Lace was many times in history seen as a suitable work for poor women in poor areas since it's value is mostly in the handiwork and much less in the materials.
Art critic John Ruskin, who tried to revive hand lace making in the countryside of Great Britain over a hundred years ago, writes about lace:
"The real good piece of lace, then, you will find, is that it should show, first, that the designer of it had a pretty fancy; next, that the maker of it had fine fingers; lastly, that the wearer of it has worthiness or dignity enough to obtain what is difficult to obtain, and common sense enough not to wear it on all occasions". It was around that time that unevennes of handmade articles began first to be seen as a merit and not only fault.
Pitsin tekemistä on moneen otteeseen aikojen kuluessa pidetty sopivana työnä köyhien alueiden puutteenalaisille naisille, sillä pitsin arvo liittyy suurelta osin sen vaatimaan käsityön määrään ja vähemmän aineksiin.
Taidekriitikko Johna Ruskin, joka jo yli sata vuotta sitten pyrki elvyttämään pitsin tekemistä käsin (Ison-Britannian maaseudulla), kirjoittaa pitsistä:
"Hieno pala pitsiä, kuten tulette huomaamaan, on seuraavanlainen: ensinnäkin sen suunnittelijalla on hieno maku, seuraavaksi, että sen tekijällä on hienot sormet ja viimeiseksi, että sen käyttäjällä on niin arvoisa ja arvokas että hän voi hankkia sitä mitä on vaikea hankkia ja järkeä olla käyttämättä sitä joka tilanteessa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti