autumn in Helsinki

Me and Emmi met up again at Villipuutarha, and though it was supposed to be a strictly business meal, we ended up doing a little casual modelling. No, really, check out Helsingin Sanomat newspaper's food section, tomorrow!
Tapasimme Emmin kanssa jälleen Villipuutarhassa, ja vaikka tarkoitus oli keskittyä tiukasti työasioihin, päädyimme toimimaan malleina. Huomenna Hesarin Ruoka&Juoma-osiossa pitäisi olla todisteita.

Splitting mudcake, this time made by mister chocomaster.
Different from Neiti K's cake but delicious anyway!
Jaoimme mutakakun, tämä herra suklaamestarin leipoma. Erilainen rakenne kuin Neiti K:n kakuissa mutta herkkua silti.

It was dusk already when we finished going through the layout and checking the photos. At this time of the year, days don't feel long enough!
Oli jo iltahämärä, kun kokouksemme loppui. Tähän vuodenaikaan päivät tuntuvat aina loppuvan kesken.


Helsinki in autumn makes me melancholy, but in an achingly aesthetic way if the weather is dry and crisp like yesterday. Makes me wish I was somewhere else and nowhere else at the same time.
Syys-Helsinki saa minut melankoliselle tuulelle, mutta kaihoisalla, kauniilla tavalla jos sää on kuulas kuten eilen. Haluaisi olla muualla että voisi toivoa olevansa täällä.


No more lacemaking and sewing, now it's all writing, editing and layout. I've been sitting in cafes with a cooled-down cup of tea and writing the missing instructions and revising those that are ready. It is a sort of cliche to carry one's laptop to a trendy cafe, but for me it's really easier to write in a busy cafe, hearing people talking and spoons clicking against plates, than try to concentrate alone at home.
Ei enää pitsintekemistä ja ompelua, nyt kirja on kirjoitus-, editointi- ja taittovaiheessa. Olen istunut kahviloissa hyytyneiden puolikkaiden teekuppien varjolla ja kirjoittanut puuttuvia tekstejä, korjannut jo kirjoitettuja. On 2000-luvun klisee istua läppäreineen trendikahvilassa ja vähän naputella näppäimistöä, mutta minulle keskittyminen kahvilan vilinässä on monin verroin helmpompaa kuin yksin kotona.