lauantai 2. marraskuuta 2013

Ostoslista ja ostamattomuuslista matkaa varten


Olen miettinyt ostoslistaa Japaninmatkalle. Perusteellista navan kaivelua seuraa:

Tarpeellisuuksia olisi lähiaikoina 1) uusi lompakko - vanha isoäidiltä saatu alkaa rapautua vuosikausien käytön jälkeen ja 2) sateenvarjo - nykyinen on fantastisen hyvin kestänyt vuodesta 2008 varsinkin hintaansa nähden (muistaakseni 1500 jeniä) mutta nyt alkaa olla ruoteet vääntyneet ja kahva rispaantunut. Eli näitä kahta vaatetuksen alaan liittyvää asiaa voisin aktiivisesti haeskella. Kaunis laatikko ompelutarvikkeille on tervetullut, samoin muutama japanilaistyylinen lakka-tai keraaminen soppakulho voisi korvata nykyiset muoviset. Tarroja aion ostaa Pikku Onnettaren koko lapsuuden varalle, eipä tarvitse sitten kiroilla täkäläisiä kalliita ja niukkoja tarravalikoimia. EDIT: niin ja rintaliivien pesupusseja ostan lisää, ihan ehdottoman käteviä!

Harmillisesti minulla ei oikein ole välittömiä vaatetuksen puutteita. Mekkoja, hameita, neuleita ja paitoja on enemmän kuin tarpeeksi (kaikesta karsimisesta huolimatta). Huiveja en luultavasti tarvitse lisää koko loppuelämäni aikana, tai ainakaan pitkiin aikoihin. Toisaalta monet rakkaimista ja useimmin käyttämistäni vaatteista olen ostanut juuri Japanista, joten voisi olla ehkä mahdollisesti kannattavaa ostaa jos jokin oikein sopiva vaate löytyy. Nytkin käytössä olevat molemmat kevyet neuletakit ovat sieltä, toinen Jane Marplen rusettikuvioinen ja toinen tummansininen, johon on brodeerattu valkoisia pilkkuja Laforetin alennusmyynneistä. Mitään akuutteja tarpeita ei kuitenkaan ole, joten pitää harkita e-rit-täin ankarasti kannattaako ostos vai ei. Olen vienyt kierrätyskeskukseen ison kasan täysin sopimattomia tai vähälle käytölle jääneitä japaninvaatteita, joten kaikki sieltä hankkimani ei suinkaan ole timanttisen onnistunutta.

Parhaita hankintojani ikinä on Jane Marplen talvilaukku, joka kyllä maksoi pitkän jenin, mutta on sekä supertyylikäs että superkäytännöllinen. Se vaan on niin hyvässä kunnossa viiden vuoden käytöstä huolimatta, että sen korvaamista ei tarvitse edes harkita. Rento, iso kesäkori voisi olla tarpeen (nykyinen jo hieman repsottaa), mutta liekö sellaisia tähän vuodenaikaan myynnissä..? Fanitan Ebagos-laukkumerkkiä, joka tekee todella mielenkiintoisia rottinkikoreja, mutta silmäys nettisivuille torppasi minkäänlaisen ajatuksen siihen suuntaankaan. Hinnat lähtevät viidensadan euron tienoilta, ja se laukku joka minusta oli hauskin, maksaa päälle 1500 euroa. Jos ei mitään muuta tarvitsisi koko ensi vuonna kuin ebagoksen korin ja ehkä yhdet alkkarit, niin kai sellaisen voisi hankkia. Mutta minulla ei nyt edes ole vapaana tonniaviittäsataa laukkuun, joten spekulointi on turhaa.

Ebagos

Hieman turhauttavaa olla menossa minuntyylisten vaatteiden ostosparatiisiin, mutta ilman juuri mitään hankintatarpeita! Sikäläinen kulttuuri sitäpaitsi kiertyy huomattavalta osalta ostamisen ympärille, sellaisella tavalla josta pidän: pikkutarkka huomio yksityiskohtiin, vaatteen laatuun, korkealuokkaisten kalliidenkin tuotteiden valmistajille on vissi markkinarakonsa. Jos missään on hauska ostella niin juuri Japanissa, varsinkin kun tosiaan löydän sieltä vastakaikua omille tyylimieltymyksilleni.

Seuraava kenkäpuute on uudet matalakorkoiset talvisaappaat, jos sellaiset täydelliset löydän niin kenties ostan. Jos en löydä, niin säästän rahani ja teetän maailman hienoimmat saappaat joskus viidentoista vuoden päästä.  Herraintyyliset mieluiten kiiltonahkaiset nilkkurit ovat mahdollinen hankinta, tosin en ole varma sopivatkohan ne sittenkään minulle. Tiettyjen mekkojen kanssa ne kävisivät, toisaalta onko kyse vain herrainkenkätrendin ulkoisesti tarttuneesta vaikutuksesta?

Koruosastolla paikkamatta on kadonneen mustan frivoliteettipitsikorviksen jättämä aukko. Toinen jäi, mutta toinen katosi. Siro pitsikorvis sopii moneen asukokonaisuuteen, varsinkin sellaisiin joihin ei metalli sovi. Mutta olen pärjännyt ilman jo kohta vuoden, joten liekö sekään niin välttämätön. Korujahan minulla on kenkälaatikollinen, sieltä sun täältä vuosien kuluessa hankittuja. Olen karsinut niitä hyvin kevyellä kädellä, sillä innostus tiettyihin koruihin tulee ja menee aaltoina. Mutta koruja tosiaan piisaa, ja ne kun eivät käytännöllisesti katsoen edes kulu.

 TutuAnna-sukkakaupan valikoimista

Vaaranpaikkoja
* Sukkahousuja voisi muuten ostaa, nehän pakosta kuluvat ja uusia tarvitsee väistämättä useampia pareja vuodessa, mutta muistutuksena itselleni: älä osta sukkahousuja Japanista! Pystyn kyllä juuri ja juuri ahtautumaan niihin, mutta sitten olo on kuin appelsiinillä mandariinin kuorissa ja käyttämättähän jäävät. Liian pienien sukkahousujen aiheuttamaa kokonaisvaltaisen epämiellyttävää tunnetta ei pelasta mikään.
* Samaten pitää muistaa, että vaikka polvisukat olisivat maailman söpöimmät ja hurmaavimmat (ja niitä kyllä Japanin sukkakaupoista löytyy), niin en tule ikinä käyttäneeksi polvisukkia.
* Kaapumaiset, rintamuotolaskoksettomat mekot, jotka näyttävät sirojen japanilaisten naisten päällä suloisilta ja tyylikkäiltä, näyttävät minun päälläni Hemulin navettatakilta. Ei siis pidä harhaantua luulemaan, että ihana pellavakolttu olisi minulla yhtä elegantti ja huolettoman natural chic kuin, no, vaikka rouva Uchidan yllä.
* Pitää muistaa, että pellavanväri ja jotkin muutkin värit sopivat erinomaisesti mustatukkaisille, mutta tekevät minut helposti kaurapuuron näköiseksi. Toisaalta myös hyvin kirkkaanväriset vaatteet ovat huono ajatus (tosin sokaisevan kirkkaankeltainen froteeneuletakki, parinsadan jenin hankinta Kichijojin vintageliikkeen penkolaarista, toimii kätevänä metsävaatteena mökillä. Se päällä minut erottaa kilometrienkin päästä).
* Ei pidä kuvitella, että rintamuksesta liian ahdas vaate lakkaisi olemasta liian ahdas - en viitsi edes muistella, miten monen japanilaisen paidan kohdalla olen teeskennellyt, että kuppikokoni jotenki mystisesti pienenisi. Ei pienene.


Jane Marplen pitsiteemaa, tykkäilen!

Yksi mahdollinen hankintakohde tulee mieleen: unelmainen pitsimekko. Rakkahin harmaa pitsimekkoni on paljosta käytöstä alkanut räytyä, ja jos esim. Double Maisonilta, Jane Marplelta, Harajuku Lace Centeristä tai Rei Schiffli de Lacelta sattuisi löytymään vastaavantyyppinen kauneusmekko, niin se olisi varteenotettava hankinta. Kunhan vaan on sopivan kokoinen ja mallinen, ei liian pieni eikä liian telttamainen! Doomo arigatou!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti