maanantai 25. huhtikuuta 2016

Konttikaupalla käytettyä vaatetta Afrikkaan

 Lempäälän Vaatevallankumoustapahtumassa sunnuntaina, 
viemässä vaatteidenvaihtotorille äitini 80-luvun villasekoitehametta. 
Tämä Tiklas-merkkinen hame on oikein hyvä löytö jollekulle 34-kokoiselle.

Kuten edellisessä postauksessa ilmeni, 50% SOEX:n käsittelemistä vaatteista on sellaisessa kunnossa, että niitä ei voi myydä keräysmaissa, mutta köyhemmissä maissa niille on markkinat. SOEX ei tietty ole ainoa firma joka tässä puuhassa on, muita löytyy esim. GH-textiles, jonka lajittelukeskus on Ranskassa. www.usedclothingtrade.com on nettiportaali, jossa voi käydä tarkastelemassa mitä myydään ja jotain osviittaa saa hinnoistakin. Kiinassa lajitellaan nykyään paljon ainakin Yhdysvalloista tulevaa vaatetta, ilmeisesti siksi että Kiinasta Jenkkeihin viedään paljon tavaraa ja toiseen suuntaan rahtilaivat kulkevat lähes tyhjinä, joten matalan arvon tavaraakin kannattaa kuskata.
(Käytettyjen vaatteiden myyntibisnekseen saa näkymän lueskellessaan tuon nettisivun myyntitarjouksia: "summer clothing product company from china,our style is fashionable,no dirty,no torn,no water,good smell and best quality" eli nämä ovat siis yleisiä ongelmia. Epämuodikkaita vaatteita, senpuoleen kuin likaisia, pahanhajuisia ja kostuneita ei huolita missään, missä ihmiset ylipäänsä voivat millään tapaa valita päällepantavansa.)

Ensin siis vaatteita kerätään, joko hyväntekeväisyysjärjestön tai jonkun muun toimijan toimesta. Sitten ne myydään lajittelufirmoille. Parhaat about 10% myydään Euroopan rikkaissa maissa. Loput lajitellaan vaihtelevalla tarkkuudella ja myydään kehittyviin maihin.
Valtavat määrät käytettyjä vaatteita toimitetaan (länsi-)Euroopasta Afrikkaan, lähi-itään ja itä-Eurooppaan, paalattuna joko 45-55 kg:n paaleihin lajiteltuna, tai sitten tuhannen kilon paaleihin lajittelemattomana. Kumpaa on enemmän ei ole vielä selvinnyt minulle mistään, tässäpä talouden haara josta on todella vähän mitään tietoa saatavissa. Ongelmallisimpia varmasti ovat lajittelemattomat jättipaalit, kun tietää mitä kaikenlaista ihmiset tunkevat keräyksiin.

Wikipedia-artikkeli aiheesta ei ole kovin kattava. Mielenkiintoinen on huomio siitä, että jotkin kehittyvät maat ovat kieltäneet käytettyjen vaatteiden tuonnin suojellakseen omaa tekstiilituotantoaan, toisissa taas on runsaasti tekstiiliteollisuutta eikä käytetytjen vaatteiden tuontia ole rajoitettu. ("Some countries, like Philippines and India ban the import of secondhand clothes, in order to protect the local textile industry. Other counties like Pakistan, Uganda or South Africa, which have a flourishing Textile Industry, have no or limited restrictions.")

En oikein tiedä, mitä mieltä tästä olisin kaikkineen. Yleinen näkökanta valistuneiden ihmisten keskuudessa on, että täällä kelpaamattomien vaatteiden kuskaaminen Afrikkaan on sopimatonta. Tälle perusteluita ovat seuraavat:

- myyntikelpoisen vaatteen mukana tulee moskaa, jota kukaan ei halua. Sitten se läjitetään johonkin tai poltetaan, koska vastaanottajamaissa ei ole kierrätys- tai edes kunnon kaatopaikkainfrastruktuuria. Tämä pointti on todella hyvä. On ehdottomasti väärin heivata omat roskansa toisten niskoille.

- paikallinen tekstiiliteollisuus kärsii. Tästä olen hieman eri mieltä. Ehkä. Ei Suomenkaan tekstiiliteollisuus siihen hyytynyt, että käytettyjen vaatteiden myynti yleistyi. Käsiteollinen tai pienen mittakaavan teollinenkin vaatevalmistus on suhteellisen kallista, globaalissa/teollistuneessa taloudessa se ei vaan ole kannattavaa (jostain syystä, jota en taloustieteen tuntemuksen puutteellisuudesta johtuen täysin käsitä).

Huipputehokkaasti organisoidun massatuotannon kanssa on todella vaikea, eikun mahdoton kilpailla, varsinkin jos infrastruktuuri on vähän niin ja näin. Ongelma ei siis paikallisen tuotannon taloudellisuuden kanssa nähdäkseni ole se, että halpa käytetty vaate tukahduttaisi paikalliset yritykset, vaan se, että Kiinan kanssa on peevelin hankala kilpailla hinnoilla.

Ja jos paikallinen tulotaso on todella matala, monista monimutkaisista syistä, ei vaihtoehtona ole paikalliset tuottajat tai käytetyt vaatteet, vaan käytetyt vaatteet tai halpa aasiavaate. Tai ehkä sitten olla ilman vaatteita? Ajatelkaa nyt omalle kohdallenne. Kuinka moni haluaisi pukeutua vain ja ainoastaan kotimaisiin vaatteisiin – siis tasan sellaisenaan kuin teollisuus nyt meillä täällä on: kaksi kenkätehdasta, hiukan trikoota, sukkia, mummomaisia alushousuja eikä rintaliivejä ensinkään... kotimainen vaatetuotanto monissa Afrikan maissa on tällä hetkellä vielä paljon niukempaa.

Eikä kukaan ole minun kuullen ainakaan paheksunut käytettyjen vaatteiden viemistä esim. Puolaan, huolissaan siitä että puolalainen tekstiiliteollisuus siitä kärsisi.

Mutta, käsitykseni tästä asiasta perustuu vähän sekalaisiin lähteisiin eikä todellakaan ole asettunut aloilleen. Otan mielelläni tästä linkkejä ja lukuvinkkejä vastaan!

HYVÄNOLOINEN POhjolan ministeriöneuvoston tutkimus aiheesta

Miksi Itä-Afrikan koalition suunnittelema käytettyjen vaatteiden tuontikielto ei ole hyvä ajatus

Miksi käytettyjen vaatteiden vienti Afrikkaan on ongelmallista

Malawin tekstiiliteollisuuden ongelmia (v:lta 2007) 

Results of the “Second-hand Clothes in Africa” dialogue programme

Kirja, joka käsittelee juuri tätä aihetta, lukulistalla!

12 kommenttia:

  1. Lisään pinoon yhden argumentin, nimittäin sen ettei tuo kuvaamasi nykytilanne yksinkertaisesti edusta vastuullista toimintatapaa.
    Tilanne siis on suunnilleen se, että laivaamme kehittyviin maihin epämääräistä lumppua pääasiassa siksi että voimme ja että se tuntuu yksinkertaiselta ratkaisulta raivata roina pois silmistä. Näin tehdään silläkin riskillä ettei vastaanottajallakaan ole välttämättä parempia keinoja hävittää suurta osaa jätteestä kuin itsellämme on- kunhan nyt vain hyödynnämme valta-asemaamme siihen että roinamme siirtyy muiden ongelmaksi. Kuvaamasi tilanne on siis kaukana reilun kaupankäynnin tilanteessa jossa meillä olisi tuotteita joille näissä maissa olisi todellinen, järkevä tarve. Ei kuulosta kauhean vastuulliselta, etenkään kun ainakin enemmistö tämänkin blogin lukijoista varmasti tietää, että meillä olisi todellinen vaihtoehto toimia viisaammin. Voisimme ostaa vähemmän ja kestävämpää tai käytettyä, voisimme kierrättää lumppumme itse mahdollisimman pitkälle. Jos näin tekisimme, ottaisimme itse vastuun kulutuksesta ja tuotteen koko elinkaaresta, erityisesti siitä moskasta jolle kellään ei ole enää käyttöä. Jos meille tästä huolimatta jäisi hyväkuntoista (sanotaanko kirpparilaatuista) käytettyä vaatetta, sen myyminen tarvitseville, esim. afrikkalaisille olisi tietysti ok- silloin oltaisiin tuossa reilun kaupan tilanteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis painotan sitä, että on mielestäni aivan väärin ja moraalitonta myydä epämääräisesti lajiteltua tai jopa lajittelematonta sekarompetta (josta, mikäli SOEX:n tilastoja voi laajemmin käyttää tilanteen hahmottamiseen, melkein puolet on käyttökelvotonta vaatteena ja näin ollen päätyy jätteeksi maissa, joissa kierrätysteollisuutta ei tiettävästi ole). Mutta entä jos myydään hyvin lajiteltua, erinomaisesti kaupaksi käyvää tavaraa? En vain oikein näe siinä mitään hirveän väärää. Tai siis jos itse asetun jonkun afrikkalaisen tyypin asemaan, joka haluaa pukeutua siististi mutta jonka ansiot ovat vain pari dollaria päivässä ja näin ollen mahdotonta ostaa paikallisesti tuotettja vaatteita (sikäli kun niitä edes on saatavissa), niin käytetty vaate tuntuu ihan hyvältä vaihtoehdolta. Mutta miten voisi säädellä tätä myyntihommaa niin, että sinne tosiaan lähetettäisiin vain sellaista tavaraa jolle oikeasti on ostajakuntaa? Ehkä pitäisi velvoittaa vastaanottamaan takaisin kaikki sellainen, joka ei esim puolessa vuodessa mene kaupaksi.

      Poista
  2. Tai siis tavallaan minusta tässä vaaditaan afrikkalaisilta sellaista, mitä meikäläisiltä ei vaadita: että pitää kaikin keinoin ja millä vain hinnalla tukea omaa tekstiiliteollisuutta, silloinkin kun se on taloudellisesti erittäin tuskallista kuluttajalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin on hyvä pointti. Taidamme olla samaa mieltä siinä että tilanne on reilu ja eettisesti ok, jos pienituloisella afrikkalaisella on mahdollisuus ostaa tarvitsemaansa käyttökelpoista kirpparivaatetta edullisesti. Se iso ongelma on niiden kirpparivaatteiden lomassa kehittyviin maihin kulkeutuva ryönä. Siitä meidän pitäisi ottaa itse vastuu, koska se on tavaraa jota kehittyvissäkään maissa ei tarvita, haluta eikä yleensä voida edes käsitellä yhtä hyvin kuin täällä.
      Tuo ideasi siitä että myyjä pitäisi velvoittaa vastaanottamaan tavara joka ei ole mennyt tietyssä ajassa kaupaksi on vallan lupaava. Epäilen, että jos sellaiseen lähdettäisiin, into laivata epämääräistä lumppua voisi kummasti laskea :)

      Poista
  3. Muistaakohan kukaan dokkarin(?) nimeä, jossa seurattiin kierrätettyjen vaatteiden matkaa euroopasta afrikkaan?

    VastaaPoista
  4. Muistan ohjelman tai juttusarjan (Hesarin?), jossa kierrätettyihin vaatteisiin oli laitettu viesti, jossa uutta omistajaa pyydettiin ottamaan yhteyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistan tuon nyt kun muistutit! Kengät löysivät kodin suomesta ja olisiko housut matkanneet afrikkaan, josta ne ostanut tyyppi olisi toivonut että toimittaja olisi sponssannut hänen koulutustaan tms.

      Poista
  5. Oi oi, näyttipä ihanalta tuo hame (ehkä hieman lyhennettynä)! Olisi varmaan koon puolesta mennyt minulle. No, ehkä en hameita tarvitsisi, koska jostakin syystä vanhempia hameita on ollut liiankin helppo löytää kirppareilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti hame päätyy jollekulle sitä oikeasti käyttävälle! Jos se vain olisi mahtunut minulle, olisin mielelläni pitänyt sen, mutta ei toivoakaan...

      Poista