keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Ihana herra Kordelin




Jos se vain olisi mahdollista, moiskauttaisin aika ison pusun Alfred Kordelinin kunnianarvoisalle poskelle. Sain nimittäin herran nimeä kantavalta kulttuurirahastolta apurahan Suomen pitsiteollisuuden historian tutkimiseen! Olen niiiin iloinen, pääsen ensi vuonna penkomaan arkistoja ihan tosissaan, ja haastattelemaan entisiä pitsitehtaiden työntekijöitä. Suurkiitokset, Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahasto! Muisk!!

Tässä muuten vaan tunnelmakuva Kaivopuiston leikkipuistosta syysiltana. Jotenkin sautmainen tunnelma.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Laukkutehdas

Kassien, laukkujen ja veskojen rakenne on kiinnostava aihe. Vaatteiden ompelujärjestys alkaa olla jo melkein selkäytimessä, kun taas laukkujen kaavat ja ompelu pitää miettiä ihan alusta alkaen huolella. Tässä tulikin tilaisuus päästä kokeilemaan taitojaan viikonloppukassin ompelussa, kun ollaan parin viikon päästä lähdössä Ranskaan (merci beaucoup, mon éditeur!). Ukkokullalla ei ollut matkustamokelpoista kassia lentokoneeseen, johon mahtuisi passin ja lompakon ohella Pikku Onnettaren eväät ja huvitukset.


Ukkokulta löysi oikein tyylikkään tweed-kankaisen kassin kai Stokkalta, mutta hintalappuun vilkaistuaan kalpeni: lähes 700 euroa! Lupasin koittaa, josko saisin samantapaisen itse aikaan. Sopiva kangas löytyi varastoistani, ostaa piti vain tukikangasta, kantonauhaa ja metallilenksut.


Ei tämä nyt ihan sitä Bossin laukkua vastaa, mutta hintakin jäi alle viiteen prosenttiin esikuvalaukusta. Vuori on vaaleanvihreää ruudullista puuvillaa, välissä on tekonahkaa ja kernikangasta antamaan hiukan vedenpitoa. Pohjaa koitin jäykistää tekonahkapalaan ommelluilla ohuilla pakasterasian kansilla ja rigilene-nauhalla, mutta aika vetkulaksi se jäi. Sujautin vuorin ja päällisen väliin pohjaan sitten vielä pätkän maalauspohjaa. Tulos ei ole vieläkään täydellinen, mutta kelpaa.

Mistähän saisi ohutta, mutta jäykkää muovilevyä omiin mittoihin leikattuna? Kävin etsimässä Etolasta, mutta ei löytynyt sopivaa.

Tässä mittakaavaa havainnollistava kuva Ukkokullan kanssa, johon Pikku Onnetar = Touhutornado ehti myös syöksyä. Jotenkin tuo bagaashi näyttää aika jättimäiseltä, noinkohan sitä saa sittenkään mukaansa lentokoneeseen? Aargh, pitääkö tässä nyt ommella vielä toinenkin..?

Lopuksi arkipäivän väri-iloittelua - punakaali on minusta huippukaunis kasvis.
i

tiistai 11. lokakuuta 2011

Blog Award

Sain tälläisen tunnustuksen Pitsiperhoselta, jonka todella söpöä blogia käyn usein kurkkimassa.

1. Tell who gave you the award and link this back to his/her blog.
2. Write seven random facts about yourself.
3. Give this award to fifteen bloggers/blogs you like.

Tässä siis seitsemän sattumanvaraista faktaa minusta:
1. My glove size is 6 1/2.
2. I have headache today, grrr.
3. I share a studio called Heya ("room" in Japanese, also means "sumo wrestlers training community") with 4 talented, lovely girls.
4. The mail just came in. I'm waiting for new So-En magazine, but by the soft sound of it only some light letters came. Baby woke up, though!
5. I probably have the best husband in the world. He picked baby up and went to check her nappies.
6. I don't eat meat, but fish is ok.
7. I just finished reading a steampunk book called Changeless. Suitable light reading for late evenings, but next book could be a bit more serious.

torstai 6. lokakuuta 2011

Pitsi kohtaa kyberpunkin

Olenkohan tullut Pitsiblogissa koskaan paljastaneeksi, että pidän virkkauksen ja kirjonnan ohella suuresti myös tieteiskirjallisuudesta? Uskoisin, että kombo ei ole mitenkään ainutlaatuinen, ja itseasiassa haaveilen joutohetkinäni nörttinaaraille suunnatusta käsityölehdestä. Siinä olisi scifinovelleja, manga-analyysejä, uusimpia tieteen saavutuksia, scifi-televisiosarjojen tähtien haastatteluja ja kaiken kruunaisivat aiheeseen liittyvät käsityöohjeet: kirjo Enterprise T-paitaan, neulo pehmo-Maromi Paranoia Agentista, ruutuvirkkaa kaunis valoverho, jossa Hubble-teleskooppi suuntaa tähtiin...

Tämä tuli mieleeni, kun huomasin ylläolevan kuvan alimman lehden - maanläheistä pellavapitsimuotia esittelevä Liniere - ja ylimmän - ukkokullan Pelaaja-lehden mukana tullut kyberpunkia nostalgisoiva zine - sopivan kansikuviltaan yhteen. Marie Claire Enfant -lehdestä löytyi sopiva torso, ja näin syntyi Madam Rinnan Kiinnostuksenkohteet!

Pitsipellavan ja kyberpunkin yhdistelmä tuntuu jotenkin hauskalla tavalla ajankohtaiselta ja ajatuksen herättämä tunnelma vastaa jokseenkin ylläolevaa kuvaa (lainasin sen pariisilaisen Studio DOG:in blogista, kuva Premiere Vision muotimessuilta).

Lace Cafe vol. 1

Tilasin Lace Cafe -nimisen mookin (= kirjamaisen lehden). Kuvassa myös upea hehkuvan aurinkoinen syyspäivä, olisko ollut tiistai. Eilen taas tuli vettä kuin aisaa, ja nyt aamutaivas näyttää taas pilvettömän kirkkaalta. Kovin heittelehtivää!


Mutta takaisin lehteen. Suosittelen sitä lämpimästi virkkaajille (tämä erityisesti Kirstille, joka aiemmassa viestissä kyseli virkkausblogeja). Kuvat ovat kauniita, ohjeet selkeitä ja tyyli innostava. Lehden tilatessani luulin, että siinä olisi muutakin pitsiä, olihan kannessa Knyppling-kirja, mutta tämä on siis nimenomaan virkkauslehti. Knyppling on kuvissa mukana vain skandinaavista vintagesöpöyttä tuomassa.


Mutta en ole ensinkään tyytymätön. Tässä oli paljon hauskoja ideoita, ja kaaviot eivät vaadi japanin osaamista (vaikka olenkin palannut japanin opiskelun pariin, virkkuuohjeet vastaanotan mielummin kuvina).

Pikku virkkaustöitä on sekä sisustukseen että päälle puettavaksi. Irlantilaisvirkkuuna tehty kaulakoru on aikamoisen soma, ja hyllynreunuspitsit saavat tulla kaikin mokomin uudestaan muotiin. Minkähän hyllyn sitä ilkeäisi pitsittää, ettei tule sisustuksellisia erimielisyyksiä ukkokullan kanssa..? Jaa-a, ehkä voisin aloittaa oman vaatekaapin hyllynreunoista.

Pitsi-irtokaulus ja olkihattu, olen aivan myyty. Taustalla tepsuttaa jo 1 v 2 kk Pikku Onnetar. (Tyttö on jo niin iso, että äitee voi lueskella virkkauslehteä leikkipuiston penkillä.)


Takaliepeessä saman sarjan muita käsityökirjoja, hyvin houkuttelevaa!