torstai 19. syyskuuta 2013

Neuleongelma ja kenkäkuvia

Ensiksi: haluan eroon japanilaisista lehdistäni. Koko jäljelläoleva satsi 12 e (samaan hintaan mukaan myös kolme käsityölehteä, mm GosuRori kaavalehti lolitoille) plus postikulut, tai nouto toki kuluitta.

Toiseksi, aivan mahtava aMinimalist-blogi jatkaa taas! Niukkaa tyyliä ja pohdintoja vaatetuksesta, nyt mukana myös maha (kasvava).

Kolmanneksi, kun tapasin Hopeapeilin Elinan, hoisimme ensin bisnesjuttuja, mutta sitten kipitimme kahville puhumaan niitänäitä lähinnä vaatteista, kaksi vaatehulluaintoilijaa kun olemme. Esiin nousi muun muassa ongelmalliseksi osoittautunut kysymys:

MISSÄ VOI TEETTÄÄ NEULEITA?

Osaisiko joku blogin lukija antaa vinkkiä? Minä himoitsen muhkuista irlantilaisneuletta mittojen mukaan, Elina taas haaveilee 40-luvun neulelehtien malleista. Nyt olisi erinomainen tilaisuus jollekulle ahkeralle ja taitavalle neulojalle rahastaa taidoillaan. Hyvät neuleet ovat joka tapauksessa kalliita, joten samantien voisi panostaa hiukan ekstraa ja teettää juuri sellaisen kuin haluaa.

Ja lopuksi kenkäkuvia. Kävin hakemassa syysvaatteita kellarista, ja suurta iloa koen ihanista kengistäni. Moheda Toffelnin perinteiset puupohjasandaalit sopivat tyylillisesti ja teemallisestikin pyyhemekon seuraan (teemana siis Ruotsi, kun sekä sandaalit että pyyhkeet ovat sieltä kotoisin).

Chie Miharan kauniita nauhakenkiä ostin pari vuotta sitten kahdet samanlaiset. Voi kuulostaa liialliselta, mutta toiset maalautin mustaksi Pinkomossa (tarjolla oli vain ruskeaa), ja molemmat ovat ahkerassa käytössä. Samassa paikassa hoidatin nämä mustat priimakuntoon keväällä ennen kesäsäilöön pakkaamista, ja olipa ilo ottaa siistit, valmiiksi uusilla korkolapuilla varustetut kengät taas esiin!

Olen kovasti yhdistellyt tummansinistä ja mustaa, väriombo johon olen jostain syystä nyt tykästynyt. Sukkahousut ostin heinäkuussa, merkki on mielestäni hinta-laatu-suhteeltaan hyvä Bonnie Doon. He eivät kyllä antaneet kovin selkeää vastausta siihen, kuinka he valvovat työoloja ja kelvokkaita palkkoja kauko-Idän tehtailla, mistä olen sangen harmissani. Ilmeisesti heille ei ole tullut mieleen, että asia voisi kiinnostaa asiakkaita (eikä vissiin ole juuri kiinnostanutkaan, kun olivat niin hämmästyneitä kysymyksestä). Kuulemma siis tietenkin kaikki on kunnossa, ja suhteet tehtaisiin pitkät ja hyvät, mutta mitään todistetta asiasta en saanut enkä sen selvempää selostusta olosuhteiden tarkastamisesta.
 
 Anni Elinan piirtämä satelliittikaulakoru tähtipaidan kanssa = juhlistan Voyagerin saapumista tähtienväliseen avaruuteen.



Vielä yksi kenkäasia. Nämä ovat uudet. Tilasin Pikku Onnettarelle rovaniemeläisen Polkka-kenkäverstaan poronnahkaiset saappaat. On kumman vaikea löytää lapselle kauniita kenkiä, vaikka luulisi että lapsen kenkä on jo lähtökohtiasesti söpö asia, jota ei pysty rumistamaan. Mutta niin vain ties miksi kauppojen ja kirpparien tarjonta on varsin ankeaa. Onneksi Polkalta saa kauniit, lapsen jalkaan mukavat, Suomessa käsin tehdyt jalkineet! Huopainen välipohja pitää jalan lämpimänä kylmillä, mutta näitä voi pitää myös lömpimillä säillä. Vain sateella eivät sovi, silloin pitää vaihtaa kumppareihin. Polkan Facebook-sivulla näkyi myös prototyyppi aikuisten koossa, aah ja ooh!

12 kommenttia:

  1. Luulen että etsyssä on joku puoti josta voisi koittaa saada sopivaa. Ehkä myös käsityökeskuksista voisi kysellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän vinkistä! Käsityökeskuksia en ollut edes ajatellut. Sellaisesta voisi tosiaan kysellä. Joku aktiivineuloja, joka on jo neulonut koko suvulle kaiken tarpeellisen ja tarpeettomankin.

      Poista
  2. Ihanat töppöset teillä molemmilla!

    VastaaPoista
  3. Neuleen teettämistä vois varmaan kysellä myös kässänopettajia kouluttavista laitoksista, esim. Helsingin yliopistosta (tai muista vaatetusalan oppilaitoksista, en vaan ole varma kuin noista kässäläisistä, että opiskelevat erikseen myös neulontaa). Hyvällä säkällä joku opiskelija voisi tehdä sun neuleen kurssi- tms. työnään, jolloin olis aika win-win meno, ja hintakin saattais olla vähän pienempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänäkin vinkki on aivan mainio! Voisi arvailla, että käsityöopettajien laitokselta löytyisi valjastamatonta neule-energiaa!

      Poista
  4. Hei kurkkaahan tuonne astubutiikkiin.fi -sivustolle. Ellen väärin ymmärtänyt, siellä joku mainosti neuletta tilaustyönä.

    Yksi hyvä väylä voi olla pirauttaa seurakunnan lähetysmyymälään. Sieltä saattaisi löytyä hyvä väylä. Osa vapaaehtoisista on tosi motivoituneita tekemään, ja kaikki voittavat, jos tehtävälle tuotteelle on ostaja valmiina. Lisäksi tuotto menee Kirkon ulkomaanavulle. Joku vuosi se sai erityistä mainintaa, että apu todella menee perille ja järkeviin kohteisiin.

    Minua kyllä kiinnostaa, mihin päädyt, jos teet lankojen eettisyys- ja hiilikuormavertailua! Vain harvat langanvalmistajat mainitsevat mitään alkuperästä tai työoloista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tullut upeita ideoita, kiitos! Joku näytti mainostavan neulomaansa villatakkia 35 euroa astubutiikkiin-sivustolla, oli vissiin lapsen, mutta oli miten oli, aika edullinen. Kuuluikohan hintaan vielä langatkin eikä pelkkä neulontatyö?

      Olen jo päätynyt Pirtin Kehräämön luonnonväriseen villalankaan - villalla on painava ekoselkäreppu, mutta olen tullut siihen tulokseen, että selkäreppu ei kerro kaikkea. Tokihan lammas on syönyt tonnikaupalla heinää elämänsä aikana tuottaakseen jonkin villakilon, mutta jos se on lähiheinää ja tuotokset on kakittu omaa niittyä parantamaan, niin sehän on tavallaan suljetussa kierrossa. Villan ominaisuuksia ei oikein pysty jäljittelemään muilla kuiduilla ja se pysyy käyttökunnossaan parhaimmillaan vuosikymmeniä (mainitsemani isotädin irlantilaisvillatakki on kai 60-luvulta, ja ei näy mitään merkkiä siitä että se ei kestäisi vielä ainakin pariakymmentä vuotta). Pitääkin julkaista villalaskelmani, joka ei mahtunut kirjaan!

      Poista
  5. Minä ilmoittaudun ujosti mahdolliseksi neulojaksi, mutta olisi kiva tietää tarkemmin millainen olisi toiveissa. :) Villan alkuperäkin olisi selvillä, jos islantilaisvilla kelpaa (suosittelen lämpimyyden ja tuulen- sekä vedenpitävyyden puolesta)(plus pieni hiilijalanjälki, koska se tuotetaan kokonaan samassa maassa jossa asun).

    Ja jos vaikka hankitkin neulojan jostain muualta saatan voida toimittaa kys. lankoja, jos sellaista palvelua tarvitaan. Olen tulossa Suomeen tämän viikon lopulla muutenkin, ja laukkuun mahtuisi kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Loistavaa! Oi näppäräsorminen ystäväni, jostain syystä neulojien metsästäminen on oudon vaikeaa. Kuulen, kuinka kokonainen megaparvi sirkuttaa blogosfäärissä, mutta olet ensimmäinen joka tarttuu pyydykseen.

      Olin jo tsekkaillun näitä lankoja: http://www.pirtinkehraamo.fi/karstalangat.php, mutta myös islantilaislanka houkuttaa. Mulla oli muksuna ihana islantilaisvillapaita, joka oli tosiaan lämmin kuin makuupussi. Luonnonvalkoinen on siis haaveissa, ja hommaan mallikuvan neuleesta mitä pikimmin. Suurinpiirtein sellainen kuin tältä sivulta löytyvä valkoinen villatakki: http://www.irishspecialtyshoppe.com/irish-apparel.htm, ihanat nahkanapitkin (mistähän niitä löytyisi?), mutta saisi vielä olla kaulus. Mikä päivä tehdään treffit?

      Poista
  6. http://www.alafoss.is/knitting-yarn.html

    Ainoa Álafossin huono puoli on, että välivalikoima on suppea. Tuolta voi kuitenkin tsekata - parhaat langat neulontaan ovat muhkea Álafoss lopi ja hennompi Léttlopi.

    VastaaPoista