Kylmäkellaripuutostila

Poden kellarinpuutetta. Rapussani on kyllä kellari, mutta se on lämmin varastotila, ja minä tarvitsisin kylmäkellaria. Voitteko kuvitella, että 1908 rakennetussa talossa ei ole kylmäkellaria? Ehkäpä voittekin. Mutta minulla on ainakin vaikeuksia hyväksyä sitä. Luulin, että tulen tämän asian kanssa toimeen kun muutimme tänne, mutta ainakin nyt säilöntäaikaan ottaa päähän. Jääkaappiin eivät  himohilloajan hillopurkit fiksusti mahdu, perunoista ja lantuista puhumattakaan.

Äitini oli juuri hiljattain ollut kotiseuturetkellä, jossa käytiin mm paikallisessa kartanossa. Siellä oli 1700-luvulta oleva kellari edelleen ihan käyttökunnossa, ja käytössä ruuansäilytyksessä. Periaatteessa siis kerran hyvin tehdty kellari pysyy käyttökelpoisena vuosisatoja – miksi ihmeessä Helsingissä siis ei juuri kylmäkellareita ole? Jos on, miksi ne ovat koneellisesti jäähdytettyjä? Tähän on varmaan jollain LVI-suunnittelijalla tai arkkitehdilla vastaus olemassa.

Kyllä hymyilyttäisi jos olisi hillopurkeille riittävä kylmäsäilö!

Vanhassa asunnossani oli aikoinaan koneellisesti viilennetty kellari. Sitten erään viilentimen hurinasta ärtyneen asukkaan vaatimuksesta koneisto poistettiin käytöstä  – asiaa puitiin taloyhtiön kokouksessa, ja koko paikalla olevasta väestä vain minä ja yksi vanha pariskunta kannatimme kellarin kellarikäytön jatkoa. Kun pidin puheenvuoron kellarin puolesta ja sanoin kuinka kätevä siellä on säilyttää perunoita, kaupunkilaiset tuijottivat minua sellaisin ilmein kuin olisin keuhkonnut kirahvin säilyttämisen näppäryydestä. Mitä ihmeen perunoita? Miksi ne ovat kellarissa? (HUOM minähän olen siis maalainen, huolimatta siitä että olen asunut kohta 15 vuotta Helsingissä. Kyse on identiteetistä).
Kellarin viilennys poistettiin käytöstä. Demokratia, minkäs teet. Sitten olin yhden kokonaisen vuoden aivan raivoissani tästä kellarin puutteesta, kunnes älysin – parempi myöhään kuin ei milloinkaan–, että asuntoon kuuluu vanhanaikainen viileäkaappi. Siis sellainen, johon tulee ulkoa kylmää. Sinne sai hillot ja juurekset sopivaan säilytyslämpötilaan. Monta vuotta sitten vietin onnellisen hilloajan ja kotitilan juuresten säilyttäjän elämää, kunnes muutimme.

Mutta täällä uudessa kodissa tosiaan ei ole komeroa eikä kylmäkellaria, vaikka se on kaikkein järkevin tapa säilyttää elintarvikkeita. Ainakin siis sellainen tavanomainen maalainen matalan teknologian maakellari tahi viileäkomero, joka pysyy oikeanlämpösenä ihan itsestään. Mikä kätevyys! Mikä energiansäästö verrattuna koneelliseen jäähdytykseen! Toivon ja uskon että tämä järkevistä järkevin keksintö palaa kyllä joskus kunniaansa, siihen viittaa jo sekin että Siivouspäivä herätteli aiheesta keskustelua FB-sivullaan, mutta mitä minä oikein teen hillotöniköideni ja perunasäkkieni kanssa sitä odotellessa!?