Koska olen itsekin suuri vanhojen pukeutumisoppaiden fani, aihevalinta on minulle nannaa. Kirjoittajalla on tosin sellainen tapa kirjoittaa, että tekee mieli tivata vastaan joihinkin asioihin, joista ole oikeastaan samaa mieltä. Kaikkea ei aina tarvitsisi vääntää rautalangasta, vann voisi jättää jotain lukijan pääteltäväksi. Minun teki monessa kohtaa myös mieli ruveta korjaamaan tekstiä, siiretelemään lauseita ym. – kustannustoimittajan ituja?Innostavinta on ollut tähän mennessä ajatus kotiasusta. En ole aiemmin erityisesti miettinyt kotipukua, vaan olen kotona samoissa vaatteissa kuin muuallakin (jos en tule juhlista tai jakkupukutöistä). Yleensä jos joku puhuu kotivaatteitsta, sillä tarkoitetaan röhnöverkkareita ja kulunutta T-paitaa, missä asussa en haluaisi viettää aikaa kuin perunapellolla. Mutta entisaikain kotiasut ovat olleet aivan muuta: reippaita puuvillaisia aamupukuja, työtakkeja kotitöihin, täyspitkiä samettisia kotitakkeja oleskeluun, hekumallisia silkkinegligeitä ties mihin, pitsisiä teemekkoja (tea-gown) ylelliseen vapaa-aikaan ja seurusteluun, ja niin edelleen.
Prof. Przybyszewski ehdottaa, että päivän pukeutumisrituaalien noudattaminen, siis puvun vaihtaminen jokaista vuorokauden eri toimintoa varten, täyttäisi pukeutumisen vaihteluntarpeen, johon yleensä nykyään ostetaan uutta. Tässä voisi olla jotain itua. Sama homma kuin vaatteiden vaihtelemisessa vuodenajan mukaan, mutta ripeämmällä tahdilla. Nimenomainen kotipuku kunnioittaa kotielämää huomionarvoisena ja tärkeänä elämän osa-alueena.
Ehdin jo suunnitella oman kotiasuni. Nilkkapituinen, leveähelmainen kietaisumekko miellyttävään kotioleskeluun on seuraava ompelutyöni.
