perjantai 18. maaliskuuta 2016

Sloggi, Finlayson ja Trendi-lehti kevään merkkeinä

Näittekö eilisen Kuningaskuluttajan, jossa mm. minä etsin eliniän kestäviä tuotteita Itäkeskuksen kauppakeskuksesta? Valitsin nahkavyön, kotimaisen villahuovan ja Fjällrävenin ulkoilutakin, joka oli tehty kestäväksi suunnitellusta kanaasta ja joka näytti korjattavalta.

Hyvinä päivinä tuntuu siltä, että vaatteiden laadun huononemisen ja yleisen haaskaamisen aallonpohja on jo ohitettu. Tässä pari piristävää kevään merkkiä:


Sloggi tarjoaa tietylle osalle valikoimastaan ikuisen takuun - rohkea juttu! Toivottavasti tämäntapainen toiminta yleistyy. Nettisivuilla kerrotaan myös valmistusmateriaalista tavalla, joka herättää ainakin minun alustavan luottamukseni tuotteeseen. Puuvillan lajikkeen tai alkuperän kertominen on aina hyvä merkki. Jos on vaivauduttu pitämään tietty puuvilla erillään, se tarkoittaa sitä että sillä on erityiset ominaisuudet, joista joku on valmis maksamaan hieman enemmän kuin yleensä-vaan-jostain-puuvillasta.


Finalyson antaa hyvitystä vanhoista petivaatteista uusia ostetaessa ja niistä tehdään räsymattoja. Tämä on varmaankin ensi askeleita siihen suuntaan, että käytetyistä, alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan käyttökelvottomista tekstiileistä tulee rahanarvoista tavaraa, ei vain jotain josta eroon päästäkseen joutuu maksamaan.


Trendi-lehdessä esitettiin vaatteiden hankkimisesta ja omistamisesta mielestäni aika radikaaleja mielipiteitä (kun kyseessä on kuitenkin kevyehkö muotilehti), jotka ilahduttivat minua suuresti. Ja entäs tämä järjen äännähdys:
"Kevään katutyylihitti, eli jättimäiset satement-hihat, näyttää kivalta kuvissa, muuta mahtuvatko hihat yhdenkään takkisi sisään? Jos vastaus on ei, ihaile niitä kaukaa."
Tai sitten pitää miettiä koko vaatevarasto noitten hihojen mukaan, ja elettävä sen mukaisesti. Kunhan ei harhaannu ostamaan vaatetta, jota ei oikeasti pysty käyttämään osana sitä vaatevarastoa, jonka jo omistaa, ja joka näin ollen jää täysin turhaksi.


Minun keväinen vaatehullaantumiseni kävi Kaivarin Kanuunassa, josta etsin kumppareita Pikku Onnettarelle, mutta ostinkin paksulla silkillä vuoritetun pitsijakkupuvun koneommeltua pitsiä 60-luvulta. Kokonaiskuvaa tulee sitten, kun saan hieman muokkautettua sitä ompelijalla. 



8 kommenttia:

  1. Erityisesti tuo Finlaysonin kampanja ilahduttaa. Oma äitini leikkasi matonkuteita vanhoista vaatteista ja teki niistä mattoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen istunut lapsena suvun naisten kanssa kesäpäivänä pihalla ja leikannut matonkuteita. Mieleenpainuvia hetkiä!

      Poista
  2. Katsoin Kuningaskuluttaja-ohjelman. Hyviä valintoja teit, vaatteista kun on lähes mahdotonta löytää eliniän kestäviä. Kunhan löytäisi edes 5-10 vuotta kestäviä. Hyvä että tällaisia ohjelmia tehdään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eliniän kestoa ei kaikilta vaatteilta voi vaatiakaan - esim. sellainne sukka joka kestäisi sata vuotta olisi niin ikävä käyttää, että se voisi samantien kestää tuhatkin vuotta, koska kukaan ei sitä jalassaan haluaisi pitää. Mutta sellainen viisi-kymmenen-kaksikymmentä vuotta on ihan kohtuullinen vaatimus, vaatteen tyypistä riippuen.

      Poista
    2. Amerikkalaisella Darn Tough -sukkamerkillä on elinikäinen takuu: jos sukat saa hajalle, ne voi palauttaa ja saa uuden parin tilalle. Aion kokeilla, kun villasukkaosastoa pitää seuraavan kerran täydentää...

      Poista
    3. Kävin tsekkaamassa merkin nettisivut, kiitos vinkistä! Ilmeisesti ulkopohja on kudottu vahvasta polyamidista, joka tekee niistä superkestävät. Hyvin ovat osanneet avata sukkiensa kestävyyttä kuluttajalle, tästä piätisi monen ottaa oppia!!

      Poista
  3. Kiitos mahtavasta blogista! Nostat aina esiin mielenkiintoisia aiheita ja osaat kirjoittaa mielenkiintoiseen sävyyn! :)

    Oletko muuten kirjoittanut ompelijan palveluiden hyödyntämisestä? Itseltäni löytyy muutama vaatekappale joia ammattilainen saisi muokata, mutta asia on minulle täysin vieras. Mistä esimerkiksi tunnistan, että ompelija on todella hyvä ja ammattitaitoinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista!
      Otan vinkistäsi vaarin, ja kirjoitan ompelijoiden palveluiden käyttämisestä, kun minulla juuri sattuu olemaan pitsijakku työstön alla. Ompelijaa etsiessään kannattaa kysellä kokemuksia tuttavilta. Jos hinnat ovat merkittävästi halvemmat kuin muilla alueen ompelijoilla, kannattaa olla varuillaan. Harvoin ompelija täysin avuton on, mutta eri ompelijat paneutuva eri tavoin hommaansa ja paneutumisesta taas kannattaa maksaa. Jos ompelija tekee nopeimmalla tavalla vaikka vaatteen ja sen käytön kannalta jokin hitaampi työtapa olisi parempi, ei säästö ole minkään arvoinen.

      "Oma" helsinkiläisompelijani neuvoi kysymään onko ompelijalla itse tekemänsä vaate päällä – jos ei ole niin sitten sopii hieman ihmetellä.

      Kannattaa ensin teettää jokin helppo toimenpide, tyyliin lahkeen lyhennys, ja sitten vasta siirtyä isompiin hommiin. Sitten kun hakee lyhennetyt housunsa, jos ompelija alkaa omaehtoisesti selittää että "tein näin ja näin koska tässä oli sellainen ja sellainen juttu" niin se on aina minusta hyvä merkki :D

      Poista