Olen tässä miettinyt sekä Palonin lopettamista että Kierrätyskeijuhaastetta. Hirvee dilemma. Toisaalta kannatan kierrätyskeijujen ideologiaa olla tuottamatta maailmaan enää yhtään enempää uusia tavaroita (joitakin välttämättömyyksiä lukuunottamatta), mutta sitten toisaalta... Jos kukaan ei osta hyvääkään tavaraa, kohta sitä ei enää valmisteta. Surkeaa, laadutonta roskaa kyllä tupataan markkinoille likimain itsestään, kun sen tuottaminen on niin edullista että alinkin alehinta kattaa tuotanto- liikuttelu ja myyntikustannukset ja voittoakin saa. Mutta kunnon tavara, jonka valmistaminen vaatii aikaa ja sitouttaa tuottajan tai tekijän varoja siihen asti että se on saatu myytyä, on vaarassa hävitä.
Nykyään ilahdun aina kun näen jotain hyvin valmistettua, ja joudun tosissaan pähkäilemään ostanko vai en, vaikka ei niin tarvitsisi. Yhtäältä en halua kiusata itseäni ylimääräisellä tavaralla enkä tuottaa tarpeetonta tavaraa maailmaan muutenkaan, mutta toisaalta jos kukaan ei osta käsindreijattua yksinkertaisen kaunista savikippoa, laadukkaasta nahasta huolellisesti tehtyjä käsineitä tai asiantuntevasti viimeisteltyjä, kunnollisista langoista neulottuja villahousuja, niin sitten niitä ei kohta enää tehdä. En huolehdi pelkästään käsityöläisistä, vaan myös hyviä tuotteita tekevistä tehtaista, myös teollisuustuotantona voidaan tehdä hyvää tavaraa jos halutaan. Jostain syystä kelvottomalle tavaralle tuntuu aina löytyvän tekijä, myyjä ja ostaja, tai no, hintahan lienee pääsyy tähän. Mutta jokainen voi vaatteiden käyttökertahintoja vertaillesseen havaita että hinta ei suinkaan ole se numero joka lukee hintalapussa.
Hyvässä tavarassa, jota haluan ostamalla kannattaa, on vain sellainen ominaisuus, viaksi sitä en voi sanoa, joka hidastaa hankintatahtia: se tuppaa kestämään kauan, kauan. Uutta tarvitsee niin harvoin, että valmistaja ehtii jo lopettaa toimintansa ja vaihtaa toiselle alalle tai vetäytyä eläkkeelle sitä odotellessaan. Tulee vaan mieleen Anne Linnonmaan kohtalo, asiakkaat olivat kyllä tyytyväisiä vaatteisiinsa mutta myynti ei ilmeisesti riittänyt ja firma lopetti (vai meni nurin, en tiedä tarkaan).
Hyviäkään tavaroita ei kannata pinota kaappeihinsa oman hyvinvointinsa takia. Mutta miten voisi tukea laatuvalmistajia ostamatta? Siinäpä ongelma…
Hyviä kokemuksia minulla on ainakin
Tikaun villahuivista
Vogue Luxe Cotton sukkahousuista
Villa Ylle korvaläpistä (parhaat korvaläpät mitä rahalla saa, lämpimät ja tyylikkäät, minkä lisäksi kätevä kokoontaittuva malli. Muutenhan näitä ei tarvitsisi ihminen kuin kai yhdet elämänsä aikana, mutta korvaläpät tuppaavat hukkumaan)
Madovan nahkakäsineistä
Chie Miharan kengistä (jopa siinä määrin, että tunnen vastahankaa hankkia mitään muita kenkiä, poislukien vain sellaiset mitä Miharalta ei saa kuten lämpimät talvisaappaat, lenkkeilykengät ym).
tiistai 28. tammikuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Yksi tapa tukea on hehkuttaa tuotteita estottomasti kaikille tutuille ja tuntemattomille. Itselläni on tämä tapa hyvien palvelujen suhteen, mutta yhtä hyvin voi kehua hyviä tuotteita. Ajattelen, että tällä lailla ehkä joku muukin valitsee laadukkaan tuotteen ja suosii liikettä josta saa hyvää palvelua, itseni lisäksi.
VastaaPoistaJuu, koitan promota hyväksi havaitsemiani tuotteita - ihan siitä itsekkäästäkin syystä, että niiden valmistamista ei vain vahingossakaan vähäisen kysynnän takia lopetettaisi.
PoistaKierrätyskeijuna kommentoisin, että tällainen vuoden haastehan on väkisinkin tilapäinen. Vuosi tai kaksikin menisi, mutta vaikka kuinka tutkisi omaa vaatekaappiaan ja ottaisi peränurkkien kamat käyttöön, joskus ennemmin tai myöhemmin on ostettava jotain tarpeellista uutta. Ja silloin järkevä henkilö alkaa tehdä hankintoja juuri mainitsemallasi tavalla - käsityöläisiltä tai muuten ehdottoman eettisesti tuottavilta yrityksiltä, tai sitten laadukkaaksi ja pitkäikäisiksi tiedettyjä tuotteita. Veikkaan, että kun hankin jotain uutta vuonna 2015, se voi hyvinkin olla toinen mittatilausneule. Palataan teemaan varmaankin vuoden lopulla!
VastaaPoistaIhmiselle itselleen vuoden haaste on erinomaisen suositeltava, varmasti auttaa hahmottamaan mikä on oikeasti tarpeellista ja mitä kaapin uumenista löytyy. Mutta just tuon Palonin kohdalla on tullut mieleen, että on hankalaa pitää kauppaa, jossa myydään tavaroita juuri sille kuluttajaryhmälle, joka muutekin empii joka ostosta ja tuskailee kaiken kuluttamisen kanssa. Siis ei mulla tähän mitään ratkaisua ole, koska en tosiaankaan halua patistaa ihmisiä ostamaan tarpeetonta...
PoistaKiitos Rinna, en ollut kierrätyskeijuista kuullutkaan ja löysin monta mielenkiintoista juttua googlaamalla. Minä en usko kuluttamisen lopettamisen autuuteen vaan kestävään kulutukseen. Vanhaa tulee uudistaa ja korjata. Materiaaleja voidaan uudelleenkäyttää ja käsityötä ja tekijöitä arvostaa. Minulla on monesti ajatus mitä haluan valmiina ja kaupasta en välttämättä saa oman näköistä.
VastaaPoistaKierrätyskeijuhaaste on minustakin lähtökohtaisesti hyvä juttu. Kuluttamisen lopettaminen vaatisi aika radikaaleja toimenpiteitä - tiedän kyllä tyypin, joka elää omavaraistaloudessa (kai suolaa lukuunottamatta) ja jopa siis tekee omat vaatteensa ihan alusta lähtien - pellava, nahka jne. Mutta eipä siinä sitten muuhun aikaa jääkään.
PoistaKomppaan Elinaa! Alunperin, kun suunnittelin aloittavani tuon ostolakkovuoden, tarkoitukseni oli lähinnä haastaa itseäni ymmärtämään, kuinka paljon hyvää vaatetta minulla on jo omissa kaapeissa ja valaistua sen suhteen, mitä oikeasti tarvitsen uutena kaupasta. Aion palata ensi vuonna uuden ostajaksi, mutta toivon mukaan hieman valaistuneempana ;)
VastaaPoistaOma lakkonihan ei estä esimerkiksi teettämästä vaatteita luotto-ompelijallani ihan uudestakin kankaasta. Ompelijani tosin harkitsee itse lähtevänsä kierrätyskeijuvuoteen mukaan, koska hänellä on jo sen verran mahtavat kangasvarastot ;) Lakkoni ei koske myöskään kenkiä, tosin en ole kokenut tarvetta vielä ostaa sellaisia. Päättelinkö muuten oikein, että olet Minna Parikan kenkien käyttäjä? Mitä mieltä olet niiden laadusta? Ajattelin, että kenkien kohdalla voisin soveltaa tänä vuonna sitäkirjassasi esiteltyä 2-3 parin hankintaa per vuosi, mutta en haluaisi ostaa mitään sikaa säkissä... Juhlakengät kuiteskin tarvitsisin!
Olen jo pidemmän aikaa halunnut alkaa listata tuotemerkkejä, joihin olen oikeasti tyytyväinen ja jakaa vinkkejä lukijoitteni kanssa. Välillä olen tehnyt asiasta pienimuotoisia postauksia ja haastanut lukijoitanikin kertomaan omia vinkkejään. Piakkoin voisi olla jonkin laajemman postauksen vuoro. En oikein tiedä, miten puskaradion saisi liikkeelle... Välillä lukijat innostuvat kertomaan omia havaintojaan ja välillä jututu eivät taas oikein saa tuulta purjeisiin siten, että niillä olisi puskaradion merkitystä.
Blogimaailmassahan on kaiken kaikkiaan nurinkurista se, että kaupalliset bloggaajat saavat ilmaistuotteita, joista he kertovat pikimmiten lukijoilleen kun taas oikeasti vaatteiden laadun näkee vasta esim. vuoden säännöllisen käytön jälkeen! Tämä on mietityttänyt minua jo pidemmän aikaa...
Parikasta: kenkien lesti on minulle liian kapea, joten en omista yksiäkään Parikan kenkiä. Katselen niitä himoiten kaupan ikkunassa, mutta kun ei istu jalkaan niin ei. Laukku minulla kyllä on ja se on hyvä :)
Poista"
Olen jo pidemmän aikaa halunnut alkaa listata tuotemerkkejä, joihin olen oikeasti tyytyväinen ja jakaa vinkkejä lukijoitteni kanssa." > loistavaa, mä voin lahjoittaa tuosta noi omat suosikkimerkkini heti yhteiseen tietopankkiin!
Mitä merkkeihin tulee, minulla ei oikein ole suositella mitään merkkejä (paitsi että sukkani ostan mieluiten Wolfordeina, jos on varaa). Uuden tuotteen kulutukseni, silloin kun sitä vielä oli, on suuntautunut niihin ihan tavallisiin vaatekauppoihin. Hyvät ja laadukkaat olen ostanut käytettyinä. Edelleen mielestäni ylivoimaisesti paras paikka hankkia talvitakki on ostaa kirpputorilta 60-70-luvun villakangastakki ja vaikka muodistaa se toivomaansa malliin ja mittaan. Kankaat olivat tuolloin vielä laadukkaita, ja tällaisia takkeja on tarjolla todella paljon, usein kirppiksen alessa ihan muutamalla eurollakin. Ompelijan palkkion jälkeenkin laatutakki on korkeintaan saman hintainen kuin huonolaatuinen ketjukaupan talvitakki, luultavasti halvempi. Samahan pätee moniin muihinkin kirppislöytöihin. Korjauttaminen ja ompelijan palveluiden käyttäminen kannattaa, siinä minun merkkivinkkini :)
VastaaPoistaJuu, uuden hankkiminen täydellä hinnalla on joskus hankalaa, kun vanhaa ja hyvää saa kirppiksiltä ym niin edullisesti - jos osaa etsiä ja tunnistaa hyvän. Mutta jotta tulevaisuuden kirppiksille saataisiin edes jotain myytävää, siis jotain sellaista jota joku viitsii ostaa, niin meidänkin aikamme pitäisi tuottaa jotain kelvollista tavaraa.
PoistaIhmiskunta tulisi varmaan jonkin aikaa toimeen ihan ilman ainoatakaan uutta vaatetta. Ihailin kovin jokin aika sitten Olivia-lehdessä Oma tyyli -palstalla haastateltua naista, joka käytti mummonsa vanhoja vaatteita. Oi, miksi, mummoni, olit niin lyhyt ja käytit teryleenihousuja?
VastaaPoistaVakavasti ottaen: Jos nyt itse ainakin yrittäisin pyrkiä siihen, että ostaisin uutta vain vakavasti vaurioituneiden tilalle. Silläkin oikeasti pärjäisi pitkään. Eräs ongelma tässä on ilmennyt: kun olen ruvennut liikkumaan, ihana kynähameeni ja huippulaatuinen villakangashameeni ovat jääneet isoiksi! Suuret suunnitelmat kestävät huonosti tällaisia yllätyksiä.
Ja pakkohan tässä on kommentoida laatuvaateasiaakin. Minusta yllättävän moni ns. halpatuotekin pysyy hyvänä pitkään. Minulla on juuri päälläni H&M:n pari vuotta vanha, paljon pidetty trikoopusero, jossa ei edelleenkään ole mitään vikaa. Brändien epäloogisuus ihmetyttää. Tietääkö ne itsekään, tuottavatko laatua vai roskaa? Kannattais varmaan tietää.
Kyllä vain pari vuotta varmaan ainakin pärjättäisiin oikein hyvin ilman mitään uutta, mutta ainakin alusvaatteista saattais jo toisen vuoden kohdalla tehdä tiukkaa, samoin sukista. Ja hypoteettisen parin vuoden tuotantopysähdyksen jälkeen voin vain kuvitella, mitkä firmat olisivat edelleen pystyssä ja mitkä eivät (olen pessimisti).
PoistaMonet simppelit vaatteet, kuten juuri trikoopidat, voivat olla yllättäväistäkin paikosita hankittuna hyviä. Ilmeisestikin kestävän, hyvän trikoon ja kulahtavan trikoon hintaero on vaatimaton. Minullakin oli vuosia ihmeellinen aina yhtä siisti H&M trikoopaita, jonka joku oli unohtanut bileissä opiskelijakämppääni, ja kun pistin sen kierrätyskeskukseen syynä oli oman koon muutos.
Kiinnostavia pohdintoja! H&M:n suhteen kokemukseni on, että ikinä ei voi tietää, kestääkö vaate. Jokin vaate tärveltyy ekassa pesussa, jokin kestää vuosia. Miesten vaatteet ovat usein noissa ketjuissa parempaa laatua ja materiaalia. Esim miesten pipot H&M:ssä vilaa, kun naisille on vain akryyliä. Kiinnostava yksityiskohta!
VastaaPoistaPidän tässä postauksessa esitettyjä seikkoja todella tärkeinä. Minulla vaan on se ongelma, että Palonin tai Globe Hopen "ilmaistaidonlukiotyyli" ei vaan iske. En halua mitään hassuja röyhelöitä ja muhkeita puhvihihoja, vaan klassisia vaatteita, joihin ei kyllästy. En halua vanerikorviksia, vaan minimalistisia hopeakoruja. En tiedä miksi eettiseen muotiin pitää yleensä liittää kaikenlainen hassunhauska jippoilu. Siksi teen vaatteeni itse ja tilaan korut Etsystä. En rupea tukemaan yritystä tai kauppaa ainoastaan siksi, että siellä on kotimaista käsityötä ja eettisiä tuotteita. Kyllä niiden pitää olla oman maun mukaisia! Kaipaisin ihan perusvaatetta ja -tavaraa.
Sun kanssa chattailusta tää koko kirjoitus inspiroituikin! Hassunhauskoja luomuksia on hauska tehdä, ja käsityöläiset jotka eivät pääse töillään rikastumaan, haluavat ainakin tehdä jotain mikä on hauskaa. Siksi tyyli on niin usein jippoilua.
PoistaOletko tsekannut Kude-vaatemerkin? Ne lupailee hyvälaatuisia perusvaatteita, en tiedä onko muuta kuin T-paitoja vielä.
Mä kaipaisin romanttista, huoliteltua tyyliä. Kunpa NoaNoa alkaisi ekovaatemerkisi... mutta toisaalta ostan nykyäään niin vähän, että mun ostojen perusteella mikään vaatemerkki ei menestyisi.
Niin ja se Linnonmaahan oli niin perusperusvaatetta kuin mikään, eikä sekään auttanut. Hankalaa on.
PoistaNää on vaikeita kysymyksiä, ja itse ajattelen samoin kuin Laura Honkasalo tuossa yllä: pelkkä kotimaisuus tai laatu ei auta, jos tyyli on ihan väärä. Varsinkin köyhänä opiskelijana sitä katsoo todella tarkkaan, että laatu, tyyli ja kaikki muukin on just eikä melkein tasan sitä mitä itse haluaa, ennen kuin laittaa vaikkapa satasen ostokseen. Jos tulee huti, ei mitään ole varaa ostaa tilalle ehkä useampaan kuukauteen, ja kun vaatekaapissa ei ole juurikaan turhia vaatekappaleita, sen yhdenkin puutos voi olla aika paha juttu.
VastaaPoistaOn myös erilaisia muita henkilökohtaisia kriteereitä. Monta kertaa on jäänyt kotimainen vaate kauppaan, koska en ihan periaatteesta maksa toistasataa vuorittamattomasta puuvillamekosta, olipa se muutoin miten laadukas tahansa. Myönnän kyllä avoimesti, etten ole lainkaan perehtynyt siihen, paljonko vuorittaminen lisäisi tuotantokustannuksia ja sitä kautta hintaa, mutta sanotaanko vaikka niin, että 120€ vuorittamattomasta: en maksa, 150€ samasta vuorilla: varmaan maksaisinkin. Toinen not-gonna-happen on mitoitus. En halua maksaa toistasataa vaatteesta, jota joudun itse lyhentämään/kaventamaan/jotenkin muuten fiksaamaan. Jos rahaa menee paljon, haluan täysin valmista. Siksi varmaan maksaisinkin ennemmin ompelijalle alusta asti teettämisestä (ompelen tällä hetkellä itse, joten ei ole vielä tullut ajankohtaiseksi).
Tarjolla tuntuu olevan hieman kahtiajakautuneesti joko sitä Honkasalon mainitsemaa "ilmaisutaidon lukio" -tyyliä tai sitten selvästi vanhemmille naisille suunnattua neulejakkupukua tms. Näiden välillä operoi sitten muutama sellainen kuin Parikka, Samuji ja Lumi, mutta esim. itselleni huomattavasti liian hinnakkaina merkkeinä että olisi varaa enempään kuin korkeintaan yhteen ostokseen vuodessa, ja joiden niidenkään tyylirepertuaari ei varmasti kata kaikkea, mille olisi kysyntää.
Muussakin kuin vaatteissa on sama ongelma. Jos ei ole skandinaavisen minimalismin ystävä, voi melkein unohtaa uudet kotimaiset huonekalut ja jossain määrin astiat ja sisustustekstiilitkin... :(
Tietenkin oikea tyyli on itselle tavaraa hankkiessa tärkeä seikka, ei ole mitään järkeä hankkia sellaista mistä ei pidä. Kyllä minä päädyn ostamaan ennemmin Chie Miharan vintagehenkiset kengät kuin jotkut kotimaiset - varmasti kestävät ja laadukkaat - tylsyyskengät samalla hinnalla. Mutta jos pitäisi valita huonosti tehtyjen, liiamnroiskeisten surkeimpien tekonahkakenkien, ja tylsien tanttakenkien väliltä, niin luulenpa että päätyisin tylsiin tanttakenkiin. Ne luultavasti voisi kuitenkin jotenkin stailata toimimaan, kun taas huonolle kengälle ei ole mitään pelastuskeinoa.
PoistaEn minäkään järin varoissani ole, mutta olen päättänyt pistää siitä vähästä suht ison osan vaatteisiin, koska pidän vaatteista ja pukeutumisella on minulle suuri merkitys. Kun osan vaatetuksesta hankkii kirpputorilta pennosilla, sitten voi vastaavasti laittaa enemmän rahaa sellaisiin hankintoihin, joita ei ole mahdollista saada halvalla hyviä. Jos miettii tarkkaan mitä tarvitsee, yksi tai kaksi kallista hankintaa voi kohottaa muutoin kirppikseltä hankitun puvuston olemusta. Esimerkiksi mainitsemistasi merkeistä tulee mieleen, että se yksi Lumi-laukku kestäisi monta monta vuotta, ja voisi siis olla oikein fiksu hankinta pienelläkin budjetilla.
Jos muuten vaate makssaa useita satoja euroja, ja on muuten hyvä mutta kaipaa jotain pientä mitoitusfiksausta, kannattaa kysyä saisiko sen samaan hintaan. Vanhaan hyvään aiikaan vaatekaupoilla oli suhteet johonkin korjausompelijaan, joka lyhensi lahkeet tms. ja onneksi edelleenkin käytäntö on voimassaan.
Tietenkin laatu voittaa aina, jos on valittava ostaako laatua vai jotain huonosti tehtyä mutta muuten kivaa. Mietin enemmän sellaista, että jos jotakin ei ole ihan pakko sillä hetkellä hankkia (esim. uusia talvikenkiä marraskuussa), niin se kallis mutta laadukas jää helposti ostamatta, ellei se ole 100% juuri sellainen kuin haluaisin. Mikä on tietenkin sitten ongelma laadukkaille merkeille, koska tuotteiden kestävyyden vuoksi niitä tarvitsee uusia niin harvoin, eli "tarpeettomampi" ostaminen on se, mikä joutuu kannattelemaan merkin olemassaoloa myös.
PoistaItse ostan suurimman osan laatuvaatteistanikin kirppikseltä, ihan vain hinnan vuoksi, koska uutena ei ole varaa. Juuri nytkin elätän toivoa, että eräällä kirppiksellä vielä toissapäivänä myynnissä ollut (kotimainen) villamekko olisi siellä edelleen huomenna, kun olen tällä välin ehtinyt laskeskella riittääkö raha...
Luen ensimmäistä kertaa tätä blogia ja olen todella innoissani! Nämä ajatukset tässä blogissa - myös kommentit - ovat kuin minun suusta. Löysin tämän blogin tänään, koska Savon Sanomissa toimittaja Eeva Lankolainen kirjoitti laadusta, kotimaisuudesta ja läpinäkyvyydestä vaatetuotannossa. Hän myös mainitsi nimesi ja että sinulla on blogi. Googlaamalla sitten löysin tämän. Olen hyvin iloinen, että löysin tänne. Olen omassa blogissani pohtinut vaateostojani ja sitä, millaisia vaatteita haluan, haluanko ylipäätään ostaa vaatteita. Olen ollut ostolakossa lokakuun lopusta, ja ostanut muutamia vaatteita kirpputorilta. Olen pohtinut laatua, eettisyyttä ja ekologisuutta. Tulen seuraamaan tätä blogia ja keskustelua, mitä täällä käydään.
VastaaPoistaHienoa että löysit tänne, tervetuloa! Googlasin heti Savon Sanomien kolumnin, kiitos vinkistä. Onneksi vaate/kulutus/vastuullisuusasiat ovat tänä vuonna saaneet melko paljon tilaa mediassa, toivottavasti vaikuttaa myös esim. yritysten toimintaan.
PoistaOlen itse romanttisen pukeutumistyylin ja varsinkin pitsin ystävä, mukavaa löytää samanhenkistä väkeä!