Näytetään tekstit, joissa on tunniste train travel. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste train travel. Näytä kaikki tekstit

maanantai 29. elokuuta 2016

Matkakuume ja ekohätä




Hirveästi polttelisi lähteä Japaniin, viime reissusta on jo kolme vuotta. Kaveripariskunta, jonka häihin viime kerralla pääsimme, odottaa nyt esikoistaan. Etelä-Japani on alkanut kiinnostaa, kun toistaiseksi olemme reissailleet vain Honshulla. Toki Tokiokin kutsuu, vieläköhän suosikki-tempurarafla on paikallaan Shinjukun rautatieaseman kupeessa? Ja syksyn kuu loistelee pian Fujin yllä. ym ym.

Edellinen Japaninreissu oli myös viime kerta kun olen lentokoneeseen astunut. Nyt olen haaveillut tekeväni matkan toiseen suuntaan trans-Siperian junalla + laivalla Korean kautta – mies lentäisi lapsen kanssa suoraan Japaniin, koska viikko junassa olisi ehkä liikaa kuusivuotiaalle. Mutta perhana! Yksisuuntainen lentolippu on kalliimpi kuin menopaluu. No voihan aina ostaa menopaluun ja jättää toisen käyttämättä, mutta hullulta sekin tuntuu. Sitten kumminkin tulee sellainen olo että maksaa turhasta, ei tässä mitään ylimääräistä rahaa ole käsillä. Ja jos olosuhteisiin alistuen ostaa kaksisuuntaisen lipun ainakaan onnistu lähettämään haluamaansa viestiä "osan matkasta voi taittaa junalla, joka paikkaan ei ole pakko lentää".


Eikö joku laki tai EU-säädös voisi puuttua tähän raivostuttavaan hinnoitteluun? Lentoyhtiöitä suositaan niin paljon että voisi niiltä jotain vaatiakin. Kun tuo junayhteys kumminkin on olemassa niin sitä varmasti kannattaisi käyttää, mutta että siitä joutuisi maksamaan lentoyhtiölle ikäänkuin ekstraa ottaa vakavasti päähän. Mitä teen?!?!

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Reissussa taas




Terveisiä kesälomareissulta Legolandiin. Reissussa oli kolme sukupolvea: vanhempani, minä&mieheni sekä Pikku Onnetar ja hänen serkkunsa. Minun innoitusestani matka tehtiin pintateitse vaikka Legoland on aivan lentokentän vieressä. Kun keikkuvassa x2000 Tukholma-Kööpenhamina-junassa lapset alkoivat oksennella ja seuraavaksi juna hajosi, idis ei tuntunut parhaalta, mutta en kadu mitään. Pikavisiitit Tukholmassa ja Kööpenhaminassa olivat kuitenkin hienoja ja ruotsalaisten pikkukaupunkien asemilla sekoilu just sopiva seikkailuelementti tälle porukalle.


Tukholmassa kerkisin käydä Fotografiska Museetissa, iso näyttely Greta Garbosta (ennustan 30-luvun tyylin buumia ensi vuonna) ja kuvallisesti hieno mutta moraalisesti ihmetystä herättävä näytely Afrikan suureläimistön tuhoutumisesta. Siinä siis oli tehty aidonkokoisia printtejä leijonista ja sarvikuonoista jne ja viety ne paikkoihin joissa kyseiset eläimet olivat aiemmin eläneet mutta jossa mokomat afrikkalaiset ovat kehdanneet rakentaa esim. taloja tms. Tietenkin monet kuvat olivat todella traagisia, esim. kaatopaikalla kuvatut, mutta jotenkin ikävä jälkimaku siitä jäi.

Kööpenhaminassa tapasin pari tanskalaista tekstiili-ihmistä, jotka organisoivat mielenkiintoista pohjoismaista projektia skottilaisen Makeworks-hankkeen hengessä. Toivottavasti keksimme hankkeelle jostain rahoituksen, sillä haluaisin sen toteutuvan! Idea on siis luoda nettisivu, joka yhdistää suunnittelijat ja valmistajat käytännönläheisellä tavalla. Homma aloitetaan vaatetus- ja tekstiiliteollisuudesta, koska se on projektissa mukana olijoille läheisin, mutta tarkoitus on laajentaa muillekin aloille. Tarkoitus on siis promota paikallista/pohjoismaista valmistusta, etti vahingossa tiedon ja yhteyksien puutteesta lähdetä valmistuttamaan kaukomaille vaikka lähempänä olisi kapasiteettia.

Legoland oli juuri sitä mitä lapset toivoivatkin, siis onnistunut homma. Ninjago- ja Friends-tunnarit jäivät soimaan päähän, vaikka alueella ei ollut kattavaa taustamusiikkia. Lego-ostelu ei mitenkään lähtenyt lapasesta, eikä Pikku Onnetar äitynyt edes mankumaan.

Naputtelen tätä Malmö-Tukholma-junassa, SJ tarjoaa netin. Sähkötöpseli löytyy istuinten välistä alhaalta!

torstai 2. kesäkuuta 2016

Kevätretki Genovaan

 Mentiin tossa 10 vuotta sitten miehen kanssa naimisiin. Ihan siinä samantien ajateltiin, että kymmenvuotishääpäivämatkalle lähdetään Japaniin (koska tavallaan on Japanin vika, että menimme juuri silloin naimisiin eikä myöhemmin: piti olla naimisissa vähintään vuosi, että sai anoa vaihto-opiskelijan puolisolle viisumia). No nyt ei kumminkaan sitten rahat riittäneet niin pitkälle, kun ostettiin asunto ja sitä on remontoitu. Mutta ei toisaalta huvittanut viettä tätä merkkipäivää kotosalla kaapinreunuslistoja maalaillen. Päätimme sitten viime tingassa lähteä maistamaan pestoa Genovaan ja tarkistamaan, onko Sveitsi sen näköinen kuin matkailujulisteissa (jännityksen kasaantumisen välttämiseksi: on).


Pintamatkailimme tavalliseen tapaamme: Finnlinesillä Saksaan, siitä eteenpäin junalla. Tällä kertaa jätin junalippujen hankkimisen matkatoimiston huoleksi, mikä oli todella helppoa ja kätevää ja kätevyydessään addiktiivista. Käytin junamatkailuun erikoistunutta saksalaista Kopfbahnhof -matkatoimistoa, jonka kanssa kommunikoin englanniksi säköpostilla. He mm. kaivoivat esiin viimeiset kolme petipaikkaa Hampuri-Zürich yöjunaan äitienpäivän yönä, joita en itse ikinä olisi bahn.comin sokkeloista bongannut. Voin suositella lämpimästi, jos ei nimenomaisesti rakasta junasivujen läpikahlaamista parhaiden diilien toivossa.

Äitienpäivänä koko Saksa tuntuu liikkuvan paikasta toiseen ja yöpyvän hotellissa, hyvä kun löytyi yksi vapaa huone Lyypekistä. Pitää ottaa jatkossa huomioon!

Zurichin jätimme väliin ja junailimme suoraan Chur-nimiseen pikkukaupunkiin Alppien katveessa. Siinäpä soma ja symppis pikkupaikka! Ja Sveitsi tosiaan näyttää junan ikkunasta hämmästyttävästi juuri siltä, miltä sen arveleekin näyttävän. Sininen taivas, vihreä niitty, lumihuippuinen alppi, lehmiä. Ainoana särönä on, että sveitsiläiset tuntuvat nauttivan sinne tänne ripoteltujen rumien betonikuutioden rakentelusta, tai sitten ihan tavallinen nykyarkkitehtuuri vain näyttää valokuvauksellisten maisemien rinnalla rumemmalta kuin muutoin. Harmittelen, etten ehtinyt kuvata junan ikkunasta näkemääni brutalistista betonikolossia, jonka seinässä luki BETON ZUKUNFT.

Kävin, kun kerran Sveitsiin olin hankkiutunut, st. Gallenin pitsi- ja tekstiilimuseossa. Siitä pitää varmaan kirjoittaa oma postauksensa.
Vinkkinä kaikille Sveitsiin varsinkin Saksan kautta matkaaville: sveitsiläisiä junalippuja saa heidän omaa junayhtiötään edullisemmin Deutsche Bahnin kautta. Sveitsi on sen verran kallis maa, että rahat kannattaa säästää sieltä mistä kykenee. Mm. Bernina Express -säästövinkin löysin mainiolta Seat61-junamatkailusivulta.

Churista lähtee Bernina Express, Alppien yli ja osin läpi kulkeva maisemajunalinja, joka oli yksi matkan pääkohteista. Alppien ylityspäivänä satoi, mikä ei ollut maisemien kannalta ollenkaan huono juttu. Sadepilvet leijuivat vuorten puolivälin tienoilla ja valuivat upeannäköisesti laaksoihin. Vuorien välissä ajelehti pilvilauttoja, välistä oli meno kuin fantasiahevilevyn kansikuvassa. Tarpeeksi korkealla sade muuttui lumisateeksi ja korkeimmalla seisakkeella juna pysähtyi siksi aikaa, että matkustajat saivat heittää lumipalloja.



Vietimme yhden yön Italian puolella Tiranossa, ei mikään mieleenpainuva paikka. Sen sijaan Genovasta tuli yksi lempikaupungeistani. Euroopan pimitetty helmi! Suosittelen lämpimästi! Genova nousee suoraan satamasta vuorenrinteeseen, kaupungin tyypillisin piirre ovat huikeat korkeusvaihtelut. Vanhan kaupungin pienen pikkuruiset mutkittelevat kujat olivat suunnistushaaste – karttoihin ne eivät kaikki meinanneet millään mahtua, mutta nousemalla ylämäkeen päätyi yleensä lopulta aina airbnb-kämppämme kulmille. Olimme osuneet vuokraamaan asunnon ihan mielettömien museo-renessanssipalatsien kulmalta, ja niissä ei tarvinnut tunkuilla väenahdistuksessa (toisin kuin esim. Firenzessä, jossa ei-turistisesonkinakin oli väentiheys kuuluisammilla paikoilla kuin moshpitissä). Palazzo Realessa, joka edusti Versailles-tyylilajia peilisaleineen, seinämaalauksineen ja ylenpalttisine kultakikkuroineen, kujeskelimme näkemättä ketään muita vierailijoita!



Ruoka oli italialaiseen tapaan huippuhyvää, tosin ei mitenkään erikoisen halpaa, lähes Suomen hintatasossa. Kaikenlaiset herkut ja jäätelö olivat kyllä kovin edullisia ja huumaavan maukkaita.



Viiden Genova-päivän jälkeen koitti matkan haasteellisin ja seikkailullisin osuus: 24 tunnissa Välimeren rannalta Itämeren rannalle. Astuimme aamukahdeksalta Milanoon menevään junaan Genovassa. Perillä vaihdoimme Tiranon junaan. Siellä ehti juuri syödä lounaspitsan. Sitten takaisin alppien yli samaa reittiä kuin tultiinkin, tällä kertaa auringonpaisteessa. Churista Zürichiin, jonka valtavalta asemalta löytyi ruokapaikaksi hampurilaisketjurafla. Pikku Onnetar piristi zürichilaisia pitämällä odotustilassa hatunheittely- ja tanssishowta. On kyllä mieletön tuuri, että on saanut noin matkamyönteisen lapsen, tälläisistä maratonmatkoista ei olisi mitään iloa jos lapsi ei nauttisi niistä yhtä paljon kuin vanhemmat.
Zürichissä nousimme yöjunaan, ja aamulla heräsimme Hampurissa. Jännitystä tässä aiheutti se, että jos yksikin junalinkki olisi ollut myöhässä, olisi koko homma sortunut... mutta kaikki oli vallan täsmällistä eikä mitään ongelmia ilmennyt.

Laivailimme kotiin tuttuun tapaan Finnlinesillä, jonka kyydissä oli enemmän matkustajia kuin olen koskaan ennen nähnyt. Laivakotiinpaluun erinomainen puoli on se, että aktiivikaupunkiloman jälkeen usein koittava tunne "olipa hauskaa, mutta nyt tarvitsisin lepoloman" hoituu puolentoista vuorokauden laivaretriitissä. Finnlinesin laivoilla ei ole liikaa virikkeitä, toiminta keskittyy aterioihin, lukemiseen ja horisontin tuijottamiseen.

Kaikin puolin ihanan matkan hurmaava piste i:n päälle oli paluu kesäiseen Suomeen, Helsinki oikein parhaimmillaan!