sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Pieni ajatuksenpoikanen lihansyönnistä

Vegaanihaasteista ym kasvispainotteisen ruokavalion lisäämiseen tähtäävistä toimista tulee mieleen (kun on jo vuosikymmeniä ollut "kalansyöjä" lihaton), että
1) rakastan vegaaneja, fennovegaaneja ja kaikenlaisia muita eläintuotteista kieltäytyjiä, koska pelkkä lihaasyömätön vaikuttaa heidän rinnallaan kerrassaan konservatiiviselta ja helposti ravittavalta. Kun ennen lihaa syömätön sai kohdata "no mutta mikäs nyt sitten keksitään jos ei kinkkua syö"-tyyppistä päivittelyä, niin nyt vegaaniuden valtavirtaistuttua juuston kelpuuttava onkin se helppo tapaus.
2) haluaisin, että kehitettäisiin uusi ruokailumääre, "snobilihansyöjä". Minusta olisi nimittäin hienoa maistaa joskus (pari kertaa vuodessa jos tilaisuuksia tarjoutuu) ammattikokin marinoimaa hirvenlihaviipaletta, tai jonkun itsetekemää lähiluomumakkaraa, tai naapuritilan lammasta rosvopaistina, mutta jos sen teen, niin samalla velvoitun syömään brasiliasta rahdattua antibioottibroileria, epämääräisiä jonkin luultavasti nelijalkaisen eläimen jauhelihasta tehtyjä eineksiä ja ties mitä tehoeläintalouden kamalimpia aikaansaannoksia. En kaipaa lihaa arkielämään, mutta juhlatilaisuuksissa se voisi olla pieninä annoksina hienona tarjottavana paikallaan, tietenkin luomu- vapaa- ja lähikasvatettuna. Mutta tälläistä optiota ei ole vielä olemassa, vaan pitää olla johdonmukainen ja joko kieltäytyä kaikesta lihasta sen laadusta ja alkuperästä riippumatta, tai sitten syödä lihaa (laadusta ja alkuperästä riippumatta) voimatta vaatia vegeversiota.

Ehkä snobilihansyöjyys helpottaisi kasvisruuan osuuden lisäämistä, kun ei tarvitsisi luopua hienoimmista lihansyöntihetkistä, vaan ainoastaan ankeimmista.

15 kommenttia:

  1. Heip. Oon näitä samoja asioita pohtinut pitkään. Nykyisin syön kotona vegaanisesti, olen syönyt vuoden verran. Sitä ennen viisi vuotta lakto-ovo. Mutta edelleen syön silloin tällöin kalaa ja juustoa kun käyn vanhempieni luona. Koska isä kalastaa itse ja juusto nyt on vaan hyvää, eikä vegeversiot ole vielä niin kehittyneitä että makunystyräni kelpuuttaisivat alkuunkaan.

    Tämä on tietysti hyvin tuomittavaa joidenkin vegaanien näkökulmasta. Olen saanut paljon tuomitsevia lausuntoja omasta hälläväliä asenteestani. Ei minusta asioita pidä ottaa niin vakavasti ruoan kohdalla. Kotona ei ole minkäänlaisia vaikeuksia vegaaniruokavaliossa. Minun ei tee mieli ostaa kaupasta juustoa tai mitään epävegaanista. Olen jo niin tottunut tähän ja ostokorini sisältö on aina samankaltainen ihan automaattisesti.

    Mutta en voi sanoa itseäni vegaaniksi jos käytän nahkakenkiä, oli ne kuinka dyykatut tai kirppislöydöt vaan. Puhumattakaan siitä, että saatan syödä kalaa. Olenko siis vain nirsoilija? Ärsyttää tämä että pitäisi määritellä jotain. Enkö voi olla vain minä ja syödä niinkuin tykkään? En yleensä pyydä ihmisiltä vegaanista ruokaa minua varten jos menen kylään. Syön sitä mitä pystyn ja on, enkä aina välitä vaikka siinä maitoa olisikin. Lihaa en pysty enää syömään. Olen ollut niin kauan ilman. Vaikka olen siitä tykännyt, kun olen lihansyönnin jättänyt. Mitä sitten voin sanoa olevani? Joku pitää ihmisten mielestä olla. Enkö voi olla vegaani viidellä poikkeuksella vuodessa? Pitääkö ihan totta määritellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa pääsisin itse siihen pisteeseen, että ei tekisi kaupassa mieli ostaa juustoa... siis juustonsyönti on varmaan pahin ekosyntini tätä nykyä. Arkijuuston olen korvannut leivän päältä avokadolla, mutta feta salaatissa – herkullinen ptkään kypynyt juusto punaviinin seurana – ylipäänsä koko juustotiskin ihanuus...

      Juuri tuo "nirsoilijuus" huolettaa. Olla nirso on minun perusmaailmankuvassani jotain ihan kamalaa, enkä mitenkään haluaisi leimautua sellaiseksi. Voih, voih!

      Poista
  2. Lisäänpä vielä että snobilihansyöjä olis tosi hyvä määritelmä tähän määritelmien joukkoon! Se helpottaisi varmasti monia. Ehkä pitäisi alkaa snobiksi. Olla vegaani ja jos joku mahdollisesti ihmettelis kun joskus maistan palan lihaa toisen lautaselta sanoisin vaan että oon snobi. Tai tekopyhä. Hmmp.

    VastaaPoista
  3. Sellaisen termin olen kuullut kuin flexitarian, eli satunnaisesti lihaa ja muita eläinkunnan tuotteita syövät. Snobilihansyöjä ei terminä kuulosta minusta kovin hyvältä (en tosin tiedä, miten tosissasi olit tuosta termistä :) mutta fleksitarian voisi olla oikein sopiva :)

    http://en.wikipedia.org/wiki/Semi-vegetarianism

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Snobilihansyöjä ei ole täydellinen termi, mutta fleksitaarikin on puutteellinen. Minun korvaani se kuulosta siltä, että fleksitaari joustaa, kun joku suurtalouskeittiö ei nyt jaksaisi tarjota muuta kuin eineslihapullaa. Pääosin haluan aina sen vegevaihtoehdon hyvin vakavissani, sillä en missään nimessä halua syödä epäekologista ja epämääräisistä oloista tulevaa terveellisyydeltään epäilyttävää lihaa, joka on vielä pahaakin...

      Poista
  4. Itse julistaudun toisinaan, hieman jopa kapinamielessä- jos haluan provosoida- ihan vain sekasyöjäksi- ilman mitään määrittelyjä. Välillä tuntuu, että se on nykyään jopa eksoottista. Tämä saattaa ahdistaa kanssaihmisiä, koska he eivät enää tiedä mihin lokeroon minut laittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan se ainakin ahdistaa kokkia, jos ei tiedä mitä ruokaa pitäisi laittaa :)

      Poista
  5. Ei kun rupeat vain johdonmukaiseksi snobiksi. Mulla ei ainakaan olisi asian kanssa minkäänlaista ongelmaa! Kaikenlainen ääriajattelu on turhan rasittavaa sekä itselle että muille. Jos tykkää hirvestä, pitää syödä hirveä. Sitäpaitsi taatusti luomua ja hyvän hirvenelämän viettänyttä ruokaa. Ja myös hyvä että se elämä päättyi, koska muuten hirvet liikakansoittavat metsämme. En keksi tuosta mitään pahaa sanottavaa. Eli senkun snobbailet vaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mun pitää kirjoittaa tästä joku pamfletti... lähinnä ongelmoin tilannetta, jossa ensin joku näkee minun syövän luomulähihirveä, ja sitten toisella kertaa tarjoaa minulle epämääräistä nakkia, ja sitten joudun kieltäytymään. Eli siis oikeastaan pidän kiusallisena puhua ruokavaliostani!!

      Poista
  6. Minä en nyt ihan tajunnut, että kuka velvoittaa ja kenet syömään antibioottibroileria ja miksi? Miksi pitäisi keksiä jokin uusi määritelmä, syö vaan niin kuin itsestä tuntuu parhaalta. Jos joku muu haluaa ruokavaliosi määritellä niin keksiköön itse termin, eihän se ole sinun ongelmasi.

    Itse ilmoitan aina olevani vegaani, jos jonnekin täytyy ruokavalio ilmoittaa. Syön kuitenkin (ettisestibtuotettua) lihaa jos siltä tuntuu. Vegaaniksi kutsun itseäni siksi, etten syö ollenkaan maitotuotteita. Vegaanius on monelle helpompi ymmärtää kuin se, että voi ja juusto ovat todellakin maitotuotteita ja laktoositon ei oikeasti kelpaa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tuo on ihan pätevä kysymys (siis KUKA velvoittaa syömään...). Lähinnä siis koen ongelmallisena, että jos joku tekee päätelmiä ruokavaliostani sen perusteella, että näkee minun syövän onnellisen luomulampaan koipea ja sitten tarjoaa minulle jotain kamalaa lihamössöä, ja sitten joudun kieltäytymään siitä ja - mikä kaikkein kamalinta - puhumaan ruokavaliostani. Nimittäin olen hyvin ei-kaksituhattalukulainen siinä, että koen ruokavaliosta puhumisen jokseenkin kiusallisena. Mutta ehkä tästä pitää nyt vaan päästä yli :D

      Poista
  7. Etkö voisi vain kertoa ihmisille periaatteistasi, jos he kysyvät? Tai sanoa, ettet syö tehotuotettua lihaa? Mielestäni on erittäin ok syödä peuraa, hirveä, hevosta, itsekalastettua kalaa tai esimerkiksi sorsaa jos joku itse linnustaa. Eli kaikkea mikä ei ole tehotuotettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jo melkein päätynyt siihen tulokseen, että minun tosiaan täytyy kirjoittaa tästä ruoka-asiasta pamfletti, niin en joudu puhumaan kaikkien kanssa siitä erikseen :)

      Poista
  8. Ei vaan kerrot reilusti, että olet vaikeasti syövä. On muotia olla vaikea. Etkö kerro etukäteen mikä kelpaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kun juuri tätä kammoksun! En halua olla "vaikea". Haluan olla ennakoitava. Enkä mieluiten halua puhua juuri ruuanjakelun hetkellä ruokavaliostani ja sen syistä.
      Tähän mennessä siis jo reilusto yli vuosikymmenen lihaasyömätön, mutta joskus harvoin tekisi mieli maistaa joissain sosiaalisissa tilanteissa jotain hienosti valmistettua liharuokaa.

      Poista