... jossa sain tänään haastatella erästä Lassfolkin pitsitehtaan perillistä. Hyvin mielenkiintoista! Sitäpaitsi Turku on viehättävä kaupunki, jossa pitäisi varmaan käydä useammin.
Mutta keskustelun kuluessa selveni jälleen, miksi pitsitehtaat yksi toisensa jälkeen lopettivat. Pitsimarkkinat kertakaikkiaan kutistuivat niin pieneen murto-osaan aiemmasta, että mitään ei ollut tehtävissä. Viimeistään 1980-luvulla oli selvää, että kyseessä oli ns. "auringonlaskun ala", eivätkä isommat pitsitehtaat olisi voineet selviytyä, vaikka olisivat seisseet päällään. Lassfolk suuntautui nauhoihin, ja selvisi sitä kautta paremmin kuin eräät muut (ja lopulta myytiin nauhavalmistaja Inkalle).
Näin asiat vääjäämättömästi etenivät, globaali talous ja kulutustottumusten muutos syinä. Minun kannaltani ongelmaksi muodostuu, miten kirjoittaa tästä aiheesta kirja, joka ei ole pohjattoman melankolinen!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kirjoita siitä sitten pohjattoman melankolinen! Takuuvarma myyntihitti Suomessa meinaan. Kuvita seepiasävyisillä kuvilla menneitten aikojen naisista ihkuttamassa pitsihepeneitä!
VastaaPoistaHmm, olet varmaan oikeassa! Eikös sisustamisessakin ole ohjenuorana "korosta sitä, mitä ei voi peittää". Että ehkä tästä sitten tulee nyyhkytarina, jonka ääressä lukijat voivat surkutella koko entisen maailmanajan vähittäistä katoamista.
VastaaPoista