maanantai 30. toukokuuta 2016

Vickanin reikämekko



Iltasanomien muotijournalisti liiteli pitsin määrittelykarikkojen ohi kuvailemalla kruununprinsessa Victorian lapsensa ristiäisissä käyttämää mekkoa "reiälliseksi". Tirskahtelin tälle kyllä itsekin. Mutta on todella hankalaa saada selville mitä tuo mekko tarkkaan ottaen on. Kuvat ovat liian kaukaa otettuja että niistä näkisi tekstuurin riittävän tarkasti. Eräällä FB:n ompelupalstalla kävimme pitkän keskustelun aiheesta. Ensin olin itse kivenkovaan sitä mieltä, että kyseessä on koneommeltu pitsi (chemical lace / katoavalle pohjakankaalle tehty kirjonta). Mutta tarkemmat lähikuvat paljastivat, että hieman korituolin ristikkoa muistuttavassa osuudessa on havaittavissa paljon vikkaussilmukalta näyttäviä kohtia. Kirjontakoneilla, jotka koneommeltua pitsiä tekevät, voi jäljitellä hämmästyttävän uskottavasti monenlaisia pitsitekniikoita, eivätkä virkkaussilmukalta matkan päästä näyttävä jälkikään ole mahdottomuus, jos koneen ohjelmoija on viitseliäs. Vasta kun kirjontapistot todella erottuvat, tai vaihtoehtoisesti pystyy varmuudella sanomaan, että on virkkaussilmukoita, voi tehdä vankan päätelmän. Pitää päästä suht lähelle, että asiasta saa varmuuden, ja tarpeettoman hienotunteiset ruotsalaiskuvaajat eivät olleet kiilanneet riittävän lähelle Vickanin kolttua. En tiedä mikä syy mekon tehneellä by Mlina -firmalla on olla ottamatta kunnon lähäreitä teettämistään mekoista...



Virkkauskonetta ei ole olemassa, siis ainakaan sellaista, jonka jälkeä kukaan yhdenkään pannulapun virkannut erehtyisi luulemaan käsintehdyksi. Crochet machine -nimellä myytävät koneet ovat neulekoneen muunnoksia, jotka tekevät nauhoja, nyörejä, joskus jonkinlaisia verkkoja, mutta eivät mitään käsinvirkkausta muistuttavaa. Ei vaan ole kyetty vielä rakentamaan konetta, joka osaisi erehtymättä tunkea koukun edellisen kerroksen silmukkaan, joka virkkaamisessa on välttämättömyys. Neulekoneen tuotos muistuttaa tekniseltä kannalta paljon käsinneulontaa, paitsi jos kyseessä on loimineulekone. Mutta esim. ihan tavallinen t-paita-trikoo olisi periaateessa mahdollista neuloa samanlaiseksi käsin, jos vain olisi hiiren kokoinen ja olisi käytössä saman mittakaavan puikot. Virkkausta ei pysty samalla tavalla koneellistamaan.


Alibabasta "crochet machine" ja sen tekemiä alushousunnauhoja.


Tästä päästäänkin siihen, mistä olen kai joskus aiemminkin täällä kirjoittanut: jos kaupassa näet virkatulta näyttävän vaatteen/asusteen, ja siis osaat erottaa virkkauksen ja neulonnan toisistaan jne, niin silloin ne ovat käsin virkattuja. Usein niissä ei mitenkään mainita, että kyseessä on silmukka silmukalta tehty käsityö.



Kirjoitin sitten tuonne by Malina -firmaan ja kysyin heiltä, mitä materiaalia mekko on ja onko se tehty käsin. He vastasivat merkittävän nopeasti, vain muutamassa tunnissa. Vastaus kuitenkin jätti jälkeensä aivan yhtä sankan hämmenyksen kuin sitä ennenkin vallitsi:
"Hi,
yes it our dress Emily, find it here: http://www.bymalina.com/en/shop/dresses/by_-malina-emily-aw16-02-emily
It’s crocheted but not by hand.

Have a nice weekend!

Med vänliga hälsningar/Best Regards

-----"

Virkattu materiaali, jota ei kuitenkaan ole tehty käsin, on samaa kuin kuvailisi jonkin materiaalin olevan "aitoa silkkiä, mutta synteettistä sellaista". Siinä ei vaan ole mitään tolkkua. Jäämme ihmettelemään.

Odotan, josko joku ostaisi tuon mekon ja lähettäisi siitä minulle superlähikuvan!

Pitsi-idolini Pat Earnshaw määrittelee pitsin muistaakseni "koristeellisiksi rei'iksi, jota ympäröi lanka". Joten ehkä se "reiällinen mekko" ei sitten olekaan niin pöljä ilmaus kuin miltä ensialkuun kuulostaa.

4 kommenttia:

  1. Minäkin kiinnitin heti uutiskuvissa huomiota siihen, että mekon valmistustekniikka oli vaikeasti määriteltävä, joskin on tunnustettava, että hajamielisenä kaukokuvista arvelin sen ensin olevan lähinnä jotain ylipaksua tylliä - siis nimenomaan "reiällinen mekko". �� Jotenkin minusta tuo ei vaan näytä käsinvirkatulta - tarkoitan, etten tiedä, millä virkkausmallilla saataisiin juuri tuonnäköinen pinta aikaan. - Mutta eikö se firma vastannut mitään edes materiaalikysymykseen?? Tuosta vastauksesta tulee ihan mieleen eräs toinen vaatefirma, joka kysymykseen, onko sen mekko vuoritettu, vastasi nopeasti, ettei ole. Mekko sitten osoittautui vuoritetuksi, ja vaikutti ihan siltä, ettei asiakaspalvelija itsekään tiennyt asiaa, mutta vastasi vain tavalla, jonka arveli aiheuttavan mahdollisimman vähän reklamaatiota, jos totuus osoittautuisikin toisenlaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Materiaalitiedusteluun eivät tosiaan sanoneet mitään, tosin olin ehkä itse muotoillut kysymyksen hieman epäselvästi niin että se painottui nimenomaan kysymykseen onko virkattua vai mitä pitsiä. Nettisivuillakaan ei ole mitään viitettä mekkojen materiaalista, en tiedä ihmettelenkö vaiko paheksunko enemmän tälläistä tiedon panttausta!

      Sekä tämän mekon mystinen materiaali että sinun kokemuksesi informaation epätäydellisyydestä kertovat samaa asiaa: vaate itsessään on ämänhetkisessä tuotantomallissa sivuseikka, myös tuottavan firman kannalta. Siellä, missä kysymyksiin vastataan, ei välttämättä ole tuotetta koskaan nähtykään. Se on valmistetttu jossain ja sitten toimitettu kauppoihin, eikä välttämtää missään vaiheessa piipahda toimistolla.

      Poista
  2. Pääntietä reunustava pitsi on selvästi koneellinen, mutta muuten...jokin tuossa näyttää siltä että olisi koneellisesti tehty.
    Ehkä hinta ja se fakta että kyseessä on sarjatuotantona tehty mekko kertoo jotain? Tuollaista jälkeä varten langan täytyisi olla vähintään 80- tai 100-numeroista, ehkä ohuempaakin. Siis hienoa pitsiliinalaatua, ja aikuisen naisen mekon virkkaamisessa käsin olisi julmetusti työtä. Koska kysymyksessä ei ole haute couture vaan sarjatuotanto niin tällainen mekko käsintehtynä kuulostaa kaukaa haetulta vaikka nälkäpalkka on kuinka keksitty.

    Mitä työjälkeen tulee, mekon juju näyttäisi olevan siinä että suunnattoman viitseliäs ihminen saisi periaatteessa virkkaamalla hyvin samannäköistä jälkeä. Siitä vain yhdistelemään kiinteillä silmukoilla päällystettyjä ympyröitä ja virkkaamaan väliin pylväsryhmä- ja hämähäkkinauhoja...ehkä ensin kannattaisi kuitenkin laskea arvio siitä kuinka paljon aikaa tuollaisen tekeminen omalla virkkausnopeudella suunnilleen vaatii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsi kun en saanut itse esiin niin isoja lähikuvia kuin mainitsemaani FB:n keskusteluketjuun kommentoinut toinen ihminen – niissä näkyi ikäänkuin virkkaussilmukoita, niin että minunkin vakaumukseni alkoi horjua. Todennäköisin vaihtoehto taitaa kuitenkin olla koneellisesti valmistettu materiaali. Yhtenä tekijänä on pääntien ja hihansuiden koneommeltu pitsi, sillä olisi vallan erikosita yhsitää käsinvirkattua ja koneellsita pitsinauhaa siten. Hinnoittelu vaan tässä maailmanajassa on niin mystinen juttu, että vaikka parinsadan euron mekko käsinvirkattuna tuntuu epätodennäköiseltä, ei se ihan mahdotonta olisi. Kiinalaisilla mielipidevangeilla on aikaa suuritöisiinkin käsitöihin...

      Poista