Näytetään tekstit, joissa on tunniste italy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste italy. Näytä kaikki tekstit

torstai 2. kesäkuuta 2016

Kevätretki Genovaan

 Mentiin tossa 10 vuotta sitten miehen kanssa naimisiin. Ihan siinä samantien ajateltiin, että kymmenvuotishääpäivämatkalle lähdetään Japaniin (koska tavallaan on Japanin vika, että menimme juuri silloin naimisiin eikä myöhemmin: piti olla naimisissa vähintään vuosi, että sai anoa vaihto-opiskelijan puolisolle viisumia). No nyt ei kumminkaan sitten rahat riittäneet niin pitkälle, kun ostettiin asunto ja sitä on remontoitu. Mutta ei toisaalta huvittanut viettä tätä merkkipäivää kotosalla kaapinreunuslistoja maalaillen. Päätimme sitten viime tingassa lähteä maistamaan pestoa Genovaan ja tarkistamaan, onko Sveitsi sen näköinen kuin matkailujulisteissa (jännityksen kasaantumisen välttämiseksi: on).


Pintamatkailimme tavalliseen tapaamme: Finnlinesillä Saksaan, siitä eteenpäin junalla. Tällä kertaa jätin junalippujen hankkimisen matkatoimiston huoleksi, mikä oli todella helppoa ja kätevää ja kätevyydessään addiktiivista. Käytin junamatkailuun erikoistunutta saksalaista Kopfbahnhof -matkatoimistoa, jonka kanssa kommunikoin englanniksi säköpostilla. He mm. kaivoivat esiin viimeiset kolme petipaikkaa Hampuri-Zürich yöjunaan äitienpäivän yönä, joita en itse ikinä olisi bahn.comin sokkeloista bongannut. Voin suositella lämpimästi, jos ei nimenomaisesti rakasta junasivujen läpikahlaamista parhaiden diilien toivossa.

Äitienpäivänä koko Saksa tuntuu liikkuvan paikasta toiseen ja yöpyvän hotellissa, hyvä kun löytyi yksi vapaa huone Lyypekistä. Pitää ottaa jatkossa huomioon!

Zurichin jätimme väliin ja junailimme suoraan Chur-nimiseen pikkukaupunkiin Alppien katveessa. Siinäpä soma ja symppis pikkupaikka! Ja Sveitsi tosiaan näyttää junan ikkunasta hämmästyttävästi juuri siltä, miltä sen arveleekin näyttävän. Sininen taivas, vihreä niitty, lumihuippuinen alppi, lehmiä. Ainoana särönä on, että sveitsiläiset tuntuvat nauttivan sinne tänne ripoteltujen rumien betonikuutioden rakentelusta, tai sitten ihan tavallinen nykyarkkitehtuuri vain näyttää valokuvauksellisten maisemien rinnalla rumemmalta kuin muutoin. Harmittelen, etten ehtinyt kuvata junan ikkunasta näkemääni brutalistista betonikolossia, jonka seinässä luki BETON ZUKUNFT.

Kävin, kun kerran Sveitsiin olin hankkiutunut, st. Gallenin pitsi- ja tekstiilimuseossa. Siitä pitää varmaan kirjoittaa oma postauksensa.
Vinkkinä kaikille Sveitsiin varsinkin Saksan kautta matkaaville: sveitsiläisiä junalippuja saa heidän omaa junayhtiötään edullisemmin Deutsche Bahnin kautta. Sveitsi on sen verran kallis maa, että rahat kannattaa säästää sieltä mistä kykenee. Mm. Bernina Express -säästövinkin löysin mainiolta Seat61-junamatkailusivulta.

Churista lähtee Bernina Express, Alppien yli ja osin läpi kulkeva maisemajunalinja, joka oli yksi matkan pääkohteista. Alppien ylityspäivänä satoi, mikä ei ollut maisemien kannalta ollenkaan huono juttu. Sadepilvet leijuivat vuorten puolivälin tienoilla ja valuivat upeannäköisesti laaksoihin. Vuorien välissä ajelehti pilvilauttoja, välistä oli meno kuin fantasiahevilevyn kansikuvassa. Tarpeeksi korkealla sade muuttui lumisateeksi ja korkeimmalla seisakkeella juna pysähtyi siksi aikaa, että matkustajat saivat heittää lumipalloja.



Vietimme yhden yön Italian puolella Tiranossa, ei mikään mieleenpainuva paikka. Sen sijaan Genovasta tuli yksi lempikaupungeistani. Euroopan pimitetty helmi! Suosittelen lämpimästi! Genova nousee suoraan satamasta vuorenrinteeseen, kaupungin tyypillisin piirre ovat huikeat korkeusvaihtelut. Vanhan kaupungin pienen pikkuruiset mutkittelevat kujat olivat suunnistushaaste – karttoihin ne eivät kaikki meinanneet millään mahtua, mutta nousemalla ylämäkeen päätyi yleensä lopulta aina airbnb-kämppämme kulmille. Olimme osuneet vuokraamaan asunnon ihan mielettömien museo-renessanssipalatsien kulmalta, ja niissä ei tarvinnut tunkuilla väenahdistuksessa (toisin kuin esim. Firenzessä, jossa ei-turistisesonkinakin oli väentiheys kuuluisammilla paikoilla kuin moshpitissä). Palazzo Realessa, joka edusti Versailles-tyylilajia peilisaleineen, seinämaalauksineen ja ylenpalttisine kultakikkuroineen, kujeskelimme näkemättä ketään muita vierailijoita!



Ruoka oli italialaiseen tapaan huippuhyvää, tosin ei mitenkään erikoisen halpaa, lähes Suomen hintatasossa. Kaikenlaiset herkut ja jäätelö olivat kyllä kovin edullisia ja huumaavan maukkaita.



Viiden Genova-päivän jälkeen koitti matkan haasteellisin ja seikkailullisin osuus: 24 tunnissa Välimeren rannalta Itämeren rannalle. Astuimme aamukahdeksalta Milanoon menevään junaan Genovassa. Perillä vaihdoimme Tiranon junaan. Siellä ehti juuri syödä lounaspitsan. Sitten takaisin alppien yli samaa reittiä kuin tultiinkin, tällä kertaa auringonpaisteessa. Churista Zürichiin, jonka valtavalta asemalta löytyi ruokapaikaksi hampurilaisketjurafla. Pikku Onnetar piristi zürichilaisia pitämällä odotustilassa hatunheittely- ja tanssishowta. On kyllä mieletön tuuri, että on saanut noin matkamyönteisen lapsen, tälläisistä maratonmatkoista ei olisi mitään iloa jos lapsi ei nauttisi niistä yhtä paljon kuin vanhemmat.
Zürichissä nousimme yöjunaan, ja aamulla heräsimme Hampurissa. Jännitystä tässä aiheutti se, että jos yksikin junalinkki olisi ollut myöhässä, olisi koko homma sortunut... mutta kaikki oli vallan täsmällistä eikä mitään ongelmia ilmennyt.

Laivailimme kotiin tuttuun tapaan Finnlinesillä, jonka kyydissä oli enemmän matkustajia kuin olen koskaan ennen nähnyt. Laivakotiinpaluun erinomainen puoli on se, että aktiivikaupunkiloman jälkeen usein koittava tunne "olipa hauskaa, mutta nyt tarvitsisin lepoloman" hoituu puolentoista vuorokauden laivaretriitissä. Finnlinesin laivoilla ei ole liikaa virikkeitä, toiminta keskittyy aterioihin, lukemiseen ja horisontin tuijottamiseen.

Kaikin puolin ihanan matkan hurmaava piste i:n päälle oli paluu kesäiseen Suomeen, Helsinki oikein parhaimmillaan!

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Vaihtokauppoja

 Niin paljon kun olenkin viime aikoina miettinyt vaatteiden ostamista ja miten sitä järkeistetään, haksahdin silti matkalla hölmöön hankintaan. Firenzessä (kuuluisa käsinekaupunki) tarkoitukseni oli ostaa pitkähköt vuorettomat käsineet, jotka sopivat yhteen Tiina Talvikin ompeleman 3/4-hihaisen välikausitakin kanssa. Menin käsinekauppaan. Esitin toiveeni. Myyjä kehui lapsen, lapsen kengät ja vielä minut, ja sitten kertoi, että pitkiä vuorettomia käsineitä heillä ei ole, mutta olisi nämä kauniit ihan lyhyet sähäkän pinkit, jotka sopivat myös erinomaisesti viehättävään takkiini. Ja minä pöhkö menin ostamaan ne.

Mutta eivät ne ole yhtään käytännölliset! Ranteeseen tuulee. Ja miksi ihmeessä suostuin ostamaan pinkit?! Eivät mätsää tyyliini yhtään. Typerä ostos. Miten voikin langeta nii-iiin vanhanaikaiseen!


 Mutta onneksi Hertta nappasi ne Vaatelainaamon kokoelmiin ja minä sain vaihtokauppana jäsenyyden kultatasolle (3 tuotetta, 2 viikkoa). Hyvä diili ja olen tyytyväinen!

Olen oppinut välttämään pöljät ostokset normaalioloissa, mutta näemmä matkalla olen vielä sellaisille altis. Jotenkin se tunne siitä, että tänne ei voi enää palata, ja parasta ostaa jotain kun voi... no, koitan oppia tästä jotain!

Toisekseen: parsintataidon etuja. Parsin työhuoneemme uuden tulokkaan Heinin sukat, ja hän antoi vastalahjaksi todella herkullisen itse leipomansa leivän. Tytöt! Parsintataidon hankkiminen on teille loppuelämänne onnistuineimpia sijoituksia, sillä voi saada leivän pöytään olosuhteista riippumatta.

 Nam!

 Ainiin! Mikä lintu tämä mahtaa olla? Olin pari päivää sitten menossa Tyyli-iltaan Fidaan (siitä kirjoitan pian!), ja Ruttopuiston kohdalla kuului niin monipuolista linnunlaulua, että aloin epäillä kyseessä olevan jonkin äänitteen. Mutta tuon eksoottisen kellanvihertävän tirpan nokasta kaikki sävelet ryöppysivät.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Matkalta lisää; käsitöitä, muotia ja sekalaista

 Blogistinne Firenzen Palazo Pittin puutarhassa. Perustin matkapuvustoni mustaan, maksimaalisen yhdistelynhelppouden ja tyylikkyyden takia. Koska matkaan kuului paljon matkatavaroiden ronttaamista, paino piti saada minimiin ja kaikkien vaatteiden piti sopia toisiinsa.

Käsitöitä matkan varrelta:
Käsinkirjottuja tekstiilejä milanolaisen kaupan ikkunassa.
  
Käsinnyplätty liina vasemmalla ylhäällä ja alareunassa käsin leikeirjottuja. Nämä näin Firenzessä. Torikojusta ostin myös yhden käsinommellun pitsiliinan, mutta se on vielä postipaketissa matkalla Suomeen... hinta ei päätä huimannut, mitä kauppiaalle ihmettelin. Hänen mukaansa nunnat tekevät pitsiä edullisesti (mutta arvelen, että liinan on ommellut joku näppäräsorminen kiinatar, eikä italialainen nunna).

Aivan loistava second hand -kauppa Firenzessä: Milch Strasse. Ikkunassa oli houkuttelevia pitsihepeniä, ja sisällä lisää (muiden, tavanomaisempien vanhojen vaatteiden lisäksi). Kaupan omistajatar oli todellinen pitsin- ja hienokäsityön ystävä, ja juttelimme tulkkina toimineen tyttären välityksellä pitkään. Kuten monesti käy, hän halusi ihan esittelemisen ilosta näyttää toiselle asianharrastajalle kaikki kokoelmansa parhaimmat pitsit. Ostin käsinkirjotun pellavatopin ja myöskin käsinkirjotun silkkisen yöpuvun 1940-luvulta, edelleen huippukunnossa. Kunhan italianpostinpakettini saapuu, niin otan niistä kuvat!

Palazzo Pittin pukumuseosta lehdenkansia. Siellä oli ihan mielenkiintoinen näyttely, joka käsitteli samojen teemojen toistumista pukumuodissa kautta vuosisatojen. Kuvia vaan ei saanut ottaa, möö.


Muotia matkan varrelta:


Italiassa näytti oleva muotia haaleat hiekansävyt.

Saksalaisessa vaatekaupassa silmään pisti kauluspitsi. Hauska idea!


Sekalaista:
Italiassa oli ihania koreja joka paikassa, mm. polkupyörissä.

Ostosvinkki Müncheniin: Karstad-tavaratalon yläkerroksessa oli laaja kangasosasto, täynnä kaikenlaisia herkkuja. Oli parhaita villoja ja ihania silkkejä, tietysti myös paljon kankaita perinteisten dirndlien ompeluun. Ostin kaksi metriä ihanaa aivan ohutta villakangasta - 15 e metri kevään alennusmyynnissä. Siitäkin koitan ottaa kuvan joskus tässä.


Lopuksi rakkaille pitsifossiileille löytö Münchenin Alte Pinakothekista: Newtonia lueskeleva pitsimadam. Tiede ja pitsit ne yhteen sopii!

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Kuvia matkalta

 Kotona ollaan! Olipahan mahtava reissu! EUroopan säätila olis kyllä voinut kohdella matkailijoita hellemminkin. Mutta muuten oli ihan huippua.
Ensin lensimme Tukholman kautta Milanoon.

 Näkymä hotelli Gardan ikkunasta. Viehättävä pikkuhotelli, suosittelen. Milanossa oli saakutin kylmä, ensimmäisenä päivänä aurinko paistoi, toisena satoi kuin saavista.

 Sitten siirryimme Firenzeen junalla. Toscanassa oli kevät. Puut kukkivat, ilma oli leppeä.

 Pikku Onnetar ja ystäväni S:n tytär poimivat kukkia oliivilehdon rinteestä. Vai oliko tämä kuva sittenkin Vogue Bambinista? Ei, kun ihan oikeasti olimme tuolla piknikillä.

 Ruoka! Torit, hedelmät, juustot, pizzat, jäätelö, hyvää ja halpaa kaikkialla!

 Sitten alkoi pilvistyä. Mutta Firenze maistuu harmaanakin päivänä. Tuolla olisi viihtynyt pitempäänkin!

 Mutta yöjuna Alppien yli Müncheniin oli jo varattu, joten kyytiin vain. Hytin
hintaan kuului aamupala.

Keväästä ei ollut puhettakaan. On pöyristyttävä vääryys, että lähtee matkalle etelään päin, ja siellä on kylmempi ja enemmän lunta kuin Suomessa. Münchenissä lähinnä tärisimme, tässä Pikku Onnetar taidemuseo Alte Pinakothekin pihalla. Onneksi oli pakkasvaatteet mukana, vaikka ne Toscanan keväässä tuntuivat turhalta painolastilta.


Münchenissä olimme yhden yön, ja sitten taas yöjunalla eteenpäin, Hampuriin. Hampurissa tsekkasimme yhden taidemuseon, Legokaupan ja hörppäsimme kahvit, ja sen jälkeen jatkoimme matkaa Lyypekkiin.

  
Lyypekki oli luminen ja kylmä, mutta aivan suloinen marsipaanikaupunki. Ei voinut välttyä jouluiselta tunnelmalta! Tuonne voisi palata myös.
 
 Ja sitten Travemundesta laivalla kotiin. Oleskelupäivä laivalla oli sopivan rentouttava lopetus suurelle Euroopanseikkailulle!

Vain yhteen suuntaan lentäminen on yritykseni sovittaa yhteen ilmastohuolestus ja matkailuhimo. Yöjunailua Euroopassa voi suositella (muuten paitsi hinnan puolesta), jos vain kärsii herätä sangen aikaisin - puoli kuuden maissa esim. välillä Firenze-Munchen. Ja autolautta sopii autottomillekin. Aikaa pitää toki varata enemmän kuin lentäessä, mutta jos matkaan suhtautuu huvituksena eikä hukka-aikana, niin se ei haittaa.

Seuraavassa osassa pitsi- ja muotihuomioita matkan varrelta!