Vickanin reikämekko

Iltasanomien muotijournalisti liiteli pitsin määrittelykarikkojen ohi kuvailemalla kruununprinsessa Victorian lapsensa ristiäisissä käyttämää mekkoa "reiälliseksi". Tirskahtelin tälle kyllä itsekin. Mutta on todella hankalaa saada selville mitä tuo mekko tarkkaan ottaen on. Kuvat ovat liian kaukaa otettuja että niistä näkisi tekstuurin riittävän tarkasti. Eräällä FB:n ompelupalstalla kävimme pitkän keskustelun aiheesta. Ensin olin itse kivenkovaan sitä mieltä, että kyseessä on koneommeltu pitsi (chemical lace / katoavalle pohjakankaalle tehty kirjonta). Mutta tarkemmat lähikuvat paljastivat, että hieman korituolin ristikkoa muistuttavassa osuudessa on havaittavissa paljon vikkaussilmukalta näyttäviä kohtia. Kirjontakoneilla, jotka koneommeltua pitsiä tekevät, voi jäljitellä hämmästyttävän uskottavasti monenlaisia pitsitekniikoita, eivätkä virkkaussilmukalta matkan päästä näyttävä jälkikään ole mahdottomuus, jos koneen ohjelmoija on viitseliäs. Vasta kun kirjontapistot todella erottuvat, tai vaihtoehtoisesti pystyy varmuudella sanomaan, että on virkkaussilmukoita, voi tehdä vankan päätelmän. Pitää päästä suht lähelle, että asiasta saa varmuuden, ja tarpeettoman hienotunteiset ruotsalaiskuvaajat eivät olleet kiilanneet riittävän lähelle Vickanin kolttua. En tiedä mikä syy mekon tehneellä by Mlina -firmalla on olla ottamatta kunnon lähäreitä teettämistään mekoista...

Virkkauskonetta ei ole olemassa, siis ainakaan sellaista, jonka jälkeä kukaan yhdenkään pannulapun virkannut erehtyisi luulemaan käsintehdyksi. Crochet machine -nimellä myytävät koneet ovat neulekoneen muunnoksia, jotka tekevät nauhoja, nyörejä, joskus jonkinlaisia verkkoja, mutta eivät mitään käsinvirkkausta muistuttavaa. Ei vaan ole kyetty vielä rakentamaan konetta, joka osaisi erehtymättä tunkea koukun edellisen kerroksen silmukkaan, joka virkkaamisessa on välttämättömyys. Neulekoneen tuotos muistuttaa tekniseltä kannalta paljon käsinneulontaa, paitsi jos kyseessä on loimineulekone. Mutta esim. ihan tavallinen t-paita-trikoo olisi periaateessa mahdollista neuloa samanlaiseksi käsin, jos vain olisi hiiren kokoinen ja olisi käytössä saman mittakaavan puikot. Virkkausta ei pysty samalla tavalla koneellistamaan.

Alibabasta "crochet machine" ja sen tekemiä alushousunnauhoja.

Tästä päästäänkin siihen, mistä olen kai joskus aiemminkin täällä kirjoittanut: jos kaupassa näet virkatulta näyttävän vaatteen/asusteen, ja siis osaat erottaa virkkauksen ja neulonnan toisistaan jne, niin silloin ne ovat käsin virkattuja. Usein niissä ei mitenkään mainita, että kyseessä on silmukka silmukalta tehty käsityö.

Kirjoitin sitten tuonne by Malina -firmaan ja kysyin heiltä, mitä materiaalia mekko on ja onko se tehty käsin. He vastasivat merkittävän nopeasti, vain muutamassa tunnissa. Vastaus kuitenkin jätti jälkeensä aivan yhtä sankan hämmenyksen kuin sitä ennenkin vallitsi:
"Hi,
yes it our dress Emily, find it here: http://www.bymalina.com/en/shop/dresses/by_-malina-emily-aw16-02-emily
It’s crocheted but not by hand.

Have a nice weekend!

Med vänliga hälsningar/Best Regards
-----"

Virkattu materiaali, jota ei kuitenkaan ole tehty käsin, on samaa kuin kuvailisi jonkin materiaalin olevan "aitoa silkkiä, mutta synteettistä sellaista". Siinä ei vaan ole mitään tolkkua. Jäämme ihmettelemään.

Odotan, josko joku ostaisi tuon mekon ja lähettäisi siitä minulle superlähikuvan!

Pitsi-idolini Pat Earnshaw määrittelee pitsin muistaakseni "koristeellisiksi rei'iksi, jota ympäröi lanka". Joten ehkä se "reiällinen mekko" ei sitten olekaan niin pöljä ilmaus kuin miltä ensialkuun kuulostaa.

Kevätmuodin ja lehdistön pitsikatsaus

Selailin kassajonossa uusinta Oliviaa, ja kun silmäni osuivat pitsiaiheiseen juttuun niin ostin sen kiinnostuksesta. En tiedä hämmästyttääkö vaiko ilahduttaako enemmän pitsin pitkäkestoinen suosio muodissa. Tänä kesänä jälleen muodin aallonharjalla havaitaan jälleen pitsikuohua, ihanaa! Kööpenhaminassakin suorastaan imin silmilläni tavaratalojen monipuolisia pitsivaatevalikoimia (näyte yllä, taisi olla Style Butler -niminen merkki).

Ilahduin Olivian kesämuotijutun informaatiosisällöstä. Todellakin arvostan, että lehti pyrkii valistamaan lukijoita muustakin kuin siitä että vihreä toppi maksaa 45 e tms.

 Pitsitietous voisi tosin olla parempaakin. Part Twon pitsipaita ei ole kudottu, vaan kirjottu/ommeltu. Kuviot muistuttavat käsin nypläystä yhtä paljon tai vähän kuin mikä hyvänsä koneommeltu pitsi, siis eivät juurikaan. Alareunan pitsinäytteet ovat hurmaavia, mutta asiavirheet eivät. Polyamidi ei anna kankaalle venyvyyttä. Se venyvä juttu on polyuretaani eli elastaani. Jos musta pitsi todella tulee Italiasta, se on uutta tietoa minulle – tasan samaa pitsiä ainakin varmasti tehdään Englannissa (Pariisissa meinasin ostaa juuri tuota pitsiä kangaskaupasta, mutta tulin toisiin aatoksiin – osoitus uudesta henkistyneestä ja askeettisuutta hipovasta mielenlaadustani). Antaako jäykkä ja paksu lanka pitsille perinteisen tunnun on kovasti makuasia... vanhat pitsit tuppaavat olemaan sirompia kuin nykyiset. Kuviot eivät yhdisty silloin viimeisimmässä näytteessä, jossa niin lukee, vaan toisiksiviimeisessä.

Lyhyesti sanoen, suunta on Olivialla oikea, mutta pyytäkää tästälähin pitsijutut esim. minulta :)

Kuvat ovat aivan ihania, tämä Minnan mekko lautalattialla esim kertakaikkiaan puoleensavetävä!

Pitsin laatu on asia josta kyllä soisin puhuttavan enemmänkin, kaikkine virheineenkin juttu on oikealla asialla. Esim. olin kyllä melko närkästynyt siitä, että Sandin pitsipusero (jotain 200 e) oli aika kököä polyesteripitsiä ja vielä varsin ronskisti vaan saksittu:

Bloggers Inspiration Day -tapahtumassa taasen näin BikBokin pitsipaidan, jonka hinnasta en tiedä, mutta käsittääkseni jonkinsortin halpaketju on kyseessä.

Varsin sievää, tiheästi kirjottua puuvillaista koneommeltua pitsiä. En siis yhtään tiedä kyseisen firman eettisyydestä tai mistään muustakaan, mutta ainakin ovat saaneet aikaan paljon Sandia parempilaatuisen pitsipaidan.

Mietteitä raschel-pitseistä

Olen tullut mollanneeksi raschel-koneilla tehtyjä pitsejä täällä Pitsiblogissa, mutta olen viime aikoina lukenut raschel-koneiden tekniikasta, ja alan lämmetä tällekin pitsikonetyypille. Se on mitä ihmeellisin, monimutkainen systeemi, jossa tuhannet neulekoukut ja ohjaimet viuhtovat hämmästyttävällä nopeudella. Harmi kyllä raschel-koneilla tehdään usein aivan ajatuksetonta pitsiä, jossa koneen mahdollisuuksia ei ole lainkaan tutkailtu. Raschel-pitsit ovat periaatteessa neuletta, ja silmukoilla saa aikaan yhtä sun toista jos vain viitsitään miettiä.

 
Mutta esim. ylläoleva näyte on mielestäni aikas kiehtova. Tässä ei ole lainkaan erillisiä kuviolankoja, vaan kuvio muodostuu neulepohjasta. Useimmiten raschel-pitseissä on tyllimäinen pohja ohuista langoista, ja niiden päällä "kelluvia" kuviolankoja, jotka kulkevat monotonista siksakkia - sitä laiskemmin ja löyhemmin, mitä nopeampaa vaatia koneelta on vaadittu. Kuviolangat pysyvät paikallaan kietoutumalla silmukkajonoihin (englanniksi pillars), jotka näkyvät pitsin nurjalla puolella.
Tämä näyttää yleensä melko tylsältä, mutta jos kuviolanka on esim. puuvillaa, vaikutelma voi olla hyväkin.

Lähäri silmukoista. Tässäkin näkyy silmukkajonoja, joita yksittäiset langat yhdistävät.

Opin eräästä perusteellisesta neulekoneita käsittelevästä kirjasta, että myös sipulipussimateriaalia tekevä kone on raschel-tyyppinen, vain hieman karkeampigaugeinen kuin pitsikoneet.

Kirjottua pitsiä

Taas kerran kirpputorilla ... pakkanen on niin poskia nipistelevä, että tulee väkisinkin etsiydyttyä sisätiloihin. Bongasin tekniseltä kannalta mielenkiintoisen pitsin, yläkuvan rulla: luultavimmin koneella tehty nyplättyä tyllipohjaa muistuttava pohja, johon joku on käsin pujotellut neulalla geometrisiä koristekuvioita. Alla kaunis käsinkirjottu liina. Kumpaakaan en ostanut, mutta pari kaunista kirjomusta tarttui kuitenkin mukaan.


Kuviona on kolmioita ja kukkia. Vaikka ajoittaminen on näin pikavilkaisulla aikas hankalaa, kuvioissa on mielestäni jotain hyvin 1910–1920-lukulaista.

Kylmää on, mutta kaunista! Ja linnut jaksavat tirskuttaa, vaikka luulisi että tuossa pakkasessa nokka salpautuisi.

EDIT: Haluaisin perustaa jonkinlaisen pitsinäyttelyn tai -museon, jossa olisi esillä kaikenlaisia erilaisia pitsitekniikoita. Minulla olisi jo kohtuulliset kokoelmatkin valmiina, kun olen toivoton keräilijähamsteri.

Shin-nen omodetou gozaimasu!

Välipäivän ostos: vanha alus- tai yömekko Fasaani Antikista (yksi suosikkipaikkojani ostaa vanhoja tekstiilejä – valikoimat ovat monipuoliset ja hinnoittelu sikäli horjuvaa että sieltä voi tehdä huippulöytöjä edullisesti). Taidan tehdä tästä keveän kesäkolttusen vaikka pellavahousujen kanssa pidettäväksi.

Etutumuksessa on pari käsin kirjottua lehvää ja nimikointi, sekä keskellä konetekoinen brodyyrikoriste erinomaisen siististi upotettuna. Pitsi oli ikävä kyllä repeillyt, mutta niinpä mekkokin maksoi vain 4 euroa. Siihen hintaan raaskii jo hieman korjaillakin ostostaan!

Pitsi on pitsiverhokoneella (lace curtain machine – minä suomentelen näitä pitsikoneiden nimiä välistä ihan omasta päästäni) tehtyä. Olen huomannut että pitsiverhokoneen tuotokset ovat alttiita repeilemään, "kuteet" kun ovat löyhästi kierrettyä, ohutta lankaa joka vanhetessaan haurastuu. Ratkon luultavasti pitsin pois ja korvaan jollain samantapaisella mutta tuhdimmalla lajikkeella. Näin siroja pitsejä vaan ei ole nykyisistä valikoimista kovinkaan helppo löytää!

A little nightdress or underdress I bought a couple of days ago. If the torn lace is replaced, it would make a cute summer camisole dress thing. The lace is made by lace curtain machine, which I've noted before is prone to tearing as it gets old. It gets very fragile and "warp" threads tear easily. But anyway it was only 4 euros, so I'm not bothered I need to mend it a bit before use.

Oh, and very happy and exciting New Year to you all!

–––

Juhlin uuttavuotta ystäväperheen luona herkullisen ruuan, tähtisädetikkujen ja flunssan kanssa. Hauskaa oli! Flunssakuumekin tuntui vain miellyttävältä lämmöltä ja surinalta. Aamulla kotimatkalla raitiovaunussa oli enemmän japanilaisia turisteja kuin kantaväestöä, nähdäkseni sangen ihmeissään siitä että kaikki oli kiinni. Oivoi! Hankala päivä olla Suomessa! Mutta hauskaa Uuttavuotta jokatapauksessa!

How to Recognise Machine Laces

Synttärini olivat noin viikko sitten, ja aivan sattumalta Amazon toimitti samana päivänä postiluukustni iät ajat sitten tilaamani kirjan, pitsiasiantuntija Pat Earnshawin "How to Recognise Machine Laces". Voi onnea! Kirjan kansi voisi ehkä olla hiukan elegantimpi, mutta viis kannesta kun sisältö on täyttä tavaraa.
On my birthday about a week ago, just by coincidence, mailman brought me a book I had ordered from Amazon ages ago: "How to Recognise Machine Laces" by Pat Earnshaw. Oh, happiness! Although the cover could be a tad bit more elegant, I'm completely satisfied with the contents.

Runsaalla, tarkalla valokuvakuvituksella ja monilla vielä tarkemmilla piirrosdiagrammeilla ms. Earnshaw opastaa erottamaan erilaisten pitsikoneiden tuottamat pitsit, varhaisimmista 1700-luvun kampikäyttöisistä vempeleistä nykyaikaisiin elektronisesti ohjattuihin jättiläiskoneisiin. Ja tietysti kirja myös neuvoo miten erottaa koneelliset pitsit käsintehdyistä, joita ne enemmän tai vähemmän uskollisesti jäljittelevät.
The book is full of clear close-up photographs and even more clear diagrams, which show the features of different machine-made laces, from early 18th century hand-powered machines to modern computerised giants. Of course the book also guides the reader to tell apart handmade laces from machine-made laces.

Oikeassa ylänurkassa samaa pitsityyppiä kuin kirjan kuvassa, pitsiverhokoneen tuottamaa.
In the right hand upper corner the same type of lace as in the photo in the book, made by lace curtain machine.

Pat Earnshaw on mielestäni pitsikirjoittajista asiantuntevin. Hän on perusteellinen, aina eksakti ja tarkka, mutta hänen tekstissään on myös mahtavaa kuivaa huumoria. Minua ainakin huvittaa seuraavan lainauksen luoma mielikuva rouvista, jotka pyrkivät säilyttämään eleganttiutensa mutta silti pääsemään jotenkin niin lähelle toisten pitsejä, että pystyvät tarkistamaan ovatko ne käsin vai koneella tehtyjä.
Pat Earnshaw is my favourite lace writer; the most exact and thorough, but her writing also has some dry humour. Just read the following excerpt and imagine the curious ladies trying in a graceful way to get so close to each others' laces that they can figure out if they are hand or machine made.

"...machine laces were, by the 1850s to 70s, achieving a standard of excellence that few of the hand laces could match, while the details of the copies were so meticulous that only by the extreme incivility of approaching their noses so closely towards the lace that they almost wiped against it could the curious ladies discover the truth of its origin and perhaps, maliciously, dislcose a pretension."

Lyhyesti sanoen, aivan loistava kirja niille jotka haluavat perehtyä syvällisesti pitsikoneisiin. Niille, joita asia ei juurikaan kiinnosta, ei tätä kirjaa voi suositella :D.
In short, a must-have book for lace machine enthusiasts. For others, probably better to avoid it :D!

Talvi on tullut, lumi on kaunista! Winter is here and snow looks beautiful!

Case for minilaptop

Now it's the rush time to write all the remaining texts. I borrowed a mini laptop from my parents which is so much easier to carry around than my usual big laptop computer. Yesterday, I sewed a protective cover for the mini. Usually, laptop covers are not that charming, so I tried to make something I fell happy to carry around. It's got top layer of wool and lace, terrycloth layer in the middle and inside a cute retro cotton print.

Sain vanhemmiltani lainkasi miniläppärin tähän kirjoitussumaan. Isoa läppäriä on ärsyttävä rahdata, tähän pikkuiseeen verrattuna se tuntuu painavan tonneja. Eilen ompelin minille suojakotelon, sellaisen mitä kanniskelen mielelläni. Yleensähän läppärikotelot ovat aikamoisen ankeita...
Päällynen on villaa ja pitsiä, välissä pehmusteena kerros vanhaa pyyhettä ja sisuspussi söpö retroprintti.


And a sturdy recycled metal tooth zipper! Vetskari on tuhtia vanhaa metallihampaista lajiketta.


It's photoed on top of a filet lace tablecloth I bought from recycling center yesterday. Filet is recognizable by the knots at the corners of the little squares. It's one of the oldest lace types, a smaller, decorative derivative of fishing nets! Decorations are sewn over the squares.
Kotelo on kuvattu Kierrätyskeskuksesta eilen ostamani filet-liinan päällä. Filet-pitsin tunnistaa pikku neliöiden kulmissa olevista solmuista. Se on yksi vanhimmista pitsityypeistä ja juontuu kalaverkkojen tekemisestä! Koristukset ommellaan parsinpistoin verkon silmiin.

Lace Factory in Mäntsälä II

Vaasa Lace factory lace sample book / Vaasan pitsitehtaan näytekirja

Päivi has a giveaway lottery in her blog Pikku Zakka! Check it out, the lucky one will get some linen and cotton lace from Finland's (and probably Scandinavia's) last working lace factory!
Päivin englanninkielisessä Pikku Zakka -blogissa on mahdollisuus saada Osavacon, Suomen ja luultavasti koko Pohjoismaiden viimeisen toimivan pitsitehtaan pitsejä!

We oohed and aahed over the myriad samples of lace. Voihkimme onnesta pitsinäytteiden äärellä.


There's just something about fine lace that makes a girl smile.
Ihanat pitsit loihtivat tytön huulille hymyn.

Pastel rainbow of lace / pastellisateenkaari

This lace is particularly smart design: it has the appearance as if the threads turn backwards in the central curly motif, which is of course impossible in lace made in Barmen machine (and other bobbin type lace machines as well). In handmade bobbin laces threads can turn backwards since the worker decides the course of each bobbin separately, but in machine only sideways and forward movement is possible.
Tämä pitsityyppi on erityisen hienostunut, näyttää siltä kuin langat kääntyisivät takaisinpäin kiemuraisessa keskinauhassa. Barmen-koneissa (ja muissakin nyplätyn oloista pitsiä tekevissä koneissa) lanka voi kuitenkin kulkea vain joko sivulle tai eteenpäin. Käsin nyplätessä lanka voi kääntyä takaisinkin päin, koska nyplääjä määrää kunkin nypylän kulun erikseen.



Afterwards we went for a cup of coffee and something to eat at Mäntsälä's cute café (sorry I forgot the name!).
Pitsitehdaskierroksen jälkeen kävimme söpössä kahvilassa kahvilla ja herkuilla (kahvilan nimi ehti jo kadota päästäni).

shoppin'

Lately i've been in a shopping mood. I've tried to divert it to buying food (good bread! good cheese! and handmade chocolate which is so good only one piece wins over a whole box of lesser chocolate), but it succeeded only partially. Found some cute lacy handkerchiefs at a thrift shop and, after a long time, Novita yarn company made something that broke my decision not to hoard more yarn. I have a cardboard box full of yarns in almost all colours of the rainbow. But their recent Tempo and Stone yarns are rather the colour of dust or mud, which does not sound that exciting but right now looks lovely.

Viime aikoina on vaivannut kova shoppailuhimo. Olen koittanut kanavaoida sitä laaturuuan ostamiseen (hyvää leipää! Kunnon juustoa! ja sellaista hyvää käsintehtyä suklaata, jonka yhden palan makuelämys voittaa levyllisen tavanomaista suklaata) mutta jotain muutakin on silti tullut hommattua. Samarias-kirpparilta Kalliosta löytyi nättejä pitsinenäliinoja ja Novita on saanut aikaiseksi lankoja jotka houkuttelivat vastustamattomasti. Minulla on kyllä pahvilootallinen lankoja kaikissa sateenkaaren väreissä, ja olen päättänyt olla ostamatta lisää, mutta Tempo- ja Stone-lankojen natural-mudansävy olikin sitten se puuttuva värikartan osa.


Samarias thrift store finds / Samarias-kirpputorin löytöjä:


Machinemade eyelet lace. Usually I despise eyelet where the stitches are so far apart, but here the holes are so large that the combination is in balance.
Konetekoista brodyyriä. Yleensä inhoan brodyyriä jossa pistot ovat noin harvassa (tehtaan piheyttä tekoajan ja langan kanssa), mutta tässä reiätkin ovat normaalia isompia ja niin kokonaisuus näyttää tasapainoiselta.

Princess tape lace (this is the back side) / prinsessa-nauhapitsiä, nurja puoli

Carefully hand-sewn eyelet border and mysteriously clumsy X / huolellisesti käsinommeltu reunus ja ihmeellinen kömpelösti ommeltu X


Valenciennes, probably machine-made. I'll have to consult my trusty The Identification of Lace by the lace authority Pat Earnshaw though to make sure. I'd be super happy to own a piece of handmade Valenciennes, but it's unlikely.
Valenciennes-pitsiä, luultavimmin koneella tehtyä. Pitää vielä varmistaa asia The Identification of Lace -kirjasta (tekijä alan auktoriteetti Pat Earnshaw ). Olisi mahtavaa jos huomaisin omistavani palan käsinnyplättyä valneciennesia, mutta se olisi varsin epätodennäköistä.


All of the above photoed on Marimekko's Purnukka fabric, which waits to be cut and sewn into a dress. I'm planning to make a collar from the small linen tablecloth in the photo above, somehow the clear shape matches the print.
Kuvien pohjana toimi Marimekon Purnukkakangas, josta aion tehdä mekon. Kauluksen mekkoon taidan tehdä kuvan pellavaisesta liinasta, selkeät kaaret sointuvat jotenkin printtiin.



Closer look at the Novita yarns / lähikuva Novitan langoista


Hey, the linen cloth looks good with chunky mud-coloured yarn too!
Liinahan sopisi mudanvärisen muhkuisen langan kanssakin!


I had a doggy visitor today. She loves my hairy carpet. Tämänpäiväinen hauvavauva-vieraani rakastui karvamattoon.

Soon my mushroom lace medallions are complete! Sienipitsimedaljongit ovat melkein valmiit!

Recent fleamarket find: Pretty very delicate tatted trim and drawn thread border on a handkerchief and curiously unromantic monogram. Löytyi vähän aikaa sitten kirpparilta: herkkä, koristeellinen frivoliteettipitsireunus ja revinnäisreunus nenäliinassa, kulmassa yllättävän asiallinen, suoralinjainen monogrammi.