Suuri Käsityölehti tekee jutun Kaavakirja II:sta, ja minua haastateltiin sitä varten. Haastattelun oheen tarvittiin valokuva. Olipa muuten todella vaikea päättää, mitä laittaa päälleen lehteen julkitulevaan kuvaan! Jouduin suorastaan lamauttavan tyylipaniikin kouriin. Jotain tyylikästä, mutta ei liian kuivakkaa, hiukan vanhahtavaa mutta ei liian orjallisesti vanhaa kopioivaa, jotain minuntyylistäni, mutta mitähän se sitten oikein on... aargh!
Ratkaisu: ommeltava jotain uutta. Olen mitä suurimmassa määrin mekkoihminen, vaikka en ole sitten vauvan syntymän käyttänyt mekkoa – kaikissa mekoissani on taka- tai sivuvetskari, ja ne taas eivät sovi yhteen imetyksen kanssa. Päätin siis tehdä valokuvauskelpoisen mekon, jota voisi käyttää jatkossa talvisena perusmekkona. (Olen myös innostunut tilkkutöistä, nuo ihme neliöt ovat tilkkusuunnitelmia.)
Inspiraationa oli tämä vanhan Country Living -lehden maalisävyjä esittelevä kuva, sekä ajatus jostain hyvin selkeälinjaisesta. Yksinkertaisen, neutraalinvärisen mekon kanssa voi nimittäin käyttää värikkäitä sukkahousuja, röyhelöisiä paitoja ja varsinkin pitsiä!
Tässä pari kuvaa muotinäytöksistä, joissa samaa simppeliä villalinjaa jota kaipailin.
Tälläinen mekosta tuli. Kaava on tietenkin Joka Tyypin Kaavakirja II:sta muokattu (Röyhelötopin ohje, kaava vyötäröltä katki, alaosaksi A-linjainen hame ja kiinitykseksi etuvetoketju). Vuoritukseen tsekkailin apuja Coctailmekon ohjeesta. Suunnittelemani iso pyöreä vyönsolki oli liian huomiotaherättävä, joten kävin ostamassa Nappitalosta pienemmän.
Mieheni sanoi mekosta tulevan mieleen "steampunk-työläisen uniformun", mikä ei sinänsä haittaa lainkaan :). Vaikutelman saa varmaan aikaan vetoketju, joka muuten on edesmenneen isoäitini jostain vanhasta vaatteesta ratkoma ja säästämä. Ja taisin ainakin jollain tapaa päästä tavoitteeseeni, että uusi vaate olisi sekä hieman vanhahtava että moderni!
Kangas on ohutta villaa, joskus pari vuotta sitten ostamani. Kankaita kannattaa ostaa kun hyviä tulee vastaan, kyllä niille lopulta käyttö löytyy! Taskunsuut, pään- ja kädentiet ja helma on tikattu käsin, minusta vähän vaappuva käsinommeltu jälki on aika kiva kontrasti asialliseen kankaaseen.In short: I was interviewed & photographed for a sewing magazine, and I made this dress for the photo.
Minä tykkään!! :) Hienoa työtä!
VastaaPoistaKiitos! Mekko on osoittautunut hyvin käteväksi arkivaatteeksi, olen käyttänyt sitä joka päivä se valmistumisesta lähtien, paitaa vain vaihdellen. Ainoa ärsytyksenaihe on, että en kaavoitusvaiheessa huomioinut näkyviin jäävän vetskarin tuomaa lisäleveyttä, ja pääntie hieman lorpottaa sen takia. Muualla vajaan sentin lisä sinne tai tänne ei niin haittaa, mutta pääntiellä se näkyy.
VastaaPoista