Suosittelen kirjaa kaikille ostamisesta, myymisestä, vaatehistoriasta ja tekstiileistä kiinnostuneille. Tuohon aikaan tavaratalo oli lähes täysin vaatteiden ja kankaiden myyntipaikka, ja kirjassa suorastaan hekumoidaan kankaiden runsaudella ja niiden eri laatujen kuvaamisella. Tavaratalon röyhkeä mutta nerokas omistaja Mouret järjestelee kankaat milloin kukkaniityiksi, milloin itämaiseksi teltaksi houkuttelemaan naisia ostoksille. Mouret vetoaa naisten kätkettyihin intohimoihin ja valjastaa ne myynnin edistämiseksi. Zola on löytänyt tavaran ja ostajan (naisen) suhteesta paljon sellaista, joka pätee yhtä hyvin tänäänkin.
Kuva täältä
"Myyntipöydältä toiselle kiertäessään asiakas löysi aina mieleistään tavaraa. Täältä hän osti kangasta, tuolta vähän myöhemmin pätkän jotakin nauhaa, sitten päällystakin ja ehkäpä koko vaatetuksensakin, ja lopulta tuo asiakas lankesi hyödyttömään rihkamaankin. Se oli vain tarpeettoman ja kauniin tavaran omistamisesta saadun mielihyvän tavoittelua." s. 100
Kirjassa esiintyvät rouvissa ruumiillistuu erilaisia tapoja suhtautua tavaratalon houkutuksiin. Yksi rouvista on holtiton shopaholic, toinen tarkka emäntä, jonka kukkaron turmioksi koituvat lopulta tavaratalon ihanuuksien valta lapsiin. Kolmas on varaton, mutta kauniita tavaroita suorastaan eroottisen kiihkeästi himoitseva jne. Kaikki saavat nautintoa kankaiden ihailemisesta ja koskettelemisesta. Jos joku yrittää pysyä kylmäpäisenä, viimeistään pitsit murtavat vastustuksen. Pitsit esiinyvät kirjassa naisten perimmäisenä intohimona ja tavaratalon parhaana aseena.
"Rouva Guibal, Henriett, Blanche, kaikki he mittasivat, leikkasivat ja tuhlasivat. Siinä oli todellinen röykkiö kankaita, tavaratalon ryöstö, ihanuuksilla herkuttelu sekä unelmoitujen ja ihasteltujen pukujen suunnittelu. Tätä onnea löytyi vain kankaista, joiden elävä kosketus tuntui antavan noille naisille voiman elää. " s. 101
"Naiset eivät hellittäneet otettaan pitseistä. Pystymättä tekemään pienintäkään vastarintaa he humaltuivat pitsien vaikutuksesta. Pitsikääröt aukenivat ja lainehtivat toistensa ylitse lyövinä aaltoina, ne pyydystivät naiset suloisten verkkojensa ohuilla langoilla. Polvillaan naiset pitelivät ja hyväilivät noita ihmeellisiä ja hienon hienoja kudonnaisia, joihin heidän kätensä väkisinkin eksyivät." s.110
Kuva täältä
"rouva de Bovesilla oli kukkarossaan rahaa juuri sen verran, että sai ajurinsa maksetuksi mutta siitä huolimatta hän tyhjennytti laatikon toisensa jälkeen mitä erilaisimmista pitseistä nauttiakseen niistä katseellaan ja kosketuksellaan. Hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta ostaa metriäkään pitsiä.
...
Jo yli puoli tuntia rouva de Boves oli pidätellyt poikaparkaa kysellen nähtäväkseen yhä uusia pitsilaatuja. Myyntipöytä oli tullut jo kukkuroilleen mitä erilaisimpia pitsejä ja rouva de Boves upotti intohimoisesti kätensä tähän jatkuvasti paisuvaan valtaisaan pitsikasaan. Kasassa oli malineita, valenciennejä ja chantillyjä. Rouva de Bovesin sormet alkoivat väristä intohimosta ja hänen kasvonsa alkoivat vähitellen lämmetä nautinnon suomasta kiihotuksesta." s.141-142
Pitsiosastolla - täällä haluaisin päästä käymään!
"Tämä oli valmisvaateosaston lähellä sijaitseva loisteliaasti sisustettu huone, jonka tammiset kaapit olivat täynnä kohokuvin koristeltuja laatikoita. Punaisella sametilla verhoiltuja pylväitä pitkin nousi kiemurtelevaa valkeaa pitsiä. Ylhäällä katossa kulkivat pitsikiemurat lennokkaina huoneen laidasta laitaan. Myyntipöydät olivat kukkuroillaan mitä erilaisimpia pitsejä hintalappuineen, oli valnciennen pitsejä sekä kaiikia mahdollisia käsin ja koneella nyplättyjä laatuja. Huoneen perällä kaksi naista katseli istualtaan pitsejä, joita Deloche heille parhaillaan esitteli, asettaen ne mustaa silkkistä näytetaulua vasten.
...
Tavaratalon kaikista kiusauksista tämän sanottiin juuri olevan kaikkein vaarallisimman. Se oli asiakkaiden lankeemuksen tehokkain varmistaja, todellinen kadotuksen kuilu ja sitä oli kaikkein voimakkaimpienkin vaikea vastustaa. Naisten kädet eksyivät pakostakin pehmeän upottaviin pitsikasoihin ja hivelemisen nautinto sai naiset vahvaan humalatilaan." s.322
Kuva täältä
"Sietämätön ahdinko kasvoi pitsiosastollakin jatkuvasti. Suuri valkoisten tavaroiden näyttely vietti siellä voitonjuhlaansa kaikkein hienoimman ja kaikkein kalleimman valkoisuuden valkoisuuden merkeissä. Se oli terävä piikki, joka sai jokaisen naisen mielenrauhan järkytettyä.
Koko osasto oli muutettu valtavaksi kappeliksi. Hohtoharsoja ja pitsejä putosi katonrajasta muodostaen siten valkoisen taivaan, joka oli kuin ryhmä pilviä lieventämässä aamuauringon liiallista kirkkautta. Pylväiden ympärillä, katosta lattiaan kierteli outoja kiehkuroita malines- ja valenciennen pitsejä kuin pyörivien tanssijattarien hameet. Joka paikkaan, kaikille mahdollisille myyntipöydillekin oli satanut valkoista pitsilunta. Siellä oli henkäyksen keveitä espanjalaisia pitsejä, Brysselin nypläyksiä suurine kukkineen ja leveine lehtineen, Venetsian kaikkein raskaimpia taidepitsejä, Alenconin pistepitsiä (sic!) ja Bruggen rikasta ja kuninkaallista, melkeinpä uskonnollisen ihanaa. Näytti siltä kuin itse rättien jumala olisi pystyttänyt oman alttarinsa osastolle." s.502
Pitseihin liittyy kirjan dramaattinen käännekin, kun eräs rouvista ei kykene enää hillitsemään tavaranhimoaan vaan alkaa varastella. Kun hänet tutkitaan, löytyy hameiden poimuista 1000 frangia metriltä maksavaa pitsiä 12 metrin kerä, ja 14000 frangin arvosta muita pitsitavaroita. Kallista, ylellistä - onkohan enää nykypäivinä mitään tekstiiliä, joka olisi noin hinnakasta?
