maanantai 5. syyskuuta 2016

Antishoppailun teknotulevaisuus



Turussa järjestettävä Tekstiili2.0:n tekstiilikiertohackathon lähestyy (minut on pyydetty tuomaristoon, jee!) ja ajatukset askartelevat teknologian ja vaate-elämän yhtymäkohdissa.

Asiaa auttaa myös Hannu Rajaniemen juuri suomeksi ilmestynyt novellikokoelma Näkymättömät planeetat – mukavasti aivoja aktivoivaa luettavaa. Rajaniemi kuuluu myös niiden harvojen (n. kahden) scifikirjailijan joukkoon, jotka eivät ole aivan kujalla muodin mekanismien ja psykologian suhteen. Tässä kokoelmassa on mukana joskus aiemmin mainitsemani mainio novelli Apollo-avaruuspukujen ompelijattaresta. Joskin olen kyllä vahvan ammatillisesti sitä mieltä että neula joka novellissa esiintyy pitäisi olla nuppi- eikä hakaneula!! Toisena muoti-ihmistä puhuttelevana tarinanan nostan esiin novellin Kääpiökuningattaren katedraali, jossa päähenkilönä on nörttimenneisyydestään eroon pyristelevä muotiopiskelija. Paljon mielenkiintoisia ideoita siitä, miten some yhdistettynä koneoppimiseen voisi suht pikapuoliin kehittyä.

Muotiin tai pukeutumiseen ei mitenkään liity lumikin tarinaa versioiva novelli, mutta siinä mielenkiintoinen on tarinan alkuperäinen muoto (http://neurofiction.net). Se on tarkoitettu luettavaksi ruudulta, aivotoimintaa mittaava Emotiv päähineenä, ja tunnereaktioiden perusteella kone valitsee miten tarina etenee. Tämä laite on siis oikeasti olemassa, niitä myydäänkin niille jotka haluavat tutkailla omia aivosähkötapahtumiaan. Ne voi yhdistää erilaisiin laitteisiin, mm. pienoishelikopteriin jota voi näin ohjata ajatuksilla!



Juttelin tässä joku päivä ihmisen kanssa, joka oli ollut kehittämässä jotain kiertotalousprojektia. Yksi osa hommaa oli ollut satojen kirppispöytien kuvaaminen, ja sitten kuvien esittäminen (en tiedä kuinka laajalle) avustajien ryhmälle. He siten ympyröivät kuvista iseään kiinnostavat tavarat. No, tästä mm selvisi se, että ainakin puolet kierrossa tarjolla olevasta tavarasta ei kiinnosta yhtään ketään. Olisipa hyvä jos tämä tavara pystyttäisiin identifioimaan jo alkuperäisessä ostovaiheessa tai mieluiten jo ennen kuin sitä edes valmistetaan! Toinen osio oli jonkinlainen nettikirppisten supertietokanta: kaikki Suomessa netissä myynnissä oleva tavara lajin, hinnan ja myydyksi tulemisen tai myymättömyyden mukaan lajiteltuna.

Kaikki tämä yhdistettynä johtaa seuraavanlaiseen tulevaisuusvisioon:

Itseoppiva tekoäly (tai ainakin jonkinsortin deep learning verkko jokinjokin) käy läpi kaiken maailmat eBayt, huuto.netit jne. Se selvittää tästä datamassasta mitkä ominaisuudet tavaralla, esim. vaatteella, johtavat siihen että sitä arvostetaan. Mittarina, toki karkeana mutta kumminkin hyvää osviittaa antavana, toimii raha. Jos joku on valmis maksamaan jostain asiasta rahaa, se kielii suurella todennäköisyydellä siitä että kyseistä asiaa arvostetaan ja pidetään jollain tapaa hyödyttävänä.
Hidastavana tekijänä tässä on se, että ihmiset tekevät myynti-ilmoitukset ja kuvailevat tuotteita mitä moninaisimman sekavin tavoin, mutta luotan siihen että algoritmi kumminkin rakentuu toimivaksi.

Sitten kun ihminen on tekemässä ostosta, jonkinlainen appi varoittaa, mikäli samankaltaisten tuotteiden arvo putoaa radikaalisti heti kun se on ostettu. Ostos ei siis ole luultavasti kovin kannattava, koska jos sen joka tapauksessa haluaa välttämättä hankkia, sen saa lähes tai täysin ilmaiseksi jostain (ja appi voi vinkata samantien mistä sen saisi). Toisekseen Emotiv tarkkailee tunnetilaa, ja jos vaikuttaa siltä että ostosaie on reaktio meneillään olevaan tunnekokemukseen, se niin ikään varoittaa käyttäjää – valituista säädöistä riippuen ehkä jopa blokkaa luottokortin kunnes tunnetila on tasoittunut :D

Kyllin pitkään ihmistä tarkkaillut oppiva algoritmi pystyisi myös luultavasti ennustamaan kuinka suurella todennäköisyydellä jokin vaate muodostuisi suosikkivaatteeksi.

Ainoa ongelma tässä on, että kuka tai mikä taho tälläistä algoritmia lähtisi kehittämään, kun ostamatta jättäminen ei tuota kenellekään rahaa. Valitettavan paljon todennäköisempää on se, että aivotoimintaa ja mieltymyksiä analysoiva algoritmi kehitellään vaatteita myyvien tahojen toimesta, niin että pystytään entistäkin tehokkaammin myymään tarpeettoman paljon vaatteita ja kaikenlaista muutakin rompetta pienelle ihmiselle, joka on aivan eri olosuhteisiin kehittyneiden aivojensa armoilla…

6 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa! Itselleni tuli tuosta kirpputoritutkimuksesta heti mieleen, että hyvin moni asia joka on kirpputoreilla ei-kiinnostava, olisi itse asiassa kiinnostava, jos se olisi yhä käyttökuntoinen. Esimerkiksi jatkuvasti tulee vastaan vaatteita ja astioita, jotka olisivat olleet kiinnostavia, jos ne olisi tuotu myyntiin ennen kuin ne on kulutettu jo lähes loppuun tai ainakin rikki. Oliko tätä apektia mitenkään kontrolloitu tutkimuksessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, ei ainakaan tullut puhetta minkälaiset reunaehdot kirppispöytätutkimuksessa oli. Oletan, että mielenkiinto piti ilmaista tavaraan sellaisena kuin se tarjolla oli. Syväoppinut algoritmi varmastikin voisi kertoa tavaraa kännykän kameralle vilauttamalla, että kannattaako sitä yrittää kaupitella kenellekään muulle, vai pitäisikö se suosiolla laittaa kierrätyspönttöön (ja tietenkin mikä on oikea pönttö juuri kyseiselle tuotteelle). Tietotekninen tavaranhallinta säästäisi paljon aikaa ja vaivannäköä joka näin vapautuisi johonkin fiksumpaan käyttöön!

      Poista
  2. Nyt oli jännää! Ja ihan uusi näkökulma muotiin ja kierrätykseen, vaikka pidän itseäni kohtalaisen valistuneena näillä elämänalueilla :) Mutta varmaan on kuten arvelet, ettei kukaan lähde tuollaista algoritmia kehittämään ilmaiseksi, vaan tietoa käytettäisiin pikemminkin enemmän myymiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, tämäpäs oli ilahduttava kommentti – olen onnistunut!
      Jarno Koponen on kirjoittanut "enkelialgoritmeista", jotka tasapainottaisivat kaupallisten toimijoiden suotimaa infovirtaa. Joku sellainen olisi tulevaisuudessa hyvä, ehkä jopa hyvinvointivaltion tarjoamana palveluna kansalaisilleen. https://techcrunch.com/2015/04/18/we-need-algorithmic-angels/

      Poista
  3. Kutkuttavia visioita sinulla, Rinna, tavoista hillitä liiallista shoppailuintoamme koneälyn avulla! Kun nostit tuon sci-fin esiin, niin Jussi Valtosen hienossa He eivät tiedä mitä tekevät -romaanissa (vaikkei varsinaista sci-fiä olekaan) nuoria koukutetaan vähän tuon sinun viimeisessä kappaleessa hahmottelemasi laitteen avulla.

    Minna-Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin lukenut tuon Valtosen kirjan, silloin vaan en vielä tiennyt Emotivin olemassaolosta. Varmaan ollut yksi inspiroiva tekijä hänellä.
      Tuleekin tästä mieleen uusi huolenaihe! Kuinkahan varmistetaan, että ei-toivotut tahot, vähimmillänkin mainostajat ym., eivät pääse Emotivin aivodataan käsiksi? Pitää varmaan googlailla!

      Poista