Kampalankaa, suomenlampaita ja tupasvillaa

 Katselen lumisadetta sohvaltani, juon timjami-sitruuna-hunajateetä 

ja kuuntelen Dorothy Ashbyn angoranpehmoista harppumusiikkia. OK maanantai!

Kuvassa myös Salo-Angoran tupasvilla-villalanka.

Kävin perjantaina visiitillä kurulaisessa (Tampereelta pohjoiseen, nyk. Ylöjärveä) kehräämö Salo-Angorassa. Retken pääaiheena olli tietysti oppia villalangoista ja niiden laadusta mutta kuulinpa samalla myös angorasta, tupasvillasta, koirankarvasta ym harvinaisemmista materiaaleista. Eine ja Markku Niemi näyttivät koneet ja kertoivat hurjan paljon mielenkiintoista, suuri kiitos vielä! Alunperin tarkoitus oli kehrätä omien angorakanien villaa, mutta sitten toiminta laajeni muihin kuituihin. Angorainen nimi jäi.

Eine Niemi ja kotivärjätty lanka (unohdin millä kasvilla värjätty).

 Myymälässä oli aivan huikeita lankoja, oli vähällä etten ostanut itselleni, vaikka juuri viime syksynä lahjoitin lankajemmani himoneulojatutulleni – koska en vaan itse neulo. Yhden langan ostin, sen joka näkyy ylimmässä kuvassa, ja sen laitan tulevaan arvontaan palkinnoksi!

 Kahta luonnonharmaata - aivan ihana lanka!
Tästä tulisi niiiin kaunis huivi tai ääh mikä vaan.

 Lupiinilla ja poimulehdellä värjättyä lankaa, jännät

jotenkin mystiset sävyt!

Salo-Angoralla on sekä kampalanka- että karstalankakoneita, tapasin ensinmainitut. Oli taas ihania kauniita vanhoja tekstiilikoneita! Karstalankakoneet ovat eri paikassa, myymälä ja kampalankakoneet ovat entisellä kyläkoululla. Salo-Angora on ilmeisesti ainoa paikka Suomessa, jossa kehrätään oikeaa kampalankaa, karstalankakehräämöjä on useampia.
Salo-Angorassa voi teettää lankaeria omien toiveiden mukaan, myös koneneulontaan sopivia lankoja.

Jos minulla nyt olisi oma vaatemerkki, niin tältä istumalta alkaisin teettää täysin kotimaisia villavaatteita. Tai myös jos olisin Stockmann, niin tekisin saman, ja brändäisin ne luksukseksi ja vieläpä hyvin perustein. Aidon suomenlampaan villa on muuten parhaimmillaan todella hienoa = ohutta, Markku Niemi sanoi että suomenlampaan villa on alle 30 mikronia eli samaa kuin merino, jota rahdataan hirveitä määriä Australiasta ym. Harmi vain, että tätä arvokasta ainetta ei oikein osata arvostaa, ei jalostuksessa, kasvatuksessa eikä muutenkaan. (Sama valitus kuin jo talvisodan aikaan, mutta jotkin asiat eivät tunnu muuttuvan!)

Karstalanka on siis villalankaa, jota tehdessä kuidut karstataan (harjataan), kampalankaa tehdessä kuidut kammataan ennen kehräämistä suoriksi ja kaikki lyhyt nöyhtä ja pörrö poistuu, joten lanka on hienoa ja sileää. Karstalanka on rouheampaa ja pitää paremmin lämpöä, kampalanka sileää sekä voidaan kehrätä hyvinkin ohueksi.

Matkalla kampaamoon 

Pikku onnetarta ei juuri kehruuteknologia kiinnostanut, mutta onneksi 

paikalla oli myös tämä pieni hyvin innokas hauva!

Ihanteellinen järjestys olisi että lampaat keritään kahdesti vuodessa (lyhyempi talviperiodi ja pidempi kesäperiodi). Villa olisi järkevintä pestä keväällä tai kesällä, jolloin kuivaaminen ei vaadi niin paljoa energiaa kuin talvipakkasilla. Eine hieman valitteli, että asiakkaille tulee monesti herätys nurkassa pitkään lojuneen villan kanssa sitten, kun oikein alkaa pakastaa ja tuiskuttaa... Salo-Angorassa pesu tapahtuu vain vedellä, ei siis pesuaineita käyttäen, jonka etuna on että villan ominaisuudet säilyvät parempina. Lienee ekologisempaakin, kuten toiminnassa pyritään muutenkin olemaan. Pesuvedetkin lämmitetään lähiseudun puuhakkeella.

Yksisäikeinen lanka ja neulomista ja virkkausta yhdistävä tekniikka

Niemet ovat aivan intohimoisia villaihmisiä ja itsekin innostuu kun kuuntelee heidän puhuvan villasta ja lampaista. Salo-Angoran omissa langoissa ei käytetä tekokuituja eikä myöskään superwash-käsiteltyä villaa (tilauslangat tehdään toki tilauksen mukaan). Eini Niemi kertoi, että 100% villasta neulotut sukanpohjatkin pysyvät hiutumatta jos ne tekee keksinkertaisiksi tai hieman huovuttaa. Polyamidilisä ei siis olekaan sukissa välttämätön - kertokaa neulojat tästä kokemuksianne! Superwash-käsittely tekee villan kylläkin konepesukelpoiseksi, mutta myös muuttaa sen tunnun kovemmaksi ja puuvillamaisemmaksi sekä heikentää lämmönpitoa – tunnunstelin superwash-lankaa ja puhdasta villalankaa ja ero on kyllä huomattava, käsittelemättömän villan eduksi.

Jos on esim. menossa Seitsemisen kansallispuistoon, niin tuolla kannattaa ehdottomasti poiketa. Julkisilla ei valitettavasti kovin lähelle pääse, minäkin pyytelin kyydin vanhemmiltani. Heidän luontokeskusreissunsa meni kyllä pieleen, koska keskus olikin vastoin nettisivun tietoja kiinni.

Kotimatkalla kuunvalossa

Muotikeskustelua ja koirankarvaa

Eilinen Urbanstoryn Muotia ja mieltä -tapahtuma oli mukava, keskustelu rönsyili vapaamuotoisesti odottamattomiinkin suuntiin. Glögi oli maukasta ja tunnelma intiimi (väkeä ei paikalla ollut kovinkaan paljoa, mutta sopivasti kuitenkin!). Outi Pyyltä opin taas uutta ihmeellistä massavaatetuotannon kertakaikkisen ällistyttävästä epätehokkuudesta: hyvänä myyntinä pidetään, jos tietystä vaatemallista saadaan myytyä 70%  - siis että myymättä jää tehdyistä vaatteista 30% - mutta sattuu ihan useinkin, että myytyä saadaan vain 20-30%. Ja mitä näille kaikille ylijääneille vaatteille tapahtuu? Hmm...

Yhtään kuvaa en huomannut tapahtumasta näpätä.


Kävelin eilen aiemmin päivällä joulutorin halki, silmääni osui tälläinen koju, rukki ja kaikki:

 

Rukki ja rautapata, 100% koirankarvasta tehtyjä lapasia jne neuleita! Olin ollut siinä luulossa, että koirankarvasta ei saa yksinään, ilman villalisää, kehrättyä lankaa, mutta nytpä luulo osoittautui vääräksi. Käsin kehräämällä koirankarvalankaan saa riittävän tiukan kierteen jotta lanka pysyy hyvin koossa ja kestää neulomista ja käyttöä (sukkalangassa oli lampaanvillaa mukana, kestää paremmin).

Käytössä koirankarvatuotteet pörhistyvät ihanan pöyheiksi, kuvassa vasemmalla tekijän 4 vuota käytössä ollut lapanen. Innostuin tästä materiaalista, mahtavan lämmintä ja kauniit värit. Ja kun lapasissa on sen koiran kuva mukana, josta karvat on kerätty, niin todella on tuotantoketju hallussa joka kohdaltaan! Mielenkiintoinen materiaalilisä kotimaisiin vaateaineksiin.

Harmillinen tunne, kun haluaisi ostaa jotain, on niin hyvä tuote ja kannatettavaa kaikin puolin, mutta joululahjat on jo hankittu..!

Eräs lehti kävi kuvaamassa vaatevarastoni (tulevaan juttuun, jossa vaatevarastonsa järkeistäneet ihmiset antavat vinkkejä). Rekillä talven vaatteet: kolme takkia, kolme mekkoa (joista yksi ylläni), kaksi hametta, kolme lämpöneuletta, neljä ohuempaa yläosaa, jakkupuku. Lisäksi on kolmet saappaat, kahdet kengät, pipo, kaksi kaulaliinaa, käsineitä, koruja ja kaksi laukkua - kuvan kori on yöpuvun päiväsäilytysastia, ei käsilaukku. Ja alusvaatteita, sukkahousuja ym tietysti kanssa. Värivalikoima heijastelee varmaankin talvista metsää; mustaa, harmaata, tummanvihreää, valkoista, beigeä, pieniä pilkahduksia punaista ja viininpunaista.

Viikon tiedonmurunen

Olen ihmetellyt, miksi vanhat (~ ennen seitskytlukua tehdyt) kankaat pysyvät siisteinä kulumisestä huolimatta - eivät siis nuhjaannu, nukkaannu tai kulahda. Luulenpa nyt selvittäneeni syyn: langan kehruutekniikka. Ennen 70-lukua lanka kehrättiin teollisuudessa rengaskehruu-nimisellä menetelmällä. Sitten yleistyi huimasti nopeampi roottorikehruu. Näiden ero lopputuotteen kannalta on se, että ensiksimainitussa kuitujen päät suuntaavat langan sisään, jälkimmäisessä taas langan pintaan. Luonnollinen seuraus kuitujen päistä langan pinnassa on, että ne tarttuvat toisiinsa ja muutenkin pyrkivät karkuun ja törröttämään, jolloin seuraa kankaan pinnan kulahdus.

Langan pintaa voidaan silottaa gaseeraamalla (käristämällä) langan pinnasta esiinpistävät kuidut ennen kankaan kutomista, ja valitsemalla mahdollisimman pitkiä ja huolellisesti kammattuja kuituja, mutta joka tapauksessa rengaskehrätty lanka pysyy siistimpänä.

EDIT: No voihan nolous! Olin lukenut väärin - sittenkin rengaskehruussa tulee enemmän kuidunpäitä langan pinnalle. Roottorikehruun yleistyminen osuu kuitenkin täydellisesti yksiin kulahtavien kankaiden yleistymisen kanssa, joten jokin sen ominaisuus on huonompi. Esim. tämä perusteellinen PDF  (Textiles, Sara J. Kadolph and Anna L. Langford) kertoo, etttä "Rotor-spun yarns have a higher twist at the center of the yarn" ja rengaskehrätyissä taas kierre on sama kautta koko langan. Ehkä siis löysempi kuitujen kierre langan päällisosassa aiheuttaa kulahtamisen. Samaisesta PDF-stä sivulta 11

löytyvä taulukko vertailee rengas-, roottori- ja airjet-kehrättyjen lankojen ominaisuuksia:

Textiles, Sara J. Kadolph and Anna L. Langford

Kiinnitän huomionne erityisesti kohtiin "parallelism of fibers", "yarn structure" ja "pilling propensity", joissa rengaskehrätty lanka saa parhaat arvosanat.