tiistai 24. tammikuuta 2012

Pitsiä minimalismin hengessä

Miehen veli meni pari viikkoa sitten naimisiin. Ja siinäpä jälleen loistava syy ommella itselleen mekko :D ! Ties kuinka monta kertaa olen joutunut ihmeissäni silmäilemään vaatekaappiani, josta ei tunnu mitään juhlapäällepuettavaa löytyvän, ja ratkaissut ongelman ompelemalla uuden juhla-asun. Saapi nähdä, josko nyt ongelma olisi hetkeksi ratkaistu.

Olen viime aikoina koittanut tyhjentää kangaslaarieni ylitsepursuavaa sisältöä, ja tämänkin mekon sain aikaiseksi ostamatta muuta uutta kuin langan.

Kankaana on Eurokankaasta syksyllä hankittu aivan ihana ohut ja keveä tummansininen silkki-puuvilla. Olin vaan pöljänä ostanut sitä tasan metrin (kai aioin tehdä siitä puseron), ja sain väännellä ja käännellä kaavoja vaikka miten päin, että palat mahtuivat. A-I-N-A pitäisi ostaa mitä vaan kangasta vähintään puolitoista metriä. Siitä saa lyhythihaisen mekon. Vielä parempi on ostaa 2,5 metriä, niin että saa pitkähihaisen ja leveähelmaisen mekon ja vielä jää tilkkuja asusteisiin. Metri ei riitä mihinkään.

Vuori oli todellinen kierrätyksen kukkanen: kaksi sinistä silkkipaitaa, jotka pyydystin roskalavalta. Aina kannattaa ottaa talteen kun löytää hyvää materiaalia!

Keskelle mekkoa laitoin Calaisin pitsistä koristekaitaleen ja alle vaaleanpunaista silkkiä (sekin kierrätetystä silkkipaidasta!). Nyt ei jotenkin tehnyt mieli ommella mitään röyhelöistä tai koristeellista. Style.comissa oli kevään muotinäytöksissä paljon hauskoja ikäänkuin vapaasti saksittuja muotoja eri kankaista, kuten kuvan mekossa, mutta tyydyin suoraan kaitaleeseen. Se on helppo ommella siististi, ja ohuet, lipsuvat kankaat itsessään olivat jo tarpeeksi haastellisia.


Mekko ei henkarilla näytä juuri miltään, mutta päällä se näytti mielestäni hyvältä. Ohuet kankaat laskostuvat kauniisti vartalon ylle, varsinkin kun alle hankin uuden hienon litistävän alushameen. Jalkaan laitoin nudeväriset korkkarit (jotka sopivat lähes kaiken kanssa, tosi hyvä ostos jo usean vuoden takaa). Huivi on myös uusi hankinta, johon mekon ompelussa säästetyt pennoset sitten kuluivatkin...



5 kommenttia:

  1. Hieno taito koota vanhasta (tai siitä metrisestä uudesta) noin kaunista. Varmasti hieno tunne, kun saa palapelin palaset kaavoineen toimimaan.

    Lumen heijumista, keskiviikkoterveisiä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Anna Emilia!
    Kun osaset osuvat yhteen ja mahtuvat kankaalle, tulee todellakin sanomattoman tyytyväinen tunne. Ja erityisen iloissani olin, kun sain roskalavalöydöt käyttöön - olin jo ehtinyt epäillä, että olin hamstrannut ne turhanpäiten. Mutta ei, nehän olivat huippuhyödyllisiä!

    VastaaPoista
  3. Ihan samaa mieltä, että aina pitäisi ymmärtää ostaa 2,5 metriä. Usein vaan vahingossa jotenkin päätyy ostamaan metrin ja sitten sitä saakin käyttää mielikuvitusta aika lailla loputtomasti, että voisi tehdä sitä mitä haluaa.

    Sinä olet hurjan taitava, kun sait loihdittua noin kauniin mekon pienestä palasta ja upeaa yhdistelyä, ihana mekko!!

    Ja kiitos vielä kivasta kommentistasi.

    VastaaPoista
  4. Hei seuraan tätä blogia aika ajoin ja minulla on Pitsikirja. En muista olenko milloinkaan kommentoinut. Nyt poikkesin siksi, että törmäsin sellaiseen blogiin kuin vintage with laces. Jos ei ole tuttu kannattaa käydä kurkkaamassa, sielä pitsistä kaikenlaista.
    T Riitta

    VastaaPoista
  5. Kiitos kehuista, himalainen! Rianhe, loistava linkki, pitää pistää jakoon. Inspiroivia pitsiteoksia!

    VastaaPoista