Paljastusten aika: Vaatehankinnat ja -kulut 2015

Hyvää uutta vuotta kaikille! Pahin muuttohässäkkä on ohi ja olemme asettuneet uuteen kotikoloon, nyt ehdin vaihteeksi blogitella. Lupaan järjestää sen aiemmin mainitsemani arvonnan... mutta ensin
on taas Vuotuisen Vaatekatsauksen aika!

Rahaa vaatteiden ja asusteiden hankkimiseen on mennyt vuodessa 1634 e. Jos urheiluvälineeksi tulkittavat juoksuhousut laskee pois, niin tulos on 1569 e, joka on vain kolmisen sataa enemmän kuin mikä vuotuinen budjettini oli... En tiedä mistä päästä kannattaisi säästää enkä kadu juuri mitään, minulla vaan sattuu olemaan pöyristyttävän kallis vaatemaku (mitä tulee uutena ostettuihin asioihin). Edes huonojen ostosten poisjättäminen ei olisi juuri auttanut, sillä olisin säästänyt vain noin 55 euroa. Silkkikukkia ym tarkkaan ottaen tarpeetonta vaikkakin ilahduttavaa tilpehööriä olisi voinut hommata vähemmän, mutta ei raha niihin kulunut vaan kalliisiin kesäkenkiin, kalliiseen alusvaatesettiin, kalliiseen silkkivuoriin, kalliiseen neuletakkiin ja sukkahousuihin. Kaikki näistä olivat parhaiden hankintojen joukossa, joten ainakin raha on mennyt hyvään käyttöön.

Vaate- ja kenkähuoltoon meni hiukan yli 150 e.

Määrällisesti vaatteita+asusteita tuli talouteen noin 58-60 kpl eli keskimäärin viisi kuukaudessa (en enää muista tarkalleen monetko alushousut ompelin, siitä epämääräisyys). Tavaroista kuusi on poistettu kierrätykseen, sekä joitain sukkahousuja lienee kulunut puhki. Upouusia tuotteita ostin tai teetin 20 kpl joista 9 sukkahousuja ja 2 alusvaatetta. Lisäksi ostin uutena kolme kangasta – ennenkuulumattoman hillittyä! – joista enää yksi on ompelematta.


Vuoden kenties paras vaateoivallus oli hyvän alushousukaavan kehittäminen, jolla ratkaisin vuosia jatkuneen alushousuongelman. Nyt loihdin vanhoista t-paidoista ja pitsinrippeistä pöksyjä milloin huvittaa!

Tässä suoraan läppärilläni pitämästäni tekstitiedostosta mitä tänä vuonna on tullut vaatekaappiin kasattua sekä selittelyitä. Sinisellä erikoisen hyvät hankinnat, punaisella huonot, kursivoidulla vaatteiden ylläpitokulut ja * tarkoittaa uutena kaupasta hankittua tai teetettyä.

Vaatekulut 2015

Tammikuu
- Pitkät villasukat Kontista 8 e
- Musta pitkä hame ystävältäni Elliltä 0 e (tätä käytän keväällä ja syksyllä, huiskahtelee ihanasti)
* Helmikorvakorut 3,5 e (>> poistettu koska liian pienet, mikä olisi pitänyt älytä alunperinkin)
* Sinivihreävalkoinen villakangas Eurokangas 47 e (tästä tuli viittakombo, ja oli siis loppujen lopuksi hyvä hankinta, vaikka ei ollut yhtään harkittu!)
- Aluspaita ruskeanvihertävä Kierrätyskeskus 2 e

Helmikuu
* Mustat Vogue puuvillasukkahousut 32 e
* Mustat Philippe sukkahousut 26 e
- Hattuneula & nailonsukat vintagekaupasta 25 e (suosikkihattuneulani mutta ihan turhat vintagesukat)
* Silkkivuoria 121 e (viittakomboon. Kallis ostos, mutta mikään ei ole ihanampaa kuin raskas silkkivuori joka saa viitan soljumaan ympärillä sulokkaasti)

Maaliskuu
- Beiget käsineet ja silkkikukka vintagekaupasta 26 e
- Mustat käsineet 3 e
- Beiget lyhyet käsineet 5 e (ostettu hätäpäissään kun kaupungilla hukkui juuri käsine >> poistettu kierrätykseen, koska liian lyhytvartiset)
- Musta juhlakäsilaukku vintage-fb-ryhmästä 40 e (korvasi aiemman mustan käsilaukun, joka oli liian fiini arkikäyttöön, mutta liian arkinen juhlakäyttöön)

Huhtikuu > Hyviä ja huonoja ostoksia euroopankiertomatkalta
- Sininen pilkullinen silkkimekko Pariisin vintagekaupasta 10 e (käytössä kotimekkona, mutta oli minulla niitä ennestäänkin. Taitaa joutua kierrätykseen)
* Repetton mustat minä perhonen ballerinat 250 e (suosikkikesäkenkäni)
* Musta pellava-T-paita Kööpenhaminasta 53 e (suosikkikesäpaitani)
- Harmaanvihertävä pitkä aluspaita / kierrätystehtaan ilmaistori 0 e

Toukokuu
* Siskoni neuloma villamekko 0 e (tämä oli päällä käytännössä koko joulukuun, ihana ja lämmin!)
Roikkuvat helmikorvakorut 3,5 e (korvaavat viemäriin hulahtaneen perushelmikorvakorun)
* Italialaiset silkkialusvaatteet 258 e (alusvaatelaatikossa pitää mielestäni aina olla yksi superhemaiseva luksussetti, ja edellisen ostin häihini vuonna 2006, joten ne oli aikakin korvata)
* Juoksuhousut Howies 65 e (ei ole housujen vika, että viimeisen parin kk:n aikana ei ole tullut juostua)
3 kengät ja saappaat suutari 95 e
Parikan laukun napin kiinnitys 8 e
- Tein korun (mustat helmet + simpukankuoria) 0 e

Kesäkuu > Tarpeeseen ja käyttöön
* Pellavamekko Knitworks 30 e (kesän perusvaatteeni)
* Valkoinen neuletakki Knitworks 110 e (toiveiden mukaan tehty ja toimiva!)
* Nailonsukkahousut Wolford 30 e (Kalliit. Koska edelleen ehjät, hintansa arvoiset)
- Ompelin kahdet alushousut
* Hattu (teetetty Kuuralla) 70 e

Heinäkuu > Ei mitään ostoksia. Näitä kuukausia voisi olla enemmänkin...

Elokuu > varaudun syksyyn
- Takki ReMake vintage 75 e

Syyskuu
Minä perhonen/repetto kenkien pohjaus 40 e
- Sain valmiiksi viittakombon sekä muutamia kipeästi kaivattuja alushousuja
* Tiina Talvikin ompelema silkkialusmekko 80 e (tämä menee siskoni neuloman villamekon alle)

Lokakuu > valtavasti hankintoja
* Tryffelinväriset sukkahousut 24 e (>> Sukkahousumyyjättäret maanittelevat minua aina ostamaan liian pieniä sukkahousuja. Joko osaan pukea takamukseni niin, että se näyttää todellista pienemmältä, tai sitten muut naiset pitävät kireämmistä sukkahousuista kuin minä. Joka tapauksessa nämä poistettu sutjakkapehvaisemmalle siskolle)
* Vogue puuvillasukkahousut x 5 164 e (Ostin viidet kun sain kuulla, että näiden ehdottomasti parhaiden sukkahousujen valmistus on lopetettu. Kolmet voguet on vielä korkkaamatta.)
- Mustat käsineet Tukholmasta 4 e
- Vyö Beyond Retro/Tukholma 12 e (osoittautui liian leveäksi takkiin, mutta hyvä hameen kanssa. Ei varsinaisesti välttämätön mutta saa olla taloudessa.)
* Musta villatrikoo tukholma 40 e (vielä minä joku päivä teen tästä itselleni talvisen kynähameen)
- Vyöt (x3) kierrätyskeskuksesta 7 e  (>> tarvitsin syystakkiin vyön, testasin eri vöitä. Kolmesta kaksi laitettu takaisin kiertoon, loppujen lopuksi pidin sen jonka sain ilmaispuolelta)
- Tein mustan rannekorun + persikanvärisen rannekorun
- Punaiset kumisaappaat kierr. kesk. 5 e (mikä säästö! Olin jo vähällä hankkia yli satasen designsaappaat hapertuneiden vanhojen korvaajaksi, kun löysin nämä kierrätyskeskuksesta)
- Punainen villahuivi kierr. kesk. 2 e (saappaiden kanssa pirteä yhdistelmä)
- Violettipinkkki silkkikukka kierr kesk. 0.5 e
- Kahdet käsineet (toffeeväri + valkoiset "strings") kierr. kesk 2,5 e

Marraskuu
Napinläpi takkiin Remake 10 e
- Kapea vyö marttojen vaatevaihtopisteestä 0 e (>> ei sitten ollutkaan hyvä, palautettu kiertoon)
- Kaulus syntymäpäivälahjaksi siskolta

Joulukuu >> muutin ja vietin joulua!

Orchids on Your Budget

Palatakseni kevyempiin aiheisiin, olin viime sunnuntaina Leppävaarassa Marttojen Garderobi-tilaisuudessa haastateltavana ja myymässä kankaita (meidän perhe on muuttamassa, ja olen ottanut aktiivisen asenteen kangasvarastojen kutistamiseen). Jonkun verran sain kankaita myytyä, myös muutamia kirjojani, ja tilaisuus oli muutenkin käymisen arvoinen.

Vaatevaihtopisteellä vaihdoin yhden kankaan uhkarohkeasti ohueen nahanväriseen vyöhön vaikka ei ollut mahdollisuutta peilata, no, voi olla että se jatkaa piankin matkaansa eteenpäin, koska ei oikein sitenkään näytä päälläni sopusuhtaiselta. Otin sen sillä ajatuksella mukaan, että ehkä sopii ehkä ei, kohtalo määräytyy sitten kokovartalopeilin edessä. Ei kukaan n. kokoa 40 oleva lukija sattuisi tarvitsemaan sievää, kapeaa vyötä?

Kiitokseksi osallistumisesta sain upean orkidean, joka muistutti mieleeni ihanan kirjan Orchids on Your Budget. En ole koskaan kehunut sitä täällä blogissa, vaikka se on ai-van mah-ta-va! Kirjoittaja on Marjorie Hillis, jonka kuuluisin kirja on Live Alone and Like It, opas- ja kannustuskirja sinkuille (vaikkakaan tuota sanaa ei alkuperäisenä julkaisuajankohtana 1930-luvulla vielä käyttty). Orchids... opastaa taloudenpitoon, jonka päämääränä on saada käytettävissä olevilla - niukoilla- varoilla mahdollisimman paljon itselle tärkeimpiä nautintoja irti elämästä. Kirja on nokkelasti ja hauskasti kirjoitettu, eikä ollenkaan altistu säälittelemään vähävaraista lukijaa, päinvastoin koittaa tuupata hänet täyteen tarmoa ja ryhtiä. Kirjoittaja on usein jopa piikikäs, mutta ei ainakaan minusta ärsyttävällä tavalla.

Vaatteista Hillisillä on paljon edelleen pätevää sanottavaa. Kirjasta myös oppii, kuinka paljon aikaisemmin valmisvaateteollisuus muodostui pääasialliseksi vaatteidenhankintametodiksi Yhdysvalloissa kuin esim. Suomessa. Ei täällä meilläpäin vielä 30-luvulla ensisijaisesti hankittu vaatteita kaupoista, valloissa taas tämän kirjan valossa laukattin kaupasta toiseen ja oli peräti itsepalvelumyymälöitäkin (niistä kannattaa hankkia mm. iltapuvun kanssa käytettävä silkkinen shaali, jos vaatetustili on pieni!).

"There's the old saw (tell us if you haven´t heard this one before) about building your wardrobe around one colour. You may have learned this one just after the alphabet, but if you always follow it, you are a stronger-minded woman than most. It's amazing, in this enlightened age, to see how many women will go out and buy a brown coat, just as they planned to do, and then get carried away by a little navy-blue dress that is so sweet, and eventually choose a black hat because they can't find a becoming one in any other colour and black goes with everything (oh, does it?) Once you've done that, you can choose between wearing all three and looking as if you did not know any better, or getting three complete outfits. We wouldn't know which to advise."

"The most expensive item in your wardrobe and the greatest extravagance is the garment that can't be worn with a lot of other things (also in your wardrobe) or that you seldom wear at all, because you don't like it. If you have to economize, you can't afford mistakes, which are definitely luxuries."

Suosittelen tätä kirjaa kaikille, joista tuntuu että rahaa saisi olla enemmän. Ainoa vikapuoli on, että tulee kadehtineeksi vilkkaan 1930-luvun ihmisiä, joilla tuntuu olevan vähintään parit pikkukutsut joka viikko ja iltapukujuhliakin monta kertaa vuodessa minimissäänkin!

Vaatesuunnitelma 2015

Tämän vuoden vaatebudjetti olkoon jälleen 1300 euroa, mutta lisään tähän sellaisen pykälän että jos en käytäkään koko summaa, laitan ylijäämän säästöön teetettyjä korkkareita varten.

Siskoni on tekemässä minulle neulemekkoa, ystäväni Kuura huopahattua, ja Aipaettessa on tekeillä yläosa, joka taikoo harmaasta kynähameestani ikäänkuin mekon. Nämä kolme siis ainakin tulee talouteen.

Suunnitelmissa on teettää lämmin, pitkä talvitakki, joka sopisi yhtä hyvin kaupungille kuin pulkkamäkeen. Into tähän projektiin nousee ja laskee lämpömittarin elohopean liikkeille vastakkaisesti. Haluaisin myös teettää pitkävartiset rukkaset, jossa olisi karitsankarvaa sisällä (anteeksi vegaanilukijat! mutta on lämpimin hanskamateriaali). Takkiin haluaisin Rukki&rautapadan käsinkehrätystä koiralangasta irrotettavan "turkiskauluksen" ja samasta aineesta kokonaisuuteen sopivan hatun tai pipon. No, siinähän se koko vuoden budjetti varmaan menikin, että sikäli ihan helppo vuosi tulossa…

Tosin siis tarvitsisin välttämättömien sukkis- ja alusvaateostosten lisäksi valkoisen kietaisuneuleen, koska vanha supermonikäyttöinen NoaNoan kietaisuneule on jo niin kulahtanut, että on siirtynyt julkikäytöstä kotiasuksi. Uudet simppelit helmikorvikset olisi tarpeen viemäriin huuhtouneen tilalle. Jos kaupunkikumpparini hapertuvat lopullisesti, sellaisetkin pitäisi löytää. Ja sitten olkihattu kesään, ja uudet aurinkolasitkin ovat listalla. Ainiin, saatan tarvita myös silmälasit, näkö tuntuu huononevan päivä päivältä. Onko lukijoilla vinkkiä mistä kannattaa etsiä tyylikkäitä silmälaseja Helsingissä?

2014 vaatehankinnat ja -kulut

 Kuppi teetä ja katsahdus menneeseen vuoteen.

Pidän läppärilläni listaa, johon tunnollisesti päivitän vaatehankinnat. Täydellisen läpinäkyvyyden nimissä julkaisen listan totuudenmukaisesti, vaikka se ei ole mitenkään imarteleva. Kommentit suluissa ovat selityksiä (ja selittelyitä) ja kursiivilla on merkitty korjautus- tai pesetyskulut. * on uutena ostettu vaate, muutoin käytettynä hankittu tai teetetty tai itse ommeltu. Siniset erityisen onnistuneita hankintoja, mustalla merkityt keskinkertaisia, punaisia kadun.

Tammikuu kierrätysasusteiden kuu
Ruskea huopahattu kierrätyskeskuksesta 6,5 e (käytössä kävelypuvun kanssa, viimeksi tänään)
Mustat mokkakäsineet Rutuurouva 38 e (valitettavasti nahka oli hapertunutta ja hajosivat pian, plääh)
Tekokukkakimppu divarista 2 e (käytin keväällä paljon, mutta kastuttuaan sadekuurossa menetti ryhtinsä ja lahjoitin sen Pikku Onnettaren leikkeihin. Hinta ja toteutunut käyttö ihan linjassa, en kadu.)
Sukkahousut UFF 2 e
* Kristallikaulakoru Palonista 34 e
Itse tein 2 kaulakorua, aikaa sitten hankituista helmistä

Helmikuu vain yksi ostos ja sekin hyödyllinen
Harmaanruskeat vintagekäsineet tukhomasta 15 e (toinen valitettavasti kadoksissa, nyyh!)

Maaliskuu sukkahousuja ja kangasälyttömyys
* Mustat  puuvillasukkahousut 35 e
* Harmaanruskeat villasekoitesukkahousut 38 e
* Kankaita City Mode 100 e (<< laatuompelimon kangasvaraston loppuunmyynti, lähti ihan lapasesta, koitan välttää jatkossa vastaavia hullaantumisia. Ostin mm. sekapäisyydessäni leopardi- ja seeprakuvioon kudotun sinänsä ihan laadukkaan villasekoitekankaan, joka sopisi Lenita Airistolle mutta ei minulle, ääh... )

Huhtikuu paljon hankintoja, skaala täysin epäonnistuneesta megahyödylliseen
* Sporttiliivit Stokkalta 78 e (pitkään tekeillä ollut hankinta, onnistui hyvin)
Runkopuvun pesetys 30 e
Mustien kävelykenkien korkolaput 17 e
* Harmaat puuvillasukkahousut 15 e (kuluivat puhki nopeasti)
* Pitsinen hiuskoriste Willatar / MadeByHelsinki 35 e (pitsiä iih aah pim pom, mutta sentään jonkinverran tullut käyttöön)
Pilkullinen sininen kotelomekko ja jakku 40 e (loistohankinta, toiveet jopa ylittänyt siisti kesäasu)
Tummansininen talvitakki FB:n vintagekirppisryhmästä 35 e (täysin väärän kokoinen -> poistettu kierrätykseen)
Vaatevaihtojuhlista sinivihreä mekko + jakku, silkkihuivi, 0 e (mekko odottaa edelleen suurennusta ja huivikaan ei ole tullut käyttöön, ei siis kovin hyödyllisiä hankintoja!)
Pitsipainatuksinen kuparikoru lahjana ystävältä 0 e

Toukokuu pöksyjä ja vintagekoristuksia
* 3 kpl alushousuja Peau ethique 67 e (haluan lisää silkkisiä, ne ovat supermiellyttävät)
Hattuverkko (ruskea), hattuneula, beige silkkikukka Play It Again Samista 22 e (hattuverkko  juhlistaa asun kuin asun kampaukseen tai hattuun tökättynä)
Korvikset ja sinivihreä kesäinen paita-asia siivouspäivästä 9 e (korvikset poistettu kierrätykseen, paita-asia yöpukuna ja kotiasuna)
Tuunasin vanhasta miesten hatusta coctailhatun (jota ei ole tullut käytettyä - poistouhan alla)
Ompelin alushousut (viskoosisifongista ja pitsistä, todella söpöt vanhanaikaiset pöksyt!)

Kesäkuu kenkäkuu
Mustien kenkien huolto 17 e
Keltaisten kenkien huolto 44 e
* Punaiset Repettot Nina's 195 e (kalliit, mutta sopivat kesäpuvustossa miltei kaikkeen ja kestävät toivottavasti yhtä kauan kuin edelliset samanmerkkiset)
Ompelin kaksi mustaa hiusnauhaa

Heinäkuu ompeloosi iski
Ompelin pitkän tylli-pitsi-mekon

Elokuu ilmaistavaraa ja hyötyostoksia
Sain ystävältä ruskeanharmaat pitsihousut (kotiasun osana oikein söötit)
* Kolmet alushousut Lindexiltä 14 e (kirjoitin "sakkona" Lindexille ja kyselin vaikeita)
Mustat kävelykengät vaihtobileistä 0 e (tosi hyvä hankinta, märän sään vakkarikengät jos en halua käyttää kumisaappaita)
Söpö kangaskassi vaihtobileistä 0 e
Ulkoilutakki Fidasta 17,60 e
Ruskeat "oopperamittaiset" säämiskäkäsineet FB:n vintagekirppikseltä 40 e (en ole käyttänyt – yllätys, yllätys, kun juhlatanssiaisia osuu kohdalle niin vähän. Mutta ostokatumuksen sijaan olen vain onnellinen, että on olemassa jotain näin kaunista. Ihastelen huokaillen käsinommeltuja napinläpiä ja epäilemättä jätän käsineet käyttämättöminä Pikku Onnettarelle perinnöksi. Hei, keksin! Lupaan myydä nämä käsineet, jos en vuoden 2015 aikana keksi niille yhtään käytönaihetta!)

Syyskuu, kangaskuu
Sain valmiiksi beigen silkkihuivin (yksivärinen ja oikein käytännöllinen, päärmäsin käsin)
* Silkkineulosta Eurokankaasta alusmekkoa varten 30 e (toistaiseksi tekemättä, mutta toivo elää)
* Sifonki Eurokankaasta 8 e (hullutus, varoisit nainen kangaskauppoja!!)
* Valkea silkkivilla huiviin samasta paikasta 30 e (niin syötävän ihana kangas ja tämän päärmäämisen olen sentään aloittanut)
Kierrätyskeskuksesta punaruskea villakangas  4 e (no comments)

Lokakuu rahanmenon kuu
Harmaat käsineet FB:n vintagekirppisryhmästä 7 e (paljossa käytössä)
* Rintaliivit, sukkanauhaliivit ja sukat 45 e
* Musta silkki-villa-aluspaita Tam-silk 30 e (hyvin miellyttävä yllä, ja vaikuttaa pesunkestävältä. Voin suositella!)
* Pitkikset ja aluspaita Tam-Silk (Huilin kautta. Tulisipa kunnon pakkaset niin pääsisi testaamaan.)
Hattuneula ja silkkikukka Antik Trianon 55 e (hattuneulat ovat minulle hyödyllisiä, mutta samalla hurmaava ja houkutteleva keräilykohde, ja ehkä niitä nyt alkaa olla tarpeeksi)
Kynähame harmaan jakun kankaasta Aipaette 215 e (Hame: kallis. Siisti kävelypuku matka-asuna: korvaamaton tyytyväisyyden tunne)
* Harmaat ja mustat sukkahousut 52 e (matkaa varten olemuksen siistiytys, alensin parit vanhat puhkikuluneet sukkikset rättilootaan)
Virkattu koriste lahjaksi Huilin Riikalta 0 e

Marraskuun matkalla shoppailin niin hillitysti, että itsekin ihmettelen itseäni
* Posliinikorvikset Göteborgista 40 e (hyvät arkikorvikset)
Rintakoru Amsterdamista kirppikseltä 1 e (kuva alla)

Japaninsaappaiden korjaus 35 e

Joulukuu
* Ystäväni Sanna Kananojan tekemä hopeinen rintakoru 70 e
+ saman sarjan korvikset joululahjaksi (sopivat minulle täydellisesti ja käytössä jo vaikka kuinka monta kertaa)
Vanha vihreä kaulahuivi vanhempien luota 0 e (mätsää vihreisiin käsineisiini)

Yhteensä talouteen on tullut 59 vaatetta tai asustetta (kenkäparit & käsineparit toki laskettu yhdeksi), joista tosin kaksi tuotetta on samantien poistettu, kahdet käsineet tulleet käyttökelvottomiksi ja jokunen sukkahousukin kai jo käytössä kulunut. Varsinaisia vaatteita hankin/sain kahdeksan, joista kaksi (vääränkokoinen talvitakki ja vaihtojuhlista saatu mekko jakkuineen) ei ole päätynyt vaatekaappiini. Sukkatuotteita ja alusvaatteita, siis jatkuvasti kuluvia ja korvattavia määrästä on 18, jatkuvasti häviäviä ja sen takia yhtä mittaa korvattavia käsineitä neljä paria. Yliedustetuinta kategoriaa eli asusteita, hattuja ja koruja peräti 24 (??!!), tosin osa niistä lahjoina saatuja. Asusteiden ym. tilpehöörin määrä on järkyttävä, ilmeisesti kompensoin hillittyä "varsinaisten vaatteiden" hankintatahtia silkkikukilla ja vintagekoruilla. Suosittelisin itselleni Hyvän mielen vaatekaapin lukemista, jos en olisi sitä itse kirjoittanut...

Hankin vaatteita ja asusteita 1253,1 eurolla, ja lisäksi ostin kankaita 172 eurolla. Suutariin ja pesulaan meni 143 euroa. Hankintabudjettini piti olla 1300 euroa miinus viime vuoden japaninereissun ostokset, eli kieltämättä meni rahaa enemmän kun suunnittelin. Määrällisesti suurimpaan ketegoriaan asusteet, hatut ja korut upposi 265 euroa, josta ainakin puolet olisi voinut säästääkin. Kalleimmat hankinnat, punaiset kesäkengät ja harmaa ompelijalla teetetty hame, olivat onneksi vuoden parhaimpien hankintojen joukossa. Monet huonot hankinnat taas olivat halpoja tai jopa ilmaisia. Kangasostoksille olisi melkeinpä pitänyt jättää menemättä, koska en saanut ommeltua yhdestäkään tänä vuonna ostamastani kankaasta mitään. Säästäisin paljon rahaa jos saisin lähetettyä mieheni ostamaan välttämättömät ompelulangat ja kovikekankaat!

Pitsiteollisuuskirja ja vaatebudjettikirja 1870-luvun ladylle

Kirjakatselmus jatkuu. Olen aivan intona vanhojen kirjojen edullisista faksimile-uusintapainoksista, joita saa amazonilta halvalla. (Kunpa niihin vielä laitettaisiin alkuperäinen kansi, eikä rumaa ja täysin sattumanavaraista uutta). Näitä kirjoja ei muuten käsiinsä saisi, jos nyt ei sattumalta jostain ulkomaisesta antikvariaatista keräilyhinnoilla.

Viime aikoina iloa on aiheuttanut ainakin Euroopan pitsiteollisuutta käsittelevä katsaus, jonka on julkaissut Yhdysvaltojen hallituksen talousosasto vuonna 1904 (Machine-made Lace Industry in Europe; United States Bureau of manufacture, Special Consular Reports). Tirskahtelin riemusta kun selailin pitsikatsausta ensimmäistä kertaa: tarkkoja selostuksia pitsitehtaiden työvoimasta! Pitsikoneiden poikkileikkauksia! Pitsiteollisuuden kustannusarvioita! Voi onnea!! Ihmettelen kyllä, kuka muu kuin minä haluaisi lukea tämän kirjan ja onko sen painaminen osoittautunut vaivan arvoiseksi... No, suosittelen kaikille, jotka haluavat yksityiskohtaisen raportin Calaisin, Nottinghamin, Plauenin ja St.Gallin pitsi- ja kirjontateollisuudesta 1900-luvun ensimmäisinä vuosina. Kyse on ollut sekä työvoiman määrässä että rahallisen tuoton puolesta varsin mittavasta teollisuudenhaarasta, esim. yksin Calaisista arvoitiin vietävän Yhdysvaltoihin kuuden miljoonan dollarin arvosta pitsiä vuosittain (nykyrahassa yli 22 miljoonaa $).

Calaisin pitsiteollisuudesta reaportoinut konsuli on selvästi pitsiteollisuuden lumoissa, hänen innotuneet kuvauksensa ovat kuin omasta kynästäni ja tunnen sielujen sukulaisuutta. Suosikkikohtiani ovat ainakin "How machines weighing 25,000 pounds can be made to pump water or to crush stone, or to saw logs into lumber, the reader can easily understand, as he has seen them; but how a machine weighing 25,000 pounds can be capale of manufacturing the most delicate laces, so perfect imitations of real lace that an expert is required to thell the difference, is more difficult to understand.To prduce such a machine ... has taken a century of gradual development, in which thousands of intellligent minds have contributed to bring it up to its present stte of perfection."

Lisäksi opimme, että "A lace  machine, as will appear later, is perhaps one of the most delicate machines in the world in its sensitiveness to heat and cold" ja että


"the aim of the Calais manufacturers has always been the imitation of real lace. Quite recently one of them, having in his employ a very able draftsman, has been able to make lace that approaches so nearly to real lace that even a connoisseur night mistake it for the real. It is hardly necessary to add that this kind of lace has a great future." Kunpa tästä ihmepitsistä olisi vielä näyte!

Toinen hurmaava faksimile on Millicent Whiteside Cookin "How to Dress as a Lady on 15 Pounds a Year" vuodelta 1874. Nykyrahassa 15 puntaa on noin 1200 puntaa, joka on siis ollut absoluuttinen mnimimäärä jolla hieno nainen, siis säätyläislady on voinut hankkia vuotuisen päällepantavansa. Tämä on vaatinut äärimmäistä pihiyttä, tarkkuutta ja niukkuutta, mutta tuloksena on ollut (vaikeuksien ylittämisen aiheuttaman tyytyväisyydentunteen ohella) se, että hyvin vaatimattomissa varoissa ollut lady on voinut osallistua seurapiirien tapahtumiin ja matkailla Euroopassa säädynmukaisesti. Kun esim. kesän silkkipuku on huolellisesti valittu eikä liian huomiotaherättävä, se on kelvannut sekä aamupäivän puolimuodollisiin tapahtumiin (kuten jousiammuntajuhlat), että iltapäivän puutarhakutsuihin, ja vielä aamupuvuksi hotellissa oleskellessa.

Kirjassa on pennilleen - tai siis pencelleen - määritelty kolmen vuoden vaatebudjetti, josta kallein hankinta on tweed-kankainen mekko, jakku ja vedenpitäväksi käsitelty viitta. Kaikki vaatteet pitää ratkoa ja kääntää ainakin kertaalleen, ja tietenkään minkäänlaisiin impulssiostoksiin, edes yhden rusetin tai käsineparin, ei ole mahdollisuutta (välillä kirjan teksti kuulostaa kovin tutulta!).


Olen kuluneen vuoden aikana pistänyt aika ison tukun rahaa kirjoihin. Perusteluna on, että koska pyrin kuluttamaan noin muuten vähemmän, siis luonnonvaroja, niin voin sentään tyydyttää intohimojani hankkimalla kirjoja. Olen siis palannut teini-ikäni kulutustottumuksiin, kun ostin pihiyttäni vaatteet kyllä kirppiksiltä, mutta uhrasin huomattavan osan taskurahoistani sarjakuviin. Silloin vertailin vaatteiden hintoja esim. uuden Sandman-alpparin hankkimiseen, ja päädyin aina mielummin sarjakuvaan kuin uuteen vaatteeseen. Nykyään tosin makuni on kallistunut, eikä ensimmäinen käteen kirppikseltä osunut vaateriepu tyydytä herkkää esteettistä aistiani...

Riiiip..! Pazoooooong! Ka-boooooom!

Kuuletteko tuon omituisen äänen? Se on vuotuinen vaatebudjettini, joka juuri repeilee kappaleiksi ja räjähtää. Minulla oli kolmisensataa euroa jäljellä päättämääni budjettia, mutta näyttää kovasti siltä ettei se nyt riitä ensinkään.

Ensinnäkin, kävin ostamassa uudet rintaliivit. Se toki mahtui hyvin jäljellä olevaan budjettiraamiin. Ostin muuten samaa vanhaa merkkiä mitä aina ennenkin olen suosinut, vaikka heidän selityksensä tehtaiden oloista oli keskinkertainen. Heillä on SA8000-sertifikaatti - nimittäin Belgiassa. Mutta en ole erityisen huolestunut belgialaisten työläisten oloista, vaan enemmän niiden tyyppien, jotka ompelevat liivini Marokossa ym. No, valitettavasti en löytänyt rintaliivimerkkiä, joka olisi erikoisen selvän reilu, ja jota pääsisin sovittamaan. Edes eettisyyden puolesta en ole valmis elämään huonosti istuvissa rintaliiveissä.

Sitten sain varattua itselleni neulojan. Koska ei ole mitään tolkkua neulottaa mitättömistä aineksista mittojen mukaan villatakkia, lankoihin ja nappeihin menee varmaankin pitkä penni (ja tietysti pitää varata kohtuullinen korvaus Kainolle!). Haluaisin neuleeseeni perinteiset nahkanapit, pikagooglauksella MacCulloch & Wallis -niminen firma myy mm. allakuvattuja huisin tyylikkäitä suorakaiteenmuotoisia nappeja. Olen keräillyt niitä löytäessäni kirppiksiltä, mutta saalis ei riitä vielä villatakin sulkemiseen.

Lopullinen isku budjettiraamilleni tulee olemaan haaveilemani bleiserin teettäminen. Lähdemme nimittäin marraskuun alkupuolella Japaniin! Tokiolainen ystäväni menee naimisiin, ja se onkin juuri sellainen tekosyy, jota kaipaan. Edellinen japaninmatka oli 2008, ja kaipaan sinne aivan hurjasti. Vietämme sekä minun että miehen väliin jäänyttä kesälomaa kuukauden Tokiossa (pikku Onnetar tulee toki mukaan myös! vaikka hänellä olikin kesäloma!). Ekoihmisenä minua kyllä nolottaa lentää, mutta en vain uskalla lähteä junailemaan Siperiaan lapsen kanssa. No, matka köyhdyttää kassani sen verran tehokkaasti, että en tule sen jälkeen lentelemään pitkiin aikoihin :D

Bleiserin kanssa matkalla on tekemistä sikäli, että Tokiossa ihmiset pukeutuvat varsin siististi (noin yleisesti ottaen), enkä lainkaan halua mennä sinne nuhjuisessa vakosamettipusakassani. Bleisereitä kai myydään vaatekaupoissakin, mutta pieniolkaisen ja leveälantioisen on turha edes etsiä sopivaa. Kukaan valmistaja ei tee harteista kokoa 36 ja lantiosta kokoa 42 olevaa vaatetta.

Jotain vaatetavaraa saatan ostaa Tokiostakin, ja siinä sitten menee kai ensi vuodenkin vaatebudjetti -_-'

Olen jo silmäillyt ahneesti mm. To &Co -kenkämerkin nilkkureita, toinen kenkäihastus on Plus by Chausser (ja heidän erikoismukaviksi mainostettu alamerkkinsä - Mukava!).
  

To & Co

 Plus by Chausser

Olen ostanut vuotuisesta kenkäkiintiöstäni vasta puolet (eli yhden parin), joten toisen puolen voisin ostaa reissusta. Ja sitten on tietenkin iki-ihastukseni Jane Marple. Ooooh ja aaaaah, kun vain ajattelenkin pääseväni kyseisen merkin kauppaan... en tiedä onko enemmän harmi vai helpotus, että suurin osa merkin vaatetista ei mahdu päälleni.

 Jane Marple

 Jane Marplessa viehättää nostalgisen fantasia-Eurooppatyylin lisäksi paneutuminen yksityiskohtiin.

Toivottavasti en ihan ratkea ostelemaan sekapäisesti. Japanilla tapaa olla sellainen vaikutus minuun, mutta toivon kasvaneeni siitä yli. Pitäisi varmaan tatuoida luottokorttikäteensä "Vain sellaista mitä tarvitsee, vain sellaisia määriä mitä ehtii käyttää". Minulla ei ole vähäisintäkään ongelmaa pidätellä itseäni vaateostoksista kotosuomessa, mutta japanilainen vaate-estetiikka kolahtaa täysillä. Siinäpä testi, toimivatko omat oppini käytännössä!

Himoshoppaajista

Ansaitusti paljon huomiota ja pahennusta aiheuttaneesta NYTin Himoshoppaaja-artikkelista päähäni pälkähtäneitä ajatuksia (+ muutamasta velkaantumisesta kertovasta lehtijutusta, ja tästä blogista josta kiitos vinkistä Honkasalon Lauralle):

1) 500 euroa viikossa ylimääräisiin osteluihin?!?!? Ehkä minun pitäisi vielä miettiä, olisiko järkevässä palkkatyössä sittenkin mukavampaa kuin epäsäännöllisesti pieniä summia ansaitsevana kulttuurityöläisenä.

Pieni laskutoimitus. Jutun tytöllä on 800 e kuukaudessa "löysää" rahaa. Tekee vuodessa 9600 euroa. Jos nyt uisin itse vastaavassa rahamäärässä niin jakaisin summan näin: Siitä voisi laittaa satasen viikossa pikku hemmotteluihin ja välttämättömin vaateostoksiin, jolloin koko vuoden hemmottelu- ja vaatebudjetti olisi yhteensä 5200 e. Jos siitä puolet laittaisi vaatteisiin - 2600 e - vuoden vaatebudjetti olisi yli tuplasti isompi kuin minun nyt. Kaikki tarvitsemansa vaatteet olisi varaa hankkia mitä parhaimman laatuisina, esim. ompeluttaa mittojen mukaan huippulaatuisista kankaista. Jos kahtena perättäisenä vuonna pistäisi säästöön puolet vaatebudjetista, voisi teettää vaikkapa maailman kauneimmat saappaat Shoebakeryn Otsolla (tämänhetken tavoittamaton vaatehaaveeni). Tai jos mielikuvitus ei riittäisi teettämiseen, joka tapauksessa voisi hankkia mitä hyvänsä merkkivaatteita ja -asusteita. Ei luonnollisestikaan mitä hyvänsä määriä mitä hyvänsä merkkivaatteita, mutta sellaisen määrän kuin nyt vuodessa uutta tarvitsee, ylöspäin pyöristäen ja ilman mitään pihistelyä.

Viisikymppiä viikossa jäisi yleiseen hemmotteluun, kuten leffalippuihin, kahviloihin, keikkoihin ym.

Loput voisi laittaa säästöön, jolloin ilman mitään vaivannäköä tai vähintäkään asketismia saisi kokoon 4400 euroa - joka onkin suurinpiirtein kahden kuukauden lomareissun hinta missä vain kohteessa, ruokineen asumisineen matkalippuineen kaikkineen.

Eli voisi nauttia elämästä kaikin tavoin, pukeutua mitä ihanimpiin laatuvaatteisiin, ja viettää 2 kk aina jokaista työssä vietettyä vuotta kohden reissussa palkintona siitä, että ei täytä kotiaan mitättömän laatuisilla vaaterievuilla, jotka ovat jo valmiiksi lähes jätettä. Hmm, jaa-a, täytyy sanoa että jutun tyttö ei voisi mielestäni juuri tuntua hullummalta, vaikka hän polttaisi rahansa kokossa. Ja hänen tapansa käyttää rahaa tuskin on mitenkään ainutlaatuinen. Elämme omituisia aikoja.


2) Jos aikoo törsätä hulluna rahaa vaatteisiin, kannattaisi ostaa merkkivaatteita. Kun / jos joskus rahat loppuvat tai huomaa olevansa kaulaansa myöten veloissa, löytää aina jonkun toisen ääliön, joka ostaa huomattavalla summalla logolaukkusi tai merkkikenkäsi. Jos on raahannut kotiinsa tusinariepuja ketjukaupoista, niistä eroon päästäkseen joutuu lähinnä maksamaan.


…ja mitä helkkaria ihminen tekee sellaisella määrällä vaatteita, että niitä ei ikinä ehdi pitää kaikkia yllään? Käytettävissä oleva rahamäärä vaihtelee, mutta aikamäärä on kaikille sama: 365 päivää vuodessa, joista kussakin on 24 tuntia. Ajasta vähintään neljännes menee yöpuvussa. Pari-kolmesataa vaatetta kattaa kaikki mahdolliset vaatetarpeet ja suo huomattavaa vaihtelunvaraa (ei sillä, että niin paljon tarvitsisi omistaa, mutta ihan enimmillään siis). Enempää tuskin ehtii käyttää, sillä lisäaikaahan tunnetusti ei voi ostaa. Jos haalii vaatteita, joita ei aiokaan pitää, eikö aivan hyvin riittäisi että ostaa jotain Habbohotel- tai Poupeegirl-virtuaalivaatteita?

Jutun tyttö käytti kaksi mekkoa ompelijalla, joka on sentään aika fiksua toimintaa. Mutta osoittaa, että hän käyttää tiettyjä vaatteita useammin kuin kerran, joten suuri osta kaapin sisällöstä makaa jouten sitäkin pidempään.


3) En vastusta edullisia ketjuliikkeitä sinänsä. Ihmisille, jotka kaipaavat jotain päällepantavaa, koska alastikaan ei voi olla ja vaatteet eivät kiinnosta niin paljoa että niihin ei tekisi mieli laittaa tuloista kuin korkeintaan pari prosenttia, ketjuliikkeet ovat juuri passeli paikka. Sieltä saa edullisesti jotain vartalonverhoa, jotta voi liikkua ihmisten ilmoilla herättämättä kiusallista huomiota. Mutta minun on kertakaikkisen mahdotonta ymmärtää ihmistä, joka olevinaan rakastaa vaatteita, niinkin että laittaa niihin tuhansia euroja vuodessa, mutta ei ole niistä sen vertaa kiinnostunut että kyseisten liikkeiden mitäänsanomaton laatu ei vaivaa. Jos pätäkkää kerran piisaa, miksi, miksi, miksi vaatteista ja muodista kiinnostunut ihminen ei hanki jotain oikeasti hyviä vaatteita? Tai siis mistä asiasta vaatteissa on kiinnostunut, jos ei niistä vaatteista?

Minä vaan ihmettelen. Pää meinaa haljeta, kun ajattelen tätä asiaa.

Vaatebudjetti?

"..on myös otettava huomioon taloudelliset seikat, sillä on tärkeätä tietää, kuinka suuren summan voi käyttää ostokseen, ilman että koko vaatetustili järkkyy."

Kuinkahan monella on vaatebudjetti? Lukemissani vanhoissa pukeutumisoppaissa (esim. Hyvän pukeutumisen opas, Elsa Hagdahl, 1957) puhutaan 'vaatetustilistä' itsestäänselvyytenä. Tämä tuli mieleeni, kun tutustuin Courtney Carverin vinkkaamana The Vivienne Files -blogiin. Hän ihmettelee, kuinka harvalla on tiedossa, paljonko heidän vaatetusbudjettinsa on. Samoin uudehkon suomalaisen 365 More Life -blogin kommenttiosiossa vaatetusbudjetti nousi esiin.

Pakko myöntää, että en ole ikinä erityisesti budjetoinut vaatetuksen vaatimia varoja. Sinänsä se on ymmärrettävää, koska tuloni heittelevät rajusti. Joskus kirjani myyvät ja apurahahakemukseni ovat suotuisia, ja joskus kirjat eivät myy eikä muualtakaan oikein heru mitään. Tätä on vaikea ennustaa. Mutta silti - ei budjetoiminen ainakaan haittaa tee. Jos miettisi esim. koko vuoden vaatetarpeet etukäteen, niin voisi säästää rahaa niitä varten silloin kun sitä tilille virtailee. Tämä on mahdollista, jos tietää mitä vaatteita omistaa, jolloin tietää myös mitä puuttuu.

Merkitsin kaksi vuotta sitten ylös kaikki vaateostokset, joten tiedän suurinpiirtein paljonko olen ns. "entisessä elämässä" käyttänyt rahaa vuodessa vaatteisiin. Rahasta on tietysti noloa puhua, mutta kerta aion kirjassakin avautua kaikenlaisista noloista jutuista (mm. syitä, miksi olen säilyttänyt jotain vaatteita ym.) niin alotanpa jo nyt täällä blogissa. Rahaa meni siis vaatteisiin vuoden aikana noin 1200 euroa, mikä on aika täräyttävä siivu vuosituloistani, suorastaan naurettavan suuri osuus. Enkä tosiaankaan ostele pinoittain kalliita merkkilaukkuja tai sentapaista, tuo summa upposti "ihan tavalliseen" vaatteiden osteluun, sis. kirppislöydöt.

Vaatekulujen tarkkailu sai alkunsa siitä, kun luin jotain liiperi lööperi tyylikirjaa, jonka esipuheessa mainittiin, että brittinaiset käyttävät keskimäärin vuodessa yli 1000 puntaa vaatteisiin. Minä nauraa hörahtelin tuolle, jolloin mieheni sanoi että mitä minä sille nauran kun itse käytän vielä enemmän. Minusta mies oli ihan väärässä, ja todistaakseni tämän päätin pitää vuoden kirjaa vaatemenoista. Sepä oli kyllä valaisevaa, huh!

Kun nyt mietin, mitä tulen kuluvana vuonna tarvitsemaan, niin lista näyttää alustavasti seuraavanlaiselta:
* muutamia alushousuja, rintaliivit
* kopio trikoopaidasta, jossa on siisti kaulus (tämän olen jo tilannut luotto-ompelijaltani Tiina Talvikilta)
* yksinkertainen pellavamekko kevääksi ja kesäksi
* yksinkertainen neulemekko syksyksi ja talveksi
* sen alle sopiva trikoomekko, jossa saisi olla irtokaulus
* uudet kesäkengät, mieluiten nudeväriset balleriinat
* ehkä uusi hattu, joka sopisi yhteen mustan siistin takin kanssa
* muhkuinen luonnonvalkoinen neuletakki
* haaveissa myös teetetty kävelypuku (= jakkupuku). Olen ehkä vanhojen pukeutumisoppaiden aivopesemä, niissä hehkutetaan kävelypuvun monikäytöisyyttä ja vaatevaraston tukipilarin asemaa. Näen itseni kävelemässä keväisessä Helsingissä ylläni chic 50-luvun henkinen jakkupuku, joka istuu kuin valettu. Se voisi olla ruskeaa, hiukan meleerattua tai pinnaltaan epätasaista villaa, ja pistäisin jalkaani Chie Miharan ruskeat kengät (on jo) ja tavarat Minna Parikan kassiin (myös kaapissani)... oih! Mutta kuinka paljon tulisin sitä tarvitsemaan? Hyvän kävelypuvun teettäminen on takuulla kallista. Mutta toisaalta se olisi käyttökelpoinen vuosia.
* haaveilen myös vaaleansinisestä pitsineulosmekosta, mutta sen voisin ommella itsekin ja kangaskin on jo hankittu
* ja lisäksi eräs himmeän vaaleanpunainen silkkimekko pitsiupotuksin houkuttaa, mutta sitä ei oikein voi miltään kannalta katsoa välttämättömyydeksi

Mutta paljonko tähän kaikkeen pitäisi budjetoida? Aaargh...!!!!