torstai 4. syyskuuta 2014

Tutkimukset etenevät!


Salon ammattioppilaitoksesta löytyi (Tiina Talvikin vinkistä - kiitos!) martindale-hierontatestikone. Laitos kannustaa opiskelijoita yrittäjyyteen, ja eräs oppilaista toimii nyt tutkimusassistenttinani. Tällä vempeleellä hinkataan kangasnäytteitä nukkaantumiseen asti, ja koitan sitten päätellä niistä mikä yhdistävä tekijä kestävillä ja mikä taas nuhjaantuvilla on.


Lisäksi löysin lapsuudenkodistani mikroskoopin, jonka muistaakseni olen joskus saanut syntymäpäivälahjaksi. Toimii hyvin, vaikka onkin olemukseltaan heppoinen muovirunkoinen kapistus. Keveys on vain eduksi, sillä huomasin että parhaan näkymän lankaan saa kun vie 'skoopin ihan lampun lähelle, jolloin näyte saa valaistusta sekä alta että sivulta. Pelkkä laitteen oma alavalo paljastaa langasta vain siluetin. Valurautaista mikroskooppia ei jaksaisi lampun kylkeen nostella. Ehdin jo tunnistaa erään loistavan hyvin kestäneen trikoopaidan ainekseksi joko rengaskehrätyn tai vortexkehrätyn langan, sillä kuidut asettuivat sen pinnassa tasaisen diagonaaliin kierteeseen.

 
 Yllättävän hyvin iphone zoomaa mikroskooppiin!

Tietenkään kaupassa ei voi kuljettaa mikroskooppia mukanaan tai varsinkaan nyhtää siihen tutkittavaksi lankoja vaatteista, mutta kukaties joku päivä esim. älypuhelimeen saisi ohjelman, joka superlähikuvasta tunnistaa langan tyypin ja joko suosittelee tai moittii mahdollista vaateostosta sen perusteella.

 

Pientä suloista hömppää: löysin Fasaani antiikista kolme filet-pitsipalaa, oikein hienoa työtä (ruudut ovat tuskin kolmea millimetriä kanttiinsa) ja FB:n vintagekirppikseltä ostin vuoden 1921 kaavalehtisen. Pidän 1910-luvun lopun muodista, jota tämä lehtinen vielä edustaa. Pehmeät muodot, ihania pitsejä, ei liian kireät korsetit - suloista mutta mukavaa muotia. Paremmin tunnettu myöhemmän 20-luvun muoti on myös hienoa, mutta liian suoralinjaista makuuni.
Havittelen uutta talvitakkia ja nämä ovat kovin, kovin inspiroivia!

9 kommenttia:

  1. Vaikka mun materiaaliopit alkoivatkin viime vuosituhannen puolella, niin muistelisin että Martindale-menetelmällä testataan hankauksen kestoa eli koska lanka kuluu katki. Mm. Stoll-testillä taasen mitataan sitä nukkaantumisen astetta eli pillinkiä. – Toisaalta onhan nuo menetelmät saattaneet kehittyä tässä yli kymmenessä vuodessa… :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Martindalella voi pienemmillä kierrosluvuilla testata myös nyppyyntymistä. Stoll-testiä en tunne, miten se toimii? Onkohan se sama kuin random tumble jotainjotain, jossa koepalat pyörivät korkkipintaisissa kammioissa?

      Poista
  2. Oh, mikroskooppikuva on kuin taivaalla möllöttävä kuu kuunpimennyksen aikaan!

    VastaaPoista
  3. Pääsispä itsekin mikroskoopilla tutkimaan tekstiilejä, vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta, niinku näin harrastutmielessäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa että on kyllä tavattoman kiehtovaa puuhaa, kun pääsee tiirailemaan missä kulmassa kuidut kiertyvät langaksi. Suosittelen ihan vapaa-ajan puuhaksikin!

      Poista
  4. Downton Abbey on kyllä silkkaa silmäkarkkia asujenkin puolesta, ne väritkin niissä vaatteissa.. ah!

    VastaaPoista
  5. Martindale-hankauksen kestolaitteella testataan edelleen materiaalien kestävyyttä, oli kyseessä lanka, nauha, kangas tai nahka. Meitä testaajia on vain enää harvassa suomenmaassa :(

    VastaaPoista