. Vaan tämä pitsi houkutti, sievät lehtikiemurat tekivät mukavan ilmavan vaikutelman ja hinta oli vain 3,3 euroa metri.

 Ja juuri Rovaniemen reissua varten, vain lähes vuosi ostamisen jälkeen, kankaasta tuli hame. Eurokankaan vuorikangas oli juuri samansävyistä nudebeigeä. Hame on 1 + 3/4 ympyrän levyinen, vuori tosin vain puoliympyrä. Mottoni on "mitä leveämpi helma, sitä onnellisempi tyttö". Kun olin pieni, pidimme kaverien kanssa hamekilpailuja, joissa voittajaksi pääsi se, joka pyörimällä sai hameenhelman kohoamaan korkeimmalle (siis levein helma voitti). Tällä hameella takuulla voittaisin!

Lähäri textronic-pitsistä. Yleensä niissä on mielestäni liian voimakas kontrasti ohuiden pohjalankojen ja kuviointilankojen välillä, joka tuo epäedullisesti esiin raschel-pitsien perustavanlaatuisen ongelman - kuviolankojen ruman ja monotonisen liikeradan. Mutta tässä pohjalangan ja kuviolangan ero on vähäinen, kuviolanka on vain hieman löyhäkierteisempää. Ja kiemurakuvio on iänikuista kukkakuosien kierrätystä kiinnostavampi!

Pitsikesän kesäpitsit

Kuinkahan kauan pitsi pysyy vielä muodissa? Jos oikein muistan, pitsihuuma alkoi joskus 2007 tienoilla, eikä näytä vielä laantumisen merkkejä. Mutta mikään ei ole ikuisesti trendikästä, jossain vaiheessa koneommellut pitsitopit ja mekkoset poistuvat kaupoista. Olen jo vähän odotellut, että koska niitä alkaisi valua kirppiksille, vielä ei ole pahemmin näkynyt.

Vaikka pitsiä piisaa kaupoissa, en ole ostanut kuin ihan pari pitsivaatetta, tai äh, ehkä yhden. Öö, tai en yhtään. Olen nimittäin todella, siis to-del-la, tarkka ja nipo pitsieni sekä laadusta että tyylistä, joten lähes jokaisesta pitsivaatteesta löytyy jokin vika. Tai sitten ne ovat niin kalliita, että ovat täysin ulottumattomissani.

Pietarsaaressa kävin sovittamassa Blossom-kaupassa ihania romanttisia pitsimekkoja, ja löysin yhden, jonka olisin mielelläni ostanut - jos se ei isoimmassakin koossa olisi näyttänyt päälläni pitsiseltä nakinkuorelta. Pitsi oli todella mainiota puuvillapohjalle kirjottua tyllipitsiä, josta lähäri ensimmäisessä kuvassa. En muista merkin nimeä, niskalapussa oli keijukainen. Rittis, pyydän taas apuasi merkin tunnistamisessa!

 Vieressä oli Lindex, joten keksin kurkata sinne. Pitäähän sitä ihan ammatin puolesta tietää, mitä kaupoissa myydään. Keräilin syliini läjän pitsivaatteita, ja sovittelin kerrankin ihan rauhassa (pikku Onnetar ei ollut reissussa mukana, vaan mökillä iskän kanssa).

 Täytyy sanoa, että Lindexin pitseissä on yritystä ja ideaa, vaikka kaupan hintataso ja pitsi materiaalina eivät oikein sovi yhteen. Mutta joku tuotepäällikkö tai suunnittelija on kuitenkin parhaansa mukaan koittanut kiertää hinnan asettamat rajoitukset. Esim. tämä ruutuvirkkaukselta näyttävä paita on tehty nähdäkseni pitsiverhokoneella paksusta, pörröisestä tekokuitulangasta. Paksu lanka mahdollistaa nopean tuotannon, ja kaukaa katsoen paita on oikein hauskan näköinen.

Pörröinen lanka ja verhopitsikone yhdistettynä saavat aikaan melko mainion simulaation käsinvirkkauksesta, ja alle parillakympillä. En ole ennen nähnyt tälläistä pitsityyppiä tehtynä tällä langalla. Pisteet innovatiivisesta yhdistelmästä, vaikka itse langasta en välitäkään.

 

 Edullinen versio Pradan pitsihameista parin vuoden takaa. Koneommeltu pitsi on yllättävänkin laadukasta, puuvillaa, siisti kirjontajälki... olisin ostanut tämän, jos vuori ei olisi ollut epämiellyttävä ja harmikseni hame todella hätäiseen ommeltu. Jos satun löytämään tämän alennuksesta, ostan sen pitsin takia, puran ja ompelen uudelleen.

Tässä mekossa oli jotain vetoavaa - simppeli muoto antoi pitsin koristeellisuuen puhua. Raschel-pitsi oli yhdistelmä poyamidia, viskoosia ja puuvillaa, niin että kukkasten tiheät kohdat oli neulottu puuvillasta. Mutta äh, olisin mielummin maksanut mekosta enemmän kuin pyydetyt parikymppiä ja ottanut vastineeksi vähän parempaa laatua. Lopulta ostin kolmet järkevät alushousut (ei pitsiä) ja ensimmäisen Lindex-kuvan vas. reunassa olevan kirjotun topin. Sekin vaatii tosin vähän askartelua tullakseen hyvin istuvaksi, mutta pidin valkokirjonnasta, ja luulen sen olevan monen kesän helppo perusvaate.

Seuraavaksi pitsitrendiksi ennustan vekkipitsiä. Se naittaa kaksi kuumaa trendiä: kevyen läpinäkyvän pitsin ja kevyen liehuvat vekkihameet.

Pitsitieteen piperrystä: anakronistinen mysteeri

Kun järjestelin pitsilaatikoitani, törmäsin viiden pitsireunaisen nenäliinan settiin, jotka olen joskus ostanut kirpputorilta. Hieman ryppyinen esimerkki näyttää, että mistään taidekäsityöstä ei ole kyse. Pitsit on ommeltu aika roisisti siksakilla liinan huolittelemattomaan reunaan, nämä ovat varmasti uutenakin olleet todella halpoja.

Outo juttu tässä on se, että reunan pitsi on ihan varhaisimpien pitsikoneiden tuotokselta näyttävää. Olen nyt junassa (matkalla Pietarsaareen haastattelemaan entisen Lassfolkin pitsitehtaan väkeä), eikä minulla ole Pat Earnshaw'n "How to Recognise Machine Lace" -kirjaa mukanani varmistaakseni asian, mutta ilmankin olen melko varma että tämä on "point net"-koneella tehtyä, eräänlaista neulottua verkkoa. Point net -kone oli nykyistä pitsiteollisuutta vallitsevan raschel-konetyypin esiäiti kaukaa 1700-luvun lopulta.

Mutta mitä ihmettä point net-koneella tehty pitsi tekee nenäliinassa, joka on ommeltu kasan siksakilla? Kun point net-pitsejä tehtiin, ompelukoneen keksiminen oli vielä kaukana tulevaisuudessa - varsinkin sellaisen, jolla voi ommella siksakkiakin. Pitsi näyttäisi olevan puuvillaa, jota taas yleensä ei käytetty point net-koneessa 1700-luvulla (vaan silkkiä). Enkä muutenkaan voi uskoa, että tähän vaatimattomaan nenäliinaan olisi käytetty antiikkista pitsiä, edes konetekoista sellaista.

Onko jossain majassa tai vajassa ollut ikivanha point net -kone, jolla joku köyhä perhe on kammennut kokoon halpaa pitsiä halpoihin nenäliinoihin? Vai onko raschel-koneella imitoitu point net -pitsejä? Ja miksi niin olisi tehty, sillä niillä saisi aikaan näyttävämpääkin jälkeä? Pelkäänpä, että tämä mysteeri ei tule piankaan ratkeamaan.

Mikä on viherpeukalon ompeluvastine?

Neulanimetön? Joka tapauksessa sitä alkoi kutittaa ihan mahdottomasti, kun kävin Helsingin Eurokankaassa ja näin keväiset pitsivalikoimat. Yleensä Eurokankaan pitseistä ei ole juuri mitään sanottavaa (kassan vieressä oleva laari hätäisesti neuottuja nailonpitsinauhoja ei loihdi ylevää tunnelmaa), mutta nyt oli pitsivalikoimaa enemmän kuin ilkesin ostaa.

Tämä kermanvärinen tässä on nimeltään Barbara, ja vaikka onkin raschelpitsiä, niin oikein kaunis tuotos ja suht. edulliseen hintaan. Puuvillaa on juuri sopivasti niin, että vaikutelma on hyvä.

Tämä kaunotar taas on italialaisen Monnalisa-lastenvaatemerkin omaa tuotantoa. Harvoin kangaskaupassa näkee näin ihanan kolmiulotteista ja muhkuista kirjontaa. Samaa mallia on kokovalkoisena ja täysleveänäkin, tämä taisi olla 50 cm leveää ja hinta 15e/metri. Kankaaksi kalliihkoa, mutta hyväksi pitsiksi edullista! Tämä tulee muotoutumaan mekoksi minulle, vaikka lasten kankaaksi olisikin suunniteltu.

Ja kun hypistelin työhuoneellani äskeisiä kankaita, löysin tämän pari vuotta sitten ostamani puuterinvärisen silkkisifongin. Se on juuri sitä, mitä kaipaan vaatekaapin päivittämiseksi kevääseen - kevyt, ylellinen ja väriltään jotain kermaisaa jälkiruokaa muistuttava.

Malliksi tulee tämä raglanhihainen pusero kirjasta Feminine Wardrobe, pienin muutoksin. Lantioni ei kaipaa pussia, joten jätän kuminauhakujan pois, ja pääntietä uursin avarammaksi.

Kun vaan olisi enemmän aikaa ommella! On niin paljon mukavia ja mielenkiintoisia asioita, ja sitten joitain välttämättömyyksiä, 24 tuntia ei tahdo riittää!!