Näytetään tekstit, joissa on tunniste linen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste linen. Näytä kaikki tekstit

torstai 4. elokuuta 2016

Vaatteen loppuun kuluttaminen

 Pellavainen musta kynähame, pellava-T-paita 
ja blogistin tuhruinen peili.

On muuten todella hidasta kuluttaa oikeasti vaatteet loppuun. Olen pitänyt itseäni koekaniinina ihmiskokeessa jossa koitan käyttää vaatteen puhki, nimenomaisesti mustan pellavahameen jonka ompelin 2013 ja jota olen käyttänyt sen jälkeen koko ajan, aivan sydäntalvi poislukien. Aluspaidat ja sukat on helppo kuluttaa puhki, mutta päällysvaate on haastavampi tapaus.

Korjattu halkion yläosa.

Halkion yläosaan tuli repeämä, korjasin sen tilkulla (kannattaa säästää vaatteen kankaasta korjauspaloja!). Lantion kohtan ilmestyi pieni reikä, parsin sen. Nyt helma alkaa olla rispaantunut, mutta kai senkin voisi kantata – tosin on kyseenalaista, kannattaako ostaa uutta kanttinauhaa enää näin pitkälle kulutettuun vaatteeseen. Mutta jostain vanhasta vaatteesta voisi leikata vinonauhaa, kierrätyskeskuksen ilmaislaareista kyllä löytyy jos ei omista varastoista. Käyttökelpoisuuden pidentämisen voi viedä varsin pitkälle, jos vaan on viitseliäs.

Loppuun käyttämistä vaikeuttaa se, että paljon käytetty vaate ei enää käy niin moneen tilanteeseen kuin parempikuntoinen – vaikka pellava on kauneimmillaan käytettynä, saumat ja helma alkavat näyttää varsin elähtäneiltä. Pellavahamettani voi kyllä käyttää lähikauppareissulla ja leikkipuistossa, mutta ei työasioissa eikä oikein tee mieli laittaa sitä keskikaupungillekaan. Loppupää loppuunkäyttöprosessissa siis venyy, kun käyttömahdollisuudet supistuvat. Olen jo joutunut hankkimaan uuden mustan kapean hameen parempaa käyttöä varten. Uusi tahtoo tässä nyt sanoa UFFista ostettua, ei siis upouutta, mutta minulle kuitenkin uusi.

Rispaantunut helma

Perinnetapa vaatteiden loppuunkäyttämiseen on viedä ne mökkivaatteiksi, mutta musta kynähame ei ole siellä oikein kotonaan ja kaikenlisäksi sekä mökillä, vanhempieni luona maalla että isoäitini maalla on jo huomattava varasto vaatteita – juuri sellaisia, joita ei kehtaa mihinkään lahjoittaa mutta joilla kumminkin on vielä elämää jäljellä. Tai sellaisia joita jostain syystä rakastaa, mutta ei voi/halua käyttää kaupunkioloissa.

Jossain vaiheessa  pitää vain päättää, että hameesta ei ole enää hameeksi, ja tehdä siitä vaikka rättejä. Mutta tähtään siihen, että silloin hame olisi jostain kohtaa todellakin puhki!

***

Luen muuten juuri Pasi Toiviaisen kirjaa Ilmastonmuutos nyt, ja olen vähällä tikahtua ahdistukseeni. Mitä tässä oikein osaisi tehdä? On hurjaa, että olen tähänasti saamieni tietojen perusteella vakuuttunut siitä, että ilmasto muuttuu tavalla, joka on vahingollinen lähes kaikille asioille joita pidän arvossa, mutta silti vaan tässä sitä eletään kesähamemietteiden, scifitapahtuman järjestämisen ja yleisen lapsiperhearjen pyörteessä tekemättä asialle yhtään mitään. En halua että lapseni ja hänen mahdolliset lapsensa joutuvat elämään maailmassa, joka on yhtäältä paahtunut korpuksi ja toisaalta liiasta märkyydestä mädäntynyt, mutta olen kovin avuton.

Syön juureksia, en syö lihaa, asun pienessä asunnossa, työmatkaa ei ole ja matkustan yleensä lomalle junalla (Ylen 7 päästövähennysvinkin listasta). Valistavia kirjoja kirjoittamalla voi vaikuttaa johonkin, mutta oma erikoisalani on varsin kapea. Pitäisi hankkia vankempi tieteellinen pohja, jotta voisi ensin arvioida ja sitten kirjoittaa juttuja asioist jotka vaikuttavat lisäävästi tai vähentävästi ilmastonmuutokseen. Jos nyt lähtisin opiskelemaan, valitsisin ympäristötieteet tai jonkin alan joka pohjustaa politiikkaan mukaan hyppäämistä.

Kukapa tietää, kenties paras onnistumiseni ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä on sukulaisten ja tuttavien motivointi junamatkailuun...

maanantai 19. lokakuuta 2015

Lisäkuvia keepistä ja löytöjä kierrätyskeskuksesta.

Keeppi on käytännössä iso ympyrä, joka on edestä halki. Siinä on tosiaan tilaa tehdä vaikka minkälaisia käsiliikkeitä. Jätin sen takaa hieman pidemmäksi kuin edestä, näyttää mielestäni paremmalta.

 vyö kuroo selkäpuolen väljyyttä kasaan. Hameessa on syvä laskos, jotta pyöräileminen onnistuisi.

 Olen nyt rampannut sekä Nihtisillan kierrätyskeskuksessa että viimeksi tänään Itäkeskuksen kierrätyskeskuksessa tsekkaamassa laatutyöpajan tilan. No, kun kaupoissa käy niin altistuu ostoimpulsseille ja -mahdollisuuksille. Työasian ohella onnekkaasti satuin löytämään pitkään ostoslistalla olleet punaiset kumisaappaat! Ne ovat täydelliset: ei mitään logoa tai muuta visuaalista häiriötä, ja niihn kuuluu vieläpä eräänlaiset lämpösukat. Hintaa tälle täydelliselle löydölle tuli 5 e. Sitten vähän innostuin ja ostin punaisen villahuivin saappaiden kaveriksi, sekä pienen kukkaron pyöränlamppujen säilyttämiseen.

Kaikkea näkemääni hienoa en ostanut. Jätin tämän 4 e maksaneen todella laadukkaan, suorastaan itkettävän upean käsinkirjotun pellavaliinan jonkun muun löydettäväksi. Toivottavasti sen löytää joku arviolta 1920-luvun kirjontataidetta ja laatumateriaalia arvostava henkilö, eikä joku joka etsii ainesta pölyriepuihin...

  
Lepuuttakaa silmiänne näissä kauniissa pistoissa!
Yksi unelmatyö olisi käydä läpi kierrätyskeskusten laareja ja pelastaa parhaat palat jonkinlaiseen luksusputiikkiin – hinnat voisivat pysyä samana, mutta ostajille annettaisiin luento siitä miksi kukin tekstiili on erityisen upea ja arvokas :)
Tornin kahvilassa sateenkaariheijastus.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Hipsutellen kohti syysvaatekaappia


Vaatepöpinää, joka ei ehkä kiinnosta kaikkia: Kertarysäyksen sijaan olen siirtynyt kesävaatekaapista syysvaatekaappiin hiljaa hivuttamalla. Siirsin jo elokuussa vaaleanvihreät vaatteet, ne eivät oikein sovi kullanhehkuiseen loppukesään-alkusyksyyn. Kun vähän viileni, hain kellarista tummanharmaan jakun. Sen voi vetäistä melkein minkä vaan päälle ja näyttää siistiltä. Eilen toimitin kellariin olkihatut, kotitekoisen silkkimekon ja pari muuta liian kevyttä vaatetta ja raahasin vaatetangolle runkopuvun, "pikkumustan" ja muuta alkavaan syksyyn sopivaa. Islanninihme-villatakki odottelee vielä kellarin uumenissa kylmenevää. 

Juuri mitään uutta ei taaskaan ole tarpeen hankkia - nyt kun olen poistanut kaiken pikaisesti rupsahtaneen kaapistani, jäljelle jääneet vaikuttavat olevan teräksestä valettuja. Musta pellavainen kynähame (tuo ihmeellisesti kaikkeen ja kaiken kanssa sopiva vaate) alkaa olla paljosta käytöstä hieman riutunut, ehkä saattaisin jopa harkita sen korvaamista uudella ensi vuonna, tai viimeistään sitäseuraavana. Mietin myös vastaavan kynähameen teettämistä tummanharmaan jakun kankaasta syys-talvikaudelle. Mutta ei nyt pidä hätäillä, tätä päätöstä voi märehtiä vielä hyvän aikaa... muuta uutta en taas keksi tarvita, paitsi jotain hattusuunnitelmaa on myös ilmassa. Pitää odotella vähän aikaa josko suunnitelma selkiytyisi.

Globe Hopen pyyheliinamekko (yläkuvassa tummansinisen kietaisuneuleen ja mieheltä kähveleltyn villapaidan kanssa) on alkusyksyn suosikkivaate. Se on minulle liian lyhyt ilman sukkahousuja, paikallaan juuri näissä lämpötiloissa.

Kävin tänään Mäntsälässä erään maatilan satojuhlissa, johon tilaisuuteen pyyhekuosi sopi mielestäni kuin nakutettu. Pellavapyyhkeessä on jotain rustiikkista joka sointuu niin hyvin latoihin, heinäkasoihin, suomenhevosiin ym ym (vaikka onkin ruotsalainen pellavapyyhe, kuulemma Ruotsin armeijan vanhaa varastoa. Ajatella, kuinka monet nakut nuoret miehet ovatkaan aikoinaan kuivatelleet itsensä mekkooni... lähestulkoon säädytön vaate!).

 
Lainasin mieheni villatakin, laitoin jalkaan puupohjasandaalit ja otin kantovälineeksi ison korin. Sinne mahtuivat persiljapuntti ja kurpitsat, huivit ja kirjat, vesipullot, eväät ja Pikku Onnettaren keräämät tammenterhot.

Ihania syyspäiviä kaikille lukijoille!

maanantai 10. helmikuuta 2014

Loput tuliaiset Tukholmasta

Pari hienoa löytöä Tukholmasta jäi vielä esittelemättä.

Emmauksen kellarivintageputiikki Södermalmilla on ehdottoman suositelmava kohde jos pitsi, vanhat vaatteet ja muu vintagetilpehööri kiinnostaa. Itselleni löysin sieltä siis edellisessä kirjoituksessa tarkemmin esitellyt pitsiverhot, ja sitten allaolevan kuvan beiget käsineet, jotka maksoivat 120 kruunua eli alle 15 e. Nämä tulevat käyttöön kevätkaudella mustan 3/4-hihaisen takin ja ruskean uuden hatun kanssa. (Mietin jo kevään vaatevalikoimaa, helmikuun lopussa vaihdan. Oikein yllytän itseäni kyllästymään talvivalikoimaan, jotta uusi satsi tuntuisi sitäkin ihanammalta!)

Betty-lehti löytyi Götgatanin monipuolisesta lehtikaupasta. Uusi tuttavuus, ja nyt olen aivan ihastunut.

Pastellinväristä, vintagehenkistä tyttömäistä tyyliä ja siihen sopivia puuhia palvova lehti sopii minulle kuin hansikas käteen. HUOM! Nettisivuilta voi kolmen punnan hintaan tilata sähköversiot jo ilmestyneistä Bettyistä, hyvä idea mielestäni.

Lehdestä löytyi mm. italialaisen Vivetta-vaatemerkin esittely, siinäkin uusi tuttavuus jonka sööttiyden äärellä voi vain huokailla!

Vielä samaisesta Emmauksesta nappasin 10 kruunulla mukaan kaksi pellavaista, persikanvärillä kirjottua pikkuliinaa ja 6 metriä hyvin siroa leavers-pitsiä. Olen innostunut ajatuksesta ommella itselleni elegantteja alushousuja, pellavaiset "viikunanlehdet" toisi hiukan huumoria pöksyihin. 




Emmauksesta löytyi vielä kolme tyylikästä puuhenkaria takeille 10 kr/kappale, kaksi kaunista kiemuraista taulunkehystä ja pari villapaitaa lapselle. Kassi, joka oli lähes tyhjä lähtiessä, oli paluumatkalla aivan täynnä!

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Vaatekuvia ja tuunaustouhuja

 Musta pellavahame on osoittautunut fantastisen käytännölliseksi. Vastustan noin yleensä kaikenlaisia vaatetuksen "kymmenen joka naiselle välttämätöntä vaatetta"-listoja, koska ne eivät minun kohdallani ikinä toimi, mutta pakko myöntää että kys. listoilla kärkipaikoilla komeileva musta kynähame ON todella kätsy vaate. Näillä kumman kesäisillä syyskeleillä olen yhdistellyt sitä Tiina Talvikin tähtikirjonnoilla muodistamaan tummansiniseen paitaan ja tummansinisiin sukkahousuihin (sekä kuvan pilkullisiin että tasavärisiin). Mustan paidan ja monivärisen kaulakorun kanssa se näyttää  hauskan pikkujuhlavalta.
 Toinen lämpimän syksyn suosikkivaatteeni on Globe Hopen mekko, jonka kesällä suurennutin sopivaksi. Se on hieman liian lyhyt käytettäväksi ilman sukkahousuja, mutta sukkisten kanssa juuri sopiva. Ja muita asuja minulla ei juuri nyt olekaan käytössä, kun en näillä ilmoilla viitsi hakea syksyn neuleita ym. kellarista käyttöön, ja kevyet kesähepeneet poistin jo säilöön.
Fredrikintorin kukkaistorilta saa ihania kotimaisia (tai joskus virolaisia) lähikukkia. Tämä kimppu vitosella!
Rentoa työntekoa vanhempieni luona, vedosten tarkistusta riiippukeinussa. Lämmin tuulenvire keinuttaa, kuin keskikesällä konsanaan.


Iltailma kuiteskin kylmenee ja kaipasin juoksenteluun pitkähihaista paitaa. Vanhempieni luona löysin joskus 90-luvulla suljetusta pahvilaatikosta aikoinaan Kukunorista ostamani jätti-T-paidan. Siinä komeilee Marvelin ryhmä-X:n spin-off X-force. (Muiden paheiden ohella olen toivoton Marvelfanityttö, edelleen.) X-forcea en ole pahemmin tosin lukenut, ja paidankin taisin lukiolaisena ostaa vain koska se oli alennuksessa - joskus todellakin pukeuduin XXXL-kokoisiin T-paitoihin ja housihin! Ääk!

Leikkasin lyhyet hihat pois, korvasin ne kierrätyskeskuksen alerekistä yhdellä eurolla ostamastani t-paidasta tekemilläni raglanhihoilla ja avarsin pääntietä.

Olen jo kahdesti testannut uutta lenkkeilykolttuani. Jalkaan omatekoiset mustat trikooshortsit, sekä oranssimustat lituskapohjakenkäni, ja näin ilahdutan kanssahelsinkiläisiä fantastisen tyylikkäällä olemauksellani :D

maanantai 12. elokuuta 2013

Uusia asukkaita vaatevarastoon

Täysin odottamatta ja suunnitelman ulkopuolelta vaatetankooni muutti kaksi uutta vaatetta. Tälle on kylläkin järkevä selitys (kuten aina...). Isoäitini täytti 90 vuotta, ja ilahdutaakseni häntä keksin ommella hänelta saamastani vanhasta hameesta itselleni juhla-asun. Hame oli alunperin ollut juhlamekko, jota isoäitini käytti tiettävästi 15-vuotiaana. Myöhemmin se oli pätkäisty hameeksi. Materiaali on viskoosia, ihan viskoosin kaupallisen käytön alkuajoilta, 30-luvulta siis. Ihmeen kestävä materiaali! Joitakin säilytyslaskosten taitteiden aiheuttamia kulumareikiä oli, mutta pääosin oikiein siisti, eikä kangas peloistani huolimatta ratkennut käytössäkään hitusiksi.

Kuvassa näjyvä kukkapaita on tämän päälle 70-vuotiaan mekon uusin inkarnaatio. Suunnitelmanani oli pukea paita pilkullisen hameen kanss, mutta yhdistelmä oli mahdoton. Ompelin sitten kiireessä hameen kaveriksi mustan pellavaisen kynähameen, toiseksiuusimman Suuren Käsityön kaavalla.

Joten nyt on kaksi uutta vaatetta kaapissa, tosin positiivisena vähennysuutisena kolme kangasta poistunut kangasvarastoista! (Siis hamekangas, paitakangas ja hameen vuorikangas).

Isoäiti oli muuten kovin hyvillään mekkonsa uudesta muodosta!

torstai 25. heinäkuuta 2013

Kaikenlaista: vähän pitsiä, vähän asuja, kenkääkin

 En ole vielä esitellyt juoksukenkiä jotka taannoin hankin. Tässä ne ovat. Mukavat jalassa ja pehmustamaton juoksentelu tuntuu sopivan elimistölleni ihan hyvin. Ahterilihaksisto tosin todellakin muistuttaa seuraavana päivänä, että liikuttu on, mutta sekin on omalla tavallaan ihan hauskaa.
 Ei vaaraa että käyttäisin näitä muualla kuin lenkkipolulla, sen verran karsea väritys mielestäni on! Sporttiestetiikka ei oikein kolahda, jos ei kyse sitten ole 50-lukulaisesta ajattelutavasta jossa laskostettu tweed-hame ja villapusero edustavat urheilutyyliä.


Ostin keväiseltä italianmatkalta, ihanasta second-hand putiikista upeasti käsin leikekirjotun hihattoman pellavapuseron. Kun asiaa aikani hauduttelin, oli pakko myöntää että malli ei vaan sovi meikäläiselle. Siinä ei ollut rintamuotolaskosta, ja sen tekemiseksi olisi joutunut väkertämään aivan liikaa. Huono ostos siis! Muistutus itselle: älä huumaannu pitsistä niin, että ostat sopimattoman vaatteen.

Onneksi se istui täydellisesti työhuonetoverilleni Heinille. Pusero poistettiin siis vaateostosten listalta ja siirrettiin tuliaisten listalle... eli oikeastaan sittenkin hyvä ostos!

Viime aikojen suosikkiasu on ollut itsetehdyt pellavahousut + itsetehty pykäreunuksinen pellavamekkonen tai vuoropäivin valkoinen antiikkinen alusmekko + jokin hihake. Omasta mielestäni ilmennän tässä ajankohtaista romanttista minimalismia, mutta mies sijoitti asuni Tatooinelle (Tähtien sota -elokuvasta)!


 Enimmäkseen ajatukset askartelevat kirjan parissa, lievää deadline-paniikkia! Ja parasta kai on nytkin palata äkkiä käsiksen korjailun pariin.
Juuri kun viime viikolla pääsimme mökille, alkoi sadekausi, siis paljon tilaisuuksia istua sisällä ja korjata kirjoitusvirheitä. Vaikka sujuisi se pihalla paisteessakin.

 Sitäpaitsi sade edistää sienten kasvua, ja hirmuisessakin kiireessä sienisaalis houkuttelee vastustamattomasti. Voiei!

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Käyttöä yli 15 vuotta odotelleelle kankaanpalalle

Joskus lukioaikoinani tulin ostaneeksi palan sini-valko-ruudullista puolipellavaa Tampereen kierrätyskeskuksesta. Kangas on kulkenut mukanani kaikki nämä vuodet, kunnes kevättalvella vihdoin otin sen vakavan tarkastelun alaiseksi. Se oli juuri sopiva kohta-kolmevuotiaan kesämekoksi. Ja sellainen siitä tulikin, ja lopulta se on päässyt käyttöön.

Mekko on klassista Carl Larsson -mallia, leveä helma poimutettu empire-mittaiseen yläosaan.

Helmassa on kudottuna raitana teksti "ASS GUDR ROSS", luulen että kyse on jonkin laivan lakanasta tai pyyhkeestä. Punaisten sydännappien alkuperän olen unohtanut, ehkä huuto.netistä?

  

Pioneita, mansikkakakkua ja kahvituoki ulkona = kesäonni!

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Pitsitieteellinen pussukka

Alkuvuoden tukholmanmatkalta toin itselleni tuliaisena kirjainleimasimet, joita sain aikaiseksi kokeilla vasta nyt. Tein tämän pellavaisen pussukan, joka esittelee tieteellisesti kolmen eri pitsikoneen tuotokset. Vetoketjullisia pussukoita on mukava ommella ja niille löytyy aina käyttöä.

Ja keksin, että kunhan blogin lukijamäärä saavuttaa 100, pidän arvonnan, jossa palkintona (ainakin) tämä pussi.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Pitsin varjot & uusi kassi

Kuukausikaupalla kaapissa käyttämättä hautunut tyllihame pääsi taas käyttöön, neutraalinvärisenä kombona ruskeanharmaan paidan ja harmaanruskean neuleen kanssa. Pitsihameen yksi hurmaavista puolista on sen katuun langettama varjokuva:



Stokkan alennuslaarista tarttui mukaan neljällä eurolla sievä kirjottu pellavapala, josta juuri sai tilavan kesäkassin. Sisäpuoli ja pohjavahvike ovat Eurokankaasta ostettua kaunista ruskeansävyistä pellavafarkkua (jota ei ole enää saatavilla, ostin pakan loppuun). Pohjavahvikkeessa on nurja puoli ulospäin ja sisäpuolella oikea puoli, nurj on vaaleampi.

Pinkomo-suutarin reippaat pojat laittoivat sangat paikalleen ja pohjaan nastat. Kassi voisi olla hiukan ryhdikkäämpikin - olisi kannatanut laittaa tukikangas myös sisäpuolelle - mutta toimii näinkin kun ei vaan tunge liian täyteen rompetta.


Kankaassa on kolmella eri beigen sävyllä kirjottuja höytyviä - viipyilevää pellavatunnelmaa rouva Ayano Uchidan hengessä.