Tänään Hyvinkäällä & talven P333

Luennoin tänään 12.2. Hyvinkäällä Hyvän mielen vaatekaapista Laurean Helene-auditoriossa, klo 17.30 alkaen, maksaa 5 euroa. Jos ette pääse Hyvinkäälle, vilkaiskaa ainakin Kuningaskuluttaja-ohjelmaa kahdeksalta illalla!

Luentoa varten piirsin kuvan talven P333-vaatekaapistani, yllä. 37 vaatetta + korut, jotka esittelin pari postausta takaperin. Varsinaisia vaatteita tarvitsee aika niukasti, kun asusteita on useaan eri fiilikseen ja käyttöön: parempi neljät käsineet kuin neljä mekkoa. Käsineet menevät pienempään tilaankin.

Kovin on hillityn väristä, huomaan jo kevättalven värinkaipuun hiipivän kohti. Aloitinkin ompeluprojektin, jonka pitäisi auttaa asiaan. Aion tehdä ah niin ajankohtaisen rennon jättihuivimaisen viitan, mutta toisin kuin monissa näytöksissä, ei tekoetnisellä kuvioinnilla vaan valkoisen ja sinivihreän kirjavasta tweedistä. Sen kaveriksi tulee samasta kankaasta mekko, ja suunnitelmissa on vuorittaa molemmat silkillä ultimaalisen ylellisyysolon saavuttamiseksi. Oikeanväristä silkkiä vaan ei ole vielä löytynyt. Tai siis löytyi Villisilkistä, mutta 145 euron metrihinta oli liian kova, kun viittaan uppoaa kangasta metritolkulla. Etsinnät jatkuvat!

Vilahdan telkkarissa

 ...nimittäin joskus helmikuussa, Kuningaskuluttaja-ohjelman jaksossa, jossa mm. mietitään paljonko vaatteita on tarpeeksi. Esiinnyn vanhassa kunnon beigessä villapuserossani ja harmaassa jakkupuvun hameessa (otin jakun pois, kun haastattelijallakaan ei ollut). Oikein hauska kuvaustilanne, mukava haastattelija ja olin ihan rento ja rela, kun tiesin että voidaan kuvata niin monta kertaa kuin tarvitsee!

Huomatkaa muuten olohuoneen uusi peili! Löytyi antiikkikaupasta häkellyttävän kohtuulliseen hintaan 45 e.

Kuvaukset meneillään.

Tässä talvikauden P333, joka esiintyy ohjelmassakin. Ei mitään yllätyksiä. Tosin laskin että hanskoineen ja huiveineen vaatteita on 37 ja vielä korut päälle.

Syksyn P333 (saapuu jälleen luoksemme)

Pidin kahden kerran luennon Malmitalolla Hyvän mielen vaatekaapista, ja piirsin luentoa kuvittamaan tämän syksyn P333-vaatteeni. Sehän on melkein sama kuin viime syksyn vastaava, mutta mitäpä toimivaa turhaan säätämään. Laitan tämän nyt tähän kaikkine selostuksineen, jos siitä olisi jollekulle lukijalle jotain hyötyä tai hupia. Sitäpaitsi luen juuri varsin masentavaa vaikkakin huippumielenkiintoista Jussi Laitisen kirjaa Valomerkki ja kaipaan jotain keventävää höpöttelyä.

Ylärivissä ympärivuotiset suosikkini musta trikoopaita ja Samujin harmaa pellava-silkki-neule, pari sinistä yläosaa pyyhemekon kaveriksi ja moneen hyödyllinen musta NoaNoan kietaisupaita. Sitten seuraavalla rivillä päällikerrost: islanninihme neuletakki, joka riittää päällysvaatteeksi pitkälle syksyyn. Harmaa jakku viime syksyltä. Beige pehmeä neule.
Oikeassa ylänurkassa oleva musta karvapallero on Samujin pipo, ja sen alla kolmet eriväriset käsineet. Olen harmi kyllä hukannut kummastakin harmaanruskeasta hyvästä nahkaisesta käsineparista toisen puolikkaan, sellaisia etsiskelen!
Huiveja: ikiaikainen musta huivi on saanut seurakseen juuri valmistuneen beigen silkkisifonkihuivin (kiersin ja ompelin reunat käsin, hauskaa hidasta puuhastelua iltapuhteilla) ja Eurokankaasta hommaamastani villaneuloksesta saksittu huivi (vaatisi päärmäyksen, ettei purkaannu).

Seuraavassa rivissä alaosani ja mekot kaikessa vähyydessään: runkopuku, pitsimekko, GlobeHopen pyyhemekko, tyllipitsinen hame ja jakkupuku. Kaipailen vielä yhtä hametta, mutta en ole vielä osannut päättää olisiko se itse tehty musta hame (vaatii aikaa) vai harmaan jakun kankaasta teetetty hame (vaatii rahaa).

Kenkiä on kumman paljon, mutta kaikki tuntuvat tarpeellisilta: nahkasaappaat, ruskeat nauhakengät, mustat nauhakengät, Chie Miharan vintagehenkiset korkkarit, ruotsalaiset puupohjasandaalit, kumisaappaat, korkeat juhlakorkkarit ja Sinisen kirjahyllyn Lauran vaatteidenvaihtojuhlista nappaamani mustat nauhakengät, jotka toimittavat aivan samaa asiaa kuin toisetkin mustat nauhakengät, mutta koska en ole maksanut niistä penniäkään niin raaskin käyttää niitä myös sadesäällä. Ne taitavat lisäksi olla tekonahkaa, joten lätäkössä rämpiminen ei ole niille niin vahingoksi. Laukkuja on neljä eri tarkoituksiin, ja korut ja muu soma tilpehööri asustaa korulaatikossa:

josta voin nyt useamman vuodenajan kokemuksella sanoa, että kyllä, korut todellakin pysyvät noin herttaisessa järjestyksessä, jos niille antaa siihen tilaa ja tilaisuuden. En olisi vielä pari vuotta sitten arvannut, että pystyisin pitämään ylipäänsä yhtään mitään siististi järjesteltynä, mutta kuten olen jo aiemmin sanonut: salaisuus on siinä, että järjestyksessä pidettäviä objekteja on riittävän vähän.

Kesän P333

Juhannuksen kunniaksi jälleen kevyttä asiaa: kesän 2014 vaatteet. Tiina Talvikin koristelema sinivihreä neuletakki unohtui kuvasta, se sopii mm. vasemmassa alanurkassa olevan hameen kanssa. Pari kevyempää vaatetta on jäänyt ihan alikäytölle, helteitä odotellaan... samoin viileiden säiden takia kaivoin käyttöön Tiina Talvikin tekemän kukkakuvioisen takin, josta pitääkin mitä pikimmin ottaa hyvä kuva. Uudet punaiset kengät sopivat sen kanssa aivan mainiosti.

Tapasin tänään aivan sattumalta kaupungilla kirjani fanin, tulin mahtavan hyvälle tuulelle! Terkkuja vielä tätäkin kautta, on mahtava tunne kun saa huomata että ne kirjoitukset joita kammiossaan väkertää pää höyryten todella ovat päätyneet jollekulle hyödyksi ja innostukseksi. Toivotan kaikkea hyvää urasuunnitelmille!

Kaikille lukijoille toivotan ihanaa, tunnelmallista ja rauhallista Juhannusta. Olkoon kokkonne kukkea, järvenne kuulas ja seuranne sopuisaa! Kesän ihanuutta ilmentäköön näppäys Pikku Onnettaresta maaseudun iloissa:

Kevään the Project 333

Kaksi käsilaukkua: itsetekemäni kangaskassi kaikkiin arkitoimiin ja Parikan kiiltonahkainen ruskea laukku jakkupuvun kanssa ja muuten siistimpään menoon. Huomasin, että kukkaroni käy myös juhlalaukusta, ainakin pienempiin juhliin, joten saatoin skipata juhlalaukun.
Neljä huivia: musta silkkivillahuivi, siniharmaa villahuivi (Tikau), harmaanruskea villahuivi valkoisilla pitsikoristuksilla (tein alunperin Pitsikirjaa varten) ja juuri siskoltani lahjaksi saamani peurakuvioinen vintagehuivi.
Kolmet käsineet (pitkät harmaanruskeat, pitkät mustat ja lyhyehköt harmaanuskeat) ja ruskea vintagehattu jota käytin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa ja sain heti kehuja!

X piirroksen vieressä muuten merkkaa sitä, että sama vaate oli talvikaudellakin käytössä.

 

 Vaatetus jakaantuu kahteen päälinjaan:
1) Muhkuisen islantilaisvillapaidan kanssa käytttävät ja
2) Mustan "fiinin" takin kanssa käytettävät
ja lisäksi on vielä 3) jakkupuku.
Villapaidan kanssa käyvät kotitekoinen tyllihame ja pitsimekko - arkeen tai viehkoon oleskeluun. Samoin villapaidan kanssa sopii kotitekoinen lehtikuvioinen hame, joka on pakollinen kumppareiden kanssa -vaate. Runkopuku nyt sopii yleensäkin kaikkeen.
Musta takki vaatee meikkiä ja hieman normaalia huolellisempaa hiustenlaittoa sekä kiiltonahkaisen laukun. Takin kanssa käytettäviä vaatteita ovat musta pitsikoristeinen villakreppihame ja kukkakuvioinen vintagemekko puuvillavoileeta.

 Yläosat käyvät melkeinpä mihin vain alaosiin, ihan pari poikkeusta vain. Voi olla, että keväämmällä vaihdan jonkun näistä harmaanruskeaan t-paitaan.

 Kengät: nahkasaappaat, kumisaappaat, ballerinatossut, korkokengät. Ruskeat ja mustat nauhakengät, mustat avokkaat. Ruskeat nauhakengät ovat maailman kauneimmat, mutta ihmeen hankalat yhdistää käytännössä mihinkään. Jos tämä kevät ei tuo muutosta asian tilaan, voi olla että niistä tulee mustat nauhakengät...

Näistä vaatteista saan loihdittua kaikki tarpeelliset tyylini: arki, arki kumisaappailla, hieman siistimpi, bisnes-työ ja itsensä hemmottelu. Vaatteita voisi vielä vähentää muutamia, mutta nyt menen tällä ja pistän lepäilemään jos kyllästyn johonkin. Koruja en ole laskenut mukaan, pidän korulaatikossa esillä 6-8 korua kerrallaan, eli kokonaismääräksi tulee 32 vaatetta + 8 korua = 40 kpl. Tuntuu tällä hetkellä sopivalta määrältä.
EDIT: Hah, on niin helppo arvioida määriä alakanttiin. Tarkemmin laskien koruja onkin 11.

Kevään P333 ja kuinka se muodostetaan

Yleisön pyynnöstä välivuodenajan Project 333:n suunnittelu ja käytännön toteutus.

Vaatevalikoiman vaihtaminen vuodenajasta toiseen on joka kerta suuri mullistus. Periaatteessa siihen ei tarvitse kuin puoli päivää, mutta käytännössä ramppaan kellarikomerolla ainakin viikon verran. Aina löytyy jokin huivi joka unohtui kyydistä tai villapaita jää odottamaan käsinpesua ennenkuin sen voi laittaa kesäsäilöön, ja tuulettumassa ollut takki kastuukin sateessa ja pitää kuivattaa jne.

Prosessi etenee pääpiirteissään näin:
1. Uusi vuodenaika lähestyy. Päähäni pulpahtelee ideoita uusista vaatteista. Olen onneksi jo oppinut, että uusia hankintoja ei missään tapauksessa kannata tehdä (eikä sen puoleen mitään ommellakaan) ennenkuin on ottanut jo omistamansa vaatteet esille ja vertaillut ideaa niihin.

2. Poimin vaatetangolta sellaiset vaatteet, jotka eivät sovi alkavaan vuodenaikaan, tai joihin olen muuten vain kyllästynyt. Laitan ne isoon koriin ja vien kellariin.

3. Kellarissa otan esiin kaikki hauskan, vuodenaikaan sopivan ja houkuttelevan näköiset vaatteet. Niitä on ihan liikaa suhteessa tavoitteena olevaan kolmeenkymmeneen kolmeen, mutta supistan valikoiman oikeaan määräänsä vasta vaaterekin luona.

Samalla näytän myös kriittistä silmää sellaisille kellariin säilötyille vaatteille, joita huomaan että en oikeastaan haluaisi enää ikinä laittaa päälleni. Jo kellarissa päätän, haluanko silti säilyttää kys. vaatteen esim. Pikkku onnetarta silmällä pitäen, vai hankkiudunko siitä eroon tavalla tai toisella. Perintösäilövaatteille on oma laatikkonsa, muuten vien poistettavat vaatteet kotiin – josta ne toivottavasti pian häipyvät omille teilleen. Tänä keväänä sain ilokseni tyhjäksi kellarissa piileskelleen pussukan, jossa luki "Rinnan rakkaita mutta liian pieniä". Vähä vähältä olin hivuttanut sitä tyhjemmäksi, ja nyt vhdoin sain aikaiseksi laittaa viimeiset siellä olleet sukat (kulahtaneet) roskiin ja japanilaisen T-paidan myyntiin. Jee!

Raahaan kaiken tämän kotiin ja läjään ne vaaterekin viereen.

4. Mieheni kysyy "mikä tämä järkyttävä vaateläjä on?" ja minä lupaan että se häipyy "ihan kohta". Siis joka kerta sama dialogi! Neljä kertaa vuodessa!

5. Alan muodostelemaan vaatteista yhdistelmiä. Pidän mielessä elämässäni toistuvat tilanteet, joihin tarvitsen erilaisia vaatteita (ks. tarkemmin "Hyvän mielen vaatekaappi"). Joka yläosalle pitää olla alaosa ja joka alaosalle tai mekolle yläosa, sekä molempiin sopivat kengät, ja kaiken pitää sopia käsilaukun tyyliin ja väriin.

 

Käsilaukku - määräävä tekijä. Arkilaukun lisäksi pidän "bisneslaukkua" ja juhlalaukkua.

Kevään tullen erityisesti pitää muistaa, että vaikka olisi ihanaa pukeutua jatkuvasti joko eteeriseen pitsimekkoon tai eleganttiin jakkupukuun, vietän myös pitkiä aikoja leikkipuistossa Pikku onnettaren kanssa ja usein juuri silloin sataa. Eli jotain kumisaappaiden kanssa yhteen sointuvaa on pakko sisällyttää vaatevalikoimaan (joidenkin ihmisten yllä pitsimekko+kumpparit näyttää todella hyvältä, mutta ei minun).

Koitan myös miettiä koko kolmen kuukauden sää- ja lämpötilat, esim. otin jo esiin ballerinatossut vaikka niitä ei ihan vielä voikaan käyttää. Ohut mutta lämmin villahuivi on huippukätevä lämpövaate ohuempien takkien alla - suosittelen esim. Tikaun käsinkudottua huivia.

6. Koitan saada valikoimani vaatteet mahtumaan samoihin henkareihin kuin edelliselläkin kaudella. Karsin sellaiset vaatekappaleet, jotka tuntuvat irtonaisilta, siis joille en heti keksi asukokonaisuuksia.
Jos vaatteita on edelleen liikaa, piirustelen ne luonnoskirjaani ja mietin mitä voisi jättää pois. En tähtää tiukasti numeroon 33, mutta ei vaatteita paljoa sen ylikään saisi olla, muuten jotain jää luultavasti käyttämättä. Sellaiset vaatteet, joista olen epävarma, jätän vaaterekin lähellä olevaan "lepäilylaatikkoon", josta ne saa tarpeen tullen käyttöön nopeasti.

7. Ylimääräiseksi jääneet vaatteet palautan kellariin. Tässä vaiheessa on jo ilmeistä, että uusien hankintojen tekeminen on muutoin aivan tarpeetonta, mutta parit sukkahousut olisi hyvä hankkia ja muistan, että en ole vieläkään ostanut uusia sporttiliivejä.

8. Ripustan uuden vuodenajan vaatteet värijärjestykseen ja olen onnessani kauan aikaa säilössä olleiden vaatteiden jälleennäkemisestä. Järjestän korulaatikon uuden vuodenajan vaatteita vastaavaksi. Nyt innostavat vaaleat värit, pitsihame ja -mekko sekä Palonista ostamani kristallikaulakoru jonka askartelin minulle sopivan pitkäksi pari päivää sitten.

 

Tänään yllä kotitekoinen tyllihame, Samujin silkki-pellavaneule ja kristallikaulakoru. 

Seuraavassa jaksossa kevätgarderoobin sisältö!

Kodin kuvalehdessä, mun P333

Minulta ja Anna Perholta kysyttiin Kodin Kuvalehteen kymmenen vinkkiä vaatevaraston järkeistämiseen. Perholla on selvästi tyylikkäämpi vaatekaappi kuin minun rekinrohjoni! Kuvassa päättyvän kauden P333-varasto, tosin huiveja olen vaihtanut ja korut ovat laatikossa. Väreinä musta, valkoinen, tummanvihreä, harmaanruskea, beige ja punainen saappaissa. (Mietin, pitäisikö sinivihreän villakangastakin tilalle ompeluttaa jotain muuta, sillä vaikka väri on itsessään kaunis, se riitelee harmittavasti tummanvihreiden talvipukimieni kanssa. Takin vuori pitäisi vaihtaa, ja äh ja äh. Onneksi voin miettiä asiaa kesän yli, sillä ennen ensi talvea en kai enää tarvitse tosilämmintä päällystakkia.)

Kuvasin lehden kierrätysvaatteen päällä: sain kerran kauniin sinivihreän virkatun topin. Väri on hurjan kaunis ja niin on kuviokin, mutta en vaan keksinyt tapaa käyttää hihatonta paita-asiaa. Niin ompelin sitten pääntietä hieman umpeen ja julistin topin lapsen mekoksi. Sama väri sopii lapselle kuin minullekin.

Vaatekaapin suunnitelmat 2014

Viime vuodesta vielä. Rahaa meni rutkasti enemmän kuin suunnittelin, tosin jos poistan laskelmista japaninmatkan hankinnat niin en ylitä alkuperäistä budjettiraamia 1200 e kovinkaan merkittävästi. Ehkä voin todeta budjetin jokseenkin onnistuneeksi, ja varaan alustavasti melkein saman summan tälle vuodelle (1300 e), mutta katson siitä jo käytetyksi japaninostosten summan. Riippuu toki siitä miten tässä rikastuu, jos esim. saan valtavan rahamäärän lohkaisen siitä samantien muutaman tonnin saappaiden teettämiseen.

Edelisen kirjoituksen hankinnosita unohtui yksi: sateenvarjo. Löysin Tokiosta aivan samanlaisen käyräpäisen kokoontaittuvan sateenvarjon kuin edellinenkin oli, tosin tummansinisenä tummanruskean sijaan. Hintakin oli lähestulkoon sama, vain 400 jenin inflaatiokorotus (tai sitten hienouskorotus, kun ostin uuden varjon Lowry's Farm -putiikista, edellisen Tokyu Hands sekatavaratalosta).


Linkki: Sarjakuvapiirtäjä piirsi vuoden aikana ostamansa vaatteet ja paljonko ne maksoivat, mielenkiintoinen vertailukohta!

Tämän vuoden hankintalistalla ovat

1- Uusi lompakko. Vanha alkaa olla tiensä päässä; kulunutta nepparia ja huonokuntoista vetoketjua ei kannata enää korjata, sillä (teko)nahka on jo nuutunut. Keksin, että voisin teettää vanhoista saappaistani uuden lompakon, pitää selvitellä asiaa.

2- Hattu. Ihastuin niin perinjuurin kesällä ostamaani vintagehattuun, että haluaisin lisätä hattu-ulottuvuutta pukeutumiseeni muutenkin kuin vain sään ääri-ilmiöiltä suojaavana välttämättömyysvarusteena. Kaipaisin välikauden hattua, joka toisi vanhahtavaa eleganssia olemukseeni esim. jakkupuvun tai mustan takin seurana. Tosin sitten tarvitisisn kaksi hattua, sillä ruskeaan jakkupukuun ja mustaan takkiin tuskin soveltuu sama hattu… mahdollisuuksia ovat vintagekauppojen koluaminen tai sitten teettäminen. Ongelma: Viime vuosisadan hattuvuosikymmeninä tukkamuoti suosi varsin lyhyttä kampausta enkä haluaisi saksia tukkaani vain hattujen takia niskamittaan. Nutturaa ja hattua on viimeksi yhdistelty yleisesti noin vuonna 1909, ja sen ajan hattumuoti alkaa olla jo hieman liian muinaista jopa minun makuuni. Tai taisi 40-luvullakin olla jotain. No, tutkiminen ja suunnitteleminenhan on lähes paras osa vaate-elämää!

3- Lisäksi uusi olkihattu kesäksi kelpaisi, jos onnistun paikallistamaan laadukkaan ja mielestäni sopivan mallisen. Nykyinen hattuni on ilmeisesti joutunut edellisessä elämässään tylsistyneen kissan harjoitusvastustajaksi, ennen Fidaan joutumistaan. Saman mallinen, mutta tuore ja laadukas olkihattu on siis listalla.

4- Alushousuja. Tylsää, mutta välttämätöntä. Kaipasin uusia alushousuja jo viime alkuvuodesta, mutta tässä sitä ollaan edelleen saman ongelman edessä. Peau Ethique vaikuttaa hyvältä, saatan myös kokeilla alushousjen itse ompelemista!

5- Koirankarvainen hattu-huivi-kombo, joka sopisi tumman sinivihreään pakkaskelin takkiin. Tai ehkä jonkinlainen kauluri. Pitää vielä miettiä.

6- Aurinkolasit. Nykyiset on hankittu jostain ketjuliikkeestä halvalla, ja mikäpä siinä muuten mutta. Pienenpieni ruuvi, jolla sanka on kiinnitetty irtosi, ja optikko ei löytänyt mittavista ruuvivarastoistaan yhtään täsmälleen samankokoista. Hätäruuvi pitää sangan kiinni kehyksissä kunhan sitä muistaa kiertää noin 2 kertaa päivässä pikkusormenkynnellä takaisin paikalleen. Koska nämäkin lasit ehtivät käytössä vaurioitua sen sijaan että etsisiin uusia hukkaan joutuneiden tilalle, ehkäpä rohkenen investoida enemmänkin kuin kympin seuraavalla kerralla.

7- Kesäjakkupuku? Kotelomekko ja jakku? En ole tästä vielä varma, mutta harkitsen siistin työasun teettämistä kesäkäyttöön. Jakkupukuni vaatii alle noin 15 asteen ulkolämpötilan, jotain samantapaista mutta kevyemmästä kankaasta olisi lämpimille keleille kiva. Tosin kesällä on vähemmän työasioita kuin kylmillä säillä, mutta sattuu sitä joskus haastatteluja helteilläkin.

8- Trikoinen alusmekko sen neulemekon alle, joka on luvannut valmistua tämän talven aikana. Kangas on jo Tiinalla, pitäisi vain sopia malli.

9- Harmaanruskehtavat avokkaat, jotka sopivat jakkupuvun kanssa. Minulla oli yhdet tosi kauniit 40-luvun avokkaat, ostettu hetken huumassa vintagekaupasta, mutta kun niitä oikein huolella sovittelin jalkaani, huomasin niiden olevan ainakin numeroa liian isot! Niin myin ne sitten pois.

10 - urheilurintaliivit. Tylsyyden uuvelo, mutta nykyiset ovat aivan nuuvahtaneet.

Muuta ei nyt tule mieleen, mutta lista tietenkin elää tilanteiden mukaan.

2013 vaatteina ja miten tästä eteenpäin

Hyvää vuotta 2014 kaikille lukijoille! 

Olen tunnollisesti kirjannut ylös jokaisen vaateostoksen ja -hankinnan vuoden kuluessa. Kuten jo moneen otteeseen olen maininnut, suosittelen samaa kaikille. On todella hyödyllistä nähdä omin käsin kirjoitettuna tai naputeltuna joka ostos, löydös ja vaatelahja sekä niihin menneet varat. Näin voi viimeistään vuoden lopussa tutkailla, mikä osoittautui hyödylliseksi, mikä turhaksi, ja samalla miettiä mitä yhteisiä piirteitä hyödyllisimmillä hankinnoilla on (tai mitä yhteistä epäonnistumisilla on, jos haluaa olla raadollisempi).

Minun vuoteni näyttää tältä:

Tammikuussa eksyin keskustan trendi-Fidaan, ja nappasin mukaani vain 7 euroa maksaneen vanhan brodyyrialushameen. Kuten useimmat muutkin pääasiassa halvan hinnan innoittamana tehdyt ostokset, niin tämäkin oli kehno. Minullahan oli jo samaa tunnelmaa ilmentävä leikekirjotuista liinoista tekemäni hame, joka oli värin ja mallin puolesta sopivampi kuin uusi hankinta. Alushame on sinällään kaunis ja laadukas, mutta minulle tarpeeton. Odottaa uuden kuminauhan laittoa, sitten pistän sen Facebookin vintagekirpparille. Joku toinen saa sen kellomekkonsa helmoja kohottamaan.

Helmikuussa repäisin ja teetin kävelypuvun. Olin hankinnut asiaa pitkään, ja kävelypuku on osoittautunut juuri niin hyödylliseksi kuin toivoinkin. Viimeksi käytin sitä Metropolitan Operan elokuvanäytöksessä - halusin jotain arkipukua fiinimpää päälleni, juhlamekko olisi kuitenkin ollut liioittelua, kävelypuku oli juuri täydellinen. Samassa kuussa ostin nypynpoistajan (hyödyllinen kapistus) ja kaulakorun kirppikseltä (no jaa, ilmankin olisi pärjännyt mutta eipä se paljon tilaakaan vie).

Maaliskuussa matkailin Italiassa ja Saksassa. Ennen matkaa ostin mustat laadukkaat puuvillasukkahousut, erittäin järkevä hankinta. Tiina Talvikki kopioi minulle pyöreäkauluksisen Jane Marplen trikoopaidan, joka oli lähestulkoon puhki kulunut kaulan tienoilta. Tämä paita ei ole päässyt niin paljon käyttöön kuin olisin toivonut; pakkaset loppuivat kevättalvella tuohon eivätkä ole oikein vieläkään alkaneet uudestaan, ja paita on parhaimmillaan villapaidan alla. Jospa tässä nyt joskus pakastaisi!!
Matkalla sorruin kahteen kyseenalaiseen ostokseen: aivan vääränlaiset käsineet, kaunis mutta minulle vääränmallinen leikekirjottu paita. Molemmat sain luovutettua eteenpäin hyviin koteihin. Lisäksi ostin juuri sopivat nahkakäsineet (tosi hyvä hankinta) ja kauniin vintage-silkkiyöpaidan (hyvähkö hankinta, mutta ohuet olkaimet tuppaavat irtoamaan joka kerta kun nostan lapsen syliini. Ohutolkaiminen luksussilkkiyöpuku ei ole kätevin äiskävaate).

Huhtikuussa en maaliskuun vaateshoppailujen jälkeen tarvinnut mitään uutta.

Toukokuussa kävin Kierrätystehdas-tapahtumassa ja löysin ilmaistorilta siistin mustan T-paidan aluspaidaksi. Laajensin liian pientä pääntietä tarmokkaasti heti paidan kotiin tuotuani, ja se on nytkin ylläni. Ostin kesää silmälläpitäen huuto.netistä beiget Blochin ballerinat, ihan OK ja käytin niitä paljon, mutta ensi kerralla taidan kallistua Repettoon. Nahka on niin pehmeää, että se on jo tullut nuhruisen näköiseksi.

Kesäkuussa tein impulssiostoksen Yle Olotilan haastattelun jälkeisessä jännityksenlaukeamistilassa: musta vintagehattu. Se ei kuulunut suunnitelmiini, mutta osoittautui silti kelpo ostokseksi. Ompelin kesää varten väljät pellavahousut. Niitä tuli käytettyä paljon helteillä ja varmaan edelleen tuleanakin kesänä. Kangas ei tosin valitettavasti osoittautunut huippulaatuiseksi, se alkoi nuhjaantua pehvan tienoilta. (No, vaadin housuilta aika paljon, kun kesähuvituksiin kuuluu mm. liukumäen laskeminen Kaivopuiston kallioilla, mutta silti kangas olisi voinut vanheta kauniimmin).

Heinäkuussa sain Tiina Talvikilta muokatun trikoopaitani - ei uusi hankinta vaan vanhan vaatteen uuteen kukoistukseen saattaminen. Ehdottomasti vaivan arvoista, varmaan eniten kesällä ja syksyllä käyttämäni yläosa. Ostin tummansiniset sukkahousut, kelpo ostos sekin vaikka vaati parin kuukauden odottelun että pääsivät käyttöön. Finnconista sain mukaani vänkäri-t-paidan, koskahan ehtisin ommella siitä mekon Pikku Onnettarelle... kuuluu kankaiden ei vaatteiden joukkoon.

Elokuussa en ostanut mitään mutta ompelin kaksi vaatetta: isoäitini vanhasta mekosta paidan ja mustasta pellavasta kynähameen. Eritoten jälkimmäinen oli huippukäytännöllinen, se palaa heti keväällä käyttöön.

Syyskuussa käytin isoäidiltäni aiemmin saaman mustan, punakukkaisen mekon ompelijalla, jossa sen istuvuus tarkistettiin, helmaa lyhennettiin ja pääntietä avarrettiin. Ostin rintaliivit, ja kävin lunastamassa Samujilta karvaisen, lämpimän pipon arvonnasta saamallani lahjakortilla (sopii hauskasti siistien ja jopa juhlavien takkien kanssa!).

Lokakuussa ompelutin vanhan mustan vakosamettijakun tilalle samaa asiaa ajavan, mutta siistimmän harmaan villakankaisen jakun. Oikein hyödyllinen, koko ajan käytössä kun vaan ei ole liian kylmä.

Marraskuussa valmistauduin Japaninmatkaan. Ostin mustat puuvillasukkahousut. Ompelin ruskeasta villakrepistä "runkopuvun" ja sain Kainon neuloman pitkän villatakin. Molemmat ovat ahkerassa käytössä.

Matkalla vaateshoppailu lähti nolosti lapasesta. Ostin kangaskassin jossa oli söpön kissan kuva (se tuntui ostohetkellä tosi hyödylliseltä, mutta kotona on kangaskasseja ihan riittämiin). Ostin Uniqlosta heattech-aluspaidan (kalseassa tokiokämpässä tarpeen mutta kotona myös aluspaitoja on aivan kylliksi). Eli kaksi ostosta, jotka olisi voinut välttää paremmalla pakkaamisella. Ostin nahkasaappaat (vanhat olisi ehkä voinut vielä korjauttaa, mutta suutuin niille kun ne hajosivat taas. Uudet saappaat ovat jatkuvasti käytössä, toivottavasti kestävät pitkään). Ihanasta pitsikaupasta ostin kirjotun pannan (sievä mutta on jäänyt alikäytölle, katsotaan paraneeko tilanne) ja pitsisen ... koristeasian, ööh, sitä voi käyttää kaulakoruna tai hiuksiin kiedottuna (olisin saanut jättää väliin, pitsi on huippulaadukasta mutta sopivan runotyttöisiä päiviä on sangen harvoin). Jane Marplen, joka täyttää minut lähes järjenvastaisella intohimolla, valikoimista ostin tummanvihreän, mitalikuvioisen hameen (kuva yllä - tosi ihana, käytän lähes koko ajan ... ei mitään syytä miksi olisin tarvinnut uuden syys-talvihameen, mutta äää ja oi ja voiih ja se vaan on niin kaunis ja kahisee päälläni niin suloisesti ja sopii vihreisiin käsineisiini ja  tekee minut iloiseksi) ja rintakorun, joka on nyt lokakuussa teetetyn jakun kauluksessa. Lisäksi sain ent. luokkatoveriltani Apilta hienon kaulakorun.

Joulukuussa oli joulu, ja sain lahjaksi NoaNoan huivin. Se on kaunis, mutta ei sovi talvipukeutumiseeni, tutkin sen mahdollisuuksia paremmin kesällä.

Yhteensä omistuukseeni on vuoden aikana tullut 30 (!!!) vaatetta, joista tosin olen hankkiutunut kahdesta eroon ja kohta kolmesta, eli talouteen on jäänyt 27 vaatetta. Todella paljon enemmän kuin olisin arvannut, yli kaksi kuukaudessa. Tähän ei ole laskettu urheiluvaatteita, jotka ovat mielestäni enemmänkin välineitä kuin vaateita (eli juoksukengät, verkkarit kirppikseltä ja itse ommeltu lenkkeilypaita).

Itse ommeltuja vaatteista oli neljä, teetettyjä myös neljä, käytettynä hankittuja 9 (tosin moni räikeä virheostos oli juuri kirppikseltä - tarkkana siis jatkossa!), lahjoja kaksi. Selkeästi onnistuneita, eli pukeutumistarpeen täyttäviä ja paljon käytettyjä hankintoja oli 20 eli onneksi valtaosa. Asusteita (koruja, kasseja, huiveja) oli peräti 10, mistä olen aivan ällistynyt koska en olisi viime vuoden alussa arvannut tarvitsevani muuta kuin talvihatun. Kenkiä oli kahdet, ja varsinaisia vaatteita 11. Yksi kuukaudessa, huh! Aika paljon. Mutta uumoilen tämän hankintatahdin olevan vaatekaapin suunnitelmallisen kohentamisen sivutuote, sitten kun hyödylliset hankinnat on hankittu niin ei tarvitse kuin välillä päivittää kuluneet.

Muotikeskustelua ja koirankarvaa

Eilinen Urbanstoryn Muotia ja mieltä -tapahtuma oli mukava, keskustelu rönsyili vapaamuotoisesti odottamattomiinkin suuntiin. Glögi oli maukasta ja tunnelma intiimi (väkeä ei paikalla ollut kovinkaan paljoa, mutta sopivasti kuitenkin!). Outi Pyyltä opin taas uutta ihmeellistä massavaatetuotannon kertakaikkisen ällistyttävästä epätehokkuudesta: hyvänä myyntinä pidetään, jos tietystä vaatemallista saadaan myytyä 70%  - siis että myymättä jää tehdyistä vaatteista 30% - mutta sattuu ihan useinkin, että myytyä saadaan vain 20-30%. Ja mitä näille kaikille ylijääneille vaatteille tapahtuu? Hmm...

Yhtään kuvaa en huomannut tapahtumasta näpätä.


Kävelin eilen aiemmin päivällä joulutorin halki, silmääni osui tälläinen koju, rukki ja kaikki:

 

Rukki ja rautapata, 100% koirankarvasta tehtyjä lapasia jne neuleita! Olin ollut siinä luulossa, että koirankarvasta ei saa yksinään, ilman villalisää, kehrättyä lankaa, mutta nytpä luulo osoittautui vääräksi. Käsin kehräämällä koirankarvalankaan saa riittävän tiukan kierteen jotta lanka pysyy hyvin koossa ja kestää neulomista ja käyttöä (sukkalangassa oli lampaanvillaa mukana, kestää paremmin).

Käytössä koirankarvatuotteet pörhistyvät ihanan pöyheiksi, kuvassa vasemmalla tekijän 4 vuota käytössä ollut lapanen. Innostuin tästä materiaalista, mahtavan lämmintä ja kauniit värit. Ja kun lapasissa on sen koiran kuva mukana, josta karvat on kerätty, niin todella on tuotantoketju hallussa joka kohdaltaan! Mielenkiintoinen materiaalilisä kotimaisiin vaateaineksiin.

Harmillinen tunne, kun haluaisi ostaa jotain, on niin hyvä tuote ja kannatettavaa kaikin puolin, mutta joululahjat on jo hankittu..!

Eräs lehti kävi kuvaamassa vaatevarastoni (tulevaan juttuun, jossa vaatevarastonsa järkeistäneet ihmiset antavat vinkkejä). Rekillä talven vaatteet: kolme takkia, kolme mekkoa (joista yksi ylläni), kaksi hametta, kolme lämpöneuletta, neljä ohuempaa yläosaa, jakkupuku. Lisäksi on kolmet saappaat, kahdet kengät, pipo, kaksi kaulaliinaa, käsineitä, koruja ja kaksi laukkua - kuvan kori on yöpuvun päiväsäilytysastia, ei käsilaukku. Ja alusvaatteita, sukkahousuja ym tietysti kanssa. Värivalikoima heijastelee varmaankin talvista metsää; mustaa, harmaata, tummanvihreää, valkoista, beigeä, pieniä pilkahduksia punaista ja viininpunaista.

Uusi jakku & ostohimotuksia

 Teetin nuhjuiseksi käyneen mustan vakosamettijakun tilalle samaa asiaa hoitavan, mutta paremman näköisen tummanharmaan villakangasjakun. Kankaan ostin torilta Italiasta kevätmatkalla ja sen ompeli helsinkiläinen mahtava ompelija (kysykää yhteystiedot jos haluatte teettää hieman hinnakkaan mutta toisaalta myös hintansa arvoisen vaatteen).

Alkuperäisen jakun olin ostanut eurolla tai kahdella UFFin aleista, ja se on osoittautunut todella hyödylliseksi. Vakosametti vaan on turhan "casual" moneen siistimpää tyyliä vaativaan tilanteeseen ja kangas kului käytössäni aika surkean näköiseksi. Nyt sammarijakku on alennettu ulkoilutarkoituksiin (ja vanhan minulle epäkäytännöllisen ulkoilutakin poistin taloudesta kokonaan. Se oli 60-luvun kirkkaanpunainen vintageihme, luulenpa että sille löytyy Kierrätyskeskuksen kautta uusi koti).

 Suuressa suunnitelmassani jakku oli tarkoitus korvata uudella vasta ensi vuonna, mutta päätin aikaistaa budjetin venymisenkin uhalla hankintaa tokionmatkaa varten. Haluan näyttää siellä siistiltä. Jakun idea on olla helposti erilaisten mekkojen päälle vetäistävä välikausitakki. Kangasta on vielä jäljellä pari metriä, suunnitelmissa on ensi vuonna tai parin vuoden päästä teettää kotelomekko.

  

Jakun saa myös napilla kiinni ja minulla on ihana vilkas lapsi!

Viimeaikaisia ostohimotuksia, jotka ylöskirjaan nähdäkseni kuinka pitkään ne kestävät (jos vielä ensi vuonna samaan aikaan tuntuu hyvältä idealta, eikä minulla ole tähdellisempää hankittavaa, niin saatan jo harkita ostamista).

Sateenvarjoni alkaa olla viime metreillään. Jos vois kuten tahtois, hankkisin nykyisen lopullisesti hajotessa brittiläisen James Smith & Sons -firman kokoontaittuvan sateenvarjon vihreänä. Siinä on kaikki mitä kaipaan sateenvarjolta: taittuu pieneen tilaan ja kädensija on hyvännäköinen ja kaareva. En käsitä nuppipäisiä sateenvarjoja, niitä ei voi ripustaa käteen tai käsilaukkuun.

 Com-pa-ny:n supermahtavansuloinen tammenterholaukku Secrets of Russia -kokoelmasta.  Tämä olisi niiiin mahtavan hyvännäköinen valkoisen pitsimekkoni kanssa. Jos ramppaisin alvariinsa coctailtilaisuuksissa... nykyisellään valitettavasti minulla ei oikeasti ole juuri käyttöä pienelle söpöisälle käsilaukulle.

Mietin antaumuksella syysvaatteitani

Syyskausi lähestyy jo lupaavasti, siis ainakin mitä tulee P333:n syyskauteen. Olen jo  valmistellut tietä syksyiselle vaatevalikoimalle karsimalla pois kaiken liian kesäisen, jonkinlainen öö "cleansing the palate" mikä suomeksi?? ennen syyskokoelmaa. Vein kellariin säilöön vaaleansiniset ja vaaleanvihreät vaatteet, jotka henkivät tähän hillontuoksuiseen ja vehnänkultaiseen vuodenaikaan liikaa alkukesää ja syreenin tuoksua, samoin kevyet mekkoset, otin tilalle pilkullisen neuletakin, kävin lyhennyttämässä anopilta saamani ranneketjun, parsin kaikki villasukat, vaihdatin Tikaun korin sangat. Toisesta päästä hajoaa samaa vauhtia kuin siistin ja korjaan toisesta päästä: Blochin balleriinan pohja alkoi rämpsättää, kaksi yöpukua ratkesi, tein neuletakkiin reiän kun koitin siistiä sitä nypynpoistajalla ja turmelin pitkän viskoosimekon.

Pitkän mekon kohtalo oli nolo. Lähdin pyöräilemään, helma juuttui ketjuihin, jumituin kiusallisesti paikalleen omalla kotikadullani, en päässyt eteenpäin en taaksepäin, kännykkä oli unohtunut kotiin joten en voinut soittaa miestä hätiin, en pystynyt edes kumartumaan, ja ainoa ratkaisu vaikutti olevan, että luikertelen mekosta ulos ja alan rintaliivisilläni irroittelemaan mekkoa ketjuista. Onneksi paikalle sattui avulias mieshenkilö, joka raakaa voimaa käyttäen repi mekon ketjuista. Kiitos hänelle! Ei helmasta sitäpaitsi lähtenyt kuin kapea suikale, mutta nyt ei oikein ole sopiva hetki ompelupuuhiin. Ja viskoosimekko muutenkin kuuluisi jo talvisäilöön. Kirja on aivan loppusuoralla, pitäisi keskittyä siihen eikä miettiä syksyn garderoobia tai kunnostaa ratkenneita vaatteita... nooo tässä minä nyt kuitenkin mietin oikein antaumuksella vaatteitani.

Jotain alitajuista tarvetta karsia vaatekaappia edelleen ilmenee: unohdin takin mummilaan ja hatun serkun luo, ja nyt huomaan että kaksi paitaa on ollut viikon tuuletusparvekkeella (ovatkohan ne siellä enää?).

Pari vaatetta kangastelee hankintalistalla. Musta vakosamettijakku, jonka joitakin vuosia sitten ostin parilla eurolla UFFin alesta, on tavattoman käytännöllinen vaate. Toivoisin vaan, että se ei olisi niin leimallisesti "casual" ja sitäpaitsi hieman nuutunut. Haluaisin saman mallisen, mutta myös siistimpään pukeutumiseen sointuvan bleiserin. Neutraali, klassinen harmaa tai tummansininen bleiseri on tällä hetkellä tottakai hirmuisen muodikas, mutta voisi kuvitella ettei se muutu nolon epämuodikkaaksi sittenkään, kun se ei enää ole tähtituote. Kevään euroopanturneelta ostamani laadukas tummanharmaa villakangas olisi juuri sopiva materiaali, nyt kun saisin vielä jostain rahaa bleiserin teettämiseen... (siinäpä vaate, jota en aio edes yrittää ommella itse).

Toisekseen himoitsen luonnonvalkoista käsinneulottua irlantilaisvillatakkia. Äidilläni on sellainen, isotätini perintöä, erittäin tyylikäs, mutta hän ei toistuvista hienovaraisista vihjauksistani huolimatta vaikuta olevan halukas luovuttamaan sitä minulle. Joten, kunhan kirjani myy kymmeniätuhansia ja muutama satanen liikenee vaatteisiin, palkkaan jonkun neulomaan itselleni kopion kyseisestä villatakista. Muhkuinen, lämmin, monenmoisilla palmikoilla ja nypyillä koristeltu villatakki olisi juuri oikea kaveri hennoille pitsivaatteille, myös värikkäille printtimekoille, oikeastaan vähän kaikkeen. Syyspäivinä ei tarvitsis takkia, ja talvella se vasta olisikin ihana lämmin kaveri.

Muutoin taitaa olla kaikki tarpeellinen toistaiseksi kasassa. Tai no, uudet rintaliivit tekisivät terää. Tähänastinen suosikkivalmistajani Mary-Jo oli turhan ympäripyöreä vastauksessaan, kun kyselin työoloista ym, joten haluaisin löytää jonkun toisen merkin. Tämä ranskalainen alusvaatemerkki vaikuttaa hyvältä, mutta rintaliivejä ei voi oikein ostaa postitilauksena. Voi olla, että joudun tyytymään reiluudeltaan epämääräisiin liiveihin jatkossakin, ärrr!

Kesän Project 333

Pidän tänään vapaapäivän ja sen huviksi piirtelin kuvat kesäkauden P333-puvustostani. Näillä olen pärjäillyt jo kaksi kuukautta ja vaihtopäivä on elokuun lopussa (tai siinä vaiheessa, kun sää muuttuu syksyiseksi).

Yläosat:

1 Musta vakosamettijakku
2 Pellavatakki (Tiina Talvikin ompelema)

38 Harmaa neuletakki
4 Vaaleanvihreä pitsineuletakki

5 Valkoinen neulebolero

6 Tummansininen neulebolero

7  Musta kietaisutrikoo

8 Vedenvihreä neule
 

9 Musta trikoopaita x 2
10 Vedenvihreä kangastoppi pitsikoristein
11 Harmaa kirjottu hihaton paita

12 Tummansininen tähtikirjottu t-paita (Tiina Talvikin muodistama vanhasta trikoopaidastani)

Mekot ja hameet:

13 Valaspellavamekko (itse tehty, Pitsikirjaa varten)

14 Valkoinen puuvillamekko (antiikkinen alusmekko Pariisista kirpputorilta)

15 Globehopen pellavapyyhemekko

16 Raidallinen tirol-mekko (itse muokattu)

17 Viskoosimekko

18 Pellavahousut (itse tehdyt)
19 Mustapohjainen keittiöhame (itse ommeltu, vuonna 2007 ja edelleen loistokunnossa, vaikka ollut koko ajan käytössä!)
20 Musta valkopilkkuinen sifonkihame
21 Pitsiliinahame (itse tehty)

 22 Mustat balleriinat
23 Keltaiset balleriinat
24 Beiget balleriinat
25 Mustat avokkaat
26 Harmaanrusehtavat korkkarit

27 Tikaun kori (siisti, kaupunkimainen)
28 Rento iso piknik-kori
29 Juhlalaukku
30 Olkihattu, musta nauha
31 Olkihattu, rusehtava
32 Musta juhlahattu

 ja kohdan 33 täyttävät korut yhtenä mönttinä. Aiemmilla P333-kausilla sain korutkin mahdutettua mukaan, mutta kesäkauteen en – minulla on ihan tajuttomat määrät ihania, kauniita, sopivia kesävaatteita, joista nämä ovat vain pieni osa. Oivoi! Eipä tarvitse kesävaatteita ostaa tai tehdä pitkiin aikoihin.

Joku mietti jossain blogissa, kyllästyykö rajoitettuun vaatevarastoon. Itse en ainakaan kyllästy, 33 vaatetta kaikkine yhdistelyvariaatioineen riittävät erinomaisesti kattamaan sen kolme kuukautta, minkä yksi kausi kestää. Sitten tuleekin jo uusi vuodenaika ja toiset vaatteet, joka tarjoaa vaihtelua ja virkistystä. Kyse on toki paljon myös siitä, minkälaista vaihtelua kaipaa ja kuinka usein on itsensä opettanut sitä tarvitsemaan. Minä olen kertakaikkiaan päättänyt, että tämä määrä riittää, ja hankin vaihtelun näitä vaatteita yhdistelemällä. Pidän usein samaa vaatetta eri kombinaatioissa pitkin viikkoa, ja kun se menee pesuun, alan tutkailla jonkin toisen vaatteen mahdollisuuksia. Haluan selvittää jokaisen käyttämäni vaatteen kaikki mahdollisuudet.

 Tänään on tummansinisen tähtipaidan ja pitsiliinahameen päivä. Taidan tutkailla mahdollisuutta yhdistää niihin valkoiset pitsikorvikset, kuten jo aika monena muunakin päivänä. Toimivaa ei tarvitse korjata!

Rovaniemen kirpputorilta ostettu posliinibambi. Vaihtelua elämääni saan valitsemalla eri pitsiliinan bambien alle :D !

 Tänään siinä on erittäin hieno käsin ommeltu pitsi, jonka olen ostanut jollain naurettavalla hinnalla kirppikseltä.

Kirja kuin tahmainen taikina

 

 En saa käsiäni irti kirjasta. Käsis on nyt vihdoinkin lähetetty kustannustoimittajan syyniin, mutta vielä viimeisiä kuvituksia puuttuu. Piirtelen niitä tässä ihanassa Fleuriste-kahvilassa. Olen jo monta kertaa luullut, että kaikki on osaltani hoidettu, mutta aina putkahtaa jotain, joka vielä kaipaa tekemistä!

 

 Ihanissa kahviloissa pitsihame on aina sovelias vaatevalinta.

 Kesän rentouttavin päivä: edestakainen risteliy Helsinki-Porvoo kauniilla Runeberg-laivalla. Porvoossa ehti juuri syödä etanoita, maleksia hieman vanhassa kaupungissa ja sitten pitikin pinkoa takaisin laivaa. Meinattiin myöhästyä, olisikin ollut noloa :D

Kuvassa ei juuri näy, mutta risteilyasuna oli musta kietaisutrikoopaita (NoaNoa), harmaa kirjottu toppi (sama merkki), valkopilkullinen musta sifonkihame (kirpputorihankinta, muistaakseni euron tai 50 senttiä joskus monta vuotta sitten – lähes paras hinta-laatusuhde mitä missään vaatteessa ikinä ollut!), olkihttu ja kori. Eipä ole vielä tullut vastaan tilannetta, johon P333-vaatevarasto ei venyisi!

Fidan tyyli-ilta & muuta kevyttä vaihteeksi

 Viime viikolla käväisin Aamukahvilla-blogin kirjottajan Henriikan ja Outi Pyyn järjestämässä Fida Tyyli-illassa. Tapahtuman pointtina oli antaa ideoita kierrätysvaatteiden käyttöön omassa tyylissä. No minullehan se on tuttua, mutta halusin silti uteliaisuuttani käydä hengaamassa muotiväen joukossa! Tarjoilut oli jees, mm. Laitilan limonaadeja!

 Keskustan putiikki-Fida oli sisustettu eriparisilla tuoleilla esityksen kuuntelupaikaksi. Kummitoimintavidoen jälkeen Outi ja Henriikka esittelivät vaatekulutuksen ongelmia, erityisesti jätteen määrää ja sen käsittelyn ongelmia. Mm. Fidalle lahjoitetuista vaatteista peräti 15% on ihan roskaa ja 40% 2-laatua, jota ei voi laittaa myymälöihin myyntiin (ÄLKÄÄ OSTAKO HUONOLAATUISIA VAATTEITA; NIISTÄ EI OLE KELLEKÄÄN ILOA!!).

Pyy loitsii kansaa lumoutumaan kierräytsvaatteiden iloista.

Pyy ja Henriikka olivat valinneet pari rekillistä mielenkiintoisimpia vaatteita ja ne samoinkun kaikki muukin oli -20%. Itse kyllä tyydyin ostamaan vain kolme kiiltokuvaa... ainoa vaate jota tällä hetkellä tarvitsisin on siistit, neutraalinväriset ballerinat kesäksi.

Kaiken kaikkiaan mainio tapahtuma, toivottavasti sille järjestetään jatkoa. Ensi kerralla voisi järjestää vaikka kilpailun, jossa osallistujien pitää muodostaa tyylikäs asukkonaisuus kierrätysvaatteista, ja parhaaksi äänestetty saa lahjakortin!

 Lopuksi hieman muotikuvia viime viikolta:

 Kokomustaa, paitsi ruskea käsilaukku ja käsineet. Musta on hyvä varhaiskevätväri, koska se nappaa pienimmätkin auringonsäteet lämmittämään.

 

Samujin raitamekko vaatelainaamosta, Jane Marplen neule ja tähän piti napata käsilaukuksi kori, koska ylemmän kuvan käsilaukku ei vain sopinut. Saappatkaan eivät ole täydellinen match, mutta menettelee.

 

 

Haastatteluhommia taas, tällä kertaa kävin kyselemässä Greenpeacelta heidän Detox-kampanjastaan. Ja tietenkin jakkupuku päälle. Tummanharmaanvihreät sukkikset sopivat kävelypukuuni ehkä ruskeita paremmin ja kaivelin huivikätköstä väreihin sopivan silkkisen kuviohuivin. Olen lipsunut Project 333:n vaatemäärästä, vaihtelen alvariinsa huiveja ja koruja - jotenkin on talvella valitut vaatteet eivät tunnu sopivan kevääseen enää ollenkaan.