keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Kengän anatomiaa Shoebakeryllä


Kovasti on viime aikoina ollut hiljaista täällä, kun suuntaan kaiken tarmoni kirjan kirjoittamiseen. mutta nyt oli taas niin mielenkiintoinen kokemus, että on pakko jakaa se kanssanne!


Löysin jotain kautta Eerikinkadulle juuri avautuneen kenkäkollektiivin Shoebakeryn. Otin sinne yhteyttä, koska kirjaa varten tarvitsin tietoa laatukengän tunnistamisesta. Naisten kenkiä käsityönä tekevä suutari Otso Mäensivu kertoi miten kenkiä tehdään ja mistä osista ne koostuvat. Aika monista, ja kengänteossa on monta vaihetta! Ja nyt olen todella täpinöissäni, joudun kamppailemaan itseni kanssa että en vedä omia kenkiäni puukolla auki ja katso mitä niiden sisällä on. Jokatapauksessa seuraavalla kerralla kun menen kierrätyskeskukseen aion vähintäänkin napata pari paria ilmaishuoneesta, sillä jotkut kengät minun on saatava avata.


Kohta sata vuotta vanhoja suutarin työvälineitä

Antiikkisia mutta käyttämättömiä kengännappeja

 
Ihania kengänvalmistuskoneita, vetoavat sisäiseen koneromantikkooni. 
Vain 80-luvulta, lähes uusia siis. 

 
Näin kenkälestin päälle muodostellaan teipistä (!) kaavan esiastetta. 

Kenkien teettäminen taitaa valitettavasti olla vielä taloudellisesti ulottumattomissani (alkuhinta 2200 e), mutta ehkä joskus... Mutta lienee ihmisiä, joille se olisi oikein fiksu vaihtoehto - jos ostelee useampia pareja esim. Loubotineja tai mitä vain vajaa tonnin hintaluokassa olevia kenkiä vuodessa, niin kolmen parin hinnalla saisi jo tismalleen omaan jalkaan sopivat täydelliset kengät. Ainakin saisi rahalleen vastinetta. Itse oikeastaan haluaisin mittojen mukaan tehdyt saappaat, johon tulisi ylläolevan kuvan napit, oih ja voih!



Kaikki Shoebakeryn kengät eivät ole tonnien hintaisia, sieltä saa myös edullisempaa jalkinetta, mm. täysin käsin ilman koneita ommeltuja kenkiä.





On muuten mahtavaa, että tälläistä käsityötaitoa vielä on olemassa. Ja nyt kun suurinpiirtein tiedän, mitä eri osia kengän sisällä piileksii, niitä katsoo aivan uusin silmin.

Sain tuolla idean seuraavaan kirjaan: The Big Book of Small Details - naisille suunnattu vaate- ja asustetietokirja, jossa perehdyttäisiin pikkutarkast valmistustekniikoihin ja detaljeihin. Miehille on kyllä teknispiperrys-vaatekirjallisuutta, mutta naisille juurikaan ei. Selvä puutteellisuus!

8 kommenttia:

  1. Kannatetaan sekä käsityönä tehtyjä kenkiä, koneromantiikkaa sekä uutta kirjaideaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitenköhän saisin kaikki nämä kolme yhdistettyä :D

      Poista
  2. Oi vau! Ehkä joskus, kun minulla on säännöllisiä tuloja, sijoitan räätälöityihin kenkiin. Mikä ihana säästökohde!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu! Saappaat taisivat olla 5 tonnista lähtien, omiin mittoihin tehdyt saappaat olisi kyllä luksuksen käytännöllinen huipentuma.

      Poista
  3. Kiinnostava juttu. Mulla on yhdet käsintehdyt Rondinin (www.rondini.fr) sandaalit, jotka on tehty minun jalkojeni mukaan. Seuraavana päivänä mittauksen jälkeen sai hakea valmiit kengät. Hintaa on nykyään sandaaleilla reilu satanen, ei monta tonnia. Mitat voi ottaa myös itse ja siten tilata netin kautta.

    Etiopiasta on Fair trade kangastossut, jotka tehtiin jalan mittojen mukaan, kun liikkeessä ei ollut sopivaa kokoa. Tunnetko firman? http://www.solerebelsfootwear.co .

    Mulle reilun satasen valmiskengistä löytyy hyvin sopivia, jonka vuoksi en ole yleisesti mittatilannut kenkiä. Eikä minulla siihen monin tonnin hinnoilla ole varaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rondinit on kyllä hirmuisen tyylikkäät! Mutta osia ja koostamista on niissä paljon vähemmän kuin korkokengässä, hintaero selittyy varmaan sillä.

      Kiitos hyvästä linkistä! Käsinkudostusta puuvillasta thedyt ballerinat oli aika päheitä. Pistän harkintalistalle...

      Poista
  4. Teknispiperryskirjallisuutta löytyy kyllä, mutta se on yleensä enemmän ammattikirjallisuudenomaisesti kirjoitettua, eli popularisoinnin varaa olisi kyllä! Itse lukaisin vasta hiljan kirjan couture-ompelutekniikoista, joka oli sekä ammatti-ihmiselle suunnattu, että amatöörillekin ymmärrettävä. Hieman vain ihmetytti, kun teoksen oli selvästi takoitus olla ns. edistyneen tekniikan opus, ja silti siellä esiteltiin "couture-salaisuutena" esim. saumanvarojen aukileikkausten tekemistä (jonka muistan itse oppineeni ala-asteen kässätunnilla) :D En siis lopulta oikein osannut tehdä mitään päätelmää siitä, oliko tarkoitus olla opettava vain popularisoiva sitten kuitenkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta, vaatteen valmistamiseen perehtyneille tekniskirjallisuutta on, muiden ei kai oleteta olevan lainkaan kiinnostuneita miten vaatteet tehdään ja mistä aineksista...

      teolliseen ompeluun koluttautuneelle saumojen aukileikkaus voi olla uusi aluevaltaus, mutta on todella hieman hämmentävää esitellä sitä couturen salaisuutena. Tai sitten meillä on vaan mahtava käsityönopetus!

      Poista