Tilasin Lace Cafe -nimisen mookin (= kirjamaisen lehden). Kuvassa myös upea hehkuvan aurinkoinen syyspäivä, olisko ollut tiistai. Eilen taas tuli vettä kuin aisaa, ja nyt aamutaivas näyttää taas pilvettömän kirkkaalta. Kovin heittelehtivää!
Mutta takaisin lehteen. Suosittelen sitä lämpimästi virkkaajille (tämä erityisesti Kirstille, joka aiemmassa viestissä kyseli virkkausblogeja). Kuvat ovat kauniita, ohjeet selkeitä ja tyyli innostava. Lehden tilatessani luulin, että siinä olisi muutakin pitsiä, olihan kannessa Knyppling-kirja, mutta tämä on siis nimenomaan virkkauslehti. Knyppling on kuvissa mukana vain skandinaavista vintagesöpöyttä tuomassa.
Mutta en ole ensinkään tyytymätön. Tässä oli paljon hauskoja ideoita, ja kaaviot eivät vaadi japanin osaamista (vaikka olenkin palannut japanin opiskelun pariin, virkkuuohjeet vastaanotan mielummin kuvina).
Pikku virkkaustöitä on sekä sisustukseen että päälle puettavaksi. Irlantilaisvirkkuuna tehty kaulakoru on aikamoisen soma, ja hyllynreunuspitsit saavat tulla kaikin mokomin uudestaan muotiin. Minkähän hyllyn sitä ilkeäisi pitsittää, ettei tule sisustuksellisia erimielisyyksiä ukkokullan kanssa..? Jaa-a, ehkä voisin aloittaa oman vaatekaapin hyllynreunoista.
Pitsi-irtokaulus ja olkihattu, olen aivan myyty. Taustalla tepsuttaa jo 1 v 2 kk Pikku Onnetar. (Tyttö on jo niin iso, että äitee voi lueskella virkkauslehteä leikkipuiston penkillä.)
Takaliepeessä saman sarjan muita käsityökirjoja, hyvin houkuttelevaa!
KIITOS Rinna esittelystäsi!
VastaaPoistaMahtava kirja, ai ai pitsin virkkausta!! Onneksi piirrokset eivät ole kielestä riippuvaisia.