Kävin viikonloppuna puhumassa Helsingin työväenopiston käsityötarvikekirppiksen yhteydessä. En varannut rahaa mukaan, koska ajattelin etten kuitenkaan tarvitse mitään enkä osta mitään... no, sitten kun osuin pöytään, jossa myytiin vanhaa hyvää leavers-pitsiä, kuulemma suomalaista (eli siis Vaasan pitsitehtaasta), niin jouduin sitten ostamaan velaksi. Sitten oli putki päällä ja menin ostamaan edullisen viskoosipalan – juuri sopiva Pikku Onnettaren kesämekoksi – ja 20-luvun tyllipitsiä pätkän tulevan mekon helmaan. Virkatut pitsikäsineet sain lahjaksi ystävältäni, todella suloiset, ehkä näillekin jokin käyttökohde löytyy.

Laatuaiheesta ehdotan lukemaan Aamulehden jutun, jossa arvostelen halpiskaupan T-paidan ja muutenkin kerron tekstiilien laadusta.

Libertyn japanihenkisiä painokuseja vuosisadanvaihteesta

Jos taas kaipaa jotain joka hetkeksi irrottaa ajattelemasta 2010-luvun mälsyyksiä, kehotan menemään pian aukeavaan Ateneumin Japanomania-näyttelyyn, jossa esitellään pohjolan japonismia 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Aivan mahtava. Olin suorastaan järkyttynyt siitä, kuinka mitä kotoisimman suomalaiskansallinen Pekka Halonen osoittautuukin lainanneen/inspiroituneen japanilaisesta estetiikasta! Perjantaina on aiheesta seminaari, johon voi osallistua museolipun hinnalla.

 

Japanilainen painoseula, jonka valmistamisessa on käytetty hiuksia!!

Älyvapaa pitsimekko ja rapea nokkoskangas

Käväisin spekulatiivisen fiktion tapahtumassa Finnconissa, jota ennen sain massiivisen ompeluinspiraation ja lähestulkoon syömättä ja juomatta ompelin n. 12 tunnissa kuvassa näkyvän mekon alusmekkoineen. Olen jo vuosia himoinnut 1800-luvun lopun/1900-luvun alkuvuosien tyylistä koristeellista "tea gown"-mekkoa (mainitsen tämän mm. Hyvän mielen vaatekaapissa, kun listaan vaatteita joita en todellakaan tarvitse enkä oikein voisi missään käyttääkään, mutta silti himoan). No, nyt tämä tylli-ja-pitsikolttu suorastaan oma-alotteisesti pukertui ompelukoneesta ulos. Joskus näitä ompelioosikohtauksia ei kykene hillitsemään. Tämä ei tosiaankaan ollut se vaate, jota käytännössä eniten tarvitsisin...

  

Mekko muotoutumassa mallinuken ylle kaamean sekaisessa työhuoneessani.

Mekko onnistui varsin hyvin ja pääsi ensikäyttän Finnconin iltabileissä - sääli, etten älynnyt pyytää ketään ottamaan kuvaa. Päässä oli pitsikoristeinen olkihattu ja jalassa rusettiballerinat. Mielestäni mekko naytti ylläni varsin viehkeältä. Ainoa ongelma on vain se, että se on hieman haasteellinen tuoda nykypäivän pukeutumiseen (muualla kuin fandomissa, jossa ihmisen eivät täysmittaiselle historiallishenkiselle pitsikoltulle silmäänsä lotkauta, se kun ei ole lainkaan huomiotaherättävin puku). Yleensähän tälläiseen superromanttiseen pitsimekkoon on tapana yhdistää lyhyt farkkutakki tai nahkatakki, jotta ylenpalttinen söpöys hieman tasoittuisi, mutta kumpaakaan en omista enkä kyllä välitä hankkiakaan. Mitähän muuta rouheaa tähän voisi yhdistää niin, että näyttäisin olevan kotoisin tältä vuosituhannelta? Tai sitten vaan päästelen täysillä menemään pitseissäni ja hatuissani ja näytän kahjolta, mutta onnelliselta?

Mekon materiaalina ovat erilaiset puuvillatyllit, joita olen haalinut aina kun olen käsiini saanut. Isoreikäisen tyllin olen ostanut Pariisista, pienireikäisen tilanut Whaleys-Bradfordilta ja alin helmarimssu ja hihat on vintagetylliverhoa, jota joskus löysin nyt jo harmi kyllä lopettaneesta Wanhakartano-liikkeestä.

 

Etukappaleen pitsikoristelun olen applikoinut jo aiemmin (hyvä tapa hyötykäyttää pienetkin pitsinrippeet). Lehtikuvio on vanhaa koneommeltua pitsiä, ruusut viitisen vuota sitten eurokankaasta ostetun pitsin jämät. ("koskaan ei pidä heittää mitään pois").

 

Pitseinä on kirjottua tyllipitsiä 50-60-luvulta ja tämän vuosituhannen Leavers-pitsejä. Alusmekon tein Pitsikirjassa esiintyneeestä viskoosimekosta, joka onkin jo vuosia odottanut johonkin käyttöön pääsyä. Lankaa mekkoon muuten upposi yli 100 metriä, koko rulla meni ja ylikin!


Ainiin! Rapea nokkoskangas! Vilkaisin ihan vain ohimennen materials-kangaskaupan alevalikoimia. Siellä oli todella kiintoisa ohut ja siro puuvilla-nokkossekoite, 50%-50%, joka oli aivan erilainen kuin mikään aiemmin näkemäni nokkoskangas. Todella ohutta lankaa, "kuiva" olemus. Tälläisiä lisää! En ostanut, kun en yhtään tarvitse beigeä, mutta olen iloinen että pääsin tutustumaan siihen.

Sisustusjuttuja

  Vihreänkaipuuseen ja vitamiininpuutteeseen hommasin vastalääkkeeksi vihreän neilikan ja parsanlehden sekä ruukullisen persiljaa. Olen varmaan joskus esitellyt tämän mielestäni erittäin hienon maljakon, mutta tässä uudelleen. Labrapullon ja rottingin yhdistelmä on niiin mahtava.

Tukholman tylliverhot löysivät kodin työhuoneelta, inspisleiketauluni ympäriltä. Vielä kun saisin aikaiseksi laittaa koko homman taustaksi tumman kankaan, niin verhot erottuisivat vielä kauniimmin.

 

Harmaat asiat kiehtovat. Myös ruskeat ja musteensiniset. 

Taululle ovat päässet myös hyvin yksinkertaiset, äärimmäisen dekoratiiviset ja kauniisti kauhtuneet asiat.  

 

 Pikku onnettaren kanssa tehtiin tiedeprojekti: sokerikristallien kasvattaminen. Inspiraationa oli Tokiossa nähty häkellyttävä kristallitaidenäyttely ja makeanhimo. 

 

 Illan sininen hetki Helsingissä.

Tyllinparsimisohjeita

 

Pitsiverhojen parsimaohjeita Tinnylle, lähteenä "Hoida oikein vaatteesi". 

 

Nämä pitäisi saada niin isoon kokoon, että tekstistä saa selvää - kerro jos ei toimi niin voin lähettää s-postilla.

 

Lähikuva parsimajärjestyksestä. Toivotan tarkkaa kättä ja kärsivällisyyttä!

Tuliaisia Tukholmasta

Ensimmäinen parisuhdematka sitten Pikku Onnettaren syntymisen, suuntautui Tukholmaan (sellainen tavanomainen 5 tuntia perillä -risteily). Ihana, rentouttava reissu, johon laivalla löllimisen lisäksi kuului mielenkiintoinen länsi-Afrikan veistosperinnettä esittelevä näyttely, käyskentelyä Södermalmilla ja parin kirpparin koluaminen.

Olen muuten ihan intona Mujista ostetuista kosmetiikan matkapurkeista:

Kahden yön reissuun tarvittava naamanhoitoarsenaali mahtuu vaikka takataskuun.

En ottanut koko reissulla kuvan kuvaa, en edes kännykän kameralla. Rentouttavaa kai sekin!

Innostuin ostelemaan lehtiä. Näin kevättalvella kaikki värikäs kutsuu, mitä enemmän sateenkaaren värejä sen parempi.

Bazaar-lehden kannessa oleva sateenkaari-pitsi-mekko saa minut aivan intoihini. Hyvä Chanel!

 Kevään kukkaismuotia, keskellä pökerryttävän ihana  Dolce&Gabbanan kirjottu verkkopohjainen kauhtana. Kiisin katsomaan netistä D&G-kevätkokoelmaa, ja siinä on paljon ihanan yletöntä silkkikukka-kirjonta-pitsihuumausta.

 Miu Miun kukkatakki muistutta minua omasta kukkatakistani, joka on tällä hetkellä Tiinan luona odottamassa vuoria. Kukkatakkini on tehty samasta kankaasta kuin kuvan Belovedin pussukka, ja tilasin sen jo useampia vuosia sitten Tiinalta. Vaikka kaava on sama kuin kahdessa muussakin Tiinan ompelemassa vuorittomassa takissa, se ei vaan koskaan oikein solahtanut päälle luontevasti, joten pyysin Tiinaa vuorittamaan sen kevääksi.

Näin Hyvän mielen vaatekaapin jälkeen tulee tosin mieleen, että kukkakuvioinen takki ei ole kovin monikäyttöinen vaate ja vaatii muulta puvustukselta aika vähäeleistä linjaa... Ehkä pitää ommella samasta kankaasta mekko ja käyttää niitä aina yhdessä!
 

 Burberry Prorsum on innostunut paksulankaisista Leavers-pitseistä, joita ennenvanhaan tehtiin pöytäliinoiksi. Hyvin yksinkertaisen mallisena mekkona toimii kyllä hienosti.

 Michael Korsin valkokirjonnalla koristettu pellavamekko kolahti niin lujaa, että mietin parhaillaan intensiivisesti oman version tekemistä.

 

Lopuksi suloisin aukema, keväisiä ruusunnuppuja muistuttavat mekot. Lehden alla huippulöytö Emmaus-hyväntekeväisyyskirppiksen vintagekaupasta: maailman kauneimmat tyllipitsiset verhot.

 Sain parilla kymmenellä eurolla kaksi päälle kolmemetristä puuvillaista tylliverhoa. Tyllille on kirjottu ketjusilmukoilla hennosta musliinista kiemuroita ja kukkia, ja vielä runsaat leikekirjonnat. Tämän tapaista tyllille tehtyä applikointia kutsutaan Carricmacross-pitsiksi, ja applikaatiot voi kiinnittää joko neulalla ommellen tai tambour-koukulla ketjusilmukoiden. Ketjusilmukoita voi kirjoa myös koneellisesti, eikä tietääkseni ole mahdollista erottaa koneellisen ja käsintehdyn ketjusilmukan eroa (muuten kuin jos käsinkirjojan käsiala on epätasainen).

Reikäkohdissa on taatusti käsin ommeltuja "hämähäkkejä", mutta se ei vielä kerro mitään siitä onko myös ketjusilmukointi thety käsin. 1800-luvulla oli yleistä yhdistää käsin ja koneella tehtyjä elementtejä tekstiilitöissä. 

Nyt kun vaan keksisin mihin nämä ihanat ripustaisin. Mies ei ole innostunut pitsisisustuksesta, joten joko otan eron tai sitten vien nämä työhuoneelle. Taas nousee mieleen haave pienestä pitsikaupasta!!!

Vähenee - lisääntyy - vähenee - jne...

Projektini "työhuone tyhjemmäksi" soutaa ja huopaa. Vien työhuoneella kahden ihmisen tilan tavaramäärineni mutta tarkoitus on kutistaa tarvitsemaani tilaa niin että työhuoneelle mahtuisi vielä yksi osakas.

Eikä tässä vielä kaikki... pari isoa rullaa kangasta on nurkassa, 

samoin pöntöllinen tilkkuja & laatikollinen silkki- ja muita ylellisyyskankaita toisessa hyllyssä.

Kävin taannoin läpi kangasvarastojani ja onnistuin identifioimaan joitakin kankaita, joista raaskin luopua (arvelen, että minulla on suurin henkilökohtainen kangasvarasto koko pohjois-Euroopan alueella. Voisin avata kangaskaupan ihan vain ripustamalla työhuoneen ikkunaan "Kangaskauppa"-kyltin. Luopumisen varaa siis on.) Puolet tilkkuvarastosta lahjoitin Pikku Onnettaren päiväkotiin askartelumateriaaliksi. Osan kankaista vein kierrätyskeskukseen, yhden superkauniin mutta minulle sopimattoman japanilaisen kirsikkapuuvillakankaan lahjoitin Tiinalle ja pahvilaatikollinen odottaa vielä käsittelyä eteenpäin.

Lehtikokoelmani on laihtunut tasan puolet, kahdesta hyllystä yhdeksi, ja näin saan lähes kaikki painotuotteet yhteen varastohyllyyn. Sain sijoitettua pari kansiollista japanilaisia muotilehtiä muiden ihmisten vaivaksi ja iloksi. Päätin keskittää keräilyintoni vintage-kaavalehtiin ja lahjoitin vintage-neulelehdet Kainolle Islantiin (fotasin inspiroivimmat kuvat ja niistä taidan tehdä erillisen postauksen).

Toisaalta tavataa on tullut sisäänkin: Korkeavuorenkadun City Mode ateljeeompelimo lopettaa, ja myy varastokankaansa -50%. Lumouduin ensin puuterinvärisestä puuvillapitsistä (hieno tyllille Cornely-kirjottu pitsi) ja sen jälkeen liikkeen omistaja johdatti huomioni hienostuneen harmaanruskehtavaan laadukkaaseen villakreppiin. Ostin pitsiä koko kerän, noin 8 metriä. Näin hyvää pitsiä tulee harvoin vastaan…

 

Villakreppiä ostin sellaisen palan, että siitä saisi pitkähihaisen vierailupuvun (50-luvulta taas kajahtaa). Koitan keretä ommella puvun ennen Tokionmatkaa, niin että saisiin sen ystäväni häihin ylleni. Luulin jo, että vaatevarastoni kattaa kaikki elämän pukeutumistarpeet, mutta en ollut varautunut vihkiseremoniaan shintopyhäkössä! Tummanharmaa pikkumustani on hiukan liian synkkä, siniharmaata silkki-puuvillaa ja vaaleanpunaista pitsiä yhdistelevä mekko liian avokaulainen ja ruskea jakkupuku ehkä liian arkinen... tai sitten kyseessä on vain pään sekoittava ompeluhimo.

Hmm! tarvitsenko todella uuden mekon vai keksinkö väen vängällä aiheita ompelemiseen?

Joka tapauksessa, suosittelen käymään kyseisessä liikkeessä, jos on tarve laatukankaalle. Eivät ne ilmaisia ole alennuksessakaan, mutta laatu on huippu.

Pari päivää sitten päädyin ostamaan täysin tarpeettomasti pari pitsiliinaa ja pussillisen nappeja. Kävin akupunktiossa ja ajauduin sen jälkeisessä hömelössä tilassa Fidaan. En todellakaan tarvitse uusia liinoja ja nappejakin on noin sadan vuoden tarpeiksi, mutta sellaisia huomasin ostaneeni. Hedebokirjottu pellavaliina on kyllä kaunis, tahroistaan huolimatta, mutta samantapaisia minulla on jo monia enkä oikein tiedä mitä tälle tekisin. Nämäkin rahat olisin voinut säästää matkalle! Äh!

Nappeja oli enemmänkin, mutta ehdin purkittaa muut ennenkuin keksin ottaa kuvan. Huom. vanhat suomalaiset univormunapit!