Logoista

 50-luvulta kajahtaa taas!

Koskennurmi-Sivosen teetettyjen vaatteiden laadun arvointia kästtelevästä tutkielmasta poimin couture/ateljeetyön arvosteluun ja arvoon liittyvästä käsitekentästä arvon "discretion" eli olisiko suomeksi hienotunteisuus tai huomiotaherättämätön tahdikkuus. Se ei Koskennurmi-Sivosen mukaan ole enää kovin korkealle arvostettu seikka, toisin kuin aiempina vuosikymmeninä. Moneen kertaan mainitsemani (ja lukemani) madame Dariaux'n Elegance viittaa jatkuvasti juuri tähän ominaisuuteen pukeutumisen ylimpänä saavutuksena – aina kello kuuteen asti, jonka jälkeen naisen velvollisuus ja oikeus on olla mahdollisimman säkenöivä ja lumoava.

No, huomaan että ilmeisesti mme Dariaux tai ties mikä vaikuttaa omaan psyykeeni, sillä koen itse tämän tietyn salaperäisyyden erittäin toivottavana ominaisuutena vaatteiltani. En nyt tarkoita tahdikkuudella  sitä, miltä vaatteet näyttävät, vaan sitä, mitä niiden perusteella pystyy päättelemään. En yhtään kaipaa sitä, että ventovieraat ihmiset pystyvät pelkästään katsomalla selvittämään mistä vaatteeni ovat kotoisin ja mitä ne ovat maksaneet. Tästä syystä inhoan logollisia tuotteita. Ne julistavat aivan liian avoimesti vaatteen alkuperän. Haluan olla itse tähti, ja vaatteet hiljaisia ja nöyriä palvelijoita, jotka eivät tuo itseään esiin. Logo on liian kovaääninen visuaalinen elementti ja lisäksi ymppää valmistajan tyyli- ja arvomaailman liian selvästi ulkoasuuni. Minua nyppivät muuten erinomaiset tuotteet, jotka on kuitenkin tärvätty länttäämällä niiden keskelle valmistajan liikemerkki. Valmistaja ilmenee kyllä asianharrastajalle muotoilusta muutenkin, ja jos ei ilmene niin antaa jäädä ilmenemättä.

Tietysti näin bloginpitäjänä, joka julkituo joka ainoan vaatehankinnan on hieman turhaa mesota 'salaperäisyydestä', mutta ainakin blogissa voin sitten kertoa juurta jaksain vaatteideni alkuperän ja motivaationi niiden hankkimiseen.

(Hyvän mielen vaatekaapin virallinen mielipide tietysti on, että jos logot sopivat ja kuuluvat omaan tyyliin, ne ovat täysin paikallaan, vaikka sitten olisi asukokonaisuutena logopaita, logohousut, logolaukku ja logotatuointi otsassa. Kukin oman mieltymyksensä mukaan.)

Sananen Muodin vaihteluista

En tiedä mistä tämä juuri tänään tuli mieleeni, mutta haluaisin paneutua erääseen yleiseen, mielestäni virheelliseen käsitykseen muodin kiertoon liittyen. Monesti tulee vastaan oletus, että nykyään muoti muuttuu kovin nopeasti, nopeammin kuin ennen, ja seurauksena vaatteet vanhenevat tyylillisesti hurjan nopeasti. Mutta tiedättekö mitä? Asia ei ole näin. Jos käsitämme "muodin" sellaisena yleisenä pukeutumistyylinä, jota ihmisen on noudatettava, jos ei halua pistää silmän todella omituisesti, niin sen vaihtelut eivät ainakaan ole nopeutuneet viime aikoina. Jos vertaa mitä muutoksia esim. yleisessä siluetissa oli vuosina 1905-1925, tai 1925-1945, tai 1955-1975 ja sitten vastaavasti viimeksi kulunutta 1995-2015, niin eivät suinkaan muutokset ole olleet nopeampia ja rajumpia viimeisessä periodissa? Paljon vähemmän silmäänpistävältä näyttäisi vuoden 1995 asukokonaisuudessa tänäpäivänä kuin vuoden 1905 asukokonaisuudessa olisi näyttänyt 1925.

Muodin suuret linjat muuttuvat nykyään laskelmieni mukaan noin 6-8 vuoden välein – kun taas Madame Dariaux'n kirjassa Elegance vuodelta 1964 hän laskee suurten linjojen muuttuvan 4-6 vuoden välein. Jos siis jotain, muodin kierto on itseasiassa hidastunut. Varhaisen 2000-luvun pinkeät ja kireät vaatteet näyttävät nyt vanhahtavilta, mutta 2007 vuoden vaatteista huomattava osa kävisi ihan kelvollisen ajankohtaiseen pukeutumiseen tänäänkin.

Asia erikseen ovat hetkelliset päiväperhon omaiset trendit, jotka tulevat ja menevät pikavauhtia. Mutta ne ovat hupihommia, joita ei ole mikään pakko ottaa pukeutumisen osaksi. Ihminen voi aivan hyvin näyttää muodikkaalta, ajankohtaiselta osallistumatta yhteenkään ohikiitävään trendiin. Ja yhden muotikauden mittaiset tai vielä lyhyemmät trendit eivät nekään ole 2000-luvun keksintö. Niitä on ollut vähintään siitä lähtien, kun Marie Antoinette ja Rose Bertin keksivät viikko toisensa perästä yhä hupsumpia hullutuksia ensinmainitun hattuihin ja kampauksiin. Epäilemättä tälläisten "vapaaehtoisten" muotipilkahdusten tarjonta on nykyään paljon määrällisesti laajempaa kuin ennen pikamuodin keksimistä. Ennenkaikkea se mitä nykyään on enemmän on nimenomaan hauskoja, erilaisia ehdotelmia. Siluetit ja vaatteiden väljyys, joka on tärkein pukeutumista räikeästi ajoittava seikka (nyt kun hameen pituus ei enää ole kovin merkittävä asia), eivät vaihtele joka vuosi. Muotikauppias ei jyrähdä kapeiden hameiden oleva pakollisia tänä keväänä. Ehei, hän asettaa esille vähän sitä ja tätä, persikanväristä denimiä ja sporttigoottia, romanttisen rokkia, pitsiä yhdistettynä collegekankaaseen, 90-luvun kukkakuoseja ja läpinäkyvää leopardia, ja asiakas kuljeskelee rekiltä toiselle valikoiman huumaamana ja ostelee vähän kaikenlaista mikä sattuu miellyttämään. Kuinka pitkään esim. yhdistelmä tiukat farkut - väljä yläosa on jo ollut ajankohtainen? Varmaan pian 10 vuotta.

Ainahan uutuudet kiinnostavat, se on kai ihmisen aivoihin syvälle koodattu juttu. Mutta tämä ei ole sama asia kuin muoti. Siluetti ja merkittävät inspiraatiot ovat muodin suuria aaltoja, eivätkä ne vaihdu joka kahden viikon välein. On oma valinta haluaako ostaa kaikenlaisia päähänpälkähdyksiä joita pikamuotiketjujen suunnittelijat tuottavat liukuhihnalta – kunhan käsittää sen että nämä tuotteet parhaimmillaankin vain seuraavat trendejä, välttämättä eivät edes niitä. Suuret muotiaallot syntyvät yhteiskunnallisista olosuhteista, ihmisten elintavoista, kulttuurista. Niitä ei keksitä. Trendit nimenomaan keksitään, mutta niihin osallistuminen taas on aivan vapaaehtoista. Jos on kiinnostunut trendeistä ja haluaa pukeutua niiden mukaan, niin sitten voi ottaa asiakseen etsiä elinkaarensa aivan alkuvaiheessa olevan trendin, jolloin sitä ilmentävää vaatetta voi käyttää ainakin vuoden, mikä suurinpiirtein on nupusta kuihtumiseen trendin ikä. Minkä lisäksi lähes mihin vain trendiin sopivia tuotteita löytää käytettynä, sillä vain harvoin trendi on jotain aivan ainutlaatuisen uutta. Yleensä se on kahden aiemman muoti-ilmiön yhdistelmä. Trendien seuraamista voi siis suositella askartelunhimoisille alustavasti ompelutaitoisille, joilla on liikaa vapaa-aikaa. Niiden ostamiseen käytetty raha vain aniharvoin ehtii ansaita itseään takaisin ennenkuin ... käyttäjä itse kyllästyy, joka yleensä tapahtuu ennenkuin trendi edes ehtii kokonaan kadota. Vika siis ei ole muodissa, eikä trendissä, vaan käyttäjän mielessä.

Lainaan Mme Dariaux'ia: "There are two kinds of fashion, which might be distinguished as True Fashion and Passing Fashion. True Fashion is a deep current that changes only every four or five years and is the inspiration of some particular creator while Passing Fashions are ripples of no great importance, which are carried off by the winds of a single season and are invented by a number of different designers. It is the former that change the lines, volume and length of the mode; the latter are especially concerned with details and most of all with trimmings." Tämä pätee edelleen, paitsi että arvelen muotisuunnittelijoiden arvovallan hieman rapistuneen, siinä mielessä että suuret muotikäänteet eivät enää ole jonkin tietyn suunnittelijan neronleimauksia.