torstai 17. heinäkuuta 2014

Spekulatiivisen tiedemuodin murusia

Finnconista tarttui mukaan monia ihmeellisiä tiedonmurusia ja joitakin uusia oivalluksia (sekä pari kirjaa, mutta ei puhuta nyt niistä). Esim. oletteko tienneet, että Kuulennon painepuvut, siis avaruuspuvut, kehitti Playtex-niminen liivi- ja korsettifirma! Alkuperäinen metallinen säilyketölkkiä muistuttava avaruuspukusuunnitelma ei toiminut, ja aikansa kehittyneimpien teknisten kankaiden kanssa toiminut liivifirma kehitti sen sijalle joustavan, monkerroksisen kankaisen puvun. Puvut valmistivat liivifirman malliompelijat, kullekin astronautille yksilöllisesti. Tämän tiedon kertoi conin kunniavieras Hannu Rajaniemi kunniavieraspuheessaan, josta hänelle suuri kiitos! Nyt tekisi kovasti mieli ostaa Fashioning Apollo -kirja, jossa asiasta kerrotaan juurta jaksain.

Rajaniemi miettii yhden lauseen tarinaa.

Sitten samainen Rajaniemi luki uuden, vielä julkaisemattoman novellinsa, jossa päähenkilönä on avaruuspuvun ompelijatar. "It all comes down to the fabric" lausuu novellin ompelija, osoittaen tieteiskirjallisuudessa harvoin tavattua ymmärrystä tekstiilien tärkeydestä. Jo toinen novelli suunnittelemaani "Tekstiiliteknologia tieteiskirjallisuudessa" -novelliantologiaan! Antologian ensimmäinen novelli olisi Johanna Sinisalon vaihtoehtohistoria, jossa terävä ipana keksii Tampellan kutomon jacquard-reikäkorttia katsellessaan tietokoneen. Enpä tiedä, löytyykö näitä paljoakaan enempää. Voi tulla ohut kirja...

Scifissä ei juurikaan muotia tai tekstiilejä käsitellä, tai jos käsitellään niin yleensä pintapuolisesti ja vailla syvempää ymmärrystä. Poikkeuksena on Charles Stross, jonka kirjoista henkii arvostus ompelutaitoa kohtaan ja käsitys muodin ja pukeutumisen syvistä syistä. Stross kirjoittaa blogissaankin muodista ja sen tulevaisuudesta (suosittelen artikkelin lukemista, jos varsin huolella mietityt tulevaisuuden vaatetusteollisuudesta kiinnostavat! esim. mitä tapahtuu miljoonille ompelukoneoperaattoreille kaakkois-Aasiassa, kun vaatteiden 3D-tulostaminen korvaa halpisvaatemarkkinat?).

Kun minulla ei ole mitään kuvaa, joka sopisi tähän aiheeseen, niin tässä Pikku onnettaren nuppineulateideteos!

2 kommenttia:

  1. Aika erikoista että tieteiskirjallisuudessa pukeutuminen ja tekstiilit ovat jääneet vähälle kiinnostukselle, kun kuitenkin perinteisesti tieteiselokuvissa mielikuvitukselliset asut ovat kuitenkin olleet yksi oleellinen osa tunnelman luomista. Luulisi että tekniset innovaatiot tekstiiliteollisuuden saralla olisivat innoittaneet kirjailijoitakin vähän mielikuvituksellisempiin juttuihin.
    Mutta ehkä kirjailijoita kiinnostavat enemmän tekniset vimpaimet ja tietokoneet kuin vaikkapa älykäs vaate tai väriä vaihtava kangas tai kengät joiden materiaalin ominaisuudet muuttuvat sään mukaan. En tiedä, minusta tässä olisi kyllä huikeasti mahdollisuuksia kirjoittajien leikitellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sanoppa se, miksi onkin näin? jostain syystä valtaosa scifikirjailijoista on ihan pihalla, mitä tulee muotiin ja pukeutumiseen - sekä tekniseltä, että psykologiselta kannalta. Mutta ehkä tämä aihe tulee jatkossa saamaan enemmän huomiota, kun 3d- ja AR-teknologiat hiipivät pukeutumiseen mukaan.

      Poista