tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kirja-arvio Stitched Up ja pari tyllimekkokuvaa



Nappasin kirjastosta muotia ja vaatetusteollisuutta kriittisesti käsittelevän kirjan Stitched Up - the Anti-capitalist Book of Fashion, kirjoittajana Tansy E. Hoskins. Kirjan pohjana on marxilainen vakaumus, josta ei sen enempää (en tiedä, eikä kirjaa lukemalla selviä, miten marxilaiseen utopiaan tulisi päädyttämän, tai miten toimittaa maailmanvallankumous aiheuttamatta pahempaa kaaosta ja tuhoa kuin nykyisen järjestelmän vallitessa aiheutuu). No jokatapauksessa.

Aluksi kritiikki: Kirja syöksyy vähän sinne tänne, koittaessaan analysoida muotia ja vaatetusteollisuutta joka kantilta - niin vaateteollisuuden työntekijöiden kuin luonnonvarojen turmelun kannalta, mutta myös muotimaailman kapeiden kauneusihanteiden ja rasismin kannalta. Lopputuloksena on, että koko vaatteiden suunnittelun, tuottamisen, jakelun ja ostamisen järjestelmä pitäisi mullistaa ja muuttaa aivan muuksi, mutta miten se käytännössä tapahtuu, tai minkälainen se käytännössä olisi, jää auki. Lisäksi aihetta käsitellään sikäli yksisilmäisesti, että raivostunut kirjailija ei noteeraa eikä myönnä mitään muodin positiivisia vaikutuksia. Kun niitä kumminkin on, lähtien siitä ilosta jonka ihminen saa kauniista vaatteista, ainakin minulle lukijana tulee voimakas tarve inttää vastaan (riippumatta siitä, että olen monista kirjan pointeista samaa mieltä!). Lisäksi hän ei näe mitään vaikutusta millään tähän asti kehitetyllä idealla muodin ja vaateteollisuuden vaikutuksia parempaan suuntaan muuttavalla idealla, kaikki eko- ja eettisen muodin yritelmät ovat hänestä turhia ja epäonnistuneita.

Mutta huolimatta näistä moitteista, kirja on tutustumisen arvoinen. Alkupään luku "Owning It", joka kartoittaa muotibrändien omistussuhteita, on todella mielenkiintoinen. Pari jättimäistä sijoitusfirmaa omistaa suurimman osan tunnetuista muotitaloista. Samoin muotiblogeista on paljon mielenkiintoista, kirpeää sanottavaa. Muotilehtien kummallisuuksista kirjoittaja ja minä jaamme saman mielipiteen (siis että on kokonainen journalismin haara, joka ei ikinä, ei puolella sanallakaan, kritisoi käsittelemäänsä tuotannonalaa tai mitään sen tuotetta).

Ostamista ja shoppailua käsittelevässä luvussa kirjailija käsittelee tavaroiden nykyjärjestelmässä harhaista mielikuvitusluonnetta ajatuksia herättävästi: "Items appear in shops without revealing a trace of of the manufacturing process, seemingly independent of peoplle. This gives the illusion that there is a source of wealth separate from human labour. We can admire a beaded evening gown or a solid pair of work boots without connecting them with the workers that produced them. This mystification of products means our society is arguably not materialistic enough. Being materialistic does not here mean doing more shopping; rather it is a call for people to recognise that products such as shoes and handbags are dependent on nature and labour and have a physical reality independent of thought. It calls for use-values to take precedence over endless symbolic values."

Olen niiiin samaa mieltä siitä, että on välttämätöntä itsemme ja planeetan takia joko kuoria pois suurin osa tavaroiden ja shoppailun mielikuvitus- ja tunnekääreistä ja keskittyä tavaroihin sinä mitä ne ovat: fyysisinä materiaalisina kappaleina, jotka joko sopivat tiettyyn käyttöön tai sitten eivät, ja joiden hankkiminen joko on hyödyllistä tai sitten ei, aika, raha ja tila huomioiden. Tällöin aivan itsestään kuluttaminen vähenisi, koska todellakin vain pieni osanen kuluttamisesta on todella hyötynäkökohtiin perustuvaa. Tai sitten pitäisi virtuaalistaa kulutusta yhä enemmän. Mikäs siinä, jos shoppailee suruunsa ja iloonsa ja päteäkseen itselleen ja muille ja ilmaistaakseen milloin mitäkin tunnista tuntiin vaihtelevaa tunneliikahdusta ja esteettisen navankaivelun tulosta, jos se on kokonaan elektronista ja täysin riippumatonta reaalimaailmasta (tietysti olisi yksilölle erittäin harmillista joutua velkoihin virtuaalishoppailusta. Mutta eipä siinä ole juuri eroa siihen, että joutuu velkoihin osteltuaan säkkikaupalla surkeita, arvottomia jäterättejä halpaketjuilta, joita voi koittaa myyskennellä mutta kukaan ei ole valmis maksamaan niistä viidennettä osaakaan siitä mitä ne alunperin maksoivat. Ensinmainitussa tilanteessa sentään ei joudu jakamaan elintilaansa valtavan käytännössä arvottoman tavaramäärän kanssa).



Loppuun pari kännykkänäppäystä tyllimekosta käytössä. Kävin Pikku Onnettaren ja serkkuni kanssa Haltialan eläinpuistossa, johon tarkoitukseen päätin tyllimekon olevan juuri se oikea vaihtoehto. Se on miellyttävän viileä kuumanakin päivänä, joten ihan käyttökelpoinen vaate kyllä!

 

Että näin! Kukkien poimimista ja helmojen huiskuntaa kesäisenä iltapäivänä, ihanaa!

19 kommenttia:

  1. Voi miten kaunis mekko, aivan ihana! Näytät aivan joltain viime vuosisadan alun englantilaiselta ladylta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on mielikuva juuri minun mieleeni, 1900-luvun alkuvuosien muoti on mielestäni aivan ihanaa. Pitsit ja kaikki...

      Poista
  2. Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta kirjan aiheelta ja muotiteollisuudessa olisi kyllä paljon korjattavaa, mutta auttaako yksipuolinen asian käsittely ihmisiä muuttamaan tapojaan tai edes vaatimuksiaan?

    Tuosta tyllimekosta olen kyllä jokseenkin kateellinen! Puuvillatylliä tulee nykyään käytettynä vastaan niin älyttömän harvoin että oman kokoelmani raapaleilla ei kyllä saisi vielä edes toppia aikaiseksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mietin itsekin, eikä ole ainoa muotialaa kritisoiva kirja jonka kohdalla tätä olen miettinyt, että kyllä on tietty hyvä tuoda epäkohdat esiin, mutta jos niiden korjaamiseen ei anneta mitään työkaluja tai ohjeviittoja, niin kirjan vaikutus voi olla lamaava. Lähinnä Kate Fletcherin kirja on tässä poikkeus, se innostaa toimeen ja neuvoo vieläpä miten, vaikka ei mitenkään teeskentele että suurien vääryyksien oikaiseminen olisi pikkujuttu. Ja tietenkin Hyvän mielen vaatekaappi on tässä suhteessa aivan ylittämätön :D

      Poista
  3. Rhia, Etsystä voi ostaa puuvillatylliä, mutta se on aika tyyristä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu niin voi, myös Taito-shopista sitä saa, mutta hinnat on niin kovat että en ole raaskinut uutena ostaa.

      Poista
    2. Suosittelen teille molemmille Whaleys-Bradfordin puuvillatylliä: http://www.whaleys-bradford.ltd.uk/bobbinet-cotton-ak9-white. Jos tilaa 3 metriä tai yli, hinta metrille on vhän päälle 20 puntaa, ja tylli on varsin leveää.

      Poista
  4. Wau, tyllimekko on ihana ja mikään noin kaunis ei voi olla ihan täysin turhaa! Itse ainakin käyttäisin tuota ilolla silloin, kun tekee mieli näyttää historiallisesta romaanilta karanneelta (ja tämä sanottu aivan positiviisessa mielessä, koska juuri siltä minä mielelläni näyttäisin vaikka aina, jos vaan arki, koulu ja työ sallisivat... no eivät salli, tietysti). :D

    Luin muuten kyllä koko postauksen, mutta en nyt tähän hätään keksi mitään syvällistä sanottavaa pitkän päivän päätteeksi. x)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaan tunteesti historiallisen romaanin henkilöltä näyttämisen suotuisuudesta... se vain harvoin on kätevää. Esim. tällä mekolla ei voi pyöräillä. Mutta tosiaan, kauneus on arvo itsessään, ja pyrin kyllä järjestämään elämäni niin, että se suo tilaisuuksia tyllimekossa keekoiluun!

      Poista
  5. ... ja näin huomaamme, ettei pitäisi väsyneenä kommentoida ollenkaan. Mikä typojen määrä. Nolona pahoittelen. u_U

    VastaaPoista
  6. Uu, hieno on mekko käytössä!

    Sulla on ollut monia kiinnostavia kirjoja käsittelyssä täällä. Saisko sut houkuteltua tekemään top5:n kenelle tahansa vaateasioista kiinnostuneelle? (Hyvän mielen vaatekaappi ois tietty ykkösenä. Mut se on jo kertaalleen luettu!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea Laura! Myös postaus tuosta kirjasta on hyvä, koska on pohtivaa kritiikkiä kirjan ajatuksista. Kyllähän noita vaatetuotannon asioita pohtii ja sitä eettisyyttä ja ekologisuutta nimenomaan sekä sitä, miten tuota asiaa saisi tiedotettua muillekin.

      Poista
    2. Minustakin idea on mainio, teen siitä postauksen joskus piakkoin!

      Poista
  7. Varmasti sait ihailevia katseita osaksesi tuo mekko päällä. Harvoinpa sitä vain kukaan vieraalle tulee kehumaan ääneen. Itse muistan kerran ihastelleeni erään naisen villatakkia oikein hänelle itselleen. Yleensä vain itsekseen ajattelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tänä kesänä pitkät läpikuultavat helmat ovat muotia, niin jollain etäisellä tavalla solahdan ajanmukaiseen vaatetyyliin. Itse koitan kehua kauniita vaatteita - on usein pakkokin, kun saatan tuijottaa hyvin intensiivisesti jotain mielestäni hienoa vaatepartta ja se vaikuttaisi oudolta ilman mitään kommenttia.

      Poista
  8. Tämä kirja oli minulla varauksessa, mutta en sitten ehtinyt hakea ajoissa.

    Sinun kirjasi puolestaan on kohta luettu, kiitos siis hyvästä opuksesta, mahtava tietopaketti ja ajatusten herättäjä! Vaikka itse en enää vaatehamsteroinnista innostukaan, sopivat tämän postauksen ja kirjasi pointit kyllä muuhunkin shoppailuun (oma heikkouteni on kosmetiikka).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! Palautin juuri Stiched Up:in, pian varmaan taas kirjastossa saatavissa :)

      Samat perussyyt varmaan johtavat kaikkeen ylimääräiseen osteluun, oli kyse sitten vaatteista, kosmetiikasta tai sisustustilpehööristä.

      Poista