Uuden vuoden aikeita

 Lux Helsinki!

Uuden vuoden lupauksia on yksi: saattaa vaatelaatukirja valmiiksi. Ei-niin-velvoittava uuden vuoden aikomus on "kohti koristeellisempaa elämää" eli aktiivikäyttöön kaikki hopealusikat, kupinalusliinat ja pitsit jotka ovat suurelta karsimisprojektiltani säästyneet. Tämä on minun versioni minimalismista: tavara käyttöön tai pois kodista (joko kierrätykseen tai ullakolle pois tieltä, jos kyseessä on jokin säilyttämisen arvoinen). Kaunis kirjottu liina kahvikupin alla tuo elämääni iloa jos se on käytössä, kun taas jos se  on kaapissa se vain vie tilaa. Asetan ne siis paikkaan josta ne saa helposti käyttöön. Aion myös kiinnittää ruuan poisheittämiseen huomiota (vinkkejä Arkijärki-blogissa) ja tarkastella voisinko vähentää eläinperäisten ruokien käyttöä.

Tämän vuoden vaatehankintalistalla ylimmäisenä on muutama paita/neule korvaamaan puhkikuluvia tai muuten vaan rupsahtaneita. Vaatimukset ovat (tämä lähinnä itselleni muistilistaksi)
- siro olemus
- ei napitusta
- syvä U-pääntie tai venepääntie
- ei huomiotakiinnittäviä härpätyksiä, ei taskuja, ei röyhelöitä, ei mitään mikä nousee pinnasta esiin
- täyspitkät tai 3/4-mittaiset hihat
- ei kuvioita eikä varsinkaan mitään painatuksia
- värinä valkea, harmaa, harmaanruskea tai murrettu sinivihreä

Olen jo 2015 katsellut kirpputoreilla tuonsuuntaisia paitoja mutta vissiin vaatimukseni ovat varsin hankalat. Ei oo löytynyt. Tänä vuonna alan etsiä ihan tosissaan. Juuri nyt ei tule mitään muuta hankittavaa mieleen, mutta ainahan sitä vuoden kuluessa sitten paljastuu mitä tarvitsee.

Lisäksi aion ommella villaneuleesta talvisen kynähameen, vaihdattaa linssit isoäitini 70-luvun aurinkolasipokiin, keksiä jonkin tavan korjata fiksusti ötökänreikä runkopuvusta (tietenkin keskellä edessä mahdollisimman näkyvässä kohdassa!!!) ja parsia noin tusinan sitä odottavia sukkahousuja.

Mutta ennenkaikkea siis se vaatelaatukirja...

Pidänkö vai poistanko?

Kirjoittelin tänään kirjaan mm. aiheesta kuinka tyhjentää vaatekaappia tuloksellisesti mutta harkiten (niin ettei joudu heti kohta uusille vaateostoksille). Minulle ainakin on (tai oli) vaikea päättää, kannattaako jotain vaatetta säilyttää vai ei. Tuntui, että riistän itseltäni pukeutumisen vaihtoehtoja, jos laitan kierrätyskeskukseen jonkun sanotaan nyt vaikka huivin, jota en ollut käyttänyt pariin vuoteen. Nyt olen päässyt ajattelussani sellaiseen pisteeseen, että mietin ensisijaisesti mitä vaatteita tarvitsen, ja paljonko jotain vaatetta voi käyttää, enkä turhanpäiten huolehdi maksimaalisen laajoista vaihtelunmahdollisuuksista. Yhdistelemällä vaatteita saa jo hurjasti vaihtelua: jos esim. omistaa viisi yläosaa, viisi alaosaa, viisi asustetta ja viidet kengät, saa aikaan yli 600 asukokonaisuutta.

Noin vuoden aikana olen raakannut vaatevarastostani reilusti yli puolet pois (siis Kierrätyskeskukseen), mutta kesävaatteissa on vielä vähentämisen varaa. Suuri osa poislaitettavista oli vuosien aikana muuttunut vääräntyyliseksi tai siis oma tyylini oli muuttunut erilaiseksi - eipä siinä muuten mitään, ihan normaalia kehitystä, mutta KUNPA EN OLISI AIKOINAAN HANKKINUT NIIN PALJON VAATTEITA! Tähtään siihen, että kun joskus 10 vuoden päästä tyylini arvatenkin on taas muuttunut erilaiseksi, olen ehtinyt kuluttaa puhki suurimman osan 2010-luvun vaatteistani.

Tässä vuokaavioksi muokattuna nykyinen miettimisprosessini. Oletus on, että tähän pisteeseen pääsevät vain vaatteet, jotka joko ovat ehjiä ja istuvia tai sellaiseksi korjattavia.

Onko sinulle helppoa päättää, mitä säilyttää ja mistä hankkiutua eroon?

Järjestin pitsilaarit ja muita kuvia

  

Pitsilaatikot ovat viime aikoina tursuilleet epäsiististi. Kun ei mahdu, niin ei mahdu, vaikka kuinka vuoroin tunkisi ja vuoroin viikkaisi. Kun Siivouspäivänä onnistuin ostamaan erityisen viehkon vanhan matkalaukun, annoin pitseille luvan levitä taas uuteen lootaan. Ja näin sievä tuli!

Ostin myös rottinkituolin, siitä kuva Pellavahelmassa.

 Tässä pari viikkoa sitten tekemäni kirppissyöksähdyksen tulos. Pienenpienet kahvikupit olisi kai voinut jättää ostamatta, harmi kun sieviä kuppeja ei tarvitse enempää kuin muutaman parin. Mutta ehkä niille joku käyttö löytyy. Pikkukorin löysi ja halusi itselleen Pikku Onnetar, ei vielä kahtakaan ja tunnistaa jo hyvän korin...

Oli niin kaunis pahvi langalla, että ostin tuo ihan koristeeksi.

 

Joskus viime viikolla esittelin Monnalisa-merkkisen kirjotun tyllin pinkein kukkasin. Päädyin ostamaan palan samaa, mutta valkoisena, kun alelaarissa tuli vastaan. I-ha-naaaaa, ih! Näyttäisi erityisen ajankohtaiselta nudenvärisen Calaisista ostetun pitsin alla. Voi kun nyt tietäisi tuleeko kutsu kustantajan kevätkekkereihin vai ei, voisi alkaa sommitella söpöstysmekkoa.

 

Femeinine Wardrobe-kirjan inspiroima silkkipaita on edelleen kesken, nyt loppui lanka eikä sitä saa helatorstaina tietenkään lisää. Oikeassa ylänurkassa itseostamani äitienpäiväkukka.