tiistai 11. maaliskuuta 2014

Kevään P333 ja kuinka se muodostetaan

Yleisön pyynnöstä välivuodenajan Project 333:n suunnittelu ja käytännön toteutus.

Vaatevalikoiman vaihtaminen vuodenajasta toiseen on joka kerta suuri mullistus. Periaatteessa siihen ei tarvitse kuin puoli päivää, mutta käytännössä ramppaan kellarikomerolla ainakin viikon verran. Aina löytyy jokin huivi joka unohtui kyydistä tai villapaita jää odottamaan käsinpesua ennenkuin sen voi laittaa kesäsäilöön, ja tuulettumassa ollut takki kastuukin sateessa ja pitää kuivattaa jne.

Prosessi etenee pääpiirteissään näin:
1. Uusi vuodenaika lähestyy. Päähäni pulpahtelee ideoita uusista vaatteista. Olen onneksi jo oppinut, että uusia hankintoja ei missään tapauksessa kannata tehdä (eikä sen puoleen mitään ommellakaan) ennenkuin on ottanut jo omistamansa vaatteet esille ja vertaillut ideaa niihin.


2. Poimin vaatetangolta sellaiset vaatteet, jotka eivät sovi alkavaan vuodenaikaan, tai joihin olen muuten vain kyllästynyt. Laitan ne isoon koriin ja vien kellariin.

3. Kellarissa otan esiin kaikki hauskan, vuodenaikaan sopivan ja houkuttelevan näköiset vaatteet. Niitä on ihan liikaa suhteessa tavoitteena olevaan kolmeenkymmeneen kolmeen, mutta supistan valikoiman oikeaan määräänsä vasta vaaterekin luona.

Samalla näytän myös kriittistä silmää sellaisille kellariin säilötyille vaatteille, joita huomaan että en oikeastaan haluaisi enää ikinä laittaa päälleni. Jo kellarissa päätän, haluanko silti säilyttää kys. vaatteen esim. Pikkku onnetarta silmällä pitäen, vai hankkiudunko siitä eroon tavalla tai toisella. Perintösäilövaatteille on oma laatikkonsa, muuten vien poistettavat vaatteet kotiin – josta ne toivottavasti pian häipyvät omille teilleen. Tänä keväänä sain ilokseni tyhjäksi kellarissa piileskelleen pussukan, jossa luki "Rinnan rakkaita mutta liian pieniä". Vähä vähältä olin hivuttanut sitä tyhjemmäksi, ja nyt vhdoin sain aikaiseksi laittaa viimeiset siellä olleet sukat (kulahtaneet) roskiin ja japanilaisen T-paidan myyntiin. Jee!

Raahaan kaiken tämän kotiin ja läjään ne vaaterekin viereen.


4. Mieheni kysyy "mikä tämä järkyttävä vaateläjä on?" ja minä lupaan että se häipyy "ihan kohta". Siis joka kerta sama dialogi! Neljä kertaa vuodessa!

5. Alan muodostelemaan vaatteista yhdistelmiä. Pidän mielessä elämässäni toistuvat tilanteet, joihin tarvitsen erilaisia vaatteita (ks. tarkemmin "Hyvän mielen vaatekaappi"). Joka yläosalle pitää olla alaosa ja joka alaosalle tai mekolle yläosa, sekä molempiin sopivat kengät, ja kaiken pitää sopia käsilaukun tyyliin ja väriin.

 
Käsilaukku - määräävä tekijä. Arkilaukun lisäksi pidän "bisneslaukkua" ja juhlalaukkua.

Kevään tullen erityisesti pitää muistaa, että vaikka olisi ihanaa pukeutua jatkuvasti joko eteeriseen pitsimekkoon tai eleganttiin jakkupukuun, vietän myös pitkiä aikoja leikkipuistossa Pikku onnettaren kanssa ja usein juuri silloin sataa. Eli jotain kumisaappaiden kanssa yhteen sointuvaa on pakko sisällyttää vaatevalikoimaan (joidenkin ihmisten yllä pitsimekko+kumpparit näyttää todella hyvältä, mutta ei minun).

Koitan myös miettiä koko kolmen kuukauden sää- ja lämpötilat, esim. otin jo esiin ballerinatossut vaikka niitä ei ihan vielä voikaan käyttää. Ohut mutta lämmin villahuivi on huippukätevä lämpövaate ohuempien takkien alla - suosittelen esim. Tikaun käsinkudottua huivia.


6. Koitan saada valikoimani vaatteet mahtumaan samoihin henkareihin kuin edelliselläkin kaudella. Karsin sellaiset vaatekappaleet, jotka tuntuvat irtonaisilta, siis joille en heti keksi asukokonaisuuksia.
Jos vaatteita on edelleen liikaa, piirustelen ne luonnoskirjaani ja mietin mitä voisi jättää pois. En tähtää tiukasti numeroon 33, mutta ei vaatteita paljoa sen ylikään saisi olla, muuten jotain jää luultavasti käyttämättä. Sellaiset vaatteet, joista olen epävarma, jätän vaaterekin lähellä olevaan "lepäilylaatikkoon", josta ne saa tarpeen tullen käyttöön nopeasti.


7. Ylimääräiseksi jääneet vaatteet palautan kellariin. Tässä vaiheessa on jo ilmeistä, että uusien hankintojen tekeminen on muutoin aivan tarpeetonta, mutta parit sukkahousut olisi hyvä hankkia ja muistan, että en ole vieläkään ostanut uusia sporttiliivejä.


8. Ripustan uuden vuodenajan vaatteet värijärjestykseen ja olen onnessani kauan aikaa säilössä olleiden vaatteiden jälleennäkemisestä. Järjestän korulaatikon uuden vuodenajan vaatteita vastaavaksi. Nyt innostavat vaaleat värit, pitsihame ja -mekko sekä Palonista ostamani kristallikaulakoru jonka askartelin minulle sopivan pitkäksi pari päivää sitten.

Tänään yllä kotitekoinen tyllihame, Samujin silkki-pellavaneule ja kristallikaulakoru. 

Seuraavassa jaksossa kevätgarderoobin sisältö!

6 kommenttia:

  1. Kiitos tästä.

    Minusta tuntuu, että omistan paljon vähemmän vaatteita, koska sisävaatteet mahtuvat säilöön vaatekaapin ylimmälle hyllylle, osa neuleista tosin on toiseksi ylimmällä, etteivät lyttäänny

    Suurin muutos reilun vuoden sisällä (ja project 333 on ollut liikauttajana siihen) on ollut se, että olen luopunut vaatteista, joihin ei ole sopivia osia. Kun olen tehnyt hankinnat ja poistot yhteensopivuutta ajatellen, olen vähitellen ruvennut saavuttamaan tilannetta, jossa vaatteet sopivat mahdollisimman hyvin keskenään yhteen. Ja todistettavasti vähemmän on hetkiä, jolloin "ei oo mitään päällepantavaa". Itse asiassa - en muista, milloin viimeksi valitin noin! Vähemmän vaatteita, mutta enemmän mahdollisuuksia. On se totta. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Vähemmän vaatteita, mutta enemmän mahdollisuuksia. On se totta. :-)" Tekis mieli laittaa blogiin "Testimonials"-osasto, johon tämä lause pääsisi kunniapaikalle :D Enpä itsekään muista, milloin viimeksi olisin tuon valituksen suustani päästänyt tai edes ajatellut sitä!

      Minulla on edelleen enemmän vaatteita kuin tarvitsisin, mutta koska olen tukkinut sisääntuloputken ja jatkuvasti vaikkakin jäkälän ripeydellä vähennän niitä, niin lopulta varmaankin saavun täydellisen sopivankokoisen vaatevarastoon. Nyt olen jo uskaltanut ottaa käsittelyn alaiseksi itse ompelemani vaatteet, ja poistanut joitain tuplakappaleita.

      Poista
  2. Ehdin jo innostua tästä projektista, mutta sitten muistin, että mulla ei ole vinttiä/kellaria/varastoa/säilytystiloja ollenkaan.

    Kova hinku olisi uudistaa vaatevarastoa, mutta taitaa mennä taas vain "käy koko kaappi läpi, heitän vaatteita pois, hankin pari uutta" -puuhasteluksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sentään! P333 on kyllä erinomaisen suositeltava, ja auttaa huomattavasti tyylin hiomisessa, mutta vaatii jonkin paikan johon tunkea ylimäärän. Sängyn alle? Pöydän alle? Asunnot, joihin ei kuulu kellaria tai ullakkoa, pitäisi saada vähintäänkin puoleen hintaan!


      Poista
  3. Olen törmännyt vastaavaan ongelmaan vaatesäilytyksen kanssa. Lähinnä karsastan ajatusta, että hiiret pääsisivät pöllyämään ihanissa vaatteissani. Ratkaisu = vaatekaapin hattuhyllylle sijoitetut säilytyslaatikot. Ravaaminen eri paikkojen välillä vaatteita valikoidessa ainakin vähenee :)
    Jotenkin ajatus siitä, että pitäisi monta kertaa käydä ahtaassa kellarikomerossa tutkimusretkellä ja vielä heti perään pakkausretkellä kuulostaa omalla tavallaan vaivalloiselta.

    PS. Innolla odotellaan vaatekaapin paljastusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Iik, hiiriä..! Onneksi - tietääkseni - meidän talossa ei ole hiiriongelmaa. Ehkä muovilaatikot voisi olla siinä tapauksessa hyvä ratkaisu, vaikka muovissa kaikki mahdolliset vähäisetkin tunkkaisuudet korostuvat.

      Kellarireissut ovat kiistämättä vaivalloisia, mutta olen oppinut tavan jo lapsuudessani. Lapsuudenkodissani vuodenaika-vaihtovaatteet haettiin ulkosaunan ullakolta, joten piku kipaisu kerrostalon kellariin ei tunnu juuri missään :)

      Poista